Tänään nähtiin Lotalta kunnon känkkäränkkä-uhma-väsy-kiukku-kohtaus, joita onneksi ei kovin usein kuitenkaan ole. Oltiin aamupäivällä Pompotissa pihakahvilla ja Lotta leikki kaverinsa kanssa ulkona leikkipaikalla. Kaikki meni oikein mukavasti aurinkoisessa kesäsäässä - Roni tosin heräsi unilta taas heti kun äiti sai kahvikupin eteensä, mutta onneksi viihtyi hyvin sylissä - kunnes tuli kotiinlähdön aika. Ja Lottahan ei olisi kotiin halunnut lähteä, sillä ulkona oli niin kiva leikkiä.
Vaikka olin jo monta kertaa Lotalle sanonut, että kohta sitten lähdetään kotiin, niin neiti se vaan leikki leikkejään, eikä ollut kuulevinaankaan. Lopulta piti jo alkaa tekemään lähtöä, että Lotta pysyisi hereillä kotiin ja lounaalle saakka. Lotta ei ollenkaan lopettanut leikkejä, joten kävin hakemassa neidin syliin ja laitoin rattaisiin. Sitä seurasi tietysti hirveä huuto ja rimpuilu. No, koska leikkikaverikin sai kävellä itse heidän autolleen, niin Lottakin tietysti halusi kävellä. Nostin neidin pois rattaista, jotta saisi kävellä sinne autolle saakka, josta sitten jatkettaisin rattailla kotiin. Ei onnistunut - Lotta ei halunnut pitää äidin kädestä kiinni. Ja keskustassa nyt vaan ei voi kävellä pieni neiti itsekseen, etenkin kun äidillä on rattaat työnnettävänä.
Sitten seurasi huutoa, kiukkua ja rimpuilua. Lopulta nostin Lotan väkisin rattaisiin, ja huuto jatkui melkein kotiin saakka. Voi sitä kiukun määrää! Kun lopulta tuli rauha, oltiin sopivasti R-kioskin kohdalla, josta käytiin hakemassa postipaketti. Sitten tuli Lotallekin hyvä mieli, kun pääsi mukaan kioskiin, jossa sai kävellä itsekseen. Ja kotona ei ollut enää mistään kiukusta tietoakaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti