Lotta kävelee jo ihan kunnolla tukea vasten, ja taaperokärryjen kanssa voisi sanoa jopa että Lotta juoksee! Myös konttaamalla pääsee lujaa, ja välillä näyttää ihan siltä, että Lotta laukkaa kontaten - kyllä, siltä se näyttää!
Lotan lempparipuuhia on mm. pyykinlaitto (märkiä pyykkejä on ihana pureskella - nykyään Lotta myös osaa jo ojentaa niitä narulle laitettavaksi), sängyn petaaminen (äiti petaa ja Lotta riehuu omassa sängyssään) ja pallon perässä touhottaminen (konttaamista, kiljahtelua, pallon heittämistä). Tänään katsottiin Lotan kanssa jakso Teletappeja, ja se vasta sitten kivaa olikin! Lotta heilutteli Tiivi-Taaveille ja kumppaneille, ja hihkui innoissaan, kun hahmot touhusivat. Osui ja upposi tähän kohderyhmään!
Viikonloppuna oltiin muuten pulkkailemassa, ja tällä kertaa Lotta istui ihan tyytyväisenä kyydissä (edelliskerralla kun alkoi itkettää). Taitaa mennä kuitenkin vielä tovi, että Lotta siitä touhusta enemmän ymmärtää, ja että pulkalla voidaan mäkeä mennä laskemaan - se siinä pulkkailussa sitä kivointa puuha kun on...!
tiistai 9. helmikuuta 2010
Lotta syö jo ihan itse, ainakin melkein...
Lotta on jo jonkin aikaa syönyt melkein kokonaan itse eli Lotalla on omalla lautasellaan pieniä paloja, joita syö käsin, ja ädillä on toisella lautasella vähän muussatumpaa versiota, jota äiti lusikoi Lotan suuhun. Nyt on jo pari päivää kokeiltu myös lusikkaa Lotan kädessä, ja se sujuu näin: ensin Lotta ottaa lusikan ja laittaa suuhun, joskus jopa ihan oikein päin. Sitten Lotta ojentaa lusikan äidille, ja lusikkaan pitää laittaa nokare sieltä muussatumpi-versio-lautaselta. Sitten Lotta laittaa lusikan omaan suuhun, ja jos näin käy, niin lusikka menee suuhun yleensä väärin päin. Ja ruoka vielä useammin lattialle, tai joskus säkällä myös ruokalapun kaukaloon, josta sen voi poimia vaikka seuraavalla aterialla lisämausteeksi. Tai jos lusikka ei mene suuhun, niin sitten siitä otetaan eväät sormilla, mutta aika usein ne kuitenkin päätyvät suuhun. Eli tosi hienosti sujuu syöminen jo melkein kokonaan itse!
Lotta on alkanut jo pikkuhiljaa totuttautua perhe Niittymäen kotiruokiin (ja ravintolaruoathan ovatkin olleet listalla jo jonkin aikaa!). Tutuiksi ovat tulleet siskonmakkarakeitto, makaroonilaatikko sekä lohi ja muussi. Niin ja myös mustikkarahka! Tosi gurmeeta - ja hyvin on pikkuneidille maistunut!
Lotta on alkanut jo pikkuhiljaa totuttautua perhe Niittymäen kotiruokiin (ja ravintolaruoathan ovatkin olleet listalla jo jonkin aikaa!). Tutuiksi ovat tulleet siskonmakkarakeitto, makaroonilaatikko sekä lohi ja muussi. Niin ja myös mustikkarahka! Tosi gurmeeta - ja hyvin on pikkuneidille maistunut!
keskiviikko 3. helmikuuta 2010
Uutta opittua
Lotta on salaa ihan itsekseen oppinut uusia taitoja! Eilen jostain kumman syystä, jota en nyt enää edes muista, kyselin Lotalta, että missä on Lotan tukka, korvat jne. Ja neitipieni osasi näyttää ihan oikeita paikkoja! Lotta osasi näyttää oman tukkansa, korvat, jalat, varpaat, suun... niin ja myös napa löytyi! Äiti siihen sitten totesi, että Lottahan osaa varmaan jo kävellä ja puhuakin, mutta kun ei ole älytty kysyä niistä, niin ei ole meille niitä taitoja näyttänyt. No, ei lähtenyt Lotta kuitenkaan vielä kävelemään tai alkanut puhua - ainakaan niin, että me muut sitä ymmärrettäisiin!
Lotalta muuten jos kysyy, että missä on Lotan nenä, niin sitä ei neiti ole ihan vielä osannut paikallistaa, vaan sormi osoittaa äidin nenää...
Lotta myös ymmärtää koko joukon sanoja, ainakin seuraavat tulee nyt mieleen: tutti, lamppu, Lotan oma sänky, potta, pesukone, kukka (kuva kukasta omassa juomamukissa), anna (ainakin yhteydessä "anna jokin tavara jollekulle"), äiti, isi ja joukko muita sukulaisia tai kavereita. Lotan omista pulinoista ei kovin paljon selvää vielä saa, mutta ainakin sanan "kukka" perässä Lotta toistaa "kka". Ja hienosti osaa neiti sanoa, mitä kissa ja koira sanovat - tai ainakin jotain ääniä sinne päin!
Lotta osaa nousta seisomaan tukea vasten ja myös kävellä tukea vasten (taaperokärryt on aika pop!). Konttaus on edelleen vielä niin, että toinen jalka on koukussa edessä (etenkin liukkaalla lattialla - matolla konttaus sujuu ihan oppikirjan mukaan). Ja koska Lotta pääsee itse liikkumaan, niin kaikista kiinnostavimpia paikkoja ovat tietysti kaikki olkkarin elektroniikkapömpelit, joille pitää käydä tekemässä uudet säädöt monta kertaa päivässä...
Lotalta muuten jos kysyy, että missä on Lotan nenä, niin sitä ei neiti ole ihan vielä osannut paikallistaa, vaan sormi osoittaa äidin nenää...
Lotta myös ymmärtää koko joukon sanoja, ainakin seuraavat tulee nyt mieleen: tutti, lamppu, Lotan oma sänky, potta, pesukone, kukka (kuva kukasta omassa juomamukissa), anna (ainakin yhteydessä "anna jokin tavara jollekulle"), äiti, isi ja joukko muita sukulaisia tai kavereita. Lotan omista pulinoista ei kovin paljon selvää vielä saa, mutta ainakin sanan "kukka" perässä Lotta toistaa "kka". Ja hienosti osaa neiti sanoa, mitä kissa ja koira sanovat - tai ainakin jotain ääniä sinne päin!
Lotta osaa nousta seisomaan tukea vasten ja myös kävellä tukea vasten (taaperokärryt on aika pop!). Konttaus on edelleen vielä niin, että toinen jalka on koukussa edessä (etenkin liukkaalla lattialla - matolla konttaus sujuu ihan oppikirjan mukaan). Ja koska Lotta pääsee itse liikkumaan, niin kaikista kiinnostavimpia paikkoja ovat tietysti kaikki olkkarin elektroniikkapömpelit, joille pitää käydä tekemässä uudet säädöt monta kertaa päivässä...
lauantai 23. tammikuuta 2010
Uusia juttuja
Taas mennään ja lujaa - Lotta nimittäin on oppinut tällä viikolla pari uutta juttua: eilen taputti ekan kerran käsiä yhteen ja tänään halusi aivan itse pitää tuttipulloa käsissään maitoa juodessaan. Ja taisi se tällä viikolla olla myös ne ekat kerrat, kun neiti seisoi hetkittäin ilman tukea!
Eilen oltiin iltapuurolla, kun Lotta yhtäkkiä alkoi taputtaa käsiään yhteen ja nauroi siihen päälle. Ja tätä uutta taitoa onkin sitten ahkerasti treenattu siitä lähtien, ja aivan yhtä hauskaa on myös äidillä ja isällä taputtelun parissa.
Tänään päiväunille mennessä kokeiltiin, josko se viimeinen maitotilkka pullosta maistuisi vielä ennen unia, ja niin se vaan Lotta nappasi pullon omiin käsiin! Maitoa meni kyllä enemmän naamalle ja petivaatteille kuin suuhun, mutta pullo pysyi hienosti käsissä. Ihan pienenä vauvanahan Lotta aina halusi pitää pullosta kiinni ja välillä oikein voimalla työnsi pulloa johonkin suuntaan, vaikka halusikin vielä siitä juoda. No, sitten kun alkoi olla siinä vaiheessa, että voisi oikeasti pidellä sitä pulloa itse, niin sittenhän se touhu ei huvittanut enää ollenkaan. Mutta nyt ollaan siis palattu takaisin pullosta pitämiseen, ja hyvähän sitä nyt on treenata vielä ennen kuin luovutaan kyseisestä kapistuksesta kokonaan!
Tällä hetkellä meillä nukutaan vielä kahdet päikkärit, mutta ekat on noin puolen tunnin mittaiset ja tokat venyy yhä myöhemmäksi. Taitaa olla aika siirtyä yksiin päiväuniin. Ja ihan luksusta äidille olisi, jos ne yhdet unet kestäisivät vaikka parikin tuntia! Siitä sitten haaveillessa...
Eilen oltiin iltapuurolla, kun Lotta yhtäkkiä alkoi taputtaa käsiään yhteen ja nauroi siihen päälle. Ja tätä uutta taitoa onkin sitten ahkerasti treenattu siitä lähtien, ja aivan yhtä hauskaa on myös äidillä ja isällä taputtelun parissa.
Tänään päiväunille mennessä kokeiltiin, josko se viimeinen maitotilkka pullosta maistuisi vielä ennen unia, ja niin se vaan Lotta nappasi pullon omiin käsiin! Maitoa meni kyllä enemmän naamalle ja petivaatteille kuin suuhun, mutta pullo pysyi hienosti käsissä. Ihan pienenä vauvanahan Lotta aina halusi pitää pullosta kiinni ja välillä oikein voimalla työnsi pulloa johonkin suuntaan, vaikka halusikin vielä siitä juoda. No, sitten kun alkoi olla siinä vaiheessa, että voisi oikeasti pidellä sitä pulloa itse, niin sittenhän se touhu ei huvittanut enää ollenkaan. Mutta nyt ollaan siis palattu takaisin pullosta pitämiseen, ja hyvähän sitä nyt on treenata vielä ennen kuin luovutaan kyseisestä kapistuksesta kokonaan!
Tällä hetkellä meillä nukutaan vielä kahdet päikkärit, mutta ekat on noin puolen tunnin mittaiset ja tokat venyy yhä myöhemmäksi. Taitaa olla aika siirtyä yksiin päiväuniin. Ja ihan luksusta äidille olisi, jos ne yhdet unet kestäisivät vaikka parikin tuntia! Siitä sitten haaveillessa...
tiistai 19. tammikuuta 2010
Matkapäiväkirjan viimeinen osa
Reissusta palattiin kotiin toissapäivänä, ja kotimatkakin sujui hyvin. Lentokone oli aika täynnä ja vähän jännitti, joudunko antamaan Lotan turvakaukalon pois ja pitäämään Lottaa sylissä lennon ajan, mutta onneksi asia järjestyi ja saatiin kokonaan oma kolmepaikkainen penkkirivi. Lotta otti jälleen päiväunet koneessa ja muun ajan tutkaili kiinnostuneena kaikkea ympärillä olevaa. Geneven lentokentällä jouduttiin laittamaan rattaat ruumaan, mutta ne saatiinkin jo heti ensimmäisinä tavarahihnalla odotellessa. Eli pelko hukkuvista matkatavaroista oli koko reissun osalta onneksi turha!
Taisi olla pikkuneiti aika väsynyt matkustamisesta, kun ensimmäinen yö kotona meni vain muutamilla havahtumisilla ja unta tuli jopa 13 tuntia! Äidilläkin väsymys kesti seuraavaan päivään asti, kun vasta iltapäivällä useiden kahvikupillisten jälkeen alkoi olla herännyt olo...
Sitten alkoi taas arki: ihan itse pitää laittaa aamiaiset ja muut ruoat, ja siivota Lotan ruokasotkut syömisen jälkeen. Hassua, miten nopeasti sitä unohtikin, että miten kauan syömisen oheisoperaatioihin (lähinnä siis siivoamiseen) voi mennä aikaa...!
Taisi olla pikkuneiti aika väsynyt matkustamisesta, kun ensimmäinen yö kotona meni vain muutamilla havahtumisilla ja unta tuli jopa 13 tuntia! Äidilläkin väsymys kesti seuraavaan päivään asti, kun vasta iltapäivällä useiden kahvikupillisten jälkeen alkoi olla herännyt olo...
Sitten alkoi taas arki: ihan itse pitää laittaa aamiaiset ja muut ruoat, ja siivota Lotan ruokasotkut syömisen jälkeen. Hassua, miten nopeasti sitä unohtikin, että miten kauan syömisen oheisoperaatioihin (lähinnä siis siivoamiseen) voi mennä aikaa...!
lauantai 16. tammikuuta 2010
Matkapaivakirja, osa IV
Eilen kaannettiin auton nokka kohti Morzinea, kaunista Alppikylaa Ranskassa, jossa ollaan monet kerrat oltu laskettelemassa. Automatka kesti puolitoista tuntia eli aika mukavan lahella on ihanat lumiset vuorimaisemat. Lotan kanssa matkustaminen sujui jalleen hyvin, neiti oli unten mailla melkein koko matkan evasmaidot juotuaan (kotimatkalla ei meinannut uni tulla yhta helposti ja vahan harmittikin alkumatkasta, mutta sitten taas jo uni onneksi maistuikin).
Hotellissa oli katevasti Lotalle oma vauvan sanky (jossa tosin ei kylla nukkunut, vaan aidin vieressa) ja syottotuoli. Muutenkin koko reissun ajan kaikissa paikoissa on ollut syottotuolit valmiina, ja melkein jokaisen ravintolan vessassa myos hoitotasokin. Lotan ruoat on jokaisen ravintolan keittiosta saatu lammitettyna ja natisti kulhoon laitettuna. Eli palvelu on pelannut oikein hyvin!
Tanaan aamupaivalla noustiin kabiinihissilla ylos vuorille. Sekin homma sujui Lotan kanssa tosi hyvin ja rattaatkin mahtuivat hienosti hissiin! Siina se paiva menikin sitten kavellessa ja laskettelijoita ihmetellessa. Ei kesta kauaa, kun Lottakin paasee suksille ja samoihin maisemiin laskemaan! Aiti ei malta odottaa...
Se joka sanoo, etta pienten lasten kanssa ei voi matkustaa tai lomailla, on kylla ihan vaarassa! Tai no, voihan se riippua tietysti lapsistakin, mutta ainakin meidan murun kanssa matkustaminen on ainakin sujunut tosi hyvin. Ja kylla on tama loma ollut lomaa aidillekin! Sisko kun on huolehtinut meille ihanat illalliset ja kattanut aamupalat ym. Kiitokset siis siskolle - kylla me tullaan uudestaankin!
Hotellissa oli katevasti Lotalle oma vauvan sanky (jossa tosin ei kylla nukkunut, vaan aidin vieressa) ja syottotuoli. Muutenkin koko reissun ajan kaikissa paikoissa on ollut syottotuolit valmiina, ja melkein jokaisen ravintolan vessassa myos hoitotasokin. Lotan ruoat on jokaisen ravintolan keittiosta saatu lammitettyna ja natisti kulhoon laitettuna. Eli palvelu on pelannut oikein hyvin!
Tanaan aamupaivalla noustiin kabiinihissilla ylos vuorille. Sekin homma sujui Lotan kanssa tosi hyvin ja rattaatkin mahtuivat hienosti hissiin! Siina se paiva menikin sitten kavellessa ja laskettelijoita ihmetellessa. Ei kesta kauaa, kun Lottakin paasee suksille ja samoihin maisemiin laskemaan! Aiti ei malta odottaa...
Se joka sanoo, etta pienten lasten kanssa ei voi matkustaa tai lomailla, on kylla ihan vaarassa! Tai no, voihan se riippua tietysti lapsistakin, mutta ainakin meidan murun kanssa matkustaminen on ainakin sujunut tosi hyvin. Ja kylla on tama loma ollut lomaa aidillekin! Sisko kun on huolehtinut meille ihanat illalliset ja kattanut aamupalat ym. Kiitokset siis siskolle - kylla me tullaan uudestaankin!
torstai 14. tammikuuta 2010
Matkapaivakirja, osa III
Janna juttu on se, etta vaikka taalla on samoja Hipp-merkkisia lastenruokia kuin Suomessakin, niin taalla niissa on kaikissa lisattyna suolaa, vaikka Suomessa ei ole. Ja on muuten pikkasen maukkaampia poperoita, kun on ripaus suolaa makuja esiintuomassa! No, ehka Suomessa ihmiset syo aikuisina ihan liikaa suolaa ja siksi sen asian ymparilla on melkein hysteria, kun on pienista lapsista kyse...
Saa nahda, miten Lotalle sitten kotona maistuu suolattomat poperot, kun taalla on saanut lisaksi mm. herkkujuustoja, leipia, kalaa ja jopa pienen nokareen mousse au chocolat! Tai sitten meilla aletaan jo syoda samoja ruokia koko perhe, eika Lotalle enaa erikseen keitella ja paistella omia lihoja ja kasviksia. Kotoalahtopaivana Lotta jo oikeastaan vahan aloittikin talla linjalla, kun sai maistella aidin lautaselta jauhelihakastiketta ja spagettia seka parmesania. Ja muuten tykkasi kovasti!
Toinen outo juttu on se, etta taalla ei ole ollenkaan kaupoissa aidinmaidonkorviketta valmiina nesteena. On vain jauhetta, joka sekoitetaan veteen, ja vasta yli 1-vuotiaille on jotain nestemaista maitoa purkissa. Kylla sellainen valmis neste on reissussa tai ihan vaan kaupungilla kaydessa paljon katevampaa, taman aidin mielesta ainakin...
Saa nahda, miten Lotalle sitten kotona maistuu suolattomat poperot, kun taalla on saanut lisaksi mm. herkkujuustoja, leipia, kalaa ja jopa pienen nokareen mousse au chocolat! Tai sitten meilla aletaan jo syoda samoja ruokia koko perhe, eika Lotalle enaa erikseen keitella ja paistella omia lihoja ja kasviksia. Kotoalahtopaivana Lotta jo oikeastaan vahan aloittikin talla linjalla, kun sai maistella aidin lautaselta jauhelihakastiketta ja spagettia seka parmesania. Ja muuten tykkasi kovasti!
Toinen outo juttu on se, etta taalla ei ole ollenkaan kaupoissa aidinmaidonkorviketta valmiina nesteena. On vain jauhetta, joka sekoitetaan veteen, ja vasta yli 1-vuotiaille on jotain nestemaista maitoa purkissa. Kylla sellainen valmis neste on reissussa tai ihan vaan kaupungilla kaydessa paljon katevampaa, taman aidin mielesta ainakin...
Matkapaivakirja, osa II
Eilen vietettiin laiskottelupaivaa: oltiin sisalla, nukuttiin ja syotiin hyvin. Oli mukavan leppoisaa! Koko paivan satoi ihan sankkana pyryna lunta (maisema oli ihan mielettoman kaunis - joka paikka paksun lumen peitossa), ja vasta illemmalla sateen lakattua uskaltauduttiin ulkoilemaan.
Tanaan vietettiin kaupunki-shoppailupaivaa Genevessa. Samalla tuli kunnon sisaanajo uusille matkarattaille, jotka muuten on kylla ihan mielettoman katevat (Gessleinin Swiftit)! Ihanan napparat ja kun etupyorat on kaantyvat, niin mahtuvat ympari pienissakin tiloissa. Ja tosi napparasti mentiin kaupungilla myos monet portaat rattaita toisesta paasta kantaen - kun piti siis ihan vakisin menna lounaalle ravintolaan, joka sijaitsi lahella vanhaa kaupunkia vahan ylempana. Matkalla takaisin alas poikettiin ihanassa lastentarvike- ja vaatekaupassa, jossa oli mm. nahkaiset vaunut ja aivan ihania nahkaisia hoitolaukkuja. Harmi, etta oli ihan pikkaisen liian hintavia, silla muuten tama aiti olisi saanut tosi stylen hoitolaukun!
Lotta jaksoi hienosti tanaan koko paivan luuhata aidin ja tadin kanssa humputtelemassa. Yhtaan ei alkanut kaupoissakaan harmittaa (paitsi siina ihan viimeisessa), kun sai sovitella hienoja hattuja ja naureskella niita peilista. Ravintolassa saatiin tosi hyvaa palvelua ja melkein oma huonekin (ehka siella on tapana laittaa lapsiasiakkaat piiloon muita hairitsemasta...), ja Lotta hurmasi tarjoilijat hymyllaan ja valkoisilla hiuksillaan.
Huomenna suunnataan Alpeille ja Morzineen Ranskan puolelle. Toivottavasti siella paistaa aurinko!
Tanaan vietettiin kaupunki-shoppailupaivaa Genevessa. Samalla tuli kunnon sisaanajo uusille matkarattaille, jotka muuten on kylla ihan mielettoman katevat (Gessleinin Swiftit)! Ihanan napparat ja kun etupyorat on kaantyvat, niin mahtuvat ympari pienissakin tiloissa. Ja tosi napparasti mentiin kaupungilla myos monet portaat rattaita toisesta paasta kantaen - kun piti siis ihan vakisin menna lounaalle ravintolaan, joka sijaitsi lahella vanhaa kaupunkia vahan ylempana. Matkalla takaisin alas poikettiin ihanassa lastentarvike- ja vaatekaupassa, jossa oli mm. nahkaiset vaunut ja aivan ihania nahkaisia hoitolaukkuja. Harmi, etta oli ihan pikkaisen liian hintavia, silla muuten tama aiti olisi saanut tosi stylen hoitolaukun!
Lotta jaksoi hienosti tanaan koko paivan luuhata aidin ja tadin kanssa humputtelemassa. Yhtaan ei alkanut kaupoissakaan harmittaa (paitsi siina ihan viimeisessa), kun sai sovitella hienoja hattuja ja naureskella niita peilista. Ravintolassa saatiin tosi hyvaa palvelua ja melkein oma huonekin (ehka siella on tapana laittaa lapsiasiakkaat piiloon muita hairitsemasta...), ja Lotta hurmasi tarjoilijat hymyllaan ja valkoisilla hiuksillaan.
Huomenna suunnataan Alpeille ja Morzineen Ranskan puolelle. Toivottavasti siella paistaa aurinko!
tiistai 12. tammikuuta 2010
Matkapaivakirja, osa I
Perilla Sveitsissa ollaan! Lento sujui ihan uskomattoman hyvin - ensin vahan touhuttiin ja sitten Lotta soi kylmaa, tai no siis huoneenlampoista pastaa, ja sen jalkeen nukuttiinkin yli puolentoista tunnin unet! Kylla oli mukavaa ja aitikin sai vahan hengahtaa!
Helsingin paassa lentokentalla meinasi kylla heti tulla ongelma, kun eivat olisi antaneet ottaa matkarattaiden runkoa, joissa siis myos turvakaukalo kiinni, koneeseen mukaan. "Koneeseen mennaan bussilla, ja sinne ei saa ottaa mitaan isoa mukaan..." yrittivat selittaa. No, enpa antanut periksi, ja lopulta sain myos rattaiden rungon mukaan! Ja sain sen jopa ihan koneeseen asti sisalle - ei tarvinnut pelata rikkoutumista ruumassa!
Helsingin paassa olisi parjatty ihan mainiosti ilman rattaitakin, kun siella on karryja ja jopa rattaita, mutta Geneven paassa on yleensa ollut tosi pitka kavelymatka koneelta laukkuhihnalle. Ja sita matkaa en kylla olisi jaksanut tehda kantaen Lottaa turvakaukalossa plus pari kasimatkatavarakassia (kun molemmilla kentilla on ollut kauheasti kaikkia laukkuongelmia, niin piti sitten ottaa vahan runsaammin kasimatkatavaroita).
No, turhaan se rattaiden runko kuitenkin oli sitten mukana koneessa ja kentalla, kun Genevessa paastiinkin kenttabussilla suoraan laukkuhihnan viereen! Ja ruumassa ollut laukku tuli noin kymmenessa minuutissa hihnalta, joten aivan loistava tuuri matkatavaroiden suhteen! Joskus nainkin pain!
Helsingin paassa lentokentalla meinasi kylla heti tulla ongelma, kun eivat olisi antaneet ottaa matkarattaiden runkoa, joissa siis myos turvakaukalo kiinni, koneeseen mukaan. "Koneeseen mennaan bussilla, ja sinne ei saa ottaa mitaan isoa mukaan..." yrittivat selittaa. No, enpa antanut periksi, ja lopulta sain myos rattaiden rungon mukaan! Ja sain sen jopa ihan koneeseen asti sisalle - ei tarvinnut pelata rikkoutumista ruumassa!
Helsingin paassa olisi parjatty ihan mainiosti ilman rattaitakin, kun siella on karryja ja jopa rattaita, mutta Geneven paassa on yleensa ollut tosi pitka kavelymatka koneelta laukkuhihnalle. Ja sita matkaa en kylla olisi jaksanut tehda kantaen Lottaa turvakaukalossa plus pari kasimatkatavarakassia (kun molemmilla kentilla on ollut kauheasti kaikkia laukkuongelmia, niin piti sitten ottaa vahan runsaammin kasimatkatavaroita).
No, turhaan se rattaiden runko kuitenkin oli sitten mukana koneessa ja kentalla, kun Genevessa paastiinkin kenttabussilla suoraan laukkuhihnan viereen! Ja ruumassa ollut laukku tuli noin kymmenessa minuutissa hihnalta, joten aivan loistava tuuri matkatavaroiden suhteen! Joskus nainkin pain!
Matkaan!
Tänään on vihdoin se päivä, kun lähdetään Lotan kanssa Satu-tädille Sveitsiin! Laukut on pakattu ja toivotaan vaan, että kaikki tarpeellinen on nyt käsimatkatavaroihin sullottuna - kummassakin päässä kun kentillä on kaikenlaisia laukkuongelmia... Mutta kun etukäteen suhtautuu niin, että jotain ongelmia voi tulla, niin silloinhan kaiken kuuluu mennä hyvin, eikö se niin mene...?
Lotta on nyt kontannut ensimmäistä kertaa! Eilen Meeri-täti ja Ronja-serkku olivat Lottaa hoitamassa, ja vähän äidin lähdön jälkeen Lotta päätti lähteä äidin perään ja lähti konttaamaan olohuoneesta kohti eteistä. Aikaisemmin Lotta on kyllä liikkunut, mutta se on tapahtunut konttaamalla toinen jalka edessä. Ja tätä vanhaa tyyliä jatkettiin sitten taas illan mittaan... Eilen aamulla Lotta muuten alkoi ottaa karhukävelyasentoakin eli jalat ja kädet suorana maassa ja peppu pystyssä. Että sellainen liikkumispäivä oli meillä eilen!
Lotta on nyt kontannut ensimmäistä kertaa! Eilen Meeri-täti ja Ronja-serkku olivat Lottaa hoitamassa, ja vähän äidin lähdön jälkeen Lotta päätti lähteä äidin perään ja lähti konttaamaan olohuoneesta kohti eteistä. Aikaisemmin Lotta on kyllä liikkunut, mutta se on tapahtunut konttaamalla toinen jalka edessä. Ja tätä vanhaa tyyliä jatkettiin sitten taas illan mittaan... Eilen aamulla Lotta muuten alkoi ottaa karhukävelyasentoakin eli jalat ja kädet suorana maassa ja peppu pystyssä. Että sellainen liikkumispäivä oli meillä eilen!
perjantai 8. tammikuuta 2010
Iloisia heräämisiä
Vähänkö olisi ihanaa, kun aina unilta herättyään kävisi näin: "Joko se kullanmuru heräsi? Oliko hyvät unet?" kuuluisi ensimmäisenä iloisella äänellä, ja sitten pääsisi syliin ja saisi haleja ja suukkoja... Näin siis pienen Lotan elämässä! Ai, mitä? Ai, onko jollain aikuisellakin näin...?
Lotta herää yleensä sekä yö- että päiväuniltaan itsekin aika iloisena naureskellen, nousee tomerasti seisomaan pinnasängyn laitaa vasten ja heiluttaa käsi pystyssä. Ehkä sitä itsekin voisi saada edellämainitunlaisen heräämisvastaanoton, jos itse heräisi yhtä pirteänä ja hyväntuulisena...
Lotta herää yleensä sekä yö- että päiväuniltaan itsekin aika iloisena naureskellen, nousee tomerasti seisomaan pinnasängyn laitaa vasten ja heiluttaa käsi pystyssä. Ehkä sitä itsekin voisi saada edellämainitunlaisen heräämisvastaanoton, jos itse heräisi yhtä pirteänä ja hyväntuulisena...
maanantai 4. tammikuuta 2010
Lotta yökyläilijä
Lotasta on tullut kova heräilemään öisin, tai on siis ollut jo pitkään (sen yhden tai kahden hyvin nukutun kuukauden jälkeen, joka oli siis joskus syksyllä...). Ja heräämisen lisäksi välillä keikutaan jopa parikin tuntia hereillä keskellä yötä. No, Lotta oli viime viikolla ekaa kertaa yökylässä mummulla ja papalla - ja siellä tietysti nukkui tosi hyvin ja heräsi vaan kerran yöllä! On se niin väärin, on se niin väärin... Sama rytmi ei jäänyt kuitenkaan päälle kotona, mutta yömaidosta näköjään päästiin, ainakin toistaiseksi. Ja viime yönä Lotta vaan heräili muutamaan otteeseen, eikä ollenkaan keikkunut hereillä pitkiä aikoja.
Lotta on oppinut juomaan nokkamukista ihan itse! Edelleen on tosin kivaa kaataa vettä myös pöydälle, lattialle, omille jaloilleen jne., mutta suurin osa menee onneksi sinne suuhun. Sitten vaan opetellaan vielä sitä omin käsin syömistä, niin johan sujuu syömiset hienosti! Omin käsin syöminen oikeastaan kyllä jo onnistuu, lusikka kun on Lotan mielestä siinä puuhassa ihan turha kapistus...
Lotta on oppinut juomaan nokkamukista ihan itse! Edelleen on tosin kivaa kaataa vettä myös pöydälle, lattialle, omille jaloilleen jne., mutta suurin osa menee onneksi sinne suuhun. Sitten vaan opetellaan vielä sitä omin käsin syömistä, niin johan sujuu syömiset hienosti! Omin käsin syöminen oikeastaan kyllä jo onnistuu, lusikka kun on Lotan mielestä siinä puuhassa ihan turha kapistus...
maanantai 28. joulukuuta 2009
Joka päivä jotain uutta
Nyt Lotta on sellaisessa vaiheessa, että tuntuu, että joka päivä tuo pieni oppii jotain uutta. Eilen Lotta lähti ensimmäistä kertaa kunnolla liikkeelle eteenpäin, ei tosin kontaten vaan itseään istuma-asennossa käsillä eteenpäin hilaten. Ja heti piti tietysti mennä pleikkarin nappuloita painelemaan! Äiti komensi ja kielsi Lottaa tekemästä niin, ja näytti vielä sormella "soo soo, ei sinne". Ja Lottapa tietysti teki perässä sormea heiluttaen samalla tavalla! Sormen heristäminen on jatkunut tänäänkin, ja Lotta alkoi jopa heiluttaa sormea tahdissa, kun kuunneltiin Asaa cd:ltä. Pienestä on vitsa väännettävä...
Lotta nousee myös tukea vasten polvilleen ja yhä useammin myös ihan seisomaan asti. Joululahjaksi saatuja taaperokärryjä ja Plaston mopoa on myös kävelytetty ahkerasti - isän tai äidin tosin pitää olla vielä apuna. Lotta sai joulupukilta myös kaksi nukkea, joista toisesta kuuluu erilaisia ääniä. Yksi äänistä on nauru, ja Lottakin alkaa nauraa tämän kuullessaan!
Joulupukkia Lotta muuten pelkäsi, ja kun piti ottaa se yksi pakollinen kuva pukista ja lapsista, niin Lottahan tietysti itki ja kovaa... Ja pulkkakaan ei ollut kiva juttu, kun sitä tässä yhtenä iltana kokeiltiin...
Lotta nousee myös tukea vasten polvilleen ja yhä useammin myös ihan seisomaan asti. Joululahjaksi saatuja taaperokärryjä ja Plaston mopoa on myös kävelytetty ahkerasti - isän tai äidin tosin pitää olla vielä apuna. Lotta sai joulupukilta myös kaksi nukkea, joista toisesta kuuluu erilaisia ääniä. Yksi äänistä on nauru, ja Lottakin alkaa nauraa tämän kuullessaan!
Joulupukkia Lotta muuten pelkäsi, ja kun piti ottaa se yksi pakollinen kuva pukista ja lapsista, niin Lottahan tietysti itki ja kovaa... Ja pulkkakaan ei ollut kiva juttu, kun sitä tässä yhtenä iltana kokeiltiin...
lauantai 26. joulukuuta 2009
sunnuntai 20. joulukuuta 2009
Lisää hampaita!
Koska pikkuneidillä oli niin vauhti päällä ja riehuminen menossa juuri sillä hetkellä, ei äiti ihan tarkalleen ehtinyt nähdä uusia tulevia hampaita. Mutta isän sanojen mukaan yläriviin on tulossa sen yhden jo puhjenneen etuhampaan lisäksi kolme uutta hammasta! Jo olemassa olevan oikean etuhampaan vieressä näkyi vähän hammasta molemmilla puolilla, ja rivin neljäskin näytti olevan tulossa, kun ien pullotti ihan pallona. Eli ehkä nuhan lisäksi hampaat on ne, jotka tänään ovat ylimääräistä kitinää aiheuttaneet...
Lotta on keksinyt vastata heiluttamalla eli siis nostamalla kättä ylös vähän mihin tahansa kysymykseen. Esimerkiksi "Missä isi on?" kysymykseenkin saa vastaukseksi iloisen kädenheilautuksen ylös. Että näin!
Lotta on keksinyt vastata heiluttamalla eli siis nostamalla kättä ylös vähän mihin tahansa kysymykseen. Esimerkiksi "Missä isi on?" kysymykseenkin saa vastaukseksi iloisen kädenheilautuksen ylös. Että näin!
perjantai 18. joulukuuta 2009
Pieni nuhanenä heiluttaa!
Meillä on taas kunnon nuha Lotalla menossa - ja toivomme tosiaan, että olisi jo menossa, mutta taitaa istua aika sitkeässä vielä tovin. Koko viikon on pienellä nenä vuotanut oikein kunnolla, ja keskiviikon influenssarokotteen osa II jälkeen helpotusta ei näytä olevan luvassa.
Ensimmäinen nuhayö iski alkuviikosta oikein kunnolla, eikä meidän talossa nukkunut kukaan juuri ollenkaan. Seuraavat yöt onneksi on menneet rauhallisemmin. Äiti laittoi raakaa pilkottua sipulia sängyn viereen, ja liekö se auttanut... Ainakin oma nenä oli ihan auki seuraavana aamuna. Sipulien teho tosin taisi vähän laimentua eteenpäin mentäessä, kun haju tuntuu olevan vähentynyt. Tai sitten sitä vaan on jo tottunut siihen, kun on koko viikon sitä kotona haistellut - tällä viikolla kun on ollut niin kovat pakkaset, ettei ole kovin paljon kotoa poistuttu...
No, nuhasta huolimatta Lotta on oppinut heiluttamaan! Aamulla jos ollaan hereillä isän lähtiessä töihin, ja äiti sanoo Lotalle, että mennäänkö heiluttamaan isälle, niin Lotta on jo heti käsi pystyssä sängyssä. "Miten Lotta heiluttaa?" kysymykseen saa vastaukseksi Lotalta innokkaan kädennoston ylös. Saman vastauksen tosin saa nykyään mihin tahansa kysymykseen, joka alkaa "miten Lotta..."
Ensimmäinen nuhayö iski alkuviikosta oikein kunnolla, eikä meidän talossa nukkunut kukaan juuri ollenkaan. Seuraavat yöt onneksi on menneet rauhallisemmin. Äiti laittoi raakaa pilkottua sipulia sängyn viereen, ja liekö se auttanut... Ainakin oma nenä oli ihan auki seuraavana aamuna. Sipulien teho tosin taisi vähän laimentua eteenpäin mentäessä, kun haju tuntuu olevan vähentynyt. Tai sitten sitä vaan on jo tottunut siihen, kun on koko viikon sitä kotona haistellut - tällä viikolla kun on ollut niin kovat pakkaset, ettei ole kovin paljon kotoa poistuttu...
No, nuhasta huolimatta Lotta on oppinut heiluttamaan! Aamulla jos ollaan hereillä isän lähtiessä töihin, ja äiti sanoo Lotalle, että mennäänkö heiluttamaan isälle, niin Lotta on jo heti käsi pystyssä sängyssä. "Miten Lotta heiluttaa?" kysymykseen saa vastaukseksi Lotalta innokkaan kädennoston ylös. Saman vastauksen tosin saa nykyään mihin tahansa kysymykseen, joka alkaa "miten Lotta..."
keskiviikko 9. joulukuuta 2009
Uusi hammas!
Anteeksi nyt vaan kaikille lukijoille, kun on nykyään tämä päivitystahti aika verkkainen! Pikkuneidin sänky kun on nykyään samassa huoneessa kuin tietokone, niin ei oikein päivän aikana tule koneelle ehdittyä. Ennen oli aina päikkärien aikaan hyvä avata kone ja hoitaa asioita sekä tietysti puuhata kaikkea hömppää...
Lotalle on tullut uusi hammas, oikeanpuoleinen yläetuhammas! En ole ihan varma, onko se viereinenkin tulossa, kun nykyään on neidillä niin vauhti päällä, että ei siinä paljon ikeniä ehdi tuijotella. Vauhti päällä ei kuitenkaan ole sama asia kuin ryömiminen tai konttaaminen, mutta napansa ympäri pyörien ja takaperin sekä sivuttain liikkuen vauhti voi olla jopa kova! Istuminenkin sujuu jo ilman tukea - vaikka välillä tosin tietysti vielä kupsahdellaan kumoonkin. Kovasti Lotta haluaa kävellä käsistä pidellen, sekä tietysti myös nousta ylös tukea vasten (tässä vaiheessa tosin ei vielä mikä tahansa tuki kelpaa, vaan sen pitää olla pinnasängyn laita tai sitten äiti/isä/joku muu).
Syömisen suhteenkin neiti haluaa olla kovin omatoiminen nykyään. Millään ei kelpaa mikään pöperö, mitä äiti lusikasta syöttää, vaan pitää saada syödä itse, ja mielellään sitä lajia, mitä äidillä on omalla lautasellaan. Se itse syöminen kun ei vaan oikein vielä suju, ja neidillä menee hermot... Mutta jos ollaan kylässä, niin sitten syödään oikein mallikelpoisesti koko purkki ruokaa tosi siististi äidin syöttäessä lusikalla. Vieraskorea taitaa tuo pieni olla...!
Lotalle on tullut uusi hammas, oikeanpuoleinen yläetuhammas! En ole ihan varma, onko se viereinenkin tulossa, kun nykyään on neidillä niin vauhti päällä, että ei siinä paljon ikeniä ehdi tuijotella. Vauhti päällä ei kuitenkaan ole sama asia kuin ryömiminen tai konttaaminen, mutta napansa ympäri pyörien ja takaperin sekä sivuttain liikkuen vauhti voi olla jopa kova! Istuminenkin sujuu jo ilman tukea - vaikka välillä tosin tietysti vielä kupsahdellaan kumoonkin. Kovasti Lotta haluaa kävellä käsistä pidellen, sekä tietysti myös nousta ylös tukea vasten (tässä vaiheessa tosin ei vielä mikä tahansa tuki kelpaa, vaan sen pitää olla pinnasängyn laita tai sitten äiti/isä/joku muu).
Syömisen suhteenkin neiti haluaa olla kovin omatoiminen nykyään. Millään ei kelpaa mikään pöperö, mitä äiti lusikasta syöttää, vaan pitää saada syödä itse, ja mielellään sitä lajia, mitä äidillä on omalla lautasellaan. Se itse syöminen kun ei vaan oikein vielä suju, ja neidillä menee hermot... Mutta jos ollaan kylässä, niin sitten syödään oikein mallikelpoisesti koko purkki ruokaa tosi siististi äidin syöttäessä lusikalla. Vieraskorea taitaa tuo pieni olla...!
perjantai 4. joulukuuta 2009
Pinnasängyn paluu
Lotta nukkui jo tässä jokin aikaa sitten omassa sängyssä, omassa huoneessa, ja ilman yömaitoja. No, sitten aamuöisin ei enää millään huvittanut nukkua omassa sängyssä, ja neiti pääsi aamuyöstä sitten aina isän ja äidin viereen. Tästä seurasi tietenkin se, että lopulta koko yö nukuttiin isän ja äidin sängyssä - ja maitokin palasi mukaan kuvioon. Oli kuitenkin kaikille mukavaa, kun ei tarvinnut nousta sängystä ja äidin käsi oli lähellä aina, kun yöllä sitä tarvittiin.
Sitten Lotta alkoi temmeltää ja potkia. Isä joutui menemään jopa sohvalle parina yönä, että sai nukkua rauhassa. Päätettiin palata takaisin alkuun, ja pinnasänky siirrettiin Lotan huoneesta takaisin isän ja äidin sängyn viereen. Ei muuta kun äidin käsi pinnojen välistä Lotan ulottuville, niin johan taas uni maistui! Ensimmäinen yö oli vähän levoton, ja neiti huhuili pää pystyssä keskellä yötä äitiä ja isää sängystä. Toinen yö olikin jo paljon rauhallisempi, ja Lotta nukahti pienen kädestäpitämisen ja peittelyn jälkeen. Enempää ei nyt tässä uskalla kehua, kun sitten käy kuitenkin juuri päinvastoin...
Sitten Lotta alkoi temmeltää ja potkia. Isä joutui menemään jopa sohvalle parina yönä, että sai nukkua rauhassa. Päätettiin palata takaisin alkuun, ja pinnasänky siirrettiin Lotan huoneesta takaisin isän ja äidin sängyn viereen. Ei muuta kun äidin käsi pinnojen välistä Lotan ulottuville, niin johan taas uni maistui! Ensimmäinen yö oli vähän levoton, ja neiti huhuili pää pystyssä keskellä yötä äitiä ja isää sängystä. Toinen yö olikin jo paljon rauhallisempi, ja Lotta nukahti pienen kädestäpitämisen ja peittelyn jälkeen. Enempää ei nyt tässä uskalla kehua, kun sitten käy kuitenkin juuri päinvastoin...
Pieni pääsee reissuun!
Lotta pääsee tammikuussa elämänsä ensimmäiselle ulkomaanmatkalle ja lentokoneeseen - hui, äitiä jännittää jo! Elikäs 12. päivä ollaan lähdössä Satu-tädille Sveitsiin kyläilemään. Tälle reissulle lähdetäänkin ihan tyttöjen kesken, ja isä jätetään kotiin nauttimaan omasta rauhasta ja yöunista, enduropyörästä ja pleikkarista... ei kun siis tietysti siivoamaan ja kotihommia tekemään!
Tällä viikolla käytiin poliisilaitoksella tekemässä passianomukset ja ensi viikolla on sitten meillä molemmilla tytöillä uudet passit! Mielenkiintoista tässä tulevan viiden vuoden sisällä reissata Lotan kanssa, kun Lotalla on passissa kuva, jossa on 9 kk vanha. Varmasti on samannäköinen vielä vuoden tai kolmen päästä...
Nyt pitäisi sitten vielä hankkia reissua varten matkarattaat, jotka menee pieneen tilaan. Jos äiti olisi ollut fiksu, äiti olisi ostanut Prismasta jommat kummat niistä kahdesta valikoimaan kuuluvista kappaleista. Mutta ei, aina pitää alkaa tutkailemaan ja miettimään asiaa liiankin kanssa, ja sitten on jo niin paljon vaihtoehtoja, että ei meinaa koko hommasta tulla mitään... Olisi kiva ostaa sellaiset, joihin saa adapterilla turvakaukalon kiinni ja jotka maksaa vähän enemmän ja on tosi hienot, mutta toistaalta, matkarattailla ei ehkä ole meillä ihan hirveän paljon käyttöä... No, saa nähdä kumpi voittaa, järki vai se toinen...!
Tällä viikolla käytiin poliisilaitoksella tekemässä passianomukset ja ensi viikolla on sitten meillä molemmilla tytöillä uudet passit! Mielenkiintoista tässä tulevan viiden vuoden sisällä reissata Lotan kanssa, kun Lotalla on passissa kuva, jossa on 9 kk vanha. Varmasti on samannäköinen vielä vuoden tai kolmen päästä...
Nyt pitäisi sitten vielä hankkia reissua varten matkarattaat, jotka menee pieneen tilaan. Jos äiti olisi ollut fiksu, äiti olisi ostanut Prismasta jommat kummat niistä kahdesta valikoimaan kuuluvista kappaleista. Mutta ei, aina pitää alkaa tutkailemaan ja miettimään asiaa liiankin kanssa, ja sitten on jo niin paljon vaihtoehtoja, että ei meinaa koko hommasta tulla mitään... Olisi kiva ostaa sellaiset, joihin saa adapterilla turvakaukalon kiinni ja jotka maksaa vähän enemmän ja on tosi hienot, mutta toistaalta, matkarattailla ei ehkä ole meillä ihan hirveän paljon käyttöä... No, saa nähdä kumpi voittaa, järki vai se toinen...!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)