Niin se vaan aika on mennyt hurjaa vauhtia ja meidän pikkuneidillä tulee tänään ensimmäinen vuosi täyteen! Lotta oppi viime viikolla, että kun kysytään "monta vuotta Lotta on?", niin sitten näytetään sormella "yksi". Hyvä, Lotta! Tällä viikolla se touhu on jo ihan vanha juttu, eikä Lottaa jaksa enää joka kerta kiinnostaa sormen esittely...
Äidillä onkin oikein maailman paras lahja synttärin kunniaksi: Lotta siirtyy omaan huoneeseen nukkumaan, ja mitä todennäköisimmin jonkinlaisen unikoulun saattelemana. Nyt loppuu äidin käden unileluna käyttäminen. Ja äidin ja isän yöllä monta kertaa herättäminen. Tai näin meillä ainakin kovasti toivotaan...!
Tuntuu ihan hirveän kaukaiselta ajalta, kun miettii Lotan ensimmäisiä kuukausia ja sitä ihan pikkuvauva-aikaa... Ei sitä meinaa oikein enää muistakaan... Joskus Lotta oli sellainen pieni nyytti, joka vaan tapittaa katseli ympäriinsä, eikä vielä liikkunut, mitä nyt vähän jalkoja ja käsiään heilutteli. Ja sitä itkuakin taisi olla joskus vähän liikaa äidin ja isän makuun...
Jossain vaiheessa mietittiin, että jokohan sille pienelle voisi antaa jotain muuta kuin maitoa... Ja sitten tulikin jo kasvikset ja puurot, sitten maisteltiin vähän kurkkua omasta kädestä, ja nyt syöminen sujuu jo niin hienosti omin käsin, ja joskus itse lusikallakin. Ja ruokalajina kelpaa meidän neidille ihan kaikki, toissapäivänä Lotta sai jopa ekat maistiaiset thaimaalaista ruokaa!
Kaukaiselta tuntuu aika, kun oltiin kesällä juuri muutettu tänne uuteen kotiin, ja Lotta makasi mahallaan puuhamatolla kovasti jalkojaan ja käsiään heiluttaen, ja odotettiin liikkeellelähtöä. Varsinaista ryömimistä ei kai juuri tapahtunutkaan (vai onko senkin jo unohtanut!?), vaan Lotta lähti joulukuun paikkeilla konttaamaan toinen jalka koukussa edessä itseään eteenpäin hilaten. Ja nyt se neiti menee kontaten ja tukea vasten kävellen jo sellaisella vauhdilla, että ei se kävely ja juoksukaan kovin kaukana ole!
Lotta ymmärtää jo vaikka kuinka monia sanoja ja itsekin niitä - tai ainakin jotain sinne päin - suustaan päästelee. Pulina on kova, kun neitipieni lukee itsekseen kirjaa tai selostaa tapahtumia leluilleen. Lotta osaa mennä piilossa-leikkiä, ja riemastuu, kun joku konttaa lattialla kilpaa Lotan kanssa, mieluiten samalla jotain hassuja ääniä pitäen.
Kännykät ja kaukosäätimet on ihan parhaita, ja Lotta käy innoissaan vääntelemässä vahvistimen nappuloita aina kun vaan sinne sattuu pääsemään (olkkarin pöytä on yleensä näiden elektroniikkapömpeleiden edessä esteenä). Myös isän kengät on alkaneet kiinnostaa, ja niitä pitää monta kertaa päivässä käydä hipeltämässä ja kenkähyllystä lattialle asettelemassa. Märät pyykit on edelleen ihania, samoin pesukone. Vessapaperia olisi ihana vetää rullasta alas ja repiä (ja maistella), jos äiti vaan antaisi. Sormet on kiva työntää lattiaviemärin rei'istä sisään, ja tiskikonetta pitää myös käydä vähän räpeltämässä, samoin uuninluukun lapsilukkoa. Sähköpistokkeita pitää tutkia tarkkaan, ja töpselin jos sattuu saamaan irti, niin sitä pitää vähän maistella.
Monta kertaa päivässä saa olla kieltämässä, ja sanomassa "ei". Monen monta kertaa päivässä Lotta nauraa rätkättää milloin äidille tai isälle, milloin jollekin muulle hassulle jutulle (äiti ja isähän ovatkin aika hassuja...). Joskus neitiä vähän harmittaa, mutta kohta taas mennään ja lujaa.
Niin se vaan on, pieni ihminen on ihana ja ihmeellinen, ja tuo ympärilleen sellaista iloa, että mitään samanlaista ei ole. Niin se vaan on.
keskiviikko 3. maaliskuuta 2010
tiistai 23. helmikuuta 2010
Tahtoo ulos!
Lotan vatsataudin alkamisesta on nyt neljä päivää, ja kun perjantainakaan ei poistuttu kotoa, niin nyt on jo viides kotipäivä menossa. Lotta tosin pääsi isän kanssa kauppaan ja kahville eilen ja toissapäivänä, ja tänään myös äidin kanssa kauppaan (joo, hurjat on meillä puuhat!). Mutta siis huomattavasti vähemmän on tehty yhtään mitään ja nähty ketään, kuin normaalisti. Ja sen kyllä Lotasta huomaa!
Eilen Lotta kävi siis isän kanssa kahvittelemaan, ja oli ihan innoissaan, kun pääsi ihmisten ilmoille ja näki muita lapsia kahvilassa. Tänään lähdettiin sitten Lotan kanssa kaupassa käymään, ja koskaan ennen ei ole Lotta yhtä innokkaasti toppatöppösiään heitellyt ilmaan, kuin tällä kertaa! Taisi olla pienellä jo ikävä ulkomaailmaa...!
Jännä juttu muuten, miten noinkin pieni lapsi kuin Lotta, voi jo ymmärtää asioita. Äiti kun oli kipeänä sunnuntaipäivän ja vielä voimattomana sohvalla maanantainakin, niin Lotta jotenkin ymmärsi, että nyt ei pääse syliin eikä äiti jaksa leikkiä. Maanantai-iltana tosin alkoi ilmeisesti ikävä olla jo kova, kun oli pakko päästä syliin vähäksi aikaa. Ja kyllä se äidinkin mieltä liikutti!
Eilen Lotta kävi siis isän kanssa kahvittelemaan, ja oli ihan innoissaan, kun pääsi ihmisten ilmoille ja näki muita lapsia kahvilassa. Tänään lähdettiin sitten Lotan kanssa kaupassa käymään, ja koskaan ennen ei ole Lotta yhtä innokkaasti toppatöppösiään heitellyt ilmaan, kuin tällä kertaa! Taisi olla pienellä jo ikävä ulkomaailmaa...!
Jännä juttu muuten, miten noinkin pieni lapsi kuin Lotta, voi jo ymmärtää asioita. Äiti kun oli kipeänä sunnuntaipäivän ja vielä voimattomana sohvalla maanantainakin, niin Lotta jotenkin ymmärsi, että nyt ei pääse syliin eikä äiti jaksa leikkiä. Maanantai-iltana tosin alkoi ilmeisesti ikävä olla jo kova, kun oli pakko päästä syliin vähäksi aikaa. Ja kyllä se äidinkin mieltä liikutti!
Lotta terveenä
Olihan harvinaisen sitkeä mahatauti (terkkariin kun soitettiin, niin epäilivät oireista päätellen kyseessä olevan noro-virus - sitä kun on kuulemma liikkeellä)! Lotta oli sunnuntaina jo suht hyvävointinen, mutta oksensikin illalla vielä kerran. Ja tietysti äidin ja isän sänkyyn - sitä patjaa kun ei vielä ollutkaan tarvinnut pestä... No joo, se nyt oli pienin murheista... Mutta nyt Lotta kuitenkin voi jo hyvin ja ruokakin alkaa maistua!
Sunnuntaina se tauti tietysti tarttui äitiin (joka tänään onneksi voi jo paremmin!). Ja mitä olisi kaksi ilman kolmatta: tänään on sitten isän vuoro sairastaa. Jokohan sitten alkaisi riittää...?
Sunnuntaina se tauti tietysti tarttui äitiin (joka tänään onneksi voi jo paremmin!). Ja mitä olisi kaksi ilman kolmatta: tänään on sitten isän vuoro sairastaa. Jokohan sitten alkaisi riittää...?
lauantai 20. helmikuuta 2010
Pieni sairastaa
No nyt on sitten menossa Lotan ensimmäinen oksennustauti - melkein koko viikon kestäneen nuhan lisäksi. Joo, ei kiva...
Lotta oli eilen illalla ehtinyt nukkua jo pari tuntia, kun alkoi kuulua yskimistä. Isä meni katsomaan, että onko kaikki kunnossa, ja siellä se pieni oli sänky täynnä oksua. Oksentamista kesti pitkälle yöhön saakka, ja lopulta pieni raasu nukahti äidin viereen olkkarin lattialle niin rättipoikkiväsyneenä, että ei edes kättään jaksanut nostaa. Ei siinä paljon äiti uskaltanut nukkua, kun piti vahtia pienen jokaista liikettä, että nytkö sieltä tulee taas jotain...
Luultiin jo, että olo alkaisi parantua, kun koko aamupäivän Lotta oli jo vähän touhukkaampi, vaikka edelleen aika väsynyt ja vähän on tullut lämpöäkin. No, ei alkanut, kun vielä kerran piti oksentaa iltapäivällä. Sen jälkeen Lotta on lähinnä nukkunut ja lepäillyt sylissä, eikä oikein ruoka tai juomakaan ole maittanut.
Paranemista nyt tässä odotellaan lepäilleen ja pyykkiä pesten (illalla pestiin jo koneellinen, ja tänään on aamusta asti ollut pyykkikone käynnissä)...
Lotta oli eilen illalla ehtinyt nukkua jo pari tuntia, kun alkoi kuulua yskimistä. Isä meni katsomaan, että onko kaikki kunnossa, ja siellä se pieni oli sänky täynnä oksua. Oksentamista kesti pitkälle yöhön saakka, ja lopulta pieni raasu nukahti äidin viereen olkkarin lattialle niin rättipoikkiväsyneenä, että ei edes kättään jaksanut nostaa. Ei siinä paljon äiti uskaltanut nukkua, kun piti vahtia pienen jokaista liikettä, että nytkö sieltä tulee taas jotain...
Luultiin jo, että olo alkaisi parantua, kun koko aamupäivän Lotta oli jo vähän touhukkaampi, vaikka edelleen aika väsynyt ja vähän on tullut lämpöäkin. No, ei alkanut, kun vielä kerran piti oksentaa iltapäivällä. Sen jälkeen Lotta on lähinnä nukkunut ja lepäillyt sylissä, eikä oikein ruoka tai juomakaan ole maittanut.
Paranemista nyt tässä odotellaan lepäilleen ja pyykkiä pesten (illalla pestiin jo koneellinen, ja tänään on aamusta asti ollut pyykkikone käynnissä)...
torstai 18. helmikuuta 2010
Tomaatteja tomaatteja
...ei kuitenkaan se stand up -show, vaan ihan meidän oma pieni tyttönen! Tänään Lotta istui keittiön pöydällä (joo, kaikki kuri on kadoksissa...), otti tomaatteja kulhosta ja laittoi niitä sinne takaisin. Lotan mielestä hauska leikki! Katsoin sen verran toiseen suuntaan (joo, olin kuitenkin siinä vieressä ja pidin Lotasta kiinni), että sillä aikaa neitipieni haukkasi ison palan tomaatista, jota tietenkään en ollut huuhdellut siinä vaiheessa. Ei mennyt kuin minuutti, niin Lotta oli hirveällä vauhdilla ahminut koko tomaatin. Taitaa tyttö tykätä vegeistä!
maanantai 15. helmikuuta 2010
Pieni tutkimusretkeilijä
Meillä on vielä pitkään ollut kotona paikkoja, jonne Lotta ei ole uskaltautunut itsekseen tutkimaan. Tänään saavutettiin yksi viimeisimmistä paikoista, nimittäin keittiönpöydän alusta. Sieltä olikin sitten hauska eri puolilta kurkata pöydän ääressä istuvaa äitiä, ja Lotalla tuli kovat naurut aina kun äiti huomasi Lotan katseen!
Lotta irrottaa yhä enemmän otetta tuesta seisoessaan eli kohta varmaan neiti jo seisoo ilman tukea. Neitipieni on vaan itse välillä niin tohkeissaan uudesta taidostaan, että menee nurin alkaessaan hihkua!
Lotta on tullut myös vähän rohkeammaksi muiden lasten seurassa - vai olisiko niin, että toiset lapset ovat alkaneet nyt enemmän kiinnostaa...? Meillä oli viime viikolla mammatapaaminen, ja paikalla oli ensimmäistä kertaa sitten ekojen treffien kaikki viisi äitiä lapsineen. Aiemmin Lotta on touhunnut jotain lähinnä itsekseen, eikä ole muiden lasten temmeltämisestä juuri välittänyt, vaan on pysytellyt vähän sivummassa. Ja äidin syli on ollut aika pop paikka visiiteillä muiden lasten kodeissa. Viime kerralla Lotta kuitenkin oli kovasti menossa mukana ja touhusi toisten lasten kanssa. Sama juttu myös, kun ollaan käyty muissakin lapsipaikoissa kyläilemässä.
Viime viikolla Lotta jopa hermostui toiseen lapseen, leikkikaveri Aaroniin. Puolitoistavuotiaalla Aaronilla kun taisi olla Lotan makuun vähän liian kova vauhti päällä, ja ohi mennessä (olisiko Aaron jopa ehkä ottanut lelua Lotan kädestä tai jotain muuta Lotan mielestä ikävää - nyt en enää muista...) Lotta tarttui vihaisesti (=lujaa rutistaen) Aaronia paidasta. Tätä Lotta ei ole tehnyt aikaisemmin kuin äidille hermostuessaan (kun äiti esim. käy hakemassa Lotan pois tekemästä jotain, mitä ei saisi). Näin se vaan pieni alkaa näyttää, että ei mulle nyt ihan kaikki käy!
Lotta irrottaa yhä enemmän otetta tuesta seisoessaan eli kohta varmaan neiti jo seisoo ilman tukea. Neitipieni on vaan itse välillä niin tohkeissaan uudesta taidostaan, että menee nurin alkaessaan hihkua!
Lotta on tullut myös vähän rohkeammaksi muiden lasten seurassa - vai olisiko niin, että toiset lapset ovat alkaneet nyt enemmän kiinnostaa...? Meillä oli viime viikolla mammatapaaminen, ja paikalla oli ensimmäistä kertaa sitten ekojen treffien kaikki viisi äitiä lapsineen. Aiemmin Lotta on touhunnut jotain lähinnä itsekseen, eikä ole muiden lasten temmeltämisestä juuri välittänyt, vaan on pysytellyt vähän sivummassa. Ja äidin syli on ollut aika pop paikka visiiteillä muiden lasten kodeissa. Viime kerralla Lotta kuitenkin oli kovasti menossa mukana ja touhusi toisten lasten kanssa. Sama juttu myös, kun ollaan käyty muissakin lapsipaikoissa kyläilemässä.
Viime viikolla Lotta jopa hermostui toiseen lapseen, leikkikaveri Aaroniin. Puolitoistavuotiaalla Aaronilla kun taisi olla Lotan makuun vähän liian kova vauhti päällä, ja ohi mennessä (olisiko Aaron jopa ehkä ottanut lelua Lotan kädestä tai jotain muuta Lotan mielestä ikävää - nyt en enää muista...) Lotta tarttui vihaisesti (=lujaa rutistaen) Aaronia paidasta. Tätä Lotta ei ole tehnyt aikaisemmin kuin äidille hermostuessaan (kun äiti esim. käy hakemassa Lotan pois tekemästä jotain, mitä ei saisi). Näin se vaan pieni alkaa näyttää, että ei mulle nyt ihan kaikki käy!
tiistai 9. helmikuuta 2010
Vauhti päällä
Lotta kävelee jo ihan kunnolla tukea vasten, ja taaperokärryjen kanssa voisi sanoa jopa että Lotta juoksee! Myös konttaamalla pääsee lujaa, ja välillä näyttää ihan siltä, että Lotta laukkaa kontaten - kyllä, siltä se näyttää!
Lotan lempparipuuhia on mm. pyykinlaitto (märkiä pyykkejä on ihana pureskella - nykyään Lotta myös osaa jo ojentaa niitä narulle laitettavaksi), sängyn petaaminen (äiti petaa ja Lotta riehuu omassa sängyssään) ja pallon perässä touhottaminen (konttaamista, kiljahtelua, pallon heittämistä). Tänään katsottiin Lotan kanssa jakso Teletappeja, ja se vasta sitten kivaa olikin! Lotta heilutteli Tiivi-Taaveille ja kumppaneille, ja hihkui innoissaan, kun hahmot touhusivat. Osui ja upposi tähän kohderyhmään!
Viikonloppuna oltiin muuten pulkkailemassa, ja tällä kertaa Lotta istui ihan tyytyväisenä kyydissä (edelliskerralla kun alkoi itkettää). Taitaa mennä kuitenkin vielä tovi, että Lotta siitä touhusta enemmän ymmärtää, ja että pulkalla voidaan mäkeä mennä laskemaan - se siinä pulkkailussa sitä kivointa puuha kun on...!
Lotan lempparipuuhia on mm. pyykinlaitto (märkiä pyykkejä on ihana pureskella - nykyään Lotta myös osaa jo ojentaa niitä narulle laitettavaksi), sängyn petaaminen (äiti petaa ja Lotta riehuu omassa sängyssään) ja pallon perässä touhottaminen (konttaamista, kiljahtelua, pallon heittämistä). Tänään katsottiin Lotan kanssa jakso Teletappeja, ja se vasta sitten kivaa olikin! Lotta heilutteli Tiivi-Taaveille ja kumppaneille, ja hihkui innoissaan, kun hahmot touhusivat. Osui ja upposi tähän kohderyhmään!
Viikonloppuna oltiin muuten pulkkailemassa, ja tällä kertaa Lotta istui ihan tyytyväisenä kyydissä (edelliskerralla kun alkoi itkettää). Taitaa mennä kuitenkin vielä tovi, että Lotta siitä touhusta enemmän ymmärtää, ja että pulkalla voidaan mäkeä mennä laskemaan - se siinä pulkkailussa sitä kivointa puuha kun on...!
Lotta syö jo ihan itse, ainakin melkein...
Lotta on jo jonkin aikaa syönyt melkein kokonaan itse eli Lotalla on omalla lautasellaan pieniä paloja, joita syö käsin, ja ädillä on toisella lautasella vähän muussatumpaa versiota, jota äiti lusikoi Lotan suuhun. Nyt on jo pari päivää kokeiltu myös lusikkaa Lotan kädessä, ja se sujuu näin: ensin Lotta ottaa lusikan ja laittaa suuhun, joskus jopa ihan oikein päin. Sitten Lotta ojentaa lusikan äidille, ja lusikkaan pitää laittaa nokare sieltä muussatumpi-versio-lautaselta. Sitten Lotta laittaa lusikan omaan suuhun, ja jos näin käy, niin lusikka menee suuhun yleensä väärin päin. Ja ruoka vielä useammin lattialle, tai joskus säkällä myös ruokalapun kaukaloon, josta sen voi poimia vaikka seuraavalla aterialla lisämausteeksi. Tai jos lusikka ei mene suuhun, niin sitten siitä otetaan eväät sormilla, mutta aika usein ne kuitenkin päätyvät suuhun. Eli tosi hienosti sujuu syöminen jo melkein kokonaan itse!
Lotta on alkanut jo pikkuhiljaa totuttautua perhe Niittymäen kotiruokiin (ja ravintolaruoathan ovatkin olleet listalla jo jonkin aikaa!). Tutuiksi ovat tulleet siskonmakkarakeitto, makaroonilaatikko sekä lohi ja muussi. Niin ja myös mustikkarahka! Tosi gurmeeta - ja hyvin on pikkuneidille maistunut!
Lotta on alkanut jo pikkuhiljaa totuttautua perhe Niittymäen kotiruokiin (ja ravintolaruoathan ovatkin olleet listalla jo jonkin aikaa!). Tutuiksi ovat tulleet siskonmakkarakeitto, makaroonilaatikko sekä lohi ja muussi. Niin ja myös mustikkarahka! Tosi gurmeeta - ja hyvin on pikkuneidille maistunut!
keskiviikko 3. helmikuuta 2010
Uutta opittua
Lotta on salaa ihan itsekseen oppinut uusia taitoja! Eilen jostain kumman syystä, jota en nyt enää edes muista, kyselin Lotalta, että missä on Lotan tukka, korvat jne. Ja neitipieni osasi näyttää ihan oikeita paikkoja! Lotta osasi näyttää oman tukkansa, korvat, jalat, varpaat, suun... niin ja myös napa löytyi! Äiti siihen sitten totesi, että Lottahan osaa varmaan jo kävellä ja puhuakin, mutta kun ei ole älytty kysyä niistä, niin ei ole meille niitä taitoja näyttänyt. No, ei lähtenyt Lotta kuitenkaan vielä kävelemään tai alkanut puhua - ainakaan niin, että me muut sitä ymmärrettäisiin!
Lotalta muuten jos kysyy, että missä on Lotan nenä, niin sitä ei neiti ole ihan vielä osannut paikallistaa, vaan sormi osoittaa äidin nenää...
Lotta myös ymmärtää koko joukon sanoja, ainakin seuraavat tulee nyt mieleen: tutti, lamppu, Lotan oma sänky, potta, pesukone, kukka (kuva kukasta omassa juomamukissa), anna (ainakin yhteydessä "anna jokin tavara jollekulle"), äiti, isi ja joukko muita sukulaisia tai kavereita. Lotan omista pulinoista ei kovin paljon selvää vielä saa, mutta ainakin sanan "kukka" perässä Lotta toistaa "kka". Ja hienosti osaa neiti sanoa, mitä kissa ja koira sanovat - tai ainakin jotain ääniä sinne päin!
Lotta osaa nousta seisomaan tukea vasten ja myös kävellä tukea vasten (taaperokärryt on aika pop!). Konttaus on edelleen vielä niin, että toinen jalka on koukussa edessä (etenkin liukkaalla lattialla - matolla konttaus sujuu ihan oppikirjan mukaan). Ja koska Lotta pääsee itse liikkumaan, niin kaikista kiinnostavimpia paikkoja ovat tietysti kaikki olkkarin elektroniikkapömpelit, joille pitää käydä tekemässä uudet säädöt monta kertaa päivässä...
Lotalta muuten jos kysyy, että missä on Lotan nenä, niin sitä ei neiti ole ihan vielä osannut paikallistaa, vaan sormi osoittaa äidin nenää...
Lotta myös ymmärtää koko joukon sanoja, ainakin seuraavat tulee nyt mieleen: tutti, lamppu, Lotan oma sänky, potta, pesukone, kukka (kuva kukasta omassa juomamukissa), anna (ainakin yhteydessä "anna jokin tavara jollekulle"), äiti, isi ja joukko muita sukulaisia tai kavereita. Lotan omista pulinoista ei kovin paljon selvää vielä saa, mutta ainakin sanan "kukka" perässä Lotta toistaa "kka". Ja hienosti osaa neiti sanoa, mitä kissa ja koira sanovat - tai ainakin jotain ääniä sinne päin!
Lotta osaa nousta seisomaan tukea vasten ja myös kävellä tukea vasten (taaperokärryt on aika pop!). Konttaus on edelleen vielä niin, että toinen jalka on koukussa edessä (etenkin liukkaalla lattialla - matolla konttaus sujuu ihan oppikirjan mukaan). Ja koska Lotta pääsee itse liikkumaan, niin kaikista kiinnostavimpia paikkoja ovat tietysti kaikki olkkarin elektroniikkapömpelit, joille pitää käydä tekemässä uudet säädöt monta kertaa päivässä...
lauantai 23. tammikuuta 2010
Uusia juttuja
Taas mennään ja lujaa - Lotta nimittäin on oppinut tällä viikolla pari uutta juttua: eilen taputti ekan kerran käsiä yhteen ja tänään halusi aivan itse pitää tuttipulloa käsissään maitoa juodessaan. Ja taisi se tällä viikolla olla myös ne ekat kerrat, kun neiti seisoi hetkittäin ilman tukea!
Eilen oltiin iltapuurolla, kun Lotta yhtäkkiä alkoi taputtaa käsiään yhteen ja nauroi siihen päälle. Ja tätä uutta taitoa onkin sitten ahkerasti treenattu siitä lähtien, ja aivan yhtä hauskaa on myös äidillä ja isällä taputtelun parissa.
Tänään päiväunille mennessä kokeiltiin, josko se viimeinen maitotilkka pullosta maistuisi vielä ennen unia, ja niin se vaan Lotta nappasi pullon omiin käsiin! Maitoa meni kyllä enemmän naamalle ja petivaatteille kuin suuhun, mutta pullo pysyi hienosti käsissä. Ihan pienenä vauvanahan Lotta aina halusi pitää pullosta kiinni ja välillä oikein voimalla työnsi pulloa johonkin suuntaan, vaikka halusikin vielä siitä juoda. No, sitten kun alkoi olla siinä vaiheessa, että voisi oikeasti pidellä sitä pulloa itse, niin sittenhän se touhu ei huvittanut enää ollenkaan. Mutta nyt ollaan siis palattu takaisin pullosta pitämiseen, ja hyvähän sitä nyt on treenata vielä ennen kuin luovutaan kyseisestä kapistuksesta kokonaan!
Tällä hetkellä meillä nukutaan vielä kahdet päikkärit, mutta ekat on noin puolen tunnin mittaiset ja tokat venyy yhä myöhemmäksi. Taitaa olla aika siirtyä yksiin päiväuniin. Ja ihan luksusta äidille olisi, jos ne yhdet unet kestäisivät vaikka parikin tuntia! Siitä sitten haaveillessa...
Eilen oltiin iltapuurolla, kun Lotta yhtäkkiä alkoi taputtaa käsiään yhteen ja nauroi siihen päälle. Ja tätä uutta taitoa onkin sitten ahkerasti treenattu siitä lähtien, ja aivan yhtä hauskaa on myös äidillä ja isällä taputtelun parissa.
Tänään päiväunille mennessä kokeiltiin, josko se viimeinen maitotilkka pullosta maistuisi vielä ennen unia, ja niin se vaan Lotta nappasi pullon omiin käsiin! Maitoa meni kyllä enemmän naamalle ja petivaatteille kuin suuhun, mutta pullo pysyi hienosti käsissä. Ihan pienenä vauvanahan Lotta aina halusi pitää pullosta kiinni ja välillä oikein voimalla työnsi pulloa johonkin suuntaan, vaikka halusikin vielä siitä juoda. No, sitten kun alkoi olla siinä vaiheessa, että voisi oikeasti pidellä sitä pulloa itse, niin sittenhän se touhu ei huvittanut enää ollenkaan. Mutta nyt ollaan siis palattu takaisin pullosta pitämiseen, ja hyvähän sitä nyt on treenata vielä ennen kuin luovutaan kyseisestä kapistuksesta kokonaan!
Tällä hetkellä meillä nukutaan vielä kahdet päikkärit, mutta ekat on noin puolen tunnin mittaiset ja tokat venyy yhä myöhemmäksi. Taitaa olla aika siirtyä yksiin päiväuniin. Ja ihan luksusta äidille olisi, jos ne yhdet unet kestäisivät vaikka parikin tuntia! Siitä sitten haaveillessa...
tiistai 19. tammikuuta 2010
Matkapäiväkirjan viimeinen osa
Reissusta palattiin kotiin toissapäivänä, ja kotimatkakin sujui hyvin. Lentokone oli aika täynnä ja vähän jännitti, joudunko antamaan Lotan turvakaukalon pois ja pitäämään Lottaa sylissä lennon ajan, mutta onneksi asia järjestyi ja saatiin kokonaan oma kolmepaikkainen penkkirivi. Lotta otti jälleen päiväunet koneessa ja muun ajan tutkaili kiinnostuneena kaikkea ympärillä olevaa. Geneven lentokentällä jouduttiin laittamaan rattaat ruumaan, mutta ne saatiinkin jo heti ensimmäisinä tavarahihnalla odotellessa. Eli pelko hukkuvista matkatavaroista oli koko reissun osalta onneksi turha!
Taisi olla pikkuneiti aika väsynyt matkustamisesta, kun ensimmäinen yö kotona meni vain muutamilla havahtumisilla ja unta tuli jopa 13 tuntia! Äidilläkin väsymys kesti seuraavaan päivään asti, kun vasta iltapäivällä useiden kahvikupillisten jälkeen alkoi olla herännyt olo...
Sitten alkoi taas arki: ihan itse pitää laittaa aamiaiset ja muut ruoat, ja siivota Lotan ruokasotkut syömisen jälkeen. Hassua, miten nopeasti sitä unohtikin, että miten kauan syömisen oheisoperaatioihin (lähinnä siis siivoamiseen) voi mennä aikaa...!
Taisi olla pikkuneiti aika väsynyt matkustamisesta, kun ensimmäinen yö kotona meni vain muutamilla havahtumisilla ja unta tuli jopa 13 tuntia! Äidilläkin väsymys kesti seuraavaan päivään asti, kun vasta iltapäivällä useiden kahvikupillisten jälkeen alkoi olla herännyt olo...
Sitten alkoi taas arki: ihan itse pitää laittaa aamiaiset ja muut ruoat, ja siivota Lotan ruokasotkut syömisen jälkeen. Hassua, miten nopeasti sitä unohtikin, että miten kauan syömisen oheisoperaatioihin (lähinnä siis siivoamiseen) voi mennä aikaa...!
lauantai 16. tammikuuta 2010
Matkapaivakirja, osa IV
Eilen kaannettiin auton nokka kohti Morzinea, kaunista Alppikylaa Ranskassa, jossa ollaan monet kerrat oltu laskettelemassa. Automatka kesti puolitoista tuntia eli aika mukavan lahella on ihanat lumiset vuorimaisemat. Lotan kanssa matkustaminen sujui jalleen hyvin, neiti oli unten mailla melkein koko matkan evasmaidot juotuaan (kotimatkalla ei meinannut uni tulla yhta helposti ja vahan harmittikin alkumatkasta, mutta sitten taas jo uni onneksi maistuikin).
Hotellissa oli katevasti Lotalle oma vauvan sanky (jossa tosin ei kylla nukkunut, vaan aidin vieressa) ja syottotuoli. Muutenkin koko reissun ajan kaikissa paikoissa on ollut syottotuolit valmiina, ja melkein jokaisen ravintolan vessassa myos hoitotasokin. Lotan ruoat on jokaisen ravintolan keittiosta saatu lammitettyna ja natisti kulhoon laitettuna. Eli palvelu on pelannut oikein hyvin!
Tanaan aamupaivalla noustiin kabiinihissilla ylos vuorille. Sekin homma sujui Lotan kanssa tosi hyvin ja rattaatkin mahtuivat hienosti hissiin! Siina se paiva menikin sitten kavellessa ja laskettelijoita ihmetellessa. Ei kesta kauaa, kun Lottakin paasee suksille ja samoihin maisemiin laskemaan! Aiti ei malta odottaa...
Se joka sanoo, etta pienten lasten kanssa ei voi matkustaa tai lomailla, on kylla ihan vaarassa! Tai no, voihan se riippua tietysti lapsistakin, mutta ainakin meidan murun kanssa matkustaminen on ainakin sujunut tosi hyvin. Ja kylla on tama loma ollut lomaa aidillekin! Sisko kun on huolehtinut meille ihanat illalliset ja kattanut aamupalat ym. Kiitokset siis siskolle - kylla me tullaan uudestaankin!
Hotellissa oli katevasti Lotalle oma vauvan sanky (jossa tosin ei kylla nukkunut, vaan aidin vieressa) ja syottotuoli. Muutenkin koko reissun ajan kaikissa paikoissa on ollut syottotuolit valmiina, ja melkein jokaisen ravintolan vessassa myos hoitotasokin. Lotan ruoat on jokaisen ravintolan keittiosta saatu lammitettyna ja natisti kulhoon laitettuna. Eli palvelu on pelannut oikein hyvin!
Tanaan aamupaivalla noustiin kabiinihissilla ylos vuorille. Sekin homma sujui Lotan kanssa tosi hyvin ja rattaatkin mahtuivat hienosti hissiin! Siina se paiva menikin sitten kavellessa ja laskettelijoita ihmetellessa. Ei kesta kauaa, kun Lottakin paasee suksille ja samoihin maisemiin laskemaan! Aiti ei malta odottaa...
Se joka sanoo, etta pienten lasten kanssa ei voi matkustaa tai lomailla, on kylla ihan vaarassa! Tai no, voihan se riippua tietysti lapsistakin, mutta ainakin meidan murun kanssa matkustaminen on ainakin sujunut tosi hyvin. Ja kylla on tama loma ollut lomaa aidillekin! Sisko kun on huolehtinut meille ihanat illalliset ja kattanut aamupalat ym. Kiitokset siis siskolle - kylla me tullaan uudestaankin!
torstai 14. tammikuuta 2010
Matkapaivakirja, osa III
Janna juttu on se, etta vaikka taalla on samoja Hipp-merkkisia lastenruokia kuin Suomessakin, niin taalla niissa on kaikissa lisattyna suolaa, vaikka Suomessa ei ole. Ja on muuten pikkasen maukkaampia poperoita, kun on ripaus suolaa makuja esiintuomassa! No, ehka Suomessa ihmiset syo aikuisina ihan liikaa suolaa ja siksi sen asian ymparilla on melkein hysteria, kun on pienista lapsista kyse...
Saa nahda, miten Lotalle sitten kotona maistuu suolattomat poperot, kun taalla on saanut lisaksi mm. herkkujuustoja, leipia, kalaa ja jopa pienen nokareen mousse au chocolat! Tai sitten meilla aletaan jo syoda samoja ruokia koko perhe, eika Lotalle enaa erikseen keitella ja paistella omia lihoja ja kasviksia. Kotoalahtopaivana Lotta jo oikeastaan vahan aloittikin talla linjalla, kun sai maistella aidin lautaselta jauhelihakastiketta ja spagettia seka parmesania. Ja muuten tykkasi kovasti!
Toinen outo juttu on se, etta taalla ei ole ollenkaan kaupoissa aidinmaidonkorviketta valmiina nesteena. On vain jauhetta, joka sekoitetaan veteen, ja vasta yli 1-vuotiaille on jotain nestemaista maitoa purkissa. Kylla sellainen valmis neste on reissussa tai ihan vaan kaupungilla kaydessa paljon katevampaa, taman aidin mielesta ainakin...
Saa nahda, miten Lotalle sitten kotona maistuu suolattomat poperot, kun taalla on saanut lisaksi mm. herkkujuustoja, leipia, kalaa ja jopa pienen nokareen mousse au chocolat! Tai sitten meilla aletaan jo syoda samoja ruokia koko perhe, eika Lotalle enaa erikseen keitella ja paistella omia lihoja ja kasviksia. Kotoalahtopaivana Lotta jo oikeastaan vahan aloittikin talla linjalla, kun sai maistella aidin lautaselta jauhelihakastiketta ja spagettia seka parmesania. Ja muuten tykkasi kovasti!
Toinen outo juttu on se, etta taalla ei ole ollenkaan kaupoissa aidinmaidonkorviketta valmiina nesteena. On vain jauhetta, joka sekoitetaan veteen, ja vasta yli 1-vuotiaille on jotain nestemaista maitoa purkissa. Kylla sellainen valmis neste on reissussa tai ihan vaan kaupungilla kaydessa paljon katevampaa, taman aidin mielesta ainakin...
Matkapaivakirja, osa II
Eilen vietettiin laiskottelupaivaa: oltiin sisalla, nukuttiin ja syotiin hyvin. Oli mukavan leppoisaa! Koko paivan satoi ihan sankkana pyryna lunta (maisema oli ihan mielettoman kaunis - joka paikka paksun lumen peitossa), ja vasta illemmalla sateen lakattua uskaltauduttiin ulkoilemaan.
Tanaan vietettiin kaupunki-shoppailupaivaa Genevessa. Samalla tuli kunnon sisaanajo uusille matkarattaille, jotka muuten on kylla ihan mielettoman katevat (Gessleinin Swiftit)! Ihanan napparat ja kun etupyorat on kaantyvat, niin mahtuvat ympari pienissakin tiloissa. Ja tosi napparasti mentiin kaupungilla myos monet portaat rattaita toisesta paasta kantaen - kun piti siis ihan vakisin menna lounaalle ravintolaan, joka sijaitsi lahella vanhaa kaupunkia vahan ylempana. Matkalla takaisin alas poikettiin ihanassa lastentarvike- ja vaatekaupassa, jossa oli mm. nahkaiset vaunut ja aivan ihania nahkaisia hoitolaukkuja. Harmi, etta oli ihan pikkaisen liian hintavia, silla muuten tama aiti olisi saanut tosi stylen hoitolaukun!
Lotta jaksoi hienosti tanaan koko paivan luuhata aidin ja tadin kanssa humputtelemassa. Yhtaan ei alkanut kaupoissakaan harmittaa (paitsi siina ihan viimeisessa), kun sai sovitella hienoja hattuja ja naureskella niita peilista. Ravintolassa saatiin tosi hyvaa palvelua ja melkein oma huonekin (ehka siella on tapana laittaa lapsiasiakkaat piiloon muita hairitsemasta...), ja Lotta hurmasi tarjoilijat hymyllaan ja valkoisilla hiuksillaan.
Huomenna suunnataan Alpeille ja Morzineen Ranskan puolelle. Toivottavasti siella paistaa aurinko!
Tanaan vietettiin kaupunki-shoppailupaivaa Genevessa. Samalla tuli kunnon sisaanajo uusille matkarattaille, jotka muuten on kylla ihan mielettoman katevat (Gessleinin Swiftit)! Ihanan napparat ja kun etupyorat on kaantyvat, niin mahtuvat ympari pienissakin tiloissa. Ja tosi napparasti mentiin kaupungilla myos monet portaat rattaita toisesta paasta kantaen - kun piti siis ihan vakisin menna lounaalle ravintolaan, joka sijaitsi lahella vanhaa kaupunkia vahan ylempana. Matkalla takaisin alas poikettiin ihanassa lastentarvike- ja vaatekaupassa, jossa oli mm. nahkaiset vaunut ja aivan ihania nahkaisia hoitolaukkuja. Harmi, etta oli ihan pikkaisen liian hintavia, silla muuten tama aiti olisi saanut tosi stylen hoitolaukun!
Lotta jaksoi hienosti tanaan koko paivan luuhata aidin ja tadin kanssa humputtelemassa. Yhtaan ei alkanut kaupoissakaan harmittaa (paitsi siina ihan viimeisessa), kun sai sovitella hienoja hattuja ja naureskella niita peilista. Ravintolassa saatiin tosi hyvaa palvelua ja melkein oma huonekin (ehka siella on tapana laittaa lapsiasiakkaat piiloon muita hairitsemasta...), ja Lotta hurmasi tarjoilijat hymyllaan ja valkoisilla hiuksillaan.
Huomenna suunnataan Alpeille ja Morzineen Ranskan puolelle. Toivottavasti siella paistaa aurinko!
tiistai 12. tammikuuta 2010
Matkapaivakirja, osa I
Perilla Sveitsissa ollaan! Lento sujui ihan uskomattoman hyvin - ensin vahan touhuttiin ja sitten Lotta soi kylmaa, tai no siis huoneenlampoista pastaa, ja sen jalkeen nukuttiinkin yli puolentoista tunnin unet! Kylla oli mukavaa ja aitikin sai vahan hengahtaa!
Helsingin paassa lentokentalla meinasi kylla heti tulla ongelma, kun eivat olisi antaneet ottaa matkarattaiden runkoa, joissa siis myos turvakaukalo kiinni, koneeseen mukaan. "Koneeseen mennaan bussilla, ja sinne ei saa ottaa mitaan isoa mukaan..." yrittivat selittaa. No, enpa antanut periksi, ja lopulta sain myos rattaiden rungon mukaan! Ja sain sen jopa ihan koneeseen asti sisalle - ei tarvinnut pelata rikkoutumista ruumassa!
Helsingin paassa olisi parjatty ihan mainiosti ilman rattaitakin, kun siella on karryja ja jopa rattaita, mutta Geneven paassa on yleensa ollut tosi pitka kavelymatka koneelta laukkuhihnalle. Ja sita matkaa en kylla olisi jaksanut tehda kantaen Lottaa turvakaukalossa plus pari kasimatkatavarakassia (kun molemmilla kentilla on ollut kauheasti kaikkia laukkuongelmia, niin piti sitten ottaa vahan runsaammin kasimatkatavaroita).
No, turhaan se rattaiden runko kuitenkin oli sitten mukana koneessa ja kentalla, kun Genevessa paastiinkin kenttabussilla suoraan laukkuhihnan viereen! Ja ruumassa ollut laukku tuli noin kymmenessa minuutissa hihnalta, joten aivan loistava tuuri matkatavaroiden suhteen! Joskus nainkin pain!
Helsingin paassa lentokentalla meinasi kylla heti tulla ongelma, kun eivat olisi antaneet ottaa matkarattaiden runkoa, joissa siis myos turvakaukalo kiinni, koneeseen mukaan. "Koneeseen mennaan bussilla, ja sinne ei saa ottaa mitaan isoa mukaan..." yrittivat selittaa. No, enpa antanut periksi, ja lopulta sain myos rattaiden rungon mukaan! Ja sain sen jopa ihan koneeseen asti sisalle - ei tarvinnut pelata rikkoutumista ruumassa!
Helsingin paassa olisi parjatty ihan mainiosti ilman rattaitakin, kun siella on karryja ja jopa rattaita, mutta Geneven paassa on yleensa ollut tosi pitka kavelymatka koneelta laukkuhihnalle. Ja sita matkaa en kylla olisi jaksanut tehda kantaen Lottaa turvakaukalossa plus pari kasimatkatavarakassia (kun molemmilla kentilla on ollut kauheasti kaikkia laukkuongelmia, niin piti sitten ottaa vahan runsaammin kasimatkatavaroita).
No, turhaan se rattaiden runko kuitenkin oli sitten mukana koneessa ja kentalla, kun Genevessa paastiinkin kenttabussilla suoraan laukkuhihnan viereen! Ja ruumassa ollut laukku tuli noin kymmenessa minuutissa hihnalta, joten aivan loistava tuuri matkatavaroiden suhteen! Joskus nainkin pain!
Matkaan!
Tänään on vihdoin se päivä, kun lähdetään Lotan kanssa Satu-tädille Sveitsiin! Laukut on pakattu ja toivotaan vaan, että kaikki tarpeellinen on nyt käsimatkatavaroihin sullottuna - kummassakin päässä kun kentillä on kaikenlaisia laukkuongelmia... Mutta kun etukäteen suhtautuu niin, että jotain ongelmia voi tulla, niin silloinhan kaiken kuuluu mennä hyvin, eikö se niin mene...?
Lotta on nyt kontannut ensimmäistä kertaa! Eilen Meeri-täti ja Ronja-serkku olivat Lottaa hoitamassa, ja vähän äidin lähdön jälkeen Lotta päätti lähteä äidin perään ja lähti konttaamaan olohuoneesta kohti eteistä. Aikaisemmin Lotta on kyllä liikkunut, mutta se on tapahtunut konttaamalla toinen jalka edessä. Ja tätä vanhaa tyyliä jatkettiin sitten taas illan mittaan... Eilen aamulla Lotta muuten alkoi ottaa karhukävelyasentoakin eli jalat ja kädet suorana maassa ja peppu pystyssä. Että sellainen liikkumispäivä oli meillä eilen!
Lotta on nyt kontannut ensimmäistä kertaa! Eilen Meeri-täti ja Ronja-serkku olivat Lottaa hoitamassa, ja vähän äidin lähdön jälkeen Lotta päätti lähteä äidin perään ja lähti konttaamaan olohuoneesta kohti eteistä. Aikaisemmin Lotta on kyllä liikkunut, mutta se on tapahtunut konttaamalla toinen jalka edessä. Ja tätä vanhaa tyyliä jatkettiin sitten taas illan mittaan... Eilen aamulla Lotta muuten alkoi ottaa karhukävelyasentoakin eli jalat ja kädet suorana maassa ja peppu pystyssä. Että sellainen liikkumispäivä oli meillä eilen!
perjantai 8. tammikuuta 2010
Iloisia heräämisiä
Vähänkö olisi ihanaa, kun aina unilta herättyään kävisi näin: "Joko se kullanmuru heräsi? Oliko hyvät unet?" kuuluisi ensimmäisenä iloisella äänellä, ja sitten pääsisi syliin ja saisi haleja ja suukkoja... Näin siis pienen Lotan elämässä! Ai, mitä? Ai, onko jollain aikuisellakin näin...?
Lotta herää yleensä sekä yö- että päiväuniltaan itsekin aika iloisena naureskellen, nousee tomerasti seisomaan pinnasängyn laitaa vasten ja heiluttaa käsi pystyssä. Ehkä sitä itsekin voisi saada edellämainitunlaisen heräämisvastaanoton, jos itse heräisi yhtä pirteänä ja hyväntuulisena...
Lotta herää yleensä sekä yö- että päiväuniltaan itsekin aika iloisena naureskellen, nousee tomerasti seisomaan pinnasängyn laitaa vasten ja heiluttaa käsi pystyssä. Ehkä sitä itsekin voisi saada edellämainitunlaisen heräämisvastaanoton, jos itse heräisi yhtä pirteänä ja hyväntuulisena...
maanantai 4. tammikuuta 2010
Lotta yökyläilijä
Lotasta on tullut kova heräilemään öisin, tai on siis ollut jo pitkään (sen yhden tai kahden hyvin nukutun kuukauden jälkeen, joka oli siis joskus syksyllä...). Ja heräämisen lisäksi välillä keikutaan jopa parikin tuntia hereillä keskellä yötä. No, Lotta oli viime viikolla ekaa kertaa yökylässä mummulla ja papalla - ja siellä tietysti nukkui tosi hyvin ja heräsi vaan kerran yöllä! On se niin väärin, on se niin väärin... Sama rytmi ei jäänyt kuitenkaan päälle kotona, mutta yömaidosta näköjään päästiin, ainakin toistaiseksi. Ja viime yönä Lotta vaan heräili muutamaan otteeseen, eikä ollenkaan keikkunut hereillä pitkiä aikoja.
Lotta on oppinut juomaan nokkamukista ihan itse! Edelleen on tosin kivaa kaataa vettä myös pöydälle, lattialle, omille jaloilleen jne., mutta suurin osa menee onneksi sinne suuhun. Sitten vaan opetellaan vielä sitä omin käsin syömistä, niin johan sujuu syömiset hienosti! Omin käsin syöminen oikeastaan kyllä jo onnistuu, lusikka kun on Lotan mielestä siinä puuhassa ihan turha kapistus...
Lotta on oppinut juomaan nokkamukista ihan itse! Edelleen on tosin kivaa kaataa vettä myös pöydälle, lattialle, omille jaloilleen jne., mutta suurin osa menee onneksi sinne suuhun. Sitten vaan opetellaan vielä sitä omin käsin syömistä, niin johan sujuu syömiset hienosti! Omin käsin syöminen oikeastaan kyllä jo onnistuu, lusikka kun on Lotan mielestä siinä puuhassa ihan turha kapistus...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)