Nyt on ollut useampi ihana, aurinkoinen syyspäivä, jolloin on ollut kiva olla ulkona ja nauttia elämästä lasten kanssa. Nämä ovat juuri niitä hetkiä, joita varmasti kaipaa sitten vuoden päästä, kun istuu töissä sisällä ja haaveilee pääsevänsä ulos syysaurinkoa ja lehtien väriloistoa ihmettelemään...
Vaikka töihin paluuseeni on vielä tosiaan se lähes vuosi, niin monesti huomaan jo miettiväni, että sitä ja tätä ei sitten enää voi tehdä, kun on töissä. Sitten ei voi enää joka päivä ulkoilla valoisaan aikaan (talvella se valoisa aika kun on niiiin lyhyt...), ei voi käydä aamupäivisin kahviloissa ja muissa, tai ylipäätään nähdä läheskään niin paljon kavereita, kun nyt - tällä hetkellä kun niin moni kaveri on lasten kanssa kotona. Kiitos siitä heille!
Eräskin ihana päivä oli viime perjantai, kun käytiin lasten kanssa junalla Hyvinkäällä kaveria ja tämän vauvaa moikkaamassa. Ylipäätään aamu sujui kotona rauhallisissa merkeissä, ja samoin lähtö ulos (!). Junalla oli helppo matkustaa, vaikka Riihimäen asemalla on kyllä vähän hankalaa nousta junaan, koska sinne nimenomaan pitää nousta - ja nostaa myös ne rattaat. Muilla asemilla kun se laituri on junan korkeudella, mutta ei meillä. Remonttia odotellessa...
Minireissu oli mukava, sää ihana ja molemmat lapset nukahtivat sopivasti kävelymatkalla asemalta kotiin. Ja kerrankin sain molemmat rattaista sänkyihinsä unia jatkamaan. Joskus sitä vaan kaikki onnistuu! Näitä päiviä lisää, kiitos!
sunnuntai 9. lokakuuta 2011
perjantai 23. syyskuuta 2011
Mamman muistolle
Tänään käveltiin puistoreissulla kirkon ohi ja kuultiin kirkon kellojen soivan. Lotta heti tunnisti, että kirkon kellot ne siellä soivat, ja muisti, että jokin aikaa sitten käytiin niitä kirkon viereisessä puistossa kuuntelemassa. Kyllä, niin käytiin. Niitä soitettiin eräänä elokuisena aamupäivänä mamman muistoksi - mamman eli lastemme isänisänäidin, joka nukkui pois päivänä, jolloin Ronilla tuli tasan puoli vuotta ikää täyteen.
Meidän pienet murumme, etenkään tämä pienempi, tuskin juuri muistavat mammaa, paitsi valokuvista ja tarinoista. Lotalla kyllä on vielä muistissa ne kirkon kellot (jotka muistaa aina mainita, kun kuljetaan kirkon ohi) sekä myös viime viikonloppuna vietetyt hautajaiset, joissa sai leikkiä pikkuserkkujensa kanssa. Pikkuneiti ei vielä oikein ymmärrä, mistä hautajaisissa on kyse, eikä tarvitsekaan. Kovasti neiti oli kyllä kiinnostunut, että mitä siellä hautajaisissa tapahtuu, mihin niitä kukkia laitetaan ja niin edelleen, ja näitä asioita käytiin etukäteen läpi, ettei olisi sitten ihan outo ja ihmeellinen tilanne. Ja hyvinhän ne hautajaiset sujuivat, surullisissa merkeissä niin kuin aina.
Nuku rauhassa, mamma.
Meidän pienet murumme, etenkään tämä pienempi, tuskin juuri muistavat mammaa, paitsi valokuvista ja tarinoista. Lotalla kyllä on vielä muistissa ne kirkon kellot (jotka muistaa aina mainita, kun kuljetaan kirkon ohi) sekä myös viime viikonloppuna vietetyt hautajaiset, joissa sai leikkiä pikkuserkkujensa kanssa. Pikkuneiti ei vielä oikein ymmärrä, mistä hautajaisissa on kyse, eikä tarvitsekaan. Kovasti neiti oli kyllä kiinnostunut, että mitä siellä hautajaisissa tapahtuu, mihin niitä kukkia laitetaan ja niin edelleen, ja näitä asioita käytiin etukäteen läpi, ettei olisi sitten ihan outo ja ihmeellinen tilanne. Ja hyvinhän ne hautajaiset sujuivat, surullisissa merkeissä niin kuin aina.
Nuku rauhassa, mamma.
 | |
| Roni ja mamma |
keskiviikko 21. syyskuuta 2011
Syysflunssaa ja yöhulinoita
Syksyn ekat flunssat oli meillä jo jonkin aikaa sitten, mutta nyt tulivat lapsille uudelleen, ja Lotalle oikein kuumeen kera. Varsinaiset flunssaoireet on olleet onneksi melko pienet molemmilla muruilla, joten kun pikkuneidin kuumekin kesti vain pari päivää, niin ehkä tästä selvitään melko helpolla. Vaikka niinhän se tuppaa olemaan, että jollain meistä on koko ajan ainakin pieni nuha tulossa tai menossa, ja sitä kestää sitten tuonne noin toukokuulle saakka... Optimistista vai pessimististä, päättäköön jokainen itse...
Haastetta tähän jokseenkin vähän aikaa kestäneeseen lasten sairasteluun asettaa kuitenkin se, että äidillä on nyt ollut useamman päivän alaselkä tosi kipeä Sitä ei tietenkään yhtään auta se, että kaksi pikkumurua haluaisi olla koko ajan äidin sylissä. Ja kaiken muun hyvän lisäksi meillä ei enää öisin juuri nukuta. Huoh!
Roni on siis jo pidemmän aikaa nukkunut öisin tosi levottomasti, ja joinain öinä halunnut syödä useamman kerran, mutta toisina ei huoli ollenkaan maitoa. Viereen nukkumaan ottaminen auttaa useimmiten, mutta aina ei sekään. Enkä muista, että Lottakaan olisi pitkään aikaan koko yötä omassa sängyssään nukkunut. Se nyt ei sinänsä kovin paljon yöunia häiritse, jos pikkuneiti kipuaa äidin ja isän väliin nukkumaan, mutta kun siellä on pikkumieskin, ja molemmat heiluvat ja potkivat kovasti, niin nukkuminen ei siinä temmellyksessä hyvälläkään tahdolla onnistu.
Viime yö nukuttiin lasten kanssa vierekkäin jo illasta saakka, ja isä nukkui sohvalla. Lotta kun halusi edellisiltana jo kahdeksalta nukkumaan oltuaan koko päivän kovassa kuumeessa, joten annettiin suosiolla valita nukkumapaikkansa. Yö meni suht rauhallisesti, Ronikin ehkä taisi hulinoida vähän normaalia vähemmän, ja lapset nukkuivat yli puoli yhdeksään saakka! Saipa äitikin siinä aamulla nukkua jopa kaksi tuntia putkeen - luksusta! Normaaliyönä kun pitää herätä tunnin välein ja aamuherätys on siinä kuuden - puoli seitsemän aikaan...
Haastetta tähän jokseenkin vähän aikaa kestäneeseen lasten sairasteluun asettaa kuitenkin se, että äidillä on nyt ollut useamman päivän alaselkä tosi kipeä Sitä ei tietenkään yhtään auta se, että kaksi pikkumurua haluaisi olla koko ajan äidin sylissä. Ja kaiken muun hyvän lisäksi meillä ei enää öisin juuri nukuta. Huoh!
Roni on siis jo pidemmän aikaa nukkunut öisin tosi levottomasti, ja joinain öinä halunnut syödä useamman kerran, mutta toisina ei huoli ollenkaan maitoa. Viereen nukkumaan ottaminen auttaa useimmiten, mutta aina ei sekään. Enkä muista, että Lottakaan olisi pitkään aikaan koko yötä omassa sängyssään nukkunut. Se nyt ei sinänsä kovin paljon yöunia häiritse, jos pikkuneiti kipuaa äidin ja isän väliin nukkumaan, mutta kun siellä on pikkumieskin, ja molemmat heiluvat ja potkivat kovasti, niin nukkuminen ei siinä temmellyksessä hyvälläkään tahdolla onnistu.
Viime yö nukuttiin lasten kanssa vierekkäin jo illasta saakka, ja isä nukkui sohvalla. Lotta kun halusi edellisiltana jo kahdeksalta nukkumaan oltuaan koko päivän kovassa kuumeessa, joten annettiin suosiolla valita nukkumapaikkansa. Yö meni suht rauhallisesti, Ronikin ehkä taisi hulinoida vähän normaalia vähemmän, ja lapset nukkuivat yli puoli yhdeksään saakka! Saipa äitikin siinä aamulla nukkua jopa kaksi tuntia putkeen - luksusta! Normaaliyönä kun pitää herätä tunnin välein ja aamuherätys on siinä kuuden - puoli seitsemän aikaan...
tiistai 30. elokuuta 2011
Kuvia kesältä
 |
| Mummin kanssa isin mopokisoja katsomassa |
 |
| Ronilla ei ollut ihan yhtä hyvät moponäkymät |
 |
| Uimista, jee! |
 |
| Ronin ensimmäinen keinuttelu Pompotissa |
 |
| Lottakin mahtuu vielä vauvakeinuun isomummon pihalla |
Ronin touhuja
Vielä ei meidän pikkumies juurikaan liikahtele suuntaan eikä toiseen, mutta joskus kun sattuu viihtymään (harvinaisen) hetken vatsallaan maaten, niin saattaa saada käsillä itsensä työnnettyä jonkin matkaa taakse päin tai ainakin nenänsä osoittemaan johonkin toiseen suuntaan kuin mitä se oli alunperin. Lattialla makaaminen ei ylipäätään Ronia juurikaan huvita, ei selällään eikä vatsallaan - pitäisi vaan päästä istumaan tai seisomaan. Tietysti.
Istuminen ei vielä ihan itsekseen suju, mutta jos joku pitää vähän kädestä kiinni tai voi nojata johonkin, niin sitten pikkumies viihtyy! Syöttötuolikin alkaa olla jo aika mukava paikka, etenkin jos sisko istuu viereisellä tuolilla hassuttelemassa. Niin, ja hyppykiikkukin on otettu käyttöön, ja siinä Roni tykkää hypähdellä. Hyppykiikku on kovasti myös siskon mieleen, sillä Lotta tykkää kovasti hyöriä ja pyöriä kiikun ja Ronin ympärillä, ja usein Lotta oikein pyytääkin, että laitetaan Roni hyppykiikkuun ja hän haluaa sitten hyppyyttää Ronia!
Koska makoilu ei Ronia kiinnosta, niin tietysti ei myöskään ympäri kääntyminen. Roni on kyllä muutaman kerran pyörähtänyt vatsalta selälle ja toisin päin, mutta aika mielettömän kiinnostava juttu saa olla toisella puolella, että sitä viitsii pikkumies kääntyä katsomaan. Se kun on paljon kätevämpää käyttää vähän tai vähän enemmänkin ääntään, niin johan tapahtuu jotain mielenkiintoisempaa - joku auttaa istumaan tai pääsee johonkin toiseen paikkaan. Ovela pikkumies, hyvin on äiti koulutettu!
Maissinaksut on muuten Ronin suurta herkkua, ja hurja on tärinä käsissä ja ilme kasvoilla, kun naksu ilmestyy eteen. Ja aika vauhdilla Roni saakin sen suuhunsa katoamaan!
Istuminen ei vielä ihan itsekseen suju, mutta jos joku pitää vähän kädestä kiinni tai voi nojata johonkin, niin sitten pikkumies viihtyy! Syöttötuolikin alkaa olla jo aika mukava paikka, etenkin jos sisko istuu viereisellä tuolilla hassuttelemassa. Niin, ja hyppykiikkukin on otettu käyttöön, ja siinä Roni tykkää hypähdellä. Hyppykiikku on kovasti myös siskon mieleen, sillä Lotta tykkää kovasti hyöriä ja pyöriä kiikun ja Ronin ympärillä, ja usein Lotta oikein pyytääkin, että laitetaan Roni hyppykiikkuun ja hän haluaa sitten hyppyyttää Ronia!
Koska makoilu ei Ronia kiinnosta, niin tietysti ei myöskään ympäri kääntyminen. Roni on kyllä muutaman kerran pyörähtänyt vatsalta selälle ja toisin päin, mutta aika mielettömän kiinnostava juttu saa olla toisella puolella, että sitä viitsii pikkumies kääntyä katsomaan. Se kun on paljon kätevämpää käyttää vähän tai vähän enemmänkin ääntään, niin johan tapahtuu jotain mielenkiintoisempaa - joku auttaa istumaan tai pääsee johonkin toiseen paikkaan. Ovela pikkumies, hyvin on äiti koulutettu!
Maissinaksut on muuten Ronin suurta herkkua, ja hurja on tärinä käsissä ja ilme kasvoilla, kun naksu ilmestyy eteen. Ja aika vauhdilla Roni saakin sen suuhunsa katoamaan!
maanantai 29. elokuuta 2011
Mökkeilemässä
Viime viikolla vietettiin mummun ja papan kanssa mökillä muutama päivä, ja isi tuli meitä sitten viikonloppuna sieltä kotiin hakemaan. Viimeksi olikin oltu mökillä juhannuksena, jolloin Roni oli juuri saanut muutaman rokotteen ja oletettavasti niiden jälkivaivana sitten itkeskeli normaalia enemmän. Lisäksi oli aika sateista, joten kesän ensimmäinen mökkireissu ei mennyt ihan niin kuin oli toiveissa...
No, tämä toinen reissu olikin sitten tosi mukava ja leppoisa! Sääkin osui sopivasti kohdalleen - ei ollut liian kuuma, eikä liian märkää. Lotalla riitti omassa pihassa touhua juostessa rinnettä ylös ja alas ylä- ja alamökin välillä, poimiessa ja syödessä viinimarjoja, tikkaa heitellessä ja hiekkakasalla leikkiessä. Sekä tietysti ylämökin sängyllä hyppiessä ja pomppiessa. Ja lisäksi käytiin tietysti uimassa, sekä sienimetsällä ja eväsretkellä.
Äitikin sai mökillä mukavasti levättyä - vaikka tietysti nukkuminen molempien nuhanenälasten kanssa samassa sängyssä astetti omat haasteensa. Mutta tulipahan joka päivä nukuttua myös päiväunet, ja illalla mentyä nukkumaan samaan aikaan lasten kanssa. Pitäisi kotonakin tehdä joskus sama juttu, niin ehtisi yön aikana nukkua vähän enemmän, vaikka heräilisikin useampaan otteeseen Ronin kanssa.
Vieläköhän sitä ehtisi syksyn aikana tehdä muutaman mökkireissun lasten kanssa - syksyllä kun on jotenkin ihana olla mökillä, ulkona ja metsämaisemissa!
No, tämä toinen reissu olikin sitten tosi mukava ja leppoisa! Sääkin osui sopivasti kohdalleen - ei ollut liian kuuma, eikä liian märkää. Lotalla riitti omassa pihassa touhua juostessa rinnettä ylös ja alas ylä- ja alamökin välillä, poimiessa ja syödessä viinimarjoja, tikkaa heitellessä ja hiekkakasalla leikkiessä. Sekä tietysti ylämökin sängyllä hyppiessä ja pomppiessa. Ja lisäksi käytiin tietysti uimassa, sekä sienimetsällä ja eväsretkellä.
Äitikin sai mökillä mukavasti levättyä - vaikka tietysti nukkuminen molempien nuhanenälasten kanssa samassa sängyssä astetti omat haasteensa. Mutta tulipahan joka päivä nukuttua myös päiväunet, ja illalla mentyä nukkumaan samaan aikaan lasten kanssa. Pitäisi kotonakin tehdä joskus sama juttu, niin ehtisi yön aikana nukkua vähän enemmän, vaikka heräilisikin useampaan otteeseen Ronin kanssa.
Vieläköhän sitä ehtisi syksyn aikana tehdä muutaman mökkireissun lasten kanssa - syksyllä kun on jotenkin ihana olla mökillä, ulkona ja metsämaisemissa!
Vauvauimassa
Sunnnuntaina alkoi Ronin vauvauinti, ja Lottakin pääsee aina samalla reissulla uimalaan. Tällä ensimmäisellä kerralla työnjako oli siten, että äiti meni Ronin kanssa vauvauimaan ja isi Lotan kanssa uimahallin puolelle polskuttelemaan.
Roni oli uimalassa kuin kala vedessä - ei yhtään arastellut vettä tai uutta ympäristöä, vaan innokkaasti heti polskutteli ja loiskutteli mukana. Yleensä ensimmäinen vauvauintikerta on tutustumista ja altaassa ollaan vähän lyhyempi aika sen normaalin puolen tunnin sijaan. Kaikki muut meidän ryhmän vauvauimarit olivat aloittaneet uinnit jo keväällä, joten me olimme ainoat ensikertalaiset. Me mentiin kuitenkin heti jo mukaan leikkeihin ja muihin touhuihin, ja Roni tykkäsi kovasti! Sukeltamista ei vielä aloitettu, vaikka olisi varmaan voitu jo ihan hyvin niin tehdäkin. Me kun on jo kotona kasteltu Ronia suihkun alla ihan kunnolla, eikä ole vedestä moksiskaan. No, ensi kerralla sitten pääsee isin kanssa sitä kokeilemaan!
Roni oli uimalassa kuin kala vedessä - ei yhtään arastellut vettä tai uutta ympäristöä, vaan innokkaasti heti polskutteli ja loiskutteli mukana. Yleensä ensimmäinen vauvauintikerta on tutustumista ja altaassa ollaan vähän lyhyempi aika sen normaalin puolen tunnin sijaan. Kaikki muut meidän ryhmän vauvauimarit olivat aloittaneet uinnit jo keväällä, joten me olimme ainoat ensikertalaiset. Me mentiin kuitenkin heti jo mukaan leikkeihin ja muihin touhuihin, ja Roni tykkäsi kovasti! Sukeltamista ei vielä aloitettu, vaikka olisi varmaan voitu jo ihan hyvin niin tehdäkin. Me kun on jo kotona kasteltu Ronia suihkun alla ihan kunnolla, eikä ole vedestä moksiskaan. No, ensi kerralla sitten pääsee isin kanssa sitä kokeilemaan!
Roni puoli vuotta
Ronilla tuli reilu viikko sitten puoli vuotta täyteen, ja tässä puolivuotisneuvolakuulumisia: pituutta pikkumiehellä oli 69,5 cm ja painoa 9570 g. Siskoonsa verrattuna pituus oli täsmälleen sama kuin Lotalla puolivuotiaana, ja painoa oli puolisen kiloa enemmän. Eli aika samoissa mitoissa mennään! Vaatteet on tällä hetkellä jo pääosin 74 cm kokoisia, muutamat 80 cm vaatteetkin olleet jo käytössä. Vauvauinnissa meillä oli kaverilta saadut 80 cm uimahousut ja nepäs olikin pikkaisen liian kireät! Piti käydä ostamassa 90 cm kokoiset, eikä nekään mitkään liian suuret ole... Pikkumiehellä kun on ison miehen reidet!
lauantai 20. elokuuta 2011
Helsinki-päivä
Tällä viikolla käytiin Lotan kanssa kahdestaan Helsingissä Satu-tädin kanssa, ja Roni jäi mummulle ja papalle hoitoon. Kylläpä meillä oli mukava päivä!
Lotta tietysti tykkäsi kovasti junalla matkustamisesta ja leikki molemmat junamatkat junan leikkivaunussa. Kyllä ic-junalla on aika kätevä matkustaa lasten kanssa, kun leikkivaunun lisäksi samaisen vaunun alakerrassa on kunnon tilava vessa, jonne mahtuu tarvittaessa lastenrattaiden kanssakin, ja jossa on potta sekä mahdollisuus lämmittää vauvanruokaa.
Helsingissä käveltiin Ullanlinnan kautta merenrantaan ja käytiin Kaivopuiston nurkilla lounaalla. Rannan suunnalta käveltiin takaisin keskustaan ja käytiin Kampissa ostamassa lastenvaatteita (Roni kun oli saanut lahjaksi lahjakortin lastenvaatekauppaan). Sitten jo melkein suunnattiinkin takaisin junaan ja kotiin.
Aina yhden lapsen kanssa liikkuessa muistaa, että voi että miten helppoa sen yhden lapsen kanssa voikaan olla! Oikeastaan on melkein sama kumman kanssa on yksinään, Lotan vai Ronin, kun voi rauhassa keskittyä yhteen lapseen kerralla, ja ehtii vähän muutakin siinä samalla - kuten vaikka syödä ihan rauhassa lounasta! Lotan kanssa on sittenkin ehkä piirun verran helpompaa, kun neiti on jo niin reipas ja omatoiminen, ja tykkää varmaan itsekin, kun joskus saa kulkea äidin kanssa ihan kahdestaan tyttöjen kesken. Ja joka kerta, kun olen jossain Lotan kanssa kahdestaan, niin oikein hämmästelen, että miten se pikkuneiti onkin jo niin iso! Ei sitä kaikkea ehdi siinä arjen tohinassa kahden pienen kanssa huomata...
Lotta tietysti tykkäsi kovasti junalla matkustamisesta ja leikki molemmat junamatkat junan leikkivaunussa. Kyllä ic-junalla on aika kätevä matkustaa lasten kanssa, kun leikkivaunun lisäksi samaisen vaunun alakerrassa on kunnon tilava vessa, jonne mahtuu tarvittaessa lastenrattaiden kanssakin, ja jossa on potta sekä mahdollisuus lämmittää vauvanruokaa.
