No nyt voi kyllä sanoa, että Lotalla on kunnon uhmaikä päällä! Eniten se näkyy tietysti äidille ja äidin kanssa - äidin kanssa sitä aikaa kun vietetään niin runsaasti.
Uhma näyttäytyy perinteiseen uhma-tyyliin tekemällä juuri niitä asioita, joita äiti kieltää tai sitten olemalla tekemättä niitä, joita äiti pyytää/kehottaa/käskee/vaatii/pakottaa tekemään. Ja sitten yleensä juostaan karkuun ja kovaa, ja samalla nauraa rätkätetään niin että sylki lentää... Yritä siinä sitten pitää omat hermot kasassa, etenkin illalla väsyneenä ja flunssaisena, kuten tänään illalla... tai vaihtoehtoisesti toisen pienen huutaessa sylissä...
Nyt on siis pitänyt alkaa komentaa Lottaa ihan toden teolla, että saa edes joitain asioita edes joskus tapahtumaan - ja näitä erityisiä uhma-asioita on viime aikoina olleet mm. pukeminen, iltatoimet ja nukkumaanmeno. Joskus Lotta suhtautuu komentamiseen totaalisen välinpitämättömästi (ja sitten jatkuu tuo edellämainittu karkuun juokseminen ja naurunrätkätys!), joskus se toimii ihan kivasti, ja joskus sitten on ollut niin kova komennus (kun ne pelkät astetta tiukemmat äänensävyt lakkaavat toimimasta), että neidillä tulee melkein itku. Ja joskus se kyllä tuleekin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti