Roni on jo iso poika - tuli jo ekat pissat pottaankin! Muutaman kerran on käyty istumassa hetki potalla vaipanvaihdon yhteydessä, ja tänään sitten sattui sopivasti olemaan hätä, kun oltiin siinä potalla istuskelemassa. Siitä se lähtee! Tai kun nyt Roni ensin oppisi istumaan siinä ilman apua, niin ehkä sitten vasta on luvassa säännöllisempää pottailua...
Vielä Roni ei konttaa tai ryömi, paitsi jos ryömimiseksi voi laskea sen, että työntää itseään vatsalla ollessaan taaksepäin. Kovasti alkaa kyllä jo konttausyritystä olla, asento on aika oikea, mutta ihan vielä ei pikkumies tekniikkaa ole hoksannut. Istualla ollessaan Roni pääsee kyllä jonkun matkaa suuntaan ja toiseen - saa nähdä, alkaako veikka liikkua samalla tavalla kuin siskonsa, joka siis ei ryöminyt eikä kontannut, vaan eteni istuallaan.
Makuulta Roni ei vielä istumaan osaa nousta, ehkä myös siitä syystä, että siinä makuulla ei niin kovin hyvin viihdytä, niin ei siinä asennossa sitten juuri ollakaan. Mutta istuma-asennosta Roni osaa nousta tukea vasten seisomaan! Pinnasängyn pohjakin piti laskea jo ihan alas, ettei pikkumies heilauta sieltä itseään laidan yli lattialle. Oma sänky kun on kätevä istuskelupaikka äidin laittaessa pyykkiä tai pedatessa sänkyä, ja siellä Roni kyllä hyvin viihtyykin. Laidan pinnoja on kiva näperrellä, samoin reunapehmustetta ja sen naruja.
Nyt on muuten mennyt Ronilla jo kaksi yötä maidotta! Iltamaito on juotu kahdeksan aikaan, ja aamupuuro on sitten seuraavana aamukahdeksan aikaan. Vau! Ja tähänkin päästiin sillä, että isi oli ahkera - ensimmäisenä yönä isi jaksoi vähän huudattaa pikkumiestä (kun äiti ei ollut kuuntelemassa, vaan oli humputtelemassa!), ja toisena yönä kun äiti oli unenpöpperöisenä antamassa maitoa, vaikka Roni oli jo hiljentynyt, niin isi muistutti, että ei ehkä tarvitse antaa... Hyvä isi!
Nukkumaanmeno on nykyään aika helppoa: maitopullo sylissä ja sitten omaan sänkyyn, jossa uni tulee yleensä muutaman minuutin kuluttua. Vähän siinä täytyy silitellä ja pidellä kädestä, mutta yhä useammin ei juuri tarvitse. Yöheräämiset vaatii tutin nostamisen takaisin suuhun, ja joskus pitää vähän pitää kädestä kiinni. Mutta onneksi yhä harvemmin sitäkään. Niin, paitsi että aika usein Roni kyllä pääsee äidin viereen keskellä yötä. Mutta johtuisikohan se enemmän äidin unenpöpperöstä kuin oikeasta tarpeesta päästä sinne? Varmaan Roni jatkaisi unia omassa sängyssäänkin, ja aika nopeastikin, kunhan vaan saisi rauhassa olla siellä...
Jokohan me kohta uskallettaisiin alkaa toivoa kokonaisia nukuttuja öitä...? Ja suunnitella Ronin siirtoa Lotan kanssa samaan huoneeseen....?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti