Aika menee ihan siivillä ja Ronikin on kasvanut hirveää vauhtia. Tänään nähtiin kaverin muutaman viikon ikäinen pikkumies, johon verrattuna meidän oma pikkumies vaikuttaa jo niin isolta...
Roni tarkkaan seurailee, mitä ympärillä tapahtuu ja yleensä hyvin tyytyväisenä milloin sitterissä, milloin sohvalla tai lattialla, katselee muun perheen touhuja. Hymyjä tulee jo kovasti, kun Ronille juttelee, ja tähän jutteluun pikkumies usein vastailee omilla äännähdyksillään. Myös isosiskon nauru tarttuu aika usein pikkuveljeenkin - ääneen Roni tosin ihan vielä ei naureskele.
Sängyn päällä oleva mobile on Ronin mielestä tosi pop! Aamulla herättyään Roni yleensä jonkin aikaa tuijottelee mobilen nallea, aurinkoja ja kuita, ja viihtyy siinä odotellen, että äitikin herää. Äidin herääminen vaatii kyllä yleensä vähän äänenkäyttöä, ihan ei ajatuksen voimalla herätys tapahdu... Mobilen musiikista Roni vasta tykkääkin, ja alkaa kovasti naureskella, kun musiikki alkaa kuulua. Siinä saa monet pyykit laitettua ja muita kotihommia tehtyä, kun pieni mies naureskellen tillittää omassa sängyssään mobilea.
Myös helistimet on Ronin mielestä kivoja, ja ihmiset on tietysti kaikista paras viihdyke! Telkkariakin kohti se pää kummasti kääntyy, jos sieltä tulee siskolle lastenohjelmia...!
Kaiken kaikkiaan pikkumies on tosi tyytyväinen ja rauhallinen vauva, joka nukkuu ja syö hyvin, ja aika hyvässä rytmissä melkein alusta saakka. Nyt sitä ihmetellen ja välillä naureskellenkin muistelee, miten paniikissa ja epävarmasti sitä Lotan vauva-aikana teki kaikkia juttuja. Koliikilla ja huutamisella oli kyllä silloin alkuun osansa asiassa... Mutta kyllä sitä joka tapauksessa näin toisella kerralla osaa ottaa paljon rennommin - onhan sitä jo kokemusta kaikesta - ja sen takia elämä varmaan paljon helpommalta tuntuukin, vaikka näitä pieniä onkin tässä kaksi. Välillä sitä oikein ihmettelee, että miten silloin ensimmäisen kanssa ei muka ollut aikaa tehdä asioita, kun nyt kahden kanssa ehtii oikein hyvin... ainakin useimmiten!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti