Tänään käytiin Karinin ja Aaronin kanssa visiitillä työpaikalla Hämeenlinnassa. Vähän jänskätti etukäteen, että miten kaikki syömiset ja nukkumiset, ja tietysti itse visiitti, sujuisivat, mutta ihan turhaan - hienosti meni! Molemmat lapset nukkuivat menomatkan, ja Lottakin jaksoi olla virkänä hereillä ensin alkuun. Ja viihtyi hyvin myös työkavereiden sylissä! Onneksi sain rauhassa juoda kahvit ja syödä herkkutarjoilut ennen kuin Lottaa alkoi vähän känkättää (eli siis itkettää - känkättää tulee sanasta känkkäränkkä, vaikka suurin osa itkuista/huutamisesta ei olekaan pelkkää känkkäämistä, vaan oikeasti mahaan sattuu...). Sitten käveltiin vähän ympyrää ja hyssyteltiin, ja jo alkoi Lottaa väsyttää. Loppuvisiitin ajan neiti nukkuikin sitten tyytyväisenä sylissä!
Disflatyl-tippoihin palaaminen näyttää nyt alkaneen vaikuttaa mahavaivoihin positiivisesti, koska tänään Lotta on ollut tosi hyväntuulinen koko päivän! Aamupäivällä nukkui jopa 3,5 h unet (kun viimeaikoina päikkärit on olleet noin tunnin mittaisia)! Olisi varmaan nukkunut pidempäänkin, mutta piti herättää, koska oltiin lähdössä sinne työpaikkavisiitille. Bataatin maistelu jäi sitten vain yhteen päivään, kun oli seuraavina päivinä kaikenlaista ohjelmaa niin, että unohtui koko maistelupuuha. No, huomenna uusi yritys!
torstai 11. kesäkuuta 2009
keskiviikko 10. kesäkuuta 2009
Mahavaivat jatkuvat taas
Eilen ja tänään Lottaa on taas itkettänyt enemmän, ja itkun aiheena on useimmiten olleet taas mahavaivat. Viime viikolla loppui Disflatyl-tipat, ja koska Lotta vaikutti niin hyväntuuliselta ja mahavaivattomalta, niin ajattelimme, että ei nyt sitten anneta niitä tippoja enää. No, alkuviikosta mahavaivat näyttivät taas vaivaavan enemmän (mm. paukut tuli huudon kera ja muutenkin itketti paljon enemmän), joten ostettiin lisää tippoja ja palattiin niiden käyttöön. Saas nähdä, onko apua... Toivotaan näin!
maanantai 8. kesäkuuta 2009
Bataattia - nam!
Tänään maisteltiin ensimmäisen kerran bataattia, ihan pikkuisen lusikan kärjestä. Lotta on alkanut päivisin syödä 2 h välein, joten ajateltiin nyt sitten kokeilla myös jotain vähän ruokaisampaa lajia maidon ja vellin lisäksi. Ihan hyvälle näytti maistuvan - ei sitä ainakaan työnnetty ulos suusta, eikä ilmekään muuttunut huonompaan suuntaan. Huomenna maistellaan sitten taas vähän lisää!
Aamulla kotona kuunneltiin N.E.R.D.:n levyä, ja kun isä lauloi Lotalle mukana, Lotta oikein riemastui ja alkoi nauraa! Taisi olla musiikkia Lotan makuu :)
Tänään käytiin myös mummulla ja papalla kylässä, ja pappa se vaan ihmetteli, että miten se Lotta nyt koko ajan nukkuu (Lotta oli ollut koko päivän hereillä, torkahdellut vaan vähän päivän mittaan). Myös siinä oli hämmästelyä kerrakseen, että Lotta oli tosi hyväntuulinen - ihan erilainen pieni kyläilijä kuin aikaisemmin! No, kai sitä jo uskaltaa sanoa, että koliikki/mahavaivat alkaa olla suurimmaksi osaksi ohi!
Aamulla kotona kuunneltiin N.E.R.D.:n levyä, ja kun isä lauloi Lotalle mukana, Lotta oikein riemastui ja alkoi nauraa! Taisi olla musiikkia Lotan makuu :)
Tänään käytiin myös mummulla ja papalla kylässä, ja pappa se vaan ihmetteli, että miten se Lotta nyt koko ajan nukkuu (Lotta oli ollut koko päivän hereillä, torkahdellut vaan vähän päivän mittaan). Myös siinä oli hämmästelyä kerrakseen, että Lotta oli tosi hyväntuulinen - ihan erilainen pieni kyläilijä kuin aikaisemmin! No, kai sitä jo uskaltaa sanoa, että koliikki/mahavaivat alkaa olla suurimmaksi osaksi ohi!
sunnuntai 7. kesäkuuta 2009
Viikonloppukuulumisia
Kuluneet viime yöt on menneet niin, että Lotta on edelleen nukkunut hyvin (ei nyt ihan sitä kymmentä tuntia, jolla tällä viikolla aloitettiin, mutta hyvät noin kahdeksan tuntia kuitenkin!). Ylös ja syömään on ensimmäisen kerran noustu jo aamuviideltä, jota ei kyllä oikein vielä aamuksi haluaisi laskea... Nukkumaan on kuitenkin menty takaisin melko pian syömisen jälkeen, ja nukuttu kahdeksaan-yhdeksään. Siinä ehtii äiti ja isäkin vielä nukkua hyvät unet!
Eilen Lotta oli mummilla hoidossa, kun äiti kävi ostoksilla ja isä ajamassa enduroa. Ensi viikolla onkin sitten luvassa paljon mukavaa yhdessäoloa, kun isä on lomalla!
Nyt on jo jouduttu suurin osa 62 cm kokoisistakin bodyistä laittamaan "pienten vaatteiden kaappiin". Tuntuu hassulle laittaa niitä pois käytöstä, kun ovat vielä ihan hyviä ja joitain on ehditty käyttää ihan vaan muutaman kerran. Vaatepinoja kaivellessa osui käsiin myös muutamat äitiyspakkauksessa tulleet potkuhousut (jotka tulee neppareilla olkapäiltä kiinni). Näitä ei ole vielä ehditty käyttää ollenkaan, mutta ovatkin käyneet jo vähän napakoiksi, kun laitettiin aamulla päälle! Jotenkin sellaiset ylös asti ulottuvat pöksyt ei ole niin kätevät, kun pitää aina vaippoja vaihtaessa avata ylhäältä ja ottaa kokonaan pois päältä. Tavalliset housut on paljon toimivammat, ja myös kivemmat! Ja tästä syystä ne potkarit on jääneet sinne pinon alimmaisiksi ja unohtuneet kokonaan käyttää. No, ehtii niitä ehkä vielä kerran-pari pitää... Se vaan tuo neiti kasvaa niin kovaa vauhtia, että ei mikään ihme, että vaatteet jää niin nopeaa tahtia pieniksi!
Eilen Lotta oli mummilla hoidossa, kun äiti kävi ostoksilla ja isä ajamassa enduroa. Ensi viikolla onkin sitten luvassa paljon mukavaa yhdessäoloa, kun isä on lomalla!
Nyt on jo jouduttu suurin osa 62 cm kokoisistakin bodyistä laittamaan "pienten vaatteiden kaappiin". Tuntuu hassulle laittaa niitä pois käytöstä, kun ovat vielä ihan hyviä ja joitain on ehditty käyttää ihan vaan muutaman kerran. Vaatepinoja kaivellessa osui käsiin myös muutamat äitiyspakkauksessa tulleet potkuhousut (jotka tulee neppareilla olkapäiltä kiinni). Näitä ei ole vielä ehditty käyttää ollenkaan, mutta ovatkin käyneet jo vähän napakoiksi, kun laitettiin aamulla päälle! Jotenkin sellaiset ylös asti ulottuvat pöksyt ei ole niin kätevät, kun pitää aina vaippoja vaihtaessa avata ylhäältä ja ottaa kokonaan pois päältä. Tavalliset housut on paljon toimivammat, ja myös kivemmat! Ja tästä syystä ne potkarit on jääneet sinne pinon alimmaisiksi ja unohtuneet kokonaan käyttää. No, ehtii niitä ehkä vielä kerran-pari pitää... Se vaan tuo neiti kasvaa niin kovaa vauhtia, että ei mikään ihme, että vaatteet jää niin nopeaa tahtia pieniksi!
perjantai 5. kesäkuuta 2009
Ihmeet sen kun jatkuu...
Kolmaskin hyvin nukuttu yö takana! Illalla Lotta tosin söi ja meni melko aikaisin nukkumaan, joten herätys tuli jo kuudelta aamulla. Mutta taisi jäädä pieneltä unet vähän kesken, koska hetken käveltyämme ympäri asuntoa Lotta nukahti uudelleen ja nukkui yhdeksään saakka.
Eilen oli kyläilypäivä. Ensin käytiin kummitädin kanssa kummitädin äidillä. Lotta oli niin tyytyväinen ja iloinen pieni kyläilijä, että ei olekaan ollut yhtä rauhallista kyläilyhetkeä varmaan koskaan ennen! Tai en nyt ainakaan muista, koska vähään aikaan ei ole ollut...
Ensimmäisen visiitin jälkeen kyläiltiin kummitädin kanssa vielä yhteisellä kaverilla, joka sai alle 3 vk sitten tyttövauvan. Ja voi että se vauva tuntui niin pienelle meidän neitiin verrattuna - onko Lottakin joskus ollut noin pieni?! No, itse asiassa ei, koska vauva oli vielä noin puoli kiloa alle Lotan syntymäpainon... Vauvan kädet liikkui hitaaseen tahtiin ja naamanilmeet vaihteli, ihan niin kuin Lotallakin silloin muutama kuukausi sitten. Voi että se tuntuu jo niin kaukaiselta ajalta...
Tänään ollaan ihan kotosalla (ja odotellaan mammakaveria kylään raparperipiirakalle), ja neitipieni on parhaillaan nukkumassa (joo, nukkuu aamupäivisin vielä pitkät unet!). Eilen Lotta oli tosi tyytyväinen koko päivän ajan, eikä ollut sellaisia pitkäkestoisia huuteluja ollenkaan. Mielenkiinnolla nyt odotan olisiko tämä päivä samaa lajia, koska aamupäivän hereilläolohetket on myös menneet mukavasti. Ehkä ne mahavaivat alkaa pikkuhiljaa helpottamaan, vai vedänkö taas liian nopeita johtopäätöksiä...?
Eilen oli kyläilypäivä. Ensin käytiin kummitädin kanssa kummitädin äidillä. Lotta oli niin tyytyväinen ja iloinen pieni kyläilijä, että ei olekaan ollut yhtä rauhallista kyläilyhetkeä varmaan koskaan ennen! Tai en nyt ainakaan muista, koska vähään aikaan ei ole ollut...
Ensimmäisen visiitin jälkeen kyläiltiin kummitädin kanssa vielä yhteisellä kaverilla, joka sai alle 3 vk sitten tyttövauvan. Ja voi että se vauva tuntui niin pienelle meidän neitiin verrattuna - onko Lottakin joskus ollut noin pieni?! No, itse asiassa ei, koska vauva oli vielä noin puoli kiloa alle Lotan syntymäpainon... Vauvan kädet liikkui hitaaseen tahtiin ja naamanilmeet vaihteli, ihan niin kuin Lotallakin silloin muutama kuukausi sitten. Voi että se tuntuu jo niin kaukaiselta ajalta...
Tänään ollaan ihan kotosalla (ja odotellaan mammakaveria kylään raparperipiirakalle), ja neitipieni on parhaillaan nukkumassa (joo, nukkuu aamupäivisin vielä pitkät unet!). Eilen Lotta oli tosi tyytyväinen koko päivän ajan, eikä ollut sellaisia pitkäkestoisia huuteluja ollenkaan. Mielenkiinnolla nyt odotan olisiko tämä päivä samaa lajia, koska aamupäivän hereilläolohetket on myös menneet mukavasti. Ehkä ne mahavaivat alkaa pikkuhiljaa helpottamaan, vai vedänkö taas liian nopeita johtopäätöksiä...?
torstai 4. kesäkuuta 2009
Hyvät unet
Joko kahden kokonaan nukutun yön jälkeen voi olettaa, että pitkät unet ovat tulleet jäädäkseen...? Eli viime yökin meni ilman yösyömisiä (tuttia tosin nosteltiin muutamaan otteeseen), ja unta tuli jopa 11 tuntia putkeen! Äiti kiittää :)
keskiviikko 3. kesäkuuta 2009
Neuvolakuulumisia
Ei muuten riittäneet 10 h yöunet, vaan lisäksi nukuttiin tunti heräämisestä 1 h unet, ja siihen perään tunnin päästä vielä 3 h unet. Saa nähdä, riittääkö unta enää yhdillekään päikkäreille tänään...
Kirjoitus jatkuu illalla, ja edelliseen kommenttina, että ei muuten riittänyt! Loppupäivä lähinnä torkahdeltiin, ja puoli kahdeksan aikaan mentiin jo iltaunille. Tai sitten herätään vielä kerran syömään, nyt ei oikein tiedä, kun rytmi vähän vaihtelee uutta muotoa hakiessaan.
Tänään oli 3 kk neuvola. Painoa on kertynyt 6520 g ja pituutta 63 cm, ja Lotta sai myös rokotuksen. Alkoi melkein äitiäkin itkettää (Lottaa siis itketti), kun neuvolatäti tarmokkaasti tökkäsi piikin reiteen - se näytti jotenkin niin hurjalta...
Kirjoitus jatkuu illalla, ja edelliseen kommenttina, että ei muuten riittänyt! Loppupäivä lähinnä torkahdeltiin, ja puoli kahdeksan aikaan mentiin jo iltaunille. Tai sitten herätään vielä kerran syömään, nyt ei oikein tiedä, kun rytmi vähän vaihtelee uutta muotoa hakiessaan.
Tänään oli 3 kk neuvola. Painoa on kertynyt 6520 g ja pituutta 63 cm, ja Lotta sai myös rokotuksen. Alkoi melkein äitiäkin itkettää (Lottaa siis itketti), kun neuvolatäti tarmokkaasti tökkäsi piikin reiteen - se näytti jotenkin niin hurjalta...
Ihme on tapahtunut!
Viime yönä Lotta nukkui 10 tuntia! Ilman yösyöttöjä! Ihmeellistä...!
Nyrkit ja sormet menivät suuhun kovan maiskutuksen kera, joten kädet vaihdettiin tuttiin klo 04, 05.30, 06 ja 06.30. Joka kerta luulin, että neiti herää jo syömään, mutta silmät pysyivät visusti kiinni ja hetken päästä alkoi kuulua unituhina. Seitsemältä aamulla silmät olivat sitten ihan auki, joten noustiin vihdoin maidolle. Itsekin olin tilanteesta sen verran hämilläni, että aamuvellin sijaan kaapista osui käteen maitopullo. No, seuraavalla ruokatauolla sitten velliä...
Jännityksellä odotellaan tulevia öitä, jos ne alkaisi mennä samaa rataa! Noin 2 kuukauden iästä alkaen Lotta on nukkunut 6-7 tunnin yöunet, sitten on syöty ja siihen päälle vielä 3-4 tunnin unet. Ylös on yleensä noustu noin 7-8 aikoihin. Mutta kyllähän se on vielä mukavampi, jos ei tarvitse ollenkaan yöllä herätä syömään :)
Tässä harrastetaan parhaillaan sitä kuuluisaa suosittua päristelyä - Lotta tykkää!
Ja tässä köllötellään puuhamatolla (vai oliko se leikkimatto vai mikälie touhuriepu...)
Nyrkit ja sormet menivät suuhun kovan maiskutuksen kera, joten kädet vaihdettiin tuttiin klo 04, 05.30, 06 ja 06.30. Joka kerta luulin, että neiti herää jo syömään, mutta silmät pysyivät visusti kiinni ja hetken päästä alkoi kuulua unituhina. Seitsemältä aamulla silmät olivat sitten ihan auki, joten noustiin vihdoin maidolle. Itsekin olin tilanteesta sen verran hämilläni, että aamuvellin sijaan kaapista osui käteen maitopullo. No, seuraavalla ruokatauolla sitten velliä...
Jännityksellä odotellaan tulevia öitä, jos ne alkaisi mennä samaa rataa! Noin 2 kuukauden iästä alkaen Lotta on nukkunut 6-7 tunnin yöunet, sitten on syöty ja siihen päälle vielä 3-4 tunnin unet. Ylös on yleensä noustu noin 7-8 aikoihin. Mutta kyllähän se on vielä mukavampi, jos ei tarvitse ollenkaan yöllä herätä syömään :)
Tässä harrastetaan parhaillaan sitä kuuluisaa suosittua päristelyä - Lotta tykkää!
Ja tässä köllötellään puuhamatolla (vai oliko se leikkimatto vai mikälie touhuriepu...)
tiistai 2. kesäkuuta 2009
Kimppavaunulenkillä
Tänään oltiin sovittu lähteä mammakaverin kanssa vaunulenkille, jos vain pienten aikataulut osuisivat yksiin. Lähdettiin sitten hyvissä ajoin aamupäivästä toisen mamman kotia kohti, jotta nähdään, missä rytmissä kussakin perheessä mennään.
No, kun päästiin perille (2 h edellisestä syömiskerrasta), alkoi raivoisa huuto. Maidolla neiti rauhoittui hetken päästä, mutta rauhallisesta hereilläolosta ei ollut tietoakaan, samoin ei unestakaan. Jälleen käveltiin ympäri kyläpaikkaa (kuten niiiiin monet kerran aikaisemminkin) ja yritettiin erilaisia lauluja, asentoja, vaipanvaihtoa jne. Neljännellä yrityksellä Lotta jäi lopulta vaunukoppaan nukkumaan, ja aikaahan tässä ehtikin jo kulua reilun tunnin verran eli toinen pienikin oli ehtinyt syödä omat sapuskansa juuri sopivasti. Lähdettiin siis matkaan, mutta turvallisesti valittiin suunnaksi oma koti. Tulisihan siitäkin lenkille vähän mittaa!
Eihän sitä päästy varmaan 100 metriäkään, kun taas alkoi huuto... Ei muuta kun vaunuista syliin ja hyssyttelyä keskellä Temppelikatua. Tällä kertaa neiti rauhoittui onneksi nopeammin, ja matka pääsi jatkumaan. Kodin kohdalla uni näytti kovin syvältä, joten uskalsin lähteä pienelle kävelylenkille kodin lähiympäristöön. Jee, mammat pääsi vihdoin yhdessä lenkille!
Parhaillaan Lotta nukkuu omassa sängyssään päikkäreitä ja näyttää niin suloiselta pieneltä ihanuudelta! Tämänkin päivän aikana on ehditty mennä ääripäästä toiseen moneen kertaan, sillä kyllä niitä ilon ja naurun hetkiäkin on tähän päivään mahtunut moneen otteeseen! Niiden voimalla mennään taas monen huutelun läpi... :)
No, kun päästiin perille (2 h edellisestä syömiskerrasta), alkoi raivoisa huuto. Maidolla neiti rauhoittui hetken päästä, mutta rauhallisesta hereilläolosta ei ollut tietoakaan, samoin ei unestakaan. Jälleen käveltiin ympäri kyläpaikkaa (kuten niiiiin monet kerran aikaisemminkin) ja yritettiin erilaisia lauluja, asentoja, vaipanvaihtoa jne. Neljännellä yrityksellä Lotta jäi lopulta vaunukoppaan nukkumaan, ja aikaahan tässä ehtikin jo kulua reilun tunnin verran eli toinen pienikin oli ehtinyt syödä omat sapuskansa juuri sopivasti. Lähdettiin siis matkaan, mutta turvallisesti valittiin suunnaksi oma koti. Tulisihan siitäkin lenkille vähän mittaa!
Eihän sitä päästy varmaan 100 metriäkään, kun taas alkoi huuto... Ei muuta kun vaunuista syliin ja hyssyttelyä keskellä Temppelikatua. Tällä kertaa neiti rauhoittui onneksi nopeammin, ja matka pääsi jatkumaan. Kodin kohdalla uni näytti kovin syvältä, joten uskalsin lähteä pienelle kävelylenkille kodin lähiympäristöön. Jee, mammat pääsi vihdoin yhdessä lenkille!
Parhaillaan Lotta nukkuu omassa sängyssään päikkäreitä ja näyttää niin suloiselta pieneltä ihanuudelta! Tämänkin päivän aikana on ehditty mennä ääripäästä toiseen moneen kertaan, sillä kyllä niitä ilon ja naurun hetkiäkin on tähän päivään mahtunut moneen otteeseen! Niiden voimalla mennään taas monen huutelun läpi... :)
sunnuntai 31. toukokuuta 2009
Ensimmäiset 3 kk tiivistettynä
Tässä vielä pikakoosteena vaiheita ensimmäisen 3 kuukauden ajalta:
Sairaalasta kotiutumisen jälkeen isä oli isyysvapaalla ensimmäisen viikon ajan (ja loput sitten myöhemmin), koska aloitti uudessa työpaikassa. Alkuun Lotan paino ei lähtenyt kunnolla nousuun, kun yritettiin edistää imetystä pienemmällä määrällä lisämaitoa. Nälkähän siitä tuli (ja tietysti myös lisää huutoa), joten lopulta päädyttiin antamaan lisämaitoa niin paljon kuin neiti vain haluaa. Imetykseenhän tämä vaikutti sitten niin, että noin 2 kuukauden jälkeen Lotta ei enää huolinut maitoa rinnasta, vaan pelkästään pullosta.
Alkuun Lotta oli kovin vieraskorea - vieraiden läsnäollessa nukuttiin tai oltiin muuten vain rauhallisesti. Mutta kun ei ollut vieraita, niin sitten huudeltiin ja kovaa (ja nykyään on ihan sama onko vieraita vai ei). Välillä pitkin päivää, mutta alkuvaiheessa pahin huutoraivari ajoittui useimmiten iltaan. Kahden kuukauden paikkeilla käytiin lääkärissä, joka totesi huudot ja mahavaivat koliikiksi. Itse alan kyllä jo tässä 3 kuukauden kohdalla epäillä maitoallergiaa tms., koska huuto osuu aina syömisen yhteyteen. Ja on sitä kyllä muulloinkin, mutta ei enää onneksi niin iltapainotteisesti, eikä mitään monen tunnin rääkymishuutoa. Tai sitten se on vaan mahavaivoja ja koliikkia - mene ja tiedä... Kaikkea mahdollista on myös kokeiltu: käytiin vyöhyketerapiassa, on vaihdettu maitomerkkiä, D-vitamiinitippoja ja pullotutteja, on käytetty Rela-tippoja, Cuplatonia/Disflatyliä, on kannettu lasta kaikissa mahdollisissa eri asennoissa ja heijattu hissukseen sekä myös vähän vauhdikkaaminkin... Osa tehoaa (aina silloin tällöin) ja osa ei...
Maissivelliin tutustuttiin hieman alle 3 kuukauden iässä (kun alkoi olla nälkä parin tunnin välein), ja toiveena oli tietysti myös se, että josko se helpottaisi mahavaivoihinkin vähän. No, jotain apua on saattanut olla, ja ainakin Lotta syö velliä paljon rauhallisemmin kuin maitoa, jota välillä kiskotaan hirveällä vauhdilla.
Alusta asti Lotta on nukkunut omassa sängyssään, päiväunia tosin nukutaan välillä myös äidin ja isän sängyssä, ja tietysti myös vaunukopassa. Yöt Lotan kanssa on onneksi menneet hyvin (vain muutamana yönä on huudellut), ensin kahdella yöheräämisellä, ja nykyään vain yhdellä. Välillä pitääkin itseään tsempata, että ei se niin väliä, jos päivät huutaa, kun yöt kuitenkin nukkuu... :)
Lotta on syntymästään saakka kannatellut päätä tosi hyvin, ja nyt 3 kuukauden iässä jaksaa pitää päätä ylhäällä ja tutkailla maailmaa jo pitkän tovin. Selälleenkin osaa jo mahalta kääntyä aina silloin tällöin. Kaikki kasvot, niin oikeat kuin piirretytkin, kiinnostavat ja omat kädetkin alkaa jo löytyä - ainakin suuhun ne menee yhä useammin. Puuhamatolla Lotta katselee innoissaan kiliseviä ja heliseviä leluja, ja osaa niitä aina välillä jo kädellään heilauttaakin. Päristely on myös pop! Isä osaa päristellä suulla parhaiten, sillä Lottaa alkaa kovasti tämä puuha naurattaa erityisesti isän tekemänä. Ja neiti yrittää tietysti matkia perässä, välillä siinä onnistuenkin! Myös kielen naksuttelu on jännää ja sitäkin yritetään matkia. Kylpeminen on Lotan mieleen, mutta vaatteiden päälle pukeminen ei oikein enää maistu (etenkin, kun kietaisubodyt on vaihtuneet tavallisiksi, pään yli vedettäviksi malleiksi). Sylissä on ihana olla, mutta samalla pitää olla myös liikkeessä, etenkin jos itkettää.
Eteenpäin siis mennään ja kovaa vauhtia - tästä se matka alkaa!
Sairaalasta kotiutumisen jälkeen isä oli isyysvapaalla ensimmäisen viikon ajan (ja loput sitten myöhemmin), koska aloitti uudessa työpaikassa. Alkuun Lotan paino ei lähtenyt kunnolla nousuun, kun yritettiin edistää imetystä pienemmällä määrällä lisämaitoa. Nälkähän siitä tuli (ja tietysti myös lisää huutoa), joten lopulta päädyttiin antamaan lisämaitoa niin paljon kuin neiti vain haluaa. Imetykseenhän tämä vaikutti sitten niin, että noin 2 kuukauden jälkeen Lotta ei enää huolinut maitoa rinnasta, vaan pelkästään pullosta.
Alkuun Lotta oli kovin vieraskorea - vieraiden läsnäollessa nukuttiin tai oltiin muuten vain rauhallisesti. Mutta kun ei ollut vieraita, niin sitten huudeltiin ja kovaa (ja nykyään on ihan sama onko vieraita vai ei). Välillä pitkin päivää, mutta alkuvaiheessa pahin huutoraivari ajoittui useimmiten iltaan. Kahden kuukauden paikkeilla käytiin lääkärissä, joka totesi huudot ja mahavaivat koliikiksi. Itse alan kyllä jo tässä 3 kuukauden kohdalla epäillä maitoallergiaa tms., koska huuto osuu aina syömisen yhteyteen. Ja on sitä kyllä muulloinkin, mutta ei enää onneksi niin iltapainotteisesti, eikä mitään monen tunnin rääkymishuutoa. Tai sitten se on vaan mahavaivoja ja koliikkia - mene ja tiedä... Kaikkea mahdollista on myös kokeiltu: käytiin vyöhyketerapiassa, on vaihdettu maitomerkkiä, D-vitamiinitippoja ja pullotutteja, on käytetty Rela-tippoja, Cuplatonia/Disflatyliä, on kannettu lasta kaikissa mahdollisissa eri asennoissa ja heijattu hissukseen sekä myös vähän vauhdikkaaminkin... Osa tehoaa (aina silloin tällöin) ja osa ei...
Maissivelliin tutustuttiin hieman alle 3 kuukauden iässä (kun alkoi olla nälkä parin tunnin välein), ja toiveena oli tietysti myös se, että josko se helpottaisi mahavaivoihinkin vähän. No, jotain apua on saattanut olla, ja ainakin Lotta syö velliä paljon rauhallisemmin kuin maitoa, jota välillä kiskotaan hirveällä vauhdilla.
Alusta asti Lotta on nukkunut omassa sängyssään, päiväunia tosin nukutaan välillä myös äidin ja isän sängyssä, ja tietysti myös vaunukopassa. Yöt Lotan kanssa on onneksi menneet hyvin (vain muutamana yönä on huudellut), ensin kahdella yöheräämisellä, ja nykyään vain yhdellä. Välillä pitääkin itseään tsempata, että ei se niin väliä, jos päivät huutaa, kun yöt kuitenkin nukkuu... :)
Lotta on syntymästään saakka kannatellut päätä tosi hyvin, ja nyt 3 kuukauden iässä jaksaa pitää päätä ylhäällä ja tutkailla maailmaa jo pitkän tovin. Selälleenkin osaa jo mahalta kääntyä aina silloin tällöin. Kaikki kasvot, niin oikeat kuin piirretytkin, kiinnostavat ja omat kädetkin alkaa jo löytyä - ainakin suuhun ne menee yhä useammin. Puuhamatolla Lotta katselee innoissaan kiliseviä ja heliseviä leluja, ja osaa niitä aina välillä jo kädellään heilauttaakin. Päristely on myös pop! Isä osaa päristellä suulla parhaiten, sillä Lottaa alkaa kovasti tämä puuha naurattaa erityisesti isän tekemänä. Ja neiti yrittää tietysti matkia perässä, välillä siinä onnistuenkin! Myös kielen naksuttelu on jännää ja sitäkin yritetään matkia. Kylpeminen on Lotan mieleen, mutta vaatteiden päälle pukeminen ei oikein enää maistu (etenkin, kun kietaisubodyt on vaihtuneet tavallisiksi, pään yli vedettäviksi malleiksi). Sylissä on ihana olla, mutta samalla pitää olla myös liikkeessä, etenkin jos itkettää.
Eteenpäin siis mennään ja kovaa vauhtia - tästä se matka alkaa!
lauantai 30. toukokuuta 2009
Lotan matka alkaa myös blogissa
Heti Lotan synnyttyä - tai oikeastaan jo kauan aikaa ennen sitä - päätin aloittaa blogin Lotan elämänvaiheista. Olin syksystä saakka seurannut ystäväni blogia hänen "Pikkuherrastaan" ja havainnut sen kivaksi jutuksi! Töissäkin päivä alkoi mukavasti aina sillä, että piti tarkistaa blogista uudet kuulumiset, kuvat ja videot, ja blogia lukemalla pysyi mukavasti kärryillä Pikkuherran elämästä (sekä sai tietysti osviittaa siitä, mitä itselle oli 8 kk myöhemmin luvassa). Blogin kirjoittaminen tuntui hyvältä ajatukselta, etenkin kun niin moni tärkeä ihminen asuu jossain kauempana, eikä pääse osallistumaan meidän jokapäiväiseen elämään.
No, Lotan syntymä tuli ja aika alkoi kulua hurjaa vauhtia. Ei siinä mitään blogeja ehtinyt alkaa kirjoitella, kun ei ollut melkein edes aikaa syödä, käydä suihkussa, siivota tai mitään muitakaan "perustoimintoja"...
Nyt on sitten jo paremmin aikaa, kun neiti lähestyy 3 kuukauden ikää ja alkaa rytmi olla sellainen, että osaan jo ennakoida päivän kulkua ja sitä, mitä missäkin välissä voi ja kannattaa tehdä. Näin on menty oikeastaan jo pidemmän aikaa, mutta nyt vasta sain aikaiseksi palata tähän blogiasiaan. Eli tästä tämä lähtee...!
Kerrattakoon tähän vielä muutama fakta Lotan elämän alkutaipaleesta: syntymäpäiväksi tuli 3.3.09, ja kello näytti 23.48, kun neiti tuli maailmaan kiireellisellä sektiolla 42 h lapsiveden menon jälkeen. Ajankohta osui raskausviikolla 38+0 eli juuri oltiin normiajassa. Painoa neidillä oli 4140 g ja pituutta 51,5 cm. Sairaalassa vietettiin jopa 9 päivää, jossa ensin alkuun Lotta oli teholla antibioottia saamassa kohonneisiin leukosyyttiarvoihin, ja ennen kotiin lähtöä bilirubiiniarvot olivat koholla eli neiti sai yhden yön ajan valohoitoa keltaisuuden hoitoon.
No, Lotan syntymä tuli ja aika alkoi kulua hurjaa vauhtia. Ei siinä mitään blogeja ehtinyt alkaa kirjoitella, kun ei ollut melkein edes aikaa syödä, käydä suihkussa, siivota tai mitään muitakaan "perustoimintoja"...
Nyt on sitten jo paremmin aikaa, kun neiti lähestyy 3 kuukauden ikää ja alkaa rytmi olla sellainen, että osaan jo ennakoida päivän kulkua ja sitä, mitä missäkin välissä voi ja kannattaa tehdä. Näin on menty oikeastaan jo pidemmän aikaa, mutta nyt vasta sain aikaiseksi palata tähän blogiasiaan. Eli tästä tämä lähtee...!
Kerrattakoon tähän vielä muutama fakta Lotan elämän alkutaipaleesta: syntymäpäiväksi tuli 3.3.09, ja kello näytti 23.48, kun neiti tuli maailmaan kiireellisellä sektiolla 42 h lapsiveden menon jälkeen. Ajankohta osui raskausviikolla 38+0 eli juuri oltiin normiajassa. Painoa neidillä oli 4140 g ja pituutta 51,5 cm. Sairaalassa vietettiin jopa 9 päivää, jossa ensin alkuun Lotta oli teholla antibioottia saamassa kohonneisiin leukosyyttiarvoihin, ja ennen kotiin lähtöä bilirubiiniarvot olivat koholla eli neiti sai yhden yön ajan valohoitoa keltaisuuden hoitoon.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)