Helsingissä käveltiin Ullanlinnan kautta merenrantaan ja käytiin Kaivopuiston nurkilla lounaalla. Rannan suunnalta käveltiin takaisin keskustaan ja käytiin Kampissa ostamassa lastenvaatteita (Roni kun oli saanut lahjaksi lahjakortin lastenvaatekauppaan). Sitten jo melkein suunnattiinkin takaisin junaan ja kotiin.
Aina yhden lapsen kanssa liikkuessa muistaa, että voi että miten helppoa sen yhden lapsen kanssa voikaan olla! Oikeastaan on melkein sama kumman kanssa on yksinään, Lotan vai Ronin, kun voi rauhassa keskittyä yhteen lapseen kerralla, ja ehtii vähän muutakin siinä samalla - kuten vaikka syödä ihan rauhassa lounasta! Lotan kanssa on sittenkin ehkä piirun verran helpompaa, kun neiti on jo niin reipas ja omatoiminen, ja tykkää varmaan itsekin, kun joskus saa kulkea äidin kanssa ihan kahdestaan tyttöjen kesken. Ja joka kerta, kun olen jossain Lotan kanssa kahdestaan, niin oikein hämmästelen, että miten se pikkuneiti onkin jo niin iso! Ei sitä kaikkea ehdi siinä arjen tohinassa kahden pienen kanssa huomata...
Yöhulinaa
Yöt on meillä menneet nyt vähän hulinaksi Ronin kanssa, kun pikkumies on alkanut heräillä pitkin yötä. Tähän asti Roni on syönyt yhden kerran yössä, kun olen antanut itse nukkumaan mennessäni vielä pullollisen maitoa. Muutama yö mentiin jo kokonaan ilman maitoa, joten tietysti heti odotin sen jatkuvan. Mutta ei. Tämän jälkeen pikkumies alkoi vaatia maitoa kahdesti yössä.
Sinänsähän useampi yösyöminen on kai ihan normaalia tuossa puolen vuoden iässä, mutta kun se maidon pullosta antaminen kaiken muun heräilyn lisäksi on jotenkin äärimmäisen rasittavaa... Etenkin, kun Ronin pitäisi saada se maito heti, ja kun se ei ihan heti tule, niin pikkumies pistää rähinäksi. Ja sitten siskokin herää... Huoh...
No, kaipa se siitä taas kohta joksikin muuksi muuttuu... Ja äitikin saa taas joskus nukkua...
Sinänsähän useampi yösyöminen on kai ihan normaalia tuossa puolen vuoden iässä, mutta kun se maidon pullosta antaminen kaiken muun heräilyn lisäksi on jotenkin äärimmäisen rasittavaa... Etenkin, kun Ronin pitäisi saada se maito heti, ja kun se ei ihan heti tule, niin pikkumies pistää rähinäksi. Ja sitten siskokin herää... Huoh...
No, kaipa se siitä taas kohta joksikin muuksi muuttuu... Ja äitikin saa taas joskus nukkua...
keskiviikko 17. elokuuta 2011
Muskarissa
Tänään oli Lotalla syksyn eka muskarikerta, jonne päästiin näin ekan kerran kunniaksi ihan tyttöjen kesken, kun Roni jäi mummun hoitoon kotiin. Meillä onkin sitten luvassa muskaria koko syksyn ja kevään, aina keskiviikkoiltapäivisin. Pientä haastetta touhuun asettaa se, että muskari on juuri päikkäriaikaan eli meillä on vähän aikataulutettavaa siinä aamupäivässä, jotta saadaan ajoissa lounas syötyä ja lapset unille, jotta ehtivät nukkua ennen muskaria. Joskus tehdään varmaan niinkin, että lähdetään rattailla päiväunikävelylle ennen muskaria, etenkin jos aamupäivästä on jotain muuta ohjelmaa tiedossa.
Lottahan kävi muskarissa viime syksynä sellaisen lyhyemmän pätkän, kerran viikossa kahdeksan viikon ajan. Keväällä meillä ei harrastettukaan kuin vauvan odotusta ja vastasyntyneen vauvan ihmettelyä, mutta nyt sitten taas syksyn tullen aloitetaan harrastukset. Lotan muskarin lisäksi meillä on Ronilla vauvauinti sunnuntaisin, jolloin myös Lotta pääsee uimalaan polskuttelemaan - eli molemmat harrastukset ovat tavallaan molemmille.
Ja sitten siihen ekaan muskarikertaan: Lotta tykkäsi kovasti, kuten viime syksynäkin! Ja Lotan kanssa oli aivan ihana olla siellä, kun neiti oli niin innokas ja reipas, ja touhusi ja lauloi kovasti mukana, vaikka oli ihan uusia laulujakin! Ryhmä on yhdistetty 1- ja 2-vuotiaiden ryhmä, ja pienin muskarilainen oli vasta 8 kk vanha. Sujuvasti se Ronikin sitten menee siellä mukana! Lotta tosin oli muskarin jälkeen sitä mieltä, että Ronia voi siellä vähän pelottaa. Mistähän lie näin päätellyt...? Ai niin, niistä pienemmistä muskarilaisista tietysti, kun muutamaa siellä vähän harmitti ja pitivät kovasti äitejään kaulasta kiinni. Jännä olikin seurata niitä vähän pienempiä, jotka olivat ihan kuin Lotta viime syksyn ekoilla kerroilla, jolloin piti pitää kovasti äidistä kiinni ja välillä alkoi vähän harmittaakin. Näin se vaan neitipieni kasvaa!
Huomenna meillä onkin taas jännä päivä, kun lähdetään Lotan kanssa päiväksi Satu-tädin seuraksi Helsinkiin. Roni ei tällä kertaa pääse mukaan, vaan jää mummun ja papan hoitoon. Mitään ihmeempää ohjelmaa meillä ei ole suunnitteilla - eiköhän junamatkailussa, ravintolassa syömisessä ja rattailla kärräilyssä ole ihan riittävästi tekemistä! Lotan mielestä erityisen kivaa näin etukäteen on se, että pääsee mustilla rattailla eli niillä meidän vähän ketterämmillä matkarattailla. Ja se, että junassa voi leikkiä ja että siellä voi syödä eväitä!
Lottahan kävi muskarissa viime syksynä sellaisen lyhyemmän pätkän, kerran viikossa kahdeksan viikon ajan. Keväällä meillä ei harrastettukaan kuin vauvan odotusta ja vastasyntyneen vauvan ihmettelyä, mutta nyt sitten taas syksyn tullen aloitetaan harrastukset. Lotan muskarin lisäksi meillä on Ronilla vauvauinti sunnuntaisin, jolloin myös Lotta pääsee uimalaan polskuttelemaan - eli molemmat harrastukset ovat tavallaan molemmille.
Ja sitten siihen ekaan muskarikertaan: Lotta tykkäsi kovasti, kuten viime syksynäkin! Ja Lotan kanssa oli aivan ihana olla siellä, kun neiti oli niin innokas ja reipas, ja touhusi ja lauloi kovasti mukana, vaikka oli ihan uusia laulujakin! Ryhmä on yhdistetty 1- ja 2-vuotiaiden ryhmä, ja pienin muskarilainen oli vasta 8 kk vanha. Sujuvasti se Ronikin sitten menee siellä mukana! Lotta tosin oli muskarin jälkeen sitä mieltä, että Ronia voi siellä vähän pelottaa. Mistähän lie näin päätellyt...? Ai niin, niistä pienemmistä muskarilaisista tietysti, kun muutamaa siellä vähän harmitti ja pitivät kovasti äitejään kaulasta kiinni. Jännä olikin seurata niitä vähän pienempiä, jotka olivat ihan kuin Lotta viime syksyn ekoilla kerroilla, jolloin piti pitää kovasti äidistä kiinni ja välillä alkoi vähän harmittaakin. Näin se vaan neitipieni kasvaa!
Huomenna meillä onkin taas jännä päivä, kun lähdetään Lotan kanssa päiväksi Satu-tädin seuraksi Helsinkiin. Roni ei tällä kertaa pääse mukaan, vaan jää mummun ja papan hoitoon. Mitään ihmeempää ohjelmaa meillä ei ole suunnitteilla - eiköhän junamatkailussa, ravintolassa syömisessä ja rattailla kärräilyssä ole ihan riittävästi tekemistä! Lotan mielestä erityisen kivaa näin etukäteen on se, että pääsee mustilla rattailla eli niillä meidän vähän ketterämmillä matkarattailla. Ja se, että junassa voi leikkiä ja että siellä voi syödä eväitä!
perjantai 5. elokuuta 2011
Lomapuuhia
Jee, vihdoin se alkoi, isin loma! Tai on siitä alkamisesta jo melkein kaksi viikkoa - nopeasti on aika mennyt... Enää onkin sitten ensi viikko lomaa jäljellä, josta neljä päivää isi viettää Kaakkois-Suomessa endurokisoissa. Mihinköhän se äitikin keksisi lähteä reissuun - pitäähän sitä äidinkin päästä, jos isikin kerran pääsee! Ehkäpä suuntaan sille suurin piirtein samalle suunnalle kaverille kyläilemään joku viikonloppu, kun vielä on kesää tovi jäljellä ja Lappeenranta on kuulemma oikein kiva kesäkaupunki...
Lotta otti varaslähdön isin lomaan viettämällä viikonlopun mummun ja papan mökillä. Se olikin eka kerta, kun Lotta oli kaksi yötä pois kotoa, ja eka kerta mökillä ilman äitiä ja isää, ja hienostihan se sujui! Oli neiti aika tohkeissaan, kun pääsi monta kertaa uimaan ja sai syödä mustikoita omasta pihasta. Ja mustikoiden lisäksi neidille maistuivat myös salaatti, tilli, persilja ja muut yrtit mummun kasvimaalta. Kivaa oli Lotan mielestä myös se, että sai olla ilman varpaita, kuten neiti itse sanoo. Eli sai olla siis ilman kenkiä. Ja temmeltää pihamäkeä ylös ja alas. Ja lämmittää saunaa. Ja parasta varmasti oli se, että sai mummun ja papan jakamattoman huomion! Tätä neiti tosin itse ei vielä osaa sanoiksi pukea, mutta luulisin, että näin se neitipieni asian kokee...
Ensimmäisenä varsinaisena lomapäivänä suunnattiin kohti Turkua, jossa vietettiin hotellissa kaksi yötä (voin lämpimästi suositella Aurajoen rannalla sijaitsevaa Radissonia kaikille lapsiperheille!). Varsinaisena reissun kohteena oli tietysti Naantalin Muumimaailma. Ja kyllä se paikka oli Lotan mieleen! Neitipieni oli ihan innoissaan kaikista muumihahmoista ja rakennuksista. Teatteriesitystäkin Lotta jaksoi seurata, ja on monen monta kertaa jälkikäteen kerrannut esityksen tapahtumia, kuten muitakin Muumimaailmassa näkemiään juttuja. Oli kyllä aivan loistava reissu kaikenkaikkiaan, ja löydettiinpä myös siitä Aurajoen rannalta aivan ihana kahvila, josta sai kunnon kahvia - niin hyvää, että käytiin vielä toisenakin päivänä samassa paikassa! Ja aika mukavaa oli myös se, että molemmat lapset nukkuivat sekä meno- että paluumatkan Turkuun - kyllä oli helppo reissata!
Reissun jälkeen Lotta tutki Naantalin ja Turun karttoja, joissa oli Muumimaailman logot, ja hihkui innoissaan: "Tuolla on Muumimaailma, tuolla me käytiin!". Siellä ne kartat ovat tallessa neidin huoneen pöydällä - seuraavaa visiittiä odottaen...?
Loma on pääasiassa sujunut rauhallisissa merkeissä kesästä nauttien. On grillailtu ukilla, käyty suvun kalakisoissa, vietetty aikaa yhdessä ja syöty hyvin. Ihan parasta!
Ai niin, Ronille tuli eka hammas eilen! Ja tänään pikkumies työnsi itseään lattialla maatessaan taaksepäin, ja ukin sohvalla pötkötellessään alkoi jo nostaa peppuaan ylös. Eli liikkeellekö pieni mies sitten kohta kirmaa...? Ja hyppykiikkuakin kokeiltiin tänään ekaa kertaa - Roni tykkäsi!
Lotta otti varaslähdön isin lomaan viettämällä viikonlopun mummun ja papan mökillä. Se olikin eka kerta, kun Lotta oli kaksi yötä pois kotoa, ja eka kerta mökillä ilman äitiä ja isää, ja hienostihan se sujui! Oli neiti aika tohkeissaan, kun pääsi monta kertaa uimaan ja sai syödä mustikoita omasta pihasta. Ja mustikoiden lisäksi neidille maistuivat myös salaatti, tilli, persilja ja muut yrtit mummun kasvimaalta. Kivaa oli Lotan mielestä myös se, että sai olla ilman varpaita, kuten neiti itse sanoo. Eli sai olla siis ilman kenkiä. Ja temmeltää pihamäkeä ylös ja alas. Ja lämmittää saunaa. Ja parasta varmasti oli se, että sai mummun ja papan jakamattoman huomion! Tätä neiti tosin itse ei vielä osaa sanoiksi pukea, mutta luulisin, että näin se neitipieni asian kokee...
Ensimmäisenä varsinaisena lomapäivänä suunnattiin kohti Turkua, jossa vietettiin hotellissa kaksi yötä (voin lämpimästi suositella Aurajoen rannalla sijaitsevaa Radissonia kaikille lapsiperheille!). Varsinaisena reissun kohteena oli tietysti Naantalin Muumimaailma. Ja kyllä se paikka oli Lotan mieleen! Neitipieni oli ihan innoissaan kaikista muumihahmoista ja rakennuksista. Teatteriesitystäkin Lotta jaksoi seurata, ja on monen monta kertaa jälkikäteen kerrannut esityksen tapahtumia, kuten muitakin Muumimaailmassa näkemiään juttuja. Oli kyllä aivan loistava reissu kaikenkaikkiaan, ja löydettiinpä myös siitä Aurajoen rannalta aivan ihana kahvila, josta sai kunnon kahvia - niin hyvää, että käytiin vielä toisenakin päivänä samassa paikassa! Ja aika mukavaa oli myös se, että molemmat lapset nukkuivat sekä meno- että paluumatkan Turkuun - kyllä oli helppo reissata!
Reissun jälkeen Lotta tutki Naantalin ja Turun karttoja, joissa oli Muumimaailman logot, ja hihkui innoissaan: "Tuolla on Muumimaailma, tuolla me käytiin!". Siellä ne kartat ovat tallessa neidin huoneen pöydällä - seuraavaa visiittiä odottaen...?
Loma on pääasiassa sujunut rauhallisissa merkeissä kesästä nauttien. On grillailtu ukilla, käyty suvun kalakisoissa, vietetty aikaa yhdessä ja syöty hyvin. Ihan parasta!
Ai niin, Ronille tuli eka hammas eilen! Ja tänään pikkumies työnsi itseään lattialla maatessaan taaksepäin, ja ukin sohvalla pötkötellessään alkoi jo nostaa peppuaan ylös. Eli liikkeellekö pieni mies sitten kohta kirmaa...? Ja hyppykiikkuakin kokeiltiin tänään ekaa kertaa - Roni tykkäsi!
torstai 21. heinäkuuta 2011
Roni 5-kk
Tänään Ronilla on 5-kuukautissyntymäpäivä, hurraa! Niin se vaan pieni mies kasvaa, ja kovalla vauhdilla! Tänään oli sopivasti neuvolakin ja mitat olivat seuraavaa: paino 8780 g, pituus 67 cm ja päänympärys 44,8 cm. Päänympärys on melkein pari senttiä enemmän kuin Lotalla samanikäisenä eli ei siis ihme, että Lotan ekan kesän hatut on Ronille pieniä... Kävin alkukesästä ostamassa Ronille sitten uuden kesähatun, joka sekin on jo pieni. Piti ostaa siis vielä toinen.
Neuvolassa saatiin taas kolme rokotetta, ja niitä on sitten tänään vähän huudeltu, mutta myös kovasti ne näyttivät pientä väsyttävän. Tai sitten tuo huuto ja väsymys johtuu tästä ihmeellisestä trooppisesta helteestä, joka tänne meille on tänään saapunut. Aamulla herättiin kovaan ukkosmyräkkään, jonka jälkeen lämpötila nousi noin 30 asteeseen hirveän kosteuden kera. Onneksi meillä on ilmastointilaite, jonka ansiosta täällä kotona sisällä on ihan siedettävä lämpötila, noin 24 astetta. Viime kesän helteillä täällä sisällä oli öisinkin noin 28 astetta, jos oikein muistan...
Huomenna Lotta lähtee ensimmäistä kertaa mummun ja papan mökille ilman äitiä ja isiä pariksi yöksi - sunnuntaina mennään sitten hakemaan neiti kotiin. Äitiä jo etukäteen jännittää, miten kaikki sujuu, kun Lotalla on parin viime viikon ajan ollut tosi kova äiti-vaihe menossa. No, siitä lisää sitten seuraavalla kerralla!
Neuvolassa saatiin taas kolme rokotetta, ja niitä on sitten tänään vähän huudeltu, mutta myös kovasti ne näyttivät pientä väsyttävän. Tai sitten tuo huuto ja väsymys johtuu tästä ihmeellisestä trooppisesta helteestä, joka tänne meille on tänään saapunut. Aamulla herättiin kovaan ukkosmyräkkään, jonka jälkeen lämpötila nousi noin 30 asteeseen hirveän kosteuden kera. Onneksi meillä on ilmastointilaite, jonka ansiosta täällä kotona sisällä on ihan siedettävä lämpötila, noin 24 astetta. Viime kesän helteillä täällä sisällä oli öisinkin noin 28 astetta, jos oikein muistan...
Huomenna Lotta lähtee ensimmäistä kertaa mummun ja papan mökille ilman äitiä ja isiä pariksi yöksi - sunnuntaina mennään sitten hakemaan neiti kotiin. Äitiä jo etukäteen jännittää, miten kaikki sujuu, kun Lotalla on parin viime viikon ajan ollut tosi kova äiti-vaihe menossa. No, siitä lisää sitten seuraavalla kerralla!
maanantai 18. heinäkuuta 2011
Ei aina pelkkää auringonpaistetta
Tänne muistiin tulee usein kirjoitettua vain niitä kivoja ja hauskoja juttuja, joita arkeen kyllä mahtuukin vaikka kuinka ja paljon. Mutta arkeen 2,5-vuotiaan ja puolivuotiaan kanssa mahtuu, yllätys yllätys, myös niitä toisenlaisia hetkiä, jolloin äiti huutaa ja hermot loppuu ihan just. Ellei jo loppuneet.
Olin ennen Ronin syntymää jo etukäteen henkisesti varautunut, että ekat kolme kuukautta vauvan ja 2-vuotiaan kanssa olisivat ihan kamalia. Etenkin, jos vauvalla olisi koliikkia tai vaikka lievempiäkin mahavaivoja tai jotain muuta. No, sitten kun niin ei ollutkaan, olin aivan yltiöpositiivisesti yllättynyt. Ekat kolme kuukauttahan oli ihan superhelppoja! Roni vaan nukkui ja söi, ja oli maailman tyytyväisin pieni mies! Syömisrytmi oli tosi selkeä, yöt rauhallisia ja Roni ei turhista kitissyt.
No, sitten Roni alkoi olla enemmän hereillä ja luonnollisesti haluta enemmän aktiviteettia, seuraa ja sylissäolemista. Ja niinhän se kuuluu mennäkin, ihan normaalia lapsen kasvua, ja hyvä niin! Mutta aina ei silti meinaa äidillä kädet, aika, hermot ja jaksaminen riittää, kun on pienen murun lisäksi isompikin muru omine juttuineen. Ja lisäksi vielä siivoamishommat, pyykit, tiskit (onneksi on olemassa pyykki- ja tiskikone!), ruoanlaittopuuhat ja muut enemmän tai vähemmän tärkeät kotihommat. Niin, ja sitten olisi myös kiva ehtiä ihmisten aikaan lenkille. Ja nukkuakin jos joskus saisi, edes vaikka melkein tarpeeksi. Ja joskus olisi kiva vain olla, tekemättä mitään. Ja miehen kanssakin olisi kiva joskus kaksin tehdä jotain muutakin kuin iltaisin pohtia, että kumpi tiskaa tuttipullot ja kumpi tyhjentää tiskikoneen... Ai niin, juurihan me oltiin siellä häissä ja hotellissa keskenämme...! Ihan kuin siitä olisi jo monta, monta viikkoa...
Päivän parhaita hetkiä lasten kanssa on aamut. Meillä kun herätään kuuden, viimeistään seitsemän aikaan, niin ehditään rauhassa syödä aamupalat, katsella lastenohjelmia ja tehdä aamutoimia melko verkkaisessa tahdissa, vaikka sitten suunnataankin ulos jo ennen kymmentä. Uloslähtö onkin sitten päivän kamalampia hetkiä pukemisineen ja huutamisineen. Mikä kumma siinä onkin, että sanat "vaatteet päälle, nyt mennään" aiheuttaa sellaisen härdellin ja hampaiden kiristelyn?! Ja jos se nyt kesävaatetuksilla on haasteellista, niin mitä se onkaan sitten talvitamineiden kanssa...? En halua edes tietää...
Olin ennen Ronin syntymää jo etukäteen henkisesti varautunut, että ekat kolme kuukautta vauvan ja 2-vuotiaan kanssa olisivat ihan kamalia. Etenkin, jos vauvalla olisi koliikkia tai vaikka lievempiäkin mahavaivoja tai jotain muuta. No, sitten kun niin ei ollutkaan, olin aivan yltiöpositiivisesti yllättynyt. Ekat kolme kuukauttahan oli ihan superhelppoja! Roni vaan nukkui ja söi, ja oli maailman tyytyväisin pieni mies! Syömisrytmi oli tosi selkeä, yöt rauhallisia ja Roni ei turhista kitissyt.
No, sitten Roni alkoi olla enemmän hereillä ja luonnollisesti haluta enemmän aktiviteettia, seuraa ja sylissäolemista. Ja niinhän se kuuluu mennäkin, ihan normaalia lapsen kasvua, ja hyvä niin! Mutta aina ei silti meinaa äidillä kädet, aika, hermot ja jaksaminen riittää, kun on pienen murun lisäksi isompikin muru omine juttuineen. Ja lisäksi vielä siivoamishommat, pyykit, tiskit (onneksi on olemassa pyykki- ja tiskikone!), ruoanlaittopuuhat ja muut enemmän tai vähemmän tärkeät kotihommat. Niin, ja sitten olisi myös kiva ehtiä ihmisten aikaan lenkille. Ja nukkuakin jos joskus saisi, edes vaikka melkein tarpeeksi. Ja joskus olisi kiva vain olla, tekemättä mitään. Ja miehen kanssakin olisi kiva joskus kaksin tehdä jotain muutakin kuin iltaisin pohtia, että kumpi tiskaa tuttipullot ja kumpi tyhjentää tiskikoneen... Ai niin, juurihan me oltiin siellä häissä ja hotellissa keskenämme...! Ihan kuin siitä olisi jo monta, monta viikkoa...
Päivän parhaita hetkiä lasten kanssa on aamut. Meillä kun herätään kuuden, viimeistään seitsemän aikaan, niin ehditään rauhassa syödä aamupalat, katsella lastenohjelmia ja tehdä aamutoimia melko verkkaisessa tahdissa, vaikka sitten suunnataankin ulos jo ennen kymmentä. Uloslähtö onkin sitten päivän kamalampia hetkiä pukemisineen ja huutamisineen. Mikä kumma siinä onkin, että sanat "vaatteet päälle, nyt mennään" aiheuttaa sellaisen härdellin ja hampaiden kiristelyn?! Ja jos se nyt kesävaatetuksilla on haasteellista, niin mitä se onkaan sitten talvitamineiden kanssa...? En halua edes tietää...
Muumimaailmaan
Yöt on menneet meillä ihan hulinaksi. Roni heräilee tosi paljon ja ei nyt itke tai huuda juurikaan, mutta ölisee ja pölisee sitäkin enemmän, eikä maitokaan aina auta rauhoittumaan eli ei se pikkumies nälkäänsä heräile. Lotta puolestaan tulee äidin ja isin sänkyyn monta kertaa yössä - jos siis joku jaksaa viedä neidin aina välillä takaisin omaan sänkyyn omaan huoneeseen.
Lupasin sitten Lotalle, että mennään Muumimaailmaan, kun neiti alkaa nukkua taas kokonaan yöt omassa sängyssä. Ei tuo neitipieni taida edes tietää, mikä se Muumimaailma on, mutta innostui ideasta kovasti! Mikä tahansa, missä on sana "muumi" kelpaa! Ja sittenhän sitä tuli heti nukuttua se yö omassa sängyssä, vau!
Aamulla kehuin Lottaa: "Tosi hienosti nukuit omassa sängyssä koko yön", johon Lotta vastasi: "Mihin sitten mennään? Muumimaailmaan! Jee!": Yritä siinä sitten pienelle selittää, että ei nyt heti mennä, vaan vasta reilun viikon päästä, sitten kun isillä on loma... No, toistaiseksi on vielä malttanut odotella (ainakin tämän päivän ajan), mutta veikkaanpa, että huomenaamulla tulee taas: "Mennään Muumimaailmaan!". Sitä kun Lotta hoki siitä saakka, kun aloin ylipäätään ekaa kertaa puhua koko asiasta...
Lupasin sitten Lotalle, että mennään Muumimaailmaan, kun neiti alkaa nukkua taas kokonaan yöt omassa sängyssä. Ei tuo neitipieni taida edes tietää, mikä se Muumimaailma on, mutta innostui ideasta kovasti! Mikä tahansa, missä on sana "muumi" kelpaa! Ja sittenhän sitä tuli heti nukuttua se yö omassa sängyssä, vau!
Aamulla kehuin Lottaa: "Tosi hienosti nukuit omassa sängyssä koko yön", johon Lotta vastasi: "Mihin sitten mennään? Muumimaailmaan! Jee!": Yritä siinä sitten pienelle selittää, että ei nyt heti mennä, vaan vasta reilun viikon päästä, sitten kun isillä on loma... No, toistaiseksi on vielä malttanut odotella (ainakin tämän päivän ajan), mutta veikkaanpa, että huomenaamulla tulee taas: "Mennään Muumimaailmaan!". Sitä kun Lotta hoki siitä saakka, kun aloin ylipäätään ekaa kertaa puhua koko asiasta...
perjantai 15. heinäkuuta 2011
Ronia naurattaa
Lotalla ja Ronilla on ensimmäinen yhteinen leikki: Lotta sanoo: "Hau, hau!" ja Roni nauraa rätkättää. On ihana seurata vierestä, kun Lotta menee Ronin viereen ja yrittää tällä saada pikkuveljensä nauramaan - yleensä siinä onnistuen! Eipä se pieni mies juuri muiden kanssa tällä hetkellä ääneen naureskele, siskonsa kanssa vaan. Ihanat pienet!
torstai 14. heinäkuuta 2011
Vettä, vettä
Roni on kova poika juomaan vettä - mikä nyt sinänsä ei ole kauhea ihme näillä kesäsäillä... Monet kerrat olen luullut, että olisiko pienellä maitonälkä, kun on tuttipullosta juonut vettä niin paljon. Sitten kun lämmitän maidon, niin eipäs se kelpaakaan. Vettä se olla pitää.
Yhtenäkin tosi kuumana päivänä vettä meni monta pikkututtipullollista, joten koetin antaa jääkaappikylmää maitoa, kun lämmin ei kelvannut. Minä kun ajattelin, että olisi hyvä saada sinne pikkumassuun jotain muutakin kuin vain vettä. Mutta eipä se maito kelvannutkaan. Vettä vaan!
Lotalle silloin vauvana en jostain syystä (kun seurasin tässä asiassa neuvolan ohjeita) mitään vettä antanut, vaan maitoa aina vaan helteelläkin. Ja sitten pikkuneitiä kitisytti. Olisin nyt antanut sitä vettä vaan, hah!
Yhtenäkin tosi kuumana päivänä vettä meni monta pikkututtipullollista, joten koetin antaa jääkaappikylmää maitoa, kun lämmin ei kelvannut. Minä kun ajattelin, että olisi hyvä saada sinne pikkumassuun jotain muutakin kuin vain vettä. Mutta eipä se maito kelvannutkaan. Vettä vaan!
Lotalle silloin vauvana en jostain syystä (kun seurasin tässä asiassa neuvolan ohjeita) mitään vettä antanut, vaan maitoa aina vaan helteelläkin. Ja sitten pikkuneitiä kitisytti. Olisin nyt antanut sitä vettä vaan, hah!
Lapset yökyläilemässä
Viime viikonloppuna Roni oli ensimmäistä kertaa yökylässä, kun äiti ja isi olivat Helsingissä häissä, ja jäivät juhlien jälkeen vielä yöksi hotelliin. Oli luksusta nukkua yö ilman lasten herätyksiä, ja myös hotellihuoneen ilmastointi oli hellesäällä aika mukava! Tähän vielä päälle rauhallinen, jonkun muun valmistama aamiainen - kyllä teki hyvää ja oli ihanaa vaihtelua arkeen!
Roni ja Lotta olivat molemmat hoidossa mummilla, jossa oli hoitoapuna oli Tiina-täti, ja pari koiraa. Ja hyvin kaikki sujui, niin lapsilla kuin vanhemmillakin! Kyllä se vaan on nykyään huomattavasti helpompaa jättää lapset hoitoon, kun vertaa niihin Lotan ensimmäisiin yökyläilykertoihin, jolloin oli kauhean haikeaa ja jopa vaikeaakin jättää pieni muru yöksi mummulle ja papalle tai mummille, ja aamulla oli kauhea kiire päästä hakemaan murua kotiin...
Roni ja Lotta olivat molemmat hoidossa mummilla, jossa oli hoitoapuna oli Tiina-täti, ja pari koiraa. Ja hyvin kaikki sujui, niin lapsilla kuin vanhemmillakin! Kyllä se vaan on nykyään huomattavasti helpompaa jättää lapset hoitoon, kun vertaa niihin Lotan ensimmäisiin yökyläilykertoihin, jolloin oli kauhean haikeaa ja jopa vaikeaakin jättää pieni muru yöksi mummulle ja papalle tai mummille, ja aamulla oli kauhea kiire päästä hakemaan murua kotiin...
keskiviikko 13. heinäkuuta 2011
Oi, mikä ihana viileys!
Helteet ovat ainakin hetkeksi aikaa ohi ja ympärillämme vallitsee ihana viileys! Enää noin parisenkymmentä astetta lämmintä ulkona, ja välillä jopa pilvistäkin. On niiiiin paljon helpompaa olla ulkona, kun ei tarvitse esim. puistossa Ronin kanssa yrittää vältellä aurinkoa ja hikisenä kannella kohta kymmenkiloista pikkumiestä ympäriinsä. Ja kun helteet taas koittavat, niin viileys jatkuu meillä kotona - saatiin nimittäin aikaiseksi ostettua ilmastointilaite! Eli saa niitä helteitä tulla uudelleenkin. Uimalassa oli nimittäin aika mukavaa niillä keleillä, ja kukkarossa on vielä monta uimalalippua jäljellä!
Trooppinen helle koettelee lapsiakin, Lottaa nyt ei niin kovasti, mutta Ronia selvästi enemmän. Pieni mies ei oikein kunnolla saa nukuttua päivisin, ja rattaissa on aika tukalan kuuma. Nyt kun on pari päivää ollut viileämpi, niin Roni on aamupäivälläkin ottanut parin tunnin unet - ja äiti on saanut rauhassa juoda aamukahvejaan ja isosisko on saanut äidistä leikkiseuraa. Tänäänkin aamulla katettiin tarjottimelle kahvia, maitoa ja raparperi-toskapiirakkaa, ja mentiin Lotan kanssa parvekkeelle aamupalan jälkiruoalle. Näin meillä nautiskellaan!
Trooppinen helle koettelee lapsiakin, Lottaa nyt ei niin kovasti, mutta Ronia selvästi enemmän. Pieni mies ei oikein kunnolla saa nukuttua päivisin, ja rattaissa on aika tukalan kuuma. Nyt kun on pari päivää ollut viileämpi, niin Roni on aamupäivälläkin ottanut parin tunnin unet - ja äiti on saanut rauhassa juoda aamukahvejaan ja isosisko on saanut äidistä leikkiseuraa. Tänäänkin aamulla katettiin tarjottimelle kahvia, maitoa ja raparperi-toskapiirakkaa, ja mentiin Lotan kanssa parvekkeelle aamupalan jälkiruoalle. Näin meillä nautiskellaan!
sunnuntai 3. heinäkuuta 2011
Sitä sun tätä
Tässä ensimmäisenä jo pari viikkoa sitten käydyltä Ronin 4 kuukautisneuvolavisiitiltä pikkumiehen tietoja: paino 8020 g ja 64,5 cm. Ei siis enää mikään niin kovin pieni mies! Ruokahalu on kyllä herralla painon mukainen - tällä hetkellä menee parhaimmillaan reilun puolikkaan pikkupurkillisen verran sosetta kahdesti päivässä. Ja lisäksi maitoa ja ilta- sekä aamuvelliä. Ja nyt kun on ollut nämä trooppiset helteet, niin Roni on päässyt myös veden makuun. Ja sitähän se pieni mies joisi vaikka kuinka paljon! Yritin tässä kerran antaa jo kylmää maitoakin, kun ei lämmin maito meinannut kelvata, vaan vettä olisi pitänyt saada - mutta ei maistunut kylmä maito...
Lotta on tosi hienosti oppinut olemaan ilman vaippaa! Juurikaan ei kotona ole vahinkoja sattunut (olisiko ehkä vain kerran tai kaksi...), kylässä ja muualla on muutaman kerran ehtineet housut vähän kastua. Puistossakin Lotta osaa hienosti pyytää puskaan pissalle - äidillä tosin on vielä siinä hommassa harjoittelemista, siis Lotan pitelemisessä! Itsellä kun ei siis ole tapana puistoreissuilla puskassa käydä kyykkimässä...! Tänään on muuten eka ilta, kun Lotta meni ilman vaippaa nukkumaan. Saas nähdä, muistaako neiti mennä aamulla heti pissalle sen sijaan, että kömpii äidin viereen köllöttelemään...
Tässä muutama kuva viime viikoilta:
Lotta on tosi hienosti oppinut olemaan ilman vaippaa! Juurikaan ei kotona ole vahinkoja sattunut (olisiko ehkä vain kerran tai kaksi...), kylässä ja muualla on muutaman kerran ehtineet housut vähän kastua. Puistossakin Lotta osaa hienosti pyytää puskaan pissalle - äidillä tosin on vielä siinä hommassa harjoittelemista, siis Lotan pitelemisessä! Itsellä kun ei siis ole tapana puistoreissuilla puskassa käydä kyykkimässä...! Tänään on muuten eka ilta, kun Lotta meni ilman vaippaa nukkumaan. Saas nähdä, muistaako neiti mennä aamulla heti pissalle sen sijaan, että kömpii äidin viereen köllöttelemään...
Tässä muutama kuva viime viikoilta:
 |
| "Bataattia, nam!" |
 |
| Lotta poseeraa |
 |
| Uimassa Valajärvellä |
 |
| "No nyt minä näen vähän paremmin!" |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)