Kirjoitanpa nyt taas jälleen kerran, mitä meillä tapahtuu öisin - tai lähinnä siis, mitä Lotan yöhön kuuluu.
Meillä ei enää syödä yömaitoa. Yösyöttöjen lopettaminen sujui ihan uskomattoman hämmästyttävän ihmeellisen helposti! Tuli aiheesta juttua yhden tutun kanssa, ja pohdin ääneen, että mitenhän sitä vielä siitä yömaidosta pääsisi eroon. No, ohjeena 2-vuotiaan tytön äidiltä sain, että sillä tavalla, että et vaan anna sitä. How simple! Ajattelin, että eihän se nyt niin yksinkertaisesti voi sujua. Mutta Lotta yllätti!
Viime viikolla yhtenä yönä en sitten antanut maitoa, kun Lotta kähisteli omassa huoneessaan - kävin vain laittamassa tutin suuhun, ja muutaman minuutin nukuttamisen jälkeen neiti oli takaisin unessa. Ja aamulla vasta heräsi syömään maitoa. Seuraavina öinä jatkettiin samalla linjalla, ja tuntuu, ettei neiti edes kaipaa sitä maitopulloa.
Nukkumaan Lotta menee yleensä kahdeksan aikaan, ja herää aamulla seitsemän maissa. Yöllä herätään edelleen ainakin kerran (olisiko tottumuksesta yömaitoon...?), joskus useammin. Nykyään Lotta nukkuu siis yöt omassa sängyssään omassa huoneessaan. Tosin joskus, jos oikein kovasti harmittaa (eli ei rauhoituta ollenkaan omaan sänkyyn), niin sitten pääsee äidin ja isän väliin nukkumaan. Hampaidentulo muun muassa on sellainen tekijä, joka harmittaa vietävästi. Nytkin taitaa olla tulossa lisää hampaita, kun sormet on ihan koko ajan suussa, ja ainakin alaikenissä on selvää turvotusta.
Nukkumaanmeno on välillä ihan superhelppoa - pieni vain kannetaan omaan sänkyyn, ja nukahtaa samantien! Välillä iltaisin omaan sänkyyn ei haluta sitten millään. Nyt meillä on otettu ihan tavaksi, että kun kaikki perusjutut on tsekattu, niin neiti saa oman aikansa sängyssään huudella. Yleensä nukahtaa kuitenkin suht nopeasti ilman, että tarvitsee mennä sitten enää rauhoittelemaan.
Päikkäreitä meillä muuten on nykyään kahdet, enää harvemmin kolmet.
tiistai 27. lokakuuta 2009
sunnuntai 25. lokakuuta 2009
Pieni hassuttelija
Tänään päivämme alkoi perinteisesti vauvauinnilla, ja tällä kertaa meidän seurana oli Satu-täti. Isän uintivuorot jatkuvat sitten taas ensi kerralla...! Tänään sukellettiin jo useamman kerran, ja Lotta polskutteli kovasti jaloilla Sadun uittaessa. Olihan mukava aloitus päivälle!
Lotasta on tullut aivan ihastuttavaa pöytäseuraa, ja erittäin viihdyttävää sellaista! Syöttötuolissa neiti viihtuu oikein hyvin, ja Lotta innoissaan maistelee kaikkia uusia makuja. Viikonlopun aikana Lotta on saanut mm. rucolaa ja tuoretta korianteria. Nam nam, mitä herkkuja! Lisäksi Lotta hassuttelee, naureskelee, tekee hassuja ilmeitä, päristelee ja puhisee. Ja kanssaistujia naurattaa! On se vaan niin ihana pieni nöpönenä!
Lotasta on tullut aivan ihastuttavaa pöytäseuraa, ja erittäin viihdyttävää sellaista! Syöttötuolissa neiti viihtuu oikein hyvin, ja Lotta innoissaan maistelee kaikkia uusia makuja. Viikonlopun aikana Lotta on saanut mm. rucolaa ja tuoretta korianteria. Nam nam, mitä herkkuja! Lisäksi Lotta hassuttelee, naureskelee, tekee hassuja ilmeitä, päristelee ja puhisee. Ja kanssaistujia naurattaa! On se vaan niin ihana pieni nöpönenä!
torstai 22. lokakuuta 2009
Vauvakinoilua
Tänään vietettiin Helsinki-päivää Hannan ja Lauran kanssa, ja käytiin vauvakinossa katsomassa Pihalla-leffaa. Oli muuten hyvä elokuva, ja uskomatonta mutta totta - ruotsinkielinen tekstitys oli iso apu mukana kärryillä pysymisessä! Leffa kun oli suomenkielinen, niin aina ei ihan kuullut, mitä ne puhuivat... eli tuli siis siinä kielikylpyäkin samalla!
Lotan kanssa sujui leffassa oikein mallikkaasti, kuten viime kerrallakin. Lotta söi lounasta ja otti pienet sylipäikkärit, ja ihmetteli välkkyvää kangasta. Popcornit olisivat myös maistuneet, äiti vaan oli tylsä ja ei niitä pienelle antanut...
Junamatkat myös menivät mukavasti. Menomatkalla tosin äiti jotenkin ohitti sen junavaunun, jonne saa alakertaan rattaat omalle paikalleen, ja mentiin sisään tavalliseen vaunuun. No, eihän sinne saa rattaita sisälle, vaan pitäisi jättää siihen eteistilaan. Ja niinhän ei voinut tehdä, sillä Lotalla oli päikkärit tuloillaan ja ei neitiä olisi voinut yksin siihen jättää nukkumaan. Tai äiti ei millään olisi halunnut myöskään seistä koko matkaa. Onneksi kanssamatkustajista löytyi mukava setä (joka myös auttoi rattaiden junaannostossa), joka selvitti, missä päin on meille sopiva vaunu, ja auttoi meidät muutamista rappusista matkalla tuohon vaunuun. Että kiitosta vaan!
Helsinki-päivän jälkeen suuntasimme vielä kohti mummulaa ja pappalaa. Paikalla oli myös Satu-täti, joka saapui tänään viikonlopuksi Suomeen visiitille. Lotta sai tuliaisiksi ihanan pupu-pehmolelun sekä lehmä-mukin. Pupu sai heti kovaa kyytiä Lotan käsissä! Ja muki sitten odotteleekin kaapissa, kunnes neidillä pysyy kuppi omassa kädessä...
Ps. Ja samalla reissulla äitikin sai tänään vihdoin viimein sen sormuksen!
Pps. Tänään unille meneminen oli taas vähän vaativampaa...
Lotan kanssa sujui leffassa oikein mallikkaasti, kuten viime kerrallakin. Lotta söi lounasta ja otti pienet sylipäikkärit, ja ihmetteli välkkyvää kangasta. Popcornit olisivat myös maistuneet, äiti vaan oli tylsä ja ei niitä pienelle antanut...
Junamatkat myös menivät mukavasti. Menomatkalla tosin äiti jotenkin ohitti sen junavaunun, jonne saa alakertaan rattaat omalle paikalleen, ja mentiin sisään tavalliseen vaunuun. No, eihän sinne saa rattaita sisälle, vaan pitäisi jättää siihen eteistilaan. Ja niinhän ei voinut tehdä, sillä Lotalla oli päikkärit tuloillaan ja ei neitiä olisi voinut yksin siihen jättää nukkumaan. Tai äiti ei millään olisi halunnut myöskään seistä koko matkaa. Onneksi kanssamatkustajista löytyi mukava setä (joka myös auttoi rattaiden junaannostossa), joka selvitti, missä päin on meille sopiva vaunu, ja auttoi meidät muutamista rappusista matkalla tuohon vaunuun. Että kiitosta vaan!
Helsinki-päivän jälkeen suuntasimme vielä kohti mummulaa ja pappalaa. Paikalla oli myös Satu-täti, joka saapui tänään viikonlopuksi Suomeen visiitille. Lotta sai tuliaisiksi ihanan pupu-pehmolelun sekä lehmä-mukin. Pupu sai heti kovaa kyytiä Lotan käsissä! Ja muki sitten odotteleekin kaapissa, kunnes neidillä pysyy kuppi omassa kädessä...
Ps. Ja samalla reissulla äitikin sai tänään vihdoin viimein sen sormuksen!
Pps. Tänään unille meneminen oli taas vähän vaativampaa...
tiistai 20. lokakuuta 2009
Vähän helpompi nukkumaanmeno
Tänään Lotta menikin sitten jo helpommin nukkumaan. Iltasadun ja laulujen jälkeen Lotta meni sänkyyn, ja jäi sinne nukkumaan muutaman minuutin äidin sormiaan hypisteltyään. Radiosta tuli samalla joku Metallican hidas biisi, taisi olla hyvää unimusiikkia...! Kymmenen minuutin kuluttua alkoi tosin kuulua itkua, joka onneksi lakkasi itsekseen melkein saman tien. Kello on tosin nyt vasta kahdeksan, joten tähän iltaan voi mahtua kyllä vielä heräilyjä ja itkua... Mutta toivossa on hyvä elää!
Tänään päivällä Lotta oli jotenkin kauhean väsyneen oloinen, ja nukkuikin neljät päikkärit (kyllä, luit oikein...). Normaalisti on menty kolmilla, joskus kaksilla unilla. No, tulihan ainakin unta myös päivällä, kun viime päivinä päiväunet on jääneet kovin lyhyiksi. Ehkä silläkin on jotain osuutta nukkumaanmenon helppouteen...
Tänään päivällä Lotta oli jotenkin kauhean väsyneen oloinen, ja nukkuikin neljät päikkärit (kyllä, luit oikein...). Normaalisti on menty kolmilla, joskus kaksilla unilla. No, tulihan ainakin unta myös päivällä, kun viime päivinä päiväunet on jääneet kovin lyhyiksi. Ehkä silläkin on jotain osuutta nukkumaanmenon helppouteen...
maanantai 19. lokakuuta 2009
Kyläilypäivä
Tänään käytiin Lotan kanssa Lotan kummeilla kyläilemässä Vantaalla. Matka taittui rattoisasti junalla, joka on Lotankin mielestä ilmeisesti oikein mukava matkustustapa - ainakin neiti katselee tarkkaavaisena muita matkustajia ja maisemia. Tikkurilan asemalta matka jatkui bussilla, ja voi että se on kyllä kätevää, kun siellä Vantaalla pääsee julkisilla ilmaiseksi rattaiden kanssa! Saisivat ottaa mallia täällä omassa kylässäkin tuosta! Tai no, kyllähän sitä joku taisi valtuustossa jokin aika sitten kysellä, mutta ei ollut vielä sen aika Riihimäellä...
Edellinen yhteinen ravintolareissu ei sujunut kovin iloisissa merkeissä (Lotta huusi koko visiitin ajan...), mutta tällä kertaa olikin jo ihan toinen ääni kellossa! Lotta kun viihtyy nykyään ravintoloissa oikