Eilen oli kauheasti mielessä juttuja, joita tänne piti kirjoitella, mutta nyt kun on kone edessä, niin pää lyö tyhjää... Tässä jotain yksittäisiä juttuja, joita nyt mieleen tulee:
Lotta osaa jo silloin tällöin syödä itse lusikalla niin, että lusikka pysyy jopa oikein päin kädessä. Ja ruoka menee suuhun. Jee!
Kävelyvauhti sen kun kiihtyy, kun Lotta mennä taapertaa milloin koiran perässä, milloin muuten vaan itsekseen. Lotta saa kehitettyä itselleen kunnon riehun päälle, kun melkein juoksee olkkarin ja eteisen välillä olevan seinän ympäri. Ja välillä käydään hyörimässä koiran lattiatyynyn päällä. "Jee!" sanoisi Lotta, jos osaisi.
Kellojen siirtäminen kesäaikaan vaikutti muuten meillä niin, että aamukuuden sijasta Lotta heräsi maanantaiaamuna seitsemältä - aika juhlaa! Mutta seuraavana aamuna sitten jo taas vähän aikaisemmin, sitten vähän aikaisemmin, ja eiköhän se kello ole jotain vähän yli kuusi, kun ekat itkut alkaa pinnasängystä kuulua... Nukkumaanmeno saatiin tosi siirrettyä yhdeksään eli nyt voidaan joskus viikollakin lähteä illalla jossain käymään. Jee!
Lotta nukkui tällä viikolla ennätyspäikkärit: kolme tuntia rattaissa ulkona! Jee! Äiti tahtoo tätä lisää!
Eilen käytiin tivolissa serkkutyttöjen kanssa. Lotan kanssa ei vielä possujunaan ahtauduttu, säästetään se sitten kesälle... Ei muuten ollut Lotan eka kerta tivolissa, vaan vuosi sitten käytiin jo ekan kerran tivolihälinää tutkailemassa. Pienestä se on aloitettava!
Tulipas monta jeetä tähän tekstiin. Ne on ne elämän pienet ilot!
perjantai 2. huhtikuuta 2010
lauantai 27. maaliskuuta 2010
Ukilla
No eihän siellä kotona voinut olla sen kuivauspömpelin kanssa, kun siitä lähti kova ääni (kuin kovaääninen imuri olisi koko ajan päällä), ja lisäksi ilma oli jotenkin kuivaa ja kyllä se hieman omituiselle haisikin. Ja kävi aika ajoin kurkkuunkin. Joten päätimme sitten jättää pömpelin kotivahdiksi ja lähteä ukille karkuun.
Ukilla asuu tädin ja tädin poikaystävän lisäksi myös Kiti-koira. Tämähän sopii Lotalle vallan mainiosti, kun kaikista muista ihmisistä on seuraa ja jaksavat leikkiä Lotan kanssa, ja Kiti on myös kovasti Lotan mieleen! Kiti-parka vaan ei taida tykätä Lotasta ihan yhtä paljon, etenkin kun ei saa koskaan nukkua rauhassa...
Kaikki on täällä ukin luona sujunut tosi mukavasti, Lotan yöunet vaan ei ole ihan samaa luokkaa kuin kotona. Eikä myöskään äidin ja isän. Ja ehkä muidenkaan...? Lotalla kyllä on oma pinnasänky täällä, mutta se on samassa huoneessa äidin ja isän kanssa. Ja Lotta kun yöllä herää ja näkee meidät siinä vieressä, niin eihän se pieni haluaisi siellä omassa sängyssään tietenkään olla. Nukkumaanmeno on sujunut aina helposti, mutta yhdentoista aikaan Lotta herää, ja eilenkin sitten huusi tunnin ennen nukahtamista. Aamulla unta riittää kuuteen. Eli kun sitä ei itse osaa nukahtaa heti, kun Lotta hiljenee, niin viime yön unisaldoksi voi laskea viisi tuntia. Ei ihan äidin toivoma määrä!
Ukilla asuu tädin ja tädin poikaystävän lisäksi myös Kiti-koira. Tämähän sopii Lotalle vallan mainiosti, kun kaikista muista ihmisistä on seuraa ja jaksavat leikkiä Lotan kanssa, ja Kiti on myös kovasti Lotan mieleen! Kiti-parka vaan ei taida tykätä Lotasta ihan yhtä paljon, etenkin kun ei saa koskaan nukkua rauhassa...
Kaikki on täällä ukin luona sujunut tosi mukavasti, Lotan yöunet vaan ei ole ihan samaa luokkaa kuin kotona. Eikä myöskään äidin ja isän. Ja ehkä muidenkaan...? Lotalla kyllä on oma pinnasänky täällä, mutta se on samassa huoneessa äidin ja isän kanssa. Ja Lotta kun yöllä herää ja näkee meidät siinä vieressä, niin eihän se pieni haluaisi siellä omassa sängyssään tietenkään olla. Nukkumaanmeno on sujunut aina helposti, mutta yhdentoista aikaan Lotta herää, ja eilenkin sitten huusi tunnin ennen nukahtamista. Aamulla unta riittää kuuteen. Eli kun sitä ei itse osaa nukahtaa heti, kun Lotta hiljenee, niin viime yön unisaldoksi voi laskea viisi tuntia. Ei ihan äidin toivoma määrä!
keskiviikko 24. maaliskuuta 2010
Kävelyä ja kiipeilyä
Hirveän nopeasti on Lotan liikkuminen jatkunut, ja nyt Lotta jo useimmiten kävelee konttaamisen sijaan. Kävely on vielä vähän haparoivaa ja huojuvaa - ja usein käsiä pitää pyöritellä ranteista kävellessä! Mutta pitkiä matkoja neiti jo taapertaa, ja osaa mennä kävellen huoneesta toiseen.
Kävelyn lisäksi uusi kiva juttu on kärryihin kiipeäminen. Lotta kiipeää taaperokärryihin ihan itse ja seisoa tapittaa niissä tyytyväisenä. Tai huojuttaa niitä. Tai istuu tai on kyykyssä kärryissä. Vielä ei ainakaan onneksi ole mitään kärryistä kaatumisia käynyt, ja toivotaan ettei käykään...!
Meillä alkoi tänään kotona kosteusvahingon korjausoperaatiot, ja siellä odottaa joku kuivainpömpeli meitä, kun päästään täältä mummulta ja papalta takaisin kotiin. Päivisin aiotaan sieltä kyllä "evakkoon" lähteä, mutta kaipa siellä yöt voi olla... No, sen näkee sitten, kun päästään sinne!
Kävelyn lisäksi uusi kiva juttu on kärryihin kiipeäminen. Lotta kiipeää taaperokärryihin ihan itse ja seisoa tapittaa niissä tyytyväisenä. Tai huojuttaa niitä. Tai istuu tai on kyykyssä kärryissä. Vielä ei ainakaan onneksi ole mitään kärryistä kaatumisia käynyt, ja toivotaan ettei käykään...!
Meillä alkoi tänään kotona kosteusvahingon korjausoperaatiot, ja siellä odottaa joku kuivainpömpeli meitä, kun päästään täältä mummulta ja papalta takaisin kotiin. Päivisin aiotaan sieltä kyllä "evakkoon" lähteä, mutta kaipa siellä yöt voi olla... No, sen näkee sitten, kun päästään sinne!
maanantai 15. maaliskuuta 2010
Kävelytreenejä
Viikko sitten Lotta siis otti ensimmäiset askeleet, mutta laittoi vielä uuden taidon viikoksi jemmaan odottelemaan. Lisää kävelyä alkoi tulla, kun Lotta lähti sunnuntaina parivuotiaan Emmin perässä kävelemään. Emmi meni edellä Lotan huoneeseen, ja Lotta lähti kävellen perään. Ihan koko matkaa ei pikkuneiti kävellen pääsyt, mutta melkein kymmenen askelta äiti oli laskevinaan.
Siitä se sitten lähti, se ahkera kävelytreeni nimittäin! Koko loppupäivän Lotta treenasi kävelyä, ja sama juttu jatkui tänäänkin. Ei varmaan mene kovin kauaa, että neiti kävelee ihan kunnolla - askeleet kun on tosi varmoja ja tukevanoloisia.
Lopuksi vielä uniraporttia: yöunet menee edelleen mukavasti, mutta päiväunista on tullut sitten vähän pulmaa. Lotta kun ei millään haluaisi nukkua niitä omassa sängyssään (vaan mieluiten äidin sylissä). Tai sitten äidin pitäisi istua koko ajan vieressä. Tällä hetkellä Lotta nukkuu kahdet päiväunet, ja koska ne molemmat on aika lyhyet, niin yhdet pidemmätkin voisi taas toimia. Etenkin, kun ne jälkimmäiset meinaa venyä aika myöhäiseksi... Meillähän oltiin jo yksissä unissa, mutta flunssa ja vatsatauti muutti kuviot. On vaan niin kauhean vaikea saada neiti pysymään hereillä aamupäivällä, ja aamupäiväunet puolestaan ei riitä pitämään neitiä hereillä iltaan saakka... No, pitänee keksiä jotain uutta rutiinia aamupäivään, jos vaikka sitten päästäisiin yksillä unilla...!
Siitä se sitten lähti, se ahkera kävelytreeni nimittäin! Koko loppupäivän Lotta treenasi kävelyä, ja sama juttu jatkui tänäänkin. Ei varmaan mene kovin kauaa, että neiti kävelee ihan kunnolla - askeleet kun on tosi varmoja ja tukevanoloisia.
Lopuksi vielä uniraporttia: yöunet menee edelleen mukavasti, mutta päiväunista on tullut sitten vähän pulmaa. Lotta kun ei millään haluaisi nukkua niitä omassa sängyssään (vaan mieluiten äidin sylissä). Tai sitten äidin pitäisi istua koko ajan vieressä. Tällä hetkellä Lotta nukkuu kahdet päiväunet, ja koska ne molemmat on aika lyhyet, niin yhdet pidemmätkin voisi taas toimia. Etenkin, kun ne jälkimmäiset meinaa venyä aika myöhäiseksi... Meillähän oltiin jo yksissä unissa, mutta flunssa ja vatsatauti muutti kuviot. On vaan niin kauhean vaikea saada neiti pysymään hereillä aamupäivällä, ja aamupäiväunet puolestaan ei riitä pitämään neitiä hereillä iltaan saakka... No, pitänee keksiä jotain uutta rutiinia aamupäivään, jos vaikka sitten päästäisiin yksillä unilla...!
perjantai 12. maaliskuuta 2010
Kippis!
Lotta ei oikein malta nykyään juoda maitoa tai vettä mukista (koska kivempaa on heilutella mukia ympäriinsä niin, että sisältö menee pitkin lattioita...), joten äiti otti uusia konsteja käyttöön: kun Lotan kanssa kippistelee, niin johan menee muki suuhun! Eli meidän ruokailut on sitten nykyään yhtä juhlaa, kun koko ajan kippistellään!
Lotta on tosi hienosti ottanut oman huoneensa omakseen ja nukkumispaikakseen. Nyt reilun viikon siellä oltuaan alun kolmen levottoman yön jälkeen kaikki yöt ovat menneet hyvin, paitsi tietysti yksi - poikkeushan vahvistaa säännön! Eikä se kai olisi normaaliakaan, että lapsi nukkuu joka ikinen yö täydellisen hyvin - eihän sitä itsekään niin tee...
Lotta on tosi hienosti ottanut oman huoneensa omakseen ja nukkumispaikakseen. Nyt reilun viikon siellä oltuaan alun kolmen levottoman yön jälkeen kaikki yöt ovat menneet hyvin, paitsi tietysti yksi - poikkeushan vahvistaa säännön! Eikä se kai olisi normaaliakaan, että lapsi nukkuu joka ikinen yö täydellisen hyvin - eihän sitä itsekään niin tee...
maanantai 8. maaliskuuta 2010
1-vuotisneuvolakuulumisia
Tänään oli Lotan 1-vuotisneuvola ja saatiin taas päivitetyt strategiset mitat: painoa 10855 g ja pituutta 78 cm. Kahdessa kuukaudessa tullut lisää siis noin puoli kiloa ja kaksi senttiä.
Rokotuskin taas saatiin, josta johtuva itku meni tälläkin kertaa tosi nopeasti ohi. Illalla alkoi tosin kiukuttaa ja ihan selvästi taisi johonkin vähän sattuakin. Ja ihan punaiset oli neidin posket, vaikka kuumemittari ei näyttänyt lämmön nousseen. Iltapuuro ei maistunut ihan normaaliin tapaan, ja nukkumaankin Lotta meni tuntia normaalia aikaisemmin. Saas nähdä, meneekö yö rauhallisesti...
Viime yö meni muuten samalla tavalla kuin edellinen, eli Lotta nukkui koko yön! Äiti kiittää!
Rokotuskin taas saatiin, josta johtuva itku meni tälläkin kertaa tosi nopeasti ohi. Illalla alkoi tosin kiukuttaa ja ihan selvästi taisi johonkin vähän sattuakin. Ja ihan punaiset oli neidin posket, vaikka kuumemittari ei näyttänyt lämmön nousseen. Iltapuuro ei maistunut ihan normaaliin tapaan, ja nukkumaankin Lotta meni tuntia normaalia aikaisemmin. Saas nähdä, meneekö yö rauhallisesti...
Viime yö meni muuten samalla tavalla kuin edellinen, eli Lotta nukkui koko yön! Äiti kiittää!
Ensimmäiset askeleet!
Eilen vietettiin Lotan 1-vuotissynttäreitä, ja neitipieni touhu päällä esitteli uusia taitojaan. Tapahtui siis niin, että Lotta otti ensimmäiset askeleet! Pappa nosti Lotan istumasta seisomaan, josta Lotta otti ehkä noin neljä askelta äidin luokse. Ja sama juttu heti perään uudestaan. Myöhemmin iltapäivän aikana Lotta käveli vielä useamman askeleen isän kanssa touhutessaan. Hyvin ajoitetut askeleet, kun oli paljon yleisöäkin katsomassa!
Lotta ei saanut perinteistä täytekakkua kekkereilleen, vaan äiti leipoi mansikka-pannacotta-hyydykekakun (koska äiti itse ei niin tykkää täytskäreistä...). No, se oli sitten sen verran tytisevää laatua, että eihän siinä mikään kynttilä päällä pysynyt... Ja koska oli synttäreistä kyse, niin pitihän sitä kynttilä saada! Puhaltamista ei tosin oltu muistettu harjoitella etukäteen, joten Lotta tarvitsi siinä puuhassa vähän äidin apua - vaikka melkein se kynttilä sammui Lotan aivastuksen voimasta!
Lotta ei saanut perinteistä täytekakkua kekkereilleen, vaan äiti leipoi mansikka-pannacotta-hyydykekakun (koska äiti itse ei niin tykkää täytskäreistä...). No, se oli sitten sen verran tytisevää laatua, että eihän siinä mikään kynttilä päällä pysynyt... Ja koska oli synttäreistä kyse, niin pitihän sitä kynttilä saada! Puhaltamista ei tosin oltu muistettu harjoitella etukäteen, joten Lotta tarvitsi siinä puuhassa vähän äidin apua - vaikka melkein se kynttilä sammui Lotan aivastuksen voimasta!
Yritys sammuttaa kynttilä aivastamalla:
Ja muutama muu synttärikuva:
sunnuntai 7. maaliskuuta 2010
Ei enää uintia, kiitos!
Lotta ei oikein enää tykkää uimisesta, ainakaan vauvauinnista. Pari viime kertaa on neiti alkanut jopa itkeä, kun on oltu aloittamassa sukeltamista toteamalla ensin "nyt sukelletaan". Ja tänään kyllä sukellettiin pari kertaa ihan hienosti, mutta kun oltiin menossa kolmatta kertaa, niin ilme oli niin kauhistunut, että siihen se touhu sitten päättyi. Käytiin tänään myös katsastamassa varsinaisen uimahallin puolella (vauvauinnit kun on tilaussaunalla), mutta eipä sekään niin erityisen kivalta Lotasta vaikuttanut, ja vesikin oli aika kylmää lastenaltaassa. Kaksi kertaa on vielä uinteja jäljellä, saa nähdä tuleeko tässä ajassa asiaan mitään muutosta...
Lopuksi vielä nukkumisraportti: kaksi ensimmäistä yötä omassa huoneessa meni siis ei-niin-kauhean-hyvin, mutta viime yönä Lotta nukkui koko yön! Kerran taisi pieni yöllä itkaista, mutta rauhottui itsekseen tosi pian ja jatkoi uniaan. Ja herätys oli aamulla 7.15. Ensimmäistä kertaa toooosi piiitkään aikaan äidilläkin oli aamulla levännyt olo. Olipas mukavaa!
Tänään vietetään Lotan 1-vuotissynttäreitä (joiden voi katsoa alkaneen jo viikko sitten, kun silloin Lotta sai ensimmäiset lahjat - eli juhlintaa pitkän kaavan mukaan!). Äiti vietti eilispäivää leipoen, ja Lotta oli mummulla ja papalla kyläilemässä. Ehkä se olikin se mummun ja papan seura, mikä aiheutti niin hyvät yöunet...? Pitääkin ottaa uusinta ja pian!
Lopuksi vielä nukkumisraportti: kaksi ensimmäistä yötä omassa huoneessa meni siis ei-niin-kauhean-hyvin, mutta viime yönä Lotta nukkui koko yön! Kerran taisi pieni yöllä itkaista, mutta rauhottui itsekseen tosi pian ja jatkoi uniaan. Ja herätys oli aamulla 7.15. Ensimmäistä kertaa toooosi piiitkään aikaan äidilläkin oli aamulla levännyt olo. Olipas mukavaa!
Tänään vietetään Lotan 1-vuotissynttäreitä (joiden voi katsoa alkaneen jo viikko sitten, kun silloin Lotta sai ensimmäiset lahjat - eli juhlintaa pitkän kaavan mukaan!). Äiti vietti eilispäivää leipoen, ja Lotta oli mummulla ja papalla kyläilemässä. Ehkä se olikin se mummun ja papan seura, mikä aiheutti niin hyvät yöunet...? Pitääkin ottaa uusinta ja pian!
perjantai 5. maaliskuuta 2010
Kaksi yötä takana päin
Lotalla on nyt sitten takana kaksi yötä omassa huoneessa.
Ensimmäinen meni näin: nukkumaanmenosta en enää oikein muista (kun se oli jo edellispäivänä...), mutta kaksi kertaa taisi neiti sieltä heräillä. Ekalla kerralla riitti tutin nostaminen ja peittely, toisella kerralla yöllä kahden aikaan meni tunnin verran huutamisen, silittelyn, peittelyn ja muiden mellastamisen tyynnyttelyjen kanssa. Herätys 6.58 eli juuri sopivasti pari minuuttia ennen isän herätyskellon soimista.
Toinen yö: nukkumaanmeno oli ennen kahdeksaa helppo ja nopea, mutta muutaman tunnin unien jälkeen tulikin reilun parin tunnin tauko uniin. Lotta nousi vähän väliä istumaan ja seisomaan ja itkemään, ja sitten taas siliteltiin, peiteltiin ja rauhoteltiin unille. Muutaman kerran taisi tulla torkahduksiakin (koska muistan, että olisin jossain välissä lukenut vähän kirjaakin omassa sängyssä...), ja lopulta puoli yhden maissa alkoi sitten yöunet. Ja herätys tuli jo puoli seitsemältä, mikä on jännä juttu, sillä Lotta on nyt monta kuukautta herännyt aina seitsemän maissa (joko itsekseen tai isän herätyskelloon). Olisikohan neitipieni ajatellut, että jos isä herää ja menee vähän aikaisemmin töihin, niin tulee sitten myös aikaisemmin kotiin...
No, meillä nukkumishommat omassa huoneessa jatkuu, ja mielenkiinnolla odotan, että kuinkahan monta yötä menee, että homma alkaisi vähän rauhoittua. Iso voitto on jo se, että enää Lotta ei tarvitse äidin kättä nukkumaan mennessää!
Ensimmäinen meni näin: nukkumaanmenosta en enää oikein muista (kun se oli jo edellispäivänä...), mutta kaksi kertaa taisi neiti sieltä heräillä. Ekalla kerralla riitti tutin nostaminen ja peittely, toisella kerralla yöllä kahden aikaan meni tunnin verran huutamisen, silittelyn, peittelyn ja muiden mellastamisen tyynnyttelyjen kanssa. Herätys 6.58 eli juuri sopivasti pari minuuttia ennen isän herätyskellon soimista.
Toinen yö: nukkumaanmeno oli ennen kahdeksaa helppo ja nopea, mutta muutaman tunnin unien jälkeen tulikin reilun parin tunnin tauko uniin. Lotta nousi vähän väliä istumaan ja seisomaan ja itkemään, ja sitten taas siliteltiin, peiteltiin ja rauhoteltiin unille. Muutaman kerran taisi tulla torkahduksiakin (koska muistan, että olisin jossain välissä lukenut vähän kirjaakin omassa sängyssä...), ja lopulta puoli yhden maissa alkoi sitten yöunet. Ja herätys tuli jo puoli seitsemältä, mikä on jännä juttu, sillä Lotta on nyt monta kuukautta herännyt aina seitsemän maissa (joko itsekseen tai isän herätyskelloon). Olisikohan neitipieni ajatellut, että jos isä herää ja menee vähän aikaisemmin töihin, niin tulee sitten myös aikaisemmin kotiin...
No, meillä nukkumishommat omassa huoneessa jatkuu, ja mielenkiinnolla odotan, että kuinkahan monta yötä menee, että homma alkaisi vähän rauhoittua. Iso voitto on jo se, että enää Lotta ei tarvitse äidin kättä nukkumaan mennessää!
keskiviikko 3. maaliskuuta 2010
Kuvia tädin vierailulta
Tässä muutama kuva Satu-tädin visiitiltä:
Ja vielä yksi kuva edellisviikolta:
Lotta 1 vuotta!
Niin se vaan aika on mennyt hurjaa vauhtia ja meidän pikkuneidillä tulee tänään ensimmäinen vuosi täyteen! Lotta oppi viime viikolla, että kun kysytään "monta vuotta Lotta on?", niin sitten näytetään sormella "yksi". Hyvä, Lotta! Tällä viikolla se touhu on jo ihan vanha juttu, eikä Lottaa jaksa enää joka kerta kiinnostaa sormen esittely...
Äidillä onkin oikein maailman paras lahja synttärin kunniaksi: Lotta siirtyy omaan huoneeseen nukkumaan, ja mitä todennäköisimmin jonkinlaisen unikoulun saattelemana. Nyt loppuu äidin käden unileluna käyttäminen. Ja äidin ja isän yöllä monta kertaa herättäminen. Tai näin meillä ainakin kovasti toivotaan...!
Tuntuu ihan hirveän kaukaiselta ajalta, kun miettii Lotan ensimmäisiä kuukausia ja sitä ihan pikkuvauva-aikaa... Ei sitä meinaa oikein enää muistakaan... Joskus Lotta oli sellainen pieni nyytti, joka vaan tapittaa katseli ympäriinsä, eikä vielä liikkunut, mitä nyt vähän jalkoja ja käsiään heilutteli. Ja sitä itkuakin taisi olla joskus vähän liikaa äidin ja isän makuun...
Jossain vaiheessa mietittiin, että jokohan sille pienelle voisi antaa jotain muuta kuin maitoa... Ja sitten tulikin jo kasvikset ja puurot, sitten maisteltiin vähän kurkkua omasta kädestä, ja nyt syöminen sujuu jo niin hienosti omin käsin, ja joskus itse lusikallakin. Ja ruokalajina kelpaa meidän neidille ihan kaikki, toissapäivänä Lotta sai jopa ekat maistiaiset thaimaalaista ruokaa!
Kaukaiselta tuntuu aika, kun oltiin kesällä juuri muutettu tänne uuteen kotiin, ja Lotta makasi mahallaan puuhamatolla kovasti jalkojaan ja käsiään heiluttaen, ja odotettiin liikkeellelähtöä. Varsinaista ryömimistä ei kai juuri tapahtunutkaan (vai onko senkin jo unohtanut!?), vaan Lotta lähti joulukuun paikkeilla konttaamaan toinen jalka koukussa edessä itseään eteenpäin hilaten. Ja nyt se neiti menee kontaten ja tukea vasten kävellen jo sellaisella vauhdilla, että ei se kävely ja juoksukaan kovin kaukana ole!
Lotta ymmärtää jo vaikka kuinka monia sanoja ja itsekin niitä - tai ainakin jotain sinne päin - suustaan päästelee. Pulina on kova, kun neitipieni lukee itsekseen kirjaa tai selostaa tapahtumia leluilleen. Lotta osaa mennä piilossa-leikkiä, ja riemastuu, kun joku konttaa lattialla kilpaa Lotan kanssa, mieluiten samalla jotain hassuja ääniä pitäen.
Kännykät ja kaukosäätimet on ihan parhaita, ja Lotta käy innoissaan vääntelemässä vahvistimen nappuloita aina kun vaan sinne sattuu pääsemään (olkkarin pöytä on yleensä näiden elektroniikkapömpeleiden edessä esteenä). Myös isän kengät on alkaneet kiinnostaa, ja niitä pitää monta kertaa päivässä käydä hipeltämässä ja kenkähyllystä lattialle asettelemassa. Märät pyykit on edelleen ihania, samoin pesukone. Vessapaperia olisi ihana vetää rullasta alas ja repiä (ja maistella), jos äiti vaan antaisi. Sormet on kiva työntää lattiaviemärin rei'istä sisään, ja tiskikonetta pitää myös käydä vähän räpeltämässä, samoin uuninluukun lapsilukkoa. Sähköpistokkeita pitää tutkia tarkkaan, ja töpselin jos sattuu saamaan irti, niin sitä pitää vähän maistella.
Monta kertaa päivässä saa olla kieltämässä, ja sanomassa "ei". Monen monta kertaa päivässä Lotta nauraa rätkättää milloin äidille tai isälle, milloin jollekin muulle hassulle jutulle (äiti ja isähän ovatkin aika hassuja...). Joskus neitiä vähän harmittaa, mutta kohta taas mennään ja lujaa.
Niin se vaan on, pieni ihminen on ihana ja ihmeellinen, ja tuo ympärilleen sellaista iloa, että mitään samanlaista ei ole. Niin se vaan on.
Äidillä onkin oikein maailman paras lahja synttärin kunniaksi: Lotta siirtyy omaan huoneeseen nukkumaan, ja mitä todennäköisimmin jonkinlaisen unikoulun saattelemana. Nyt loppuu äidin käden unileluna käyttäminen. Ja äidin ja isän yöllä monta kertaa herättäminen. Tai näin meillä ainakin kovasti toivotaan...!
Tuntuu ihan hirveän kaukaiselta ajalta, kun miettii Lotan ensimmäisiä kuukausia ja sitä ihan pikkuvauva-aikaa... Ei sitä meinaa oikein enää muistakaan... Joskus Lotta oli sellainen pieni nyytti, joka vaan tapittaa katseli ympäriinsä, eikä vielä liikkunut, mitä nyt vähän jalkoja ja käsiään heilutteli. Ja sitä itkuakin taisi olla joskus vähän liikaa äidin ja isän makuun...
Jossain vaiheessa mietittiin, että jokohan sille pienelle voisi antaa jotain muuta kuin maitoa... Ja sitten tulikin jo kasvikset ja puurot, sitten maisteltiin vähän kurkkua omasta kädestä, ja nyt syöminen sujuu jo niin hienosti omin käsin, ja joskus itse lusikallakin. Ja ruokalajina kelpaa meidän neidille ihan kaikki, toissapäivänä Lotta sai jopa ekat maistiaiset thaimaalaista ruokaa!
Kaukaiselta tuntuu aika, kun oltiin kesällä juuri muutettu tänne uuteen kotiin, ja Lotta makasi mahallaan puuhamatolla kovasti jalkojaan ja käsiään heiluttaen, ja odotettiin liikkeellelähtöä. Varsinaista ryömimistä ei kai juuri tapahtunutkaan (vai onko senkin jo unohtanut!?), vaan Lotta lähti joulukuun paikkeilla konttaamaan toinen jalka koukussa edessä itseään eteenpäin hilaten. Ja nyt se neiti menee kontaten ja tukea vasten kävellen jo sellaisella vauhdilla, että ei se kävely ja juoksukaan kovin kaukana ole!
Lotta ymmärtää jo vaikka kuinka monia sanoja ja itsekin niitä - tai ainakin jotain sinne päin - suustaan päästelee. Pulina on kova, kun neitipieni lukee itsekseen kirjaa tai selostaa tapahtumia leluilleen. Lotta osaa mennä piilossa-leikkiä, ja riemastuu, kun joku konttaa lattialla kilpaa Lotan kanssa, mieluiten samalla jotain hassuja ääniä pitäen.
Kännykät ja kaukosäätimet on ihan parhaita, ja Lotta käy innoissaan vääntelemässä vahvistimen nappuloita aina kun vaan sinne sattuu pääsemään (olkkarin pöytä on yleensä näiden elektroniikkapömpeleiden edessä esteenä). Myös isän kengät on alkaneet kiinnostaa, ja niitä pitää monta kertaa päivässä käydä hipeltämässä ja kenkähyllystä lattialle asettelemassa. Märät pyykit on edelleen ihania, samoin pesukone. Vessapaperia olisi ihana vetää rullasta alas ja repiä (ja maistella), jos äiti vaan antaisi. Sormet on kiva työntää lattiaviemärin rei'istä sisään, ja tiskikonetta pitää myös käydä vähän räpeltämässä, samoin uuninluukun lapsilukkoa. Sähköpistokkeita pitää tutkia tarkkaan, ja töpselin jos sattuu saamaan irti, niin sitä pitää vähän maistella.
Monta kertaa päivässä saa olla kieltämässä, ja sanomassa "ei". Monen monta kertaa päivässä Lotta nauraa rätkättää milloin äidille tai isälle, milloin jollekin muulle hassulle jutulle (äiti ja isähän ovatkin aika hassuja...). Joskus neitiä vähän harmittaa, mutta kohta taas mennään ja lujaa.
Niin se vaan on, pieni ihminen on ihana ja ihmeellinen, ja tuo ympärilleen sellaista iloa, että mitään samanlaista ei ole. Niin se vaan on.
tiistai 23. helmikuuta 2010
Tahtoo ulos!
Lotan vatsataudin alkamisesta on nyt neljä päivää, ja kun perjantainakaan ei poistuttu kotoa, niin nyt on jo viides kotipäivä menossa. Lotta tosin pääsi isän kanssa kauppaan ja kahville eilen ja toissapäivänä, ja tänään myös äidin kanssa kauppaan (joo, hurjat on meillä puuhat!). Mutta siis huomattavasti vähemmän on tehty yhtään mitään ja nähty ketään, kuin normaalisti. Ja sen kyllä Lotasta huomaa!
Eilen Lotta kävi siis isän kanssa kahvittelemaan, ja oli ihan innoissaan, kun pääsi ihmisten ilmoille ja näki muita lapsia kahvilassa. Tänään lähdettiin sitten Lotan kanssa kaupassa käymään, ja koskaan ennen ei ole Lotta yhtä innokkaasti toppatöppösiään heitellyt ilmaan, kuin tällä kertaa! Taisi olla pienellä jo ikävä ulkomaailmaa...!
Jännä juttu muuten, miten noinkin pieni lapsi kuin Lotta, voi jo ymmärtää asioita. Äiti kun oli kipeänä sunnuntaipäivän ja vielä voimattomana sohvalla maanantainakin, niin Lotta jotenkin ymmärsi, että nyt ei pääse syliin eikä äiti jaksa leikkiä. Maanantai-iltana tosin alkoi ilmeisesti ikävä olla jo kova, kun oli pakko päästä syliin vähäksi aikaa. Ja kyllä se äidinkin mieltä liikutti!
Eilen Lotta kävi siis isän kanssa kahvittelemaan, ja oli ihan innoissaan, kun pääsi ihmisten ilmoille ja näki muita lapsia kahvilassa. Tänään lähdettiin sitten Lotan kanssa kaupassa käymään, ja koskaan ennen ei ole Lotta yhtä innokkaasti toppatöppösiään heitellyt ilmaan, kuin tällä kertaa! Taisi olla pienellä jo ikävä ulkomaailmaa...!
Jännä juttu muuten, miten noinkin pieni lapsi kuin Lotta, voi jo ymmärtää asioita. Äiti kun oli kipeänä sunnuntaipäivän ja vielä voimattomana sohvalla maanantainakin, niin Lotta jotenkin ymmärsi, että nyt ei pääse syliin eikä äiti jaksa leikkiä. Maanantai-iltana tosin alkoi ilmeisesti ikävä olla jo kova, kun oli pakko päästä syliin vähäksi aikaa. Ja kyllä se äidinkin mieltä liikutti!
Lotta terveenä
Olihan harvinaisen sitkeä mahatauti (terkkariin kun soitettiin, niin epäilivät oireista päätellen kyseessä olevan noro-virus - sitä kun on kuulemma liikkeellä)! Lotta oli sunnuntaina jo suht hyvävointinen, mutta oksensikin illalla vielä kerran. Ja tietysti äidin ja isän sänkyyn - sitä patjaa kun ei vielä ollutkaan tarvinnut pestä... No joo, se nyt oli pienin murheista... Mutta nyt Lotta kuitenkin voi jo hyvin ja ruokakin alkaa maistua!
Sunnuntaina se tauti tietysti tarttui äitiin (joka tänään onneksi voi jo paremmin!). Ja mitä olisi kaksi ilman kolmatta: tänään on sitten isän vuoro sairastaa. Jokohan sitten alkaisi riittää...?
Sunnuntaina se tauti tietysti tarttui äitiin (joka tänään onneksi voi jo paremmin!). Ja mitä olisi kaksi ilman kolmatta: tänään on sitten isän vuoro sairastaa. Jokohan sitten alkaisi riittää...?
lauantai 20. helmikuuta 2010
Pieni sairastaa
No nyt on sitten menossa Lotan ensimmäinen oksennustauti - melkein koko viikon kestäneen nuhan lisäksi. Joo, ei kiva...
Lotta oli eilen illalla ehtinyt nukkua jo pari tuntia, kun alkoi kuulua yskimistä. Isä meni katsomaan, että onko kaikki kunnossa, ja siellä se pieni oli sänky täynnä oksua. Oksentamista kesti pitkälle yöhön saakka, ja lopulta pieni raasu nukahti äidin viereen olkkarin lattialle niin rättipoikkiväsyneenä, että ei edes kättään jaksanut nostaa. Ei siinä paljon äiti uskaltanut nukkua, kun piti vahtia pienen jokaista liikettä, että nytkö sieltä tulee taas jotain...
Luultiin jo, että olo alkaisi parantua, kun koko aamupäivän Lotta oli jo vähän touhukkaampi, vaikka edelleen aika väsynyt ja vähän on tullut lämpöäkin. No, ei alkanut, kun vielä kerran piti oksentaa iltapäivällä. Sen jälkeen Lotta on lähinnä nukkunut ja lepäillyt sylissä, eikä oikein ruoka tai juomakaan ole maittanut.
Paranemista nyt tässä odotellaan lepäilleen ja pyykkiä pesten (illalla pestiin jo koneellinen, ja tänään on aamusta asti ollut pyykkikone käynnissä)...
Lotta oli eilen illalla ehtinyt nukkua jo pari tuntia, kun alkoi kuulua yskimistä. Isä meni katsomaan, että onko kaikki kunnossa, ja siellä se pieni oli sänky täynnä oksua. Oksentamista kesti pitkälle yöhön saakka, ja lopulta pieni raasu nukahti äidin viereen olkkarin lattialle niin rättipoikkiväsyneenä, että ei edes kättään jaksanut nostaa. Ei siinä paljon äiti uskaltanut nukkua, kun piti vahtia pienen jokaista liikettä, että nytkö sieltä tulee taas jotain...
Luultiin jo, että olo alkaisi parantua, kun koko aamupäivän Lotta oli jo vähän touhukkaampi, vaikka edelleen aika väsynyt ja vähän on tullut lämpöäkin. No, ei alkanut, kun vielä kerran piti oksentaa iltapäivällä. Sen jälkeen Lotta on lähinnä nukkunut ja lepäillyt sylissä, eikä oikein ruoka tai juomakaan ole maittanut.
Paranemista nyt tässä odotellaan lepäilleen ja pyykkiä pesten (illalla pestiin jo koneellinen, ja tänään on aamusta asti ollut pyykkikone käynnissä)...
torstai 18. helmikuuta 2010
Tomaatteja tomaatteja
...ei kuitenkaan se stand up -show, vaan ihan meidän oma pieni tyttönen! Tänään Lotta istui keittiön pöydällä (joo, kaikki kuri on kadoksissa...), otti tomaatteja kulhosta ja laittoi niitä sinne takaisin. Lotan mielestä hauska leikki! Katsoin sen verran toiseen suuntaan (joo, olin kuitenkin siinä vieressä ja pidin Lotasta kiinni), että sillä aikaa neitipieni haukkasi ison palan tomaatista, jota tietenkään en ollut huuhdellut siinä vaiheessa. Ei mennyt kuin minuutti, niin Lotta oli hirveällä vauhdilla ahminut koko tomaatin. Taitaa tyttö tykätä vegeistä!
maanantai 15. helmikuuta 2010
Pieni tutkimusretkeilijä
Meillä on vielä pitkään ollut kotona paikkoja, jonne Lotta ei ole uskaltautunut itsekseen tutkimaan. Tänään saavutettiin yksi viimeisimmistä paikoista, nimittäin keittiönpöydän alusta. Sieltä olikin sitten hauska eri puolilta kurkata pöydän ääressä istuvaa äitiä, ja Lotalla tuli kovat naurut aina kun äiti huomasi Lotan katseen!
Lotta irrottaa yhä enemmän otetta tuesta seisoessaan eli kohta varmaan neiti jo seisoo ilman tukea. Neitipieni on vaan itse välillä niin tohkeissaan uudesta taidostaan, että menee nurin alkaessaan hihkua!
Lotta on tullut myös vähän rohkeammaksi muiden lasten seurassa - vai olisiko niin, että toiset lapset ovat alkaneet nyt enemmän kiinnostaa...? Meillä oli viime viikolla mammatapaaminen, ja paikalla oli ensimmäistä kertaa sitten ekojen treffien kaikki viisi äitiä lapsineen. Aiemmin Lotta on touhunnut jotain lähinnä itsekseen, eikä ole muiden lasten temmeltämisestä juuri välittänyt, vaan on pysytellyt vähän sivummassa. Ja äidin syli on ollut aika pop paikka visiiteillä muiden lasten kodeissa. Viime kerralla Lotta kuitenkin oli kovasti menossa mukana ja touhusi toisten lasten kanssa. Sama juttu myös, kun ollaan käyty muissakin lapsipaikoissa kyläilemässä.
Viime viikolla Lotta jopa hermostui toiseen lapseen, leikkikaveri Aaroniin. Puolitoistavuotiaalla Aaronilla kun taisi olla Lotan makuun vähän liian kova vauhti päällä, ja ohi mennessä (olisiko Aaron jopa ehkä ottanut lelua Lotan kädestä tai jotain muuta Lotan mielestä ikävää - nyt en enää muista...) Lotta tarttui vihaisesti (=lujaa rutistaen) Aaronia paidasta. Tätä Lotta ei ole tehnyt aikaisemmin kuin äidille hermostuessaan (kun äiti esim. käy hakemassa Lotan pois tekemästä jotain, mitä ei saisi). Näin se vaan pieni alkaa näyttää, että ei mulle nyt ihan kaikki käy!
Lotta irrottaa yhä enemmän otetta tuesta seisoessaan eli kohta varmaan neiti jo seisoo ilman tukea. Neitipieni on vaan itse välillä niin tohkeissaan uudesta taidostaan, että menee nurin alkaessaan hihkua!
Lotta on tullut myös vähän rohkeammaksi muiden lasten seurassa - vai olisiko niin, että toiset lapset ovat alkaneet nyt enemmän kiinnostaa...? Meillä oli viime viikolla mammatapaaminen, ja paikalla oli ensimmäistä kertaa sitten ekojen treffien kaikki viisi äitiä lapsineen. Aiemmin Lotta on touhunnut jotain lähinnä itsekseen, eikä ole muiden lasten temmeltämisestä juuri välittänyt, vaan on pysytellyt vähän sivummassa. Ja äidin syli on ollut aika pop paikka visiiteillä muiden lasten kodeissa. Viime kerralla Lotta kuitenkin oli kovasti menossa mukana ja touhusi toisten lasten kanssa. Sama juttu myös, kun ollaan käyty muissakin lapsipaikoissa kyläilemässä.
Viime viikolla Lotta jopa hermostui toiseen lapseen, leikkikaveri Aaroniin. Puolitoistavuotiaalla Aaronilla kun taisi olla Lotan makuun vähän liian kova vauhti päällä, ja ohi mennessä (olisiko Aaron jopa ehkä ottanut lelua Lotan kädestä tai jotain muuta Lotan mielestä ikävää - nyt en enää muista...) Lotta tarttui vihaisesti (=lujaa rutistaen) Aaronia paidasta. Tätä Lotta ei ole tehnyt aikaisemmin kuin äidille hermostuessaan (kun äiti esim. käy hakemassa Lotan pois tekemästä jotain, mitä ei saisi). Näin se vaan pieni alkaa näyttää, että ei mulle nyt ihan kaikki käy!
tiistai 9. helmikuuta 2010
Vauhti päällä
Lotta kävelee jo ihan kunnolla tukea vasten, ja taaperokärryjen kanssa voisi sanoa jopa että Lotta juoksee! Myös konttaamalla pääsee lujaa, ja välillä näyttää ihan siltä, että Lotta laukkaa kontaten - kyllä, siltä se näyttää!
Lotan lempparipuuhia on mm. pyykinlaitto (märkiä pyykkejä on ihana pureskella - nykyään Lotta myös osaa jo ojentaa niitä narulle laitettavaksi), sängyn petaaminen (äiti petaa ja Lotta riehuu omassa sängyssään) ja pallon perässä touhottaminen (konttaamista, kiljahtelua, pallon heittämistä). Tänään katsottiin Lotan kanssa jakso Teletappeja, ja se vasta sitten kivaa olikin! Lotta heilutteli Tiivi-Taaveille ja kumppaneille, ja hihkui innoissaan, kun hahmot touhusivat. Osui ja upposi tähän kohderyhmään!
Viikonloppuna oltiin muuten pulkkailemassa, ja tällä kertaa Lotta istui ihan tyytyväisenä kyydissä (edelliskerralla kun alkoi itkettää). Taitaa mennä kuitenkin vielä tovi, että Lotta siitä touhusta enemmän ymmärtää, ja että pulkalla voidaan mäkeä mennä laskemaan - se siinä pulkkailussa sitä kivointa puuha kun on...!
Lotan lempparipuuhia on mm. pyykinlaitto (märkiä pyykkejä on ihana pureskella - nykyään Lotta myös osaa jo ojentaa niitä narulle laitettavaksi), sängyn petaaminen (äiti petaa ja Lotta riehuu omassa sängyssään) ja pallon perässä touhottaminen (konttaamista, kiljahtelua, pallon heittämistä). Tänään katsottiin Lotan kanssa jakso Teletappeja, ja se vasta sitten kivaa olikin! Lotta heilutteli Tiivi-Taaveille ja kumppaneille, ja hihkui innoissaan, kun hahmot touhusivat. Osui ja upposi tähän kohderyhmään!
Viikonloppuna oltiin muuten pulkkailemassa, ja tällä kertaa Lotta istui ihan tyytyväisenä kyydissä (edelliskerralla kun alkoi itkettää). Taitaa mennä kuitenkin vielä tovi, että Lotta siitä touhusta enemmän ymmärtää, ja että pulkalla voidaan mäkeä mennä laskemaan - se siinä pulkkailussa sitä kivointa puuha kun on...!
Lotta syö jo ihan itse, ainakin melkein...
Lotta on jo jonkin aikaa syönyt melkein kokonaan itse eli Lotalla on omalla lautasellaan pieniä paloja, joita syö käsin, ja ädillä on toisella lautasella vähän muussatumpaa versiota, jota äiti lusikoi Lotan suuhun. Nyt on jo pari päivää kokeiltu myös lusikkaa Lotan kädessä, ja se sujuu näin: ensin Lotta ottaa lusikan ja laittaa suuhun, joskus jopa ihan oikein päin. Sitten Lotta ojentaa lusikan äidille, ja lusikkaan pitää laittaa nokare sieltä muussatumpi-versio-lautaselta. Sitten Lotta laittaa lusikan omaan suuhun, ja jos näin käy, niin lusikka menee suuhun yleensä väärin päin. Ja ruoka vielä useammin lattialle, tai joskus säkällä myös ruokalapun kaukaloon, josta sen voi poimia vaikka seuraavalla aterialla lisämausteeksi. Tai jos lusikka ei mene suuhun, niin sitten siitä otetaan eväät sormilla, mutta aika usein ne kuitenkin päätyvät suuhun. Eli tosi hienosti sujuu syöminen jo melkein kokonaan itse!
Lotta on alkanut jo pikkuhiljaa totuttautua perhe Niittymäen kotiruokiin (ja ravintolaruoathan ovatkin olleet listalla jo jonkin aikaa!). Tutuiksi ovat tulleet siskonmakkarakeitto, makaroonilaatikko sekä lohi ja muussi. Niin ja myös mustikkarahka! Tosi gurmeeta - ja hyvin on pikkuneidille maistunut!
Lotta on alkanut jo pikkuhiljaa totuttautua perhe Niittymäen kotiruokiin (ja ravintolaruoathan ovatkin olleet listalla jo jonkin aikaa!). Tutuiksi ovat tulleet siskonmakkarakeitto, makaroonilaatikko sekä lohi ja muussi. Niin ja myös mustikkarahka! Tosi gurmeeta - ja hyvin on pikkuneidille maistunut!
keskiviikko 3. helmikuuta 2010
Uutta opittua
Lotta on salaa ihan itsekseen oppinut uusia taitoja! Eilen jostain kumman syystä, jota en nyt enää edes muista, kyselin Lotalta, että missä on Lotan tukka, korvat jne. Ja neitipieni osasi näyttää ihan oikeita paikkoja! Lotta osasi näyttää oman tukkansa, korvat, jalat, varpaat, suun... niin ja myös napa löytyi! Äiti siihen sitten totesi, että Lottahan osaa varmaan jo kävellä ja puhuakin, mutta kun ei ole älytty kysyä niistä, niin ei ole meille niitä taitoja näyttänyt. No, ei lähtenyt Lotta kuitenkaan vielä kävelemään tai alkanut puhua - ainakaan niin, että me muut sitä ymmärrettäisiin!
Lotalta muuten jos kysyy, että missä on Lotan nenä, niin sitä ei neiti ole ihan vielä osannut paikallistaa, vaan sormi osoittaa äidin nenää...
Lotta myös ymmärtää koko joukon sanoja, ainakin seuraavat tulee nyt mieleen: tutti, lamppu, Lotan oma sänky, potta, pesukone, kukka (kuva kukasta omassa juomamukissa), anna (ainakin yhteydessä "anna jokin tavara jollekulle"), äiti, isi ja joukko muita sukulaisia tai kavereita. Lotan omista pulinoista ei kovin paljon selvää vielä saa, mutta ainakin sanan "kukka" perässä Lotta toistaa "kka". Ja hienosti osaa neiti sanoa, mitä kissa ja koira sanovat - tai ainakin jotain ääniä sinne päin!
Lotta osaa nousta seisomaan tukea vasten ja myös kävellä tukea vasten (taaperokärryt on aika pop!). Konttaus on edelleen vielä niin, että toinen jalka on koukussa edessä (etenkin liukkaalla lattialla - matolla konttaus sujuu ihan oppikirjan mukaan). Ja koska Lotta pääsee itse liikkumaan, niin kaikista kiinnostavimpia paikkoja ovat tietysti kaikki olkkarin elektroniikkapömpelit, joille pitää käydä tekemässä uudet säädöt monta kertaa päivässä...
Lotalta muuten jos kysyy, että missä on Lotan nenä, niin sitä ei neiti ole ihan vielä osannut paikallistaa, vaan sormi osoittaa äidin nenää...
Lotta myös ymmärtää koko joukon sanoja, ainakin seuraavat tulee nyt mieleen: tutti, lamppu, Lotan oma sänky, potta, pesukone, kukka (kuva kukasta omassa juomamukissa), anna (ainakin yhteydessä "anna jokin tavara jollekulle"), äiti, isi ja joukko muita sukulaisia tai kavereita. Lotan omista pulinoista ei kovin paljon selvää vielä saa, mutta ainakin sanan "kukka" perässä Lotta toistaa "kka". Ja hienosti osaa neiti sanoa, mitä kissa ja koira sanovat - tai ainakin jotain ääniä sinne päin!
Lotta osaa nousta seisomaan tukea vasten ja myös kävellä tukea vasten (taaperokärryt on aika pop!). Konttaus on edelleen vielä niin, että toinen jalka on koukussa edessä (etenkin liukkaalla lattialla - matolla konttaus sujuu ihan oppikirjan mukaan). Ja koska Lotta pääsee itse liikkumaan, niin kaikista kiinnostavimpia paikkoja ovat tietysti kaikki olkkarin elektroniikkapömpelit, joille pitää käydä tekemässä uudet säädöt monta kertaa päivässä...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)