Täyttä huutoa

"Lotta haluaa kokonaan äidin syliin. Isi ottaa Ronin." Tätä on kuultu viime aikoina aika usein. Muuten mustasukkaisuutta ei juurikaan ilmene, vaatihan Roni vielä suhteellisen vähän huomiota, koska nukkuu niin paljon. Haasteellinen hetki useimmiten on se, jos Lotta herää päiväunilta juuri, kun Roni on syömispuuhissa. Silloin olisi syliin enemmän tulijoita kuin on tilaa juuri sillä hetkellä. Ja päiväunien jälkeen sitä syliä kun yleensä eniten tarvitaan. No, viime päivinä rytmit on kyllä menneet niin, että Lotta on juuri menossa päiväunille, kun Roni herää syömään, ja vähän haasteellista sekin välillä on...

Välillä elämään mahtuu hetkiä, joista ei voi jälkikäteen kuin ihmetellä, että miten sitä itse kestikin niin rauhallisesti, välillä jopa nauraen...! Eräs tällainen hetki oli maanantaina, kun palattiin kotiin kyläilyreissulta. Aamupäivä vietettiin toisen lapsiperheen luona kyläillen, josta lähdettiin kotiin päiväunille - ja tietysti siinä vaiheessa Lotta oli jo aika väsynyt kaiken leikkimisen jälkeen. Lotta totesi autossa: "Lotta voi ottaa pienet torkut tässä autossa." Joo, niin voi, mutta enää ei siitä sänkyyn siirtyminen käykään niin kovin yksinkertaisesti.

Kotipihaan päästyä Ronilla oli jo kova nälkä ja huuto sen mukainen. Ensin nostin Ronin autokaukalosta vaunukoppaan (pikkumiehellä kun menee enemmän hermot kaukalossa kuin kopassa, jossa saa olla täysin vaakatasossa), jossa nostin Ronin rappukäytävään huutamaan. Sitten tyhjensin autosta tavarat ja lastasin kaikki hissiin ja vein sisälle. Lotta jäi autoon nukkumaan. Sitten nostin Ronin parvekkeelle (taaskin huutamaan) ja lähdin Lottaa autosta hakemaan. Sitten takaisin sisään, Lotalta vaatteet pois ja neiti sänkyyn. Sängyssä alkoikin sitten itku ja parku. Ja toinen pieni huusi parvekkeella nälkäänsä. Huoh!

Ei muuta kun Roni syömään ja samalla yritys rauhoitella Lottaa sänkyynsä. Ei auta, neidin huuto vaan jatkuu. Ja pikkumieskin alkaa kesken syömisen huutaa, kun siskokin huutaa. Toinen huoh.

Ronin lopulta syötyä lähdetään vaipanvaihtopuuhiin, ja lupaan Lotalle tulla sen jälkeen lukemaan. Tässä välissä neiti onneksi rauhoittuu sänkyynsä ja alkaa lukea itsekseen kirjaa. Homma näyttää niin rauhalliselta, että jään Ronin kanssa kylppäriin hengailemaan kunnes Lotta on pienen hetken päästä unessa. Jos olisin mennyt Roni sylissä Lotalle lukemaan, niin todennäköisesti jompi kumpi olisi alkanut pian kitistä, joten Lotan itsekseen nukahtaminen oli helpompi vaihtoehto...!

Onneksi tällaisia täyttä huutoa -hetkiä ei ole kovin usein ollut. Piti kuitenkin tännekin kirjata muistiin yksi tällainen, jotta sitten joskus vuosien päästä voi tarkastella, että millaista se elämä kahden ihan pienen kanssa oli - siitä kun ei välttämättä jää kauhean paljon mieleen, kun kaikkea tapahtuu niin paljon koko ajan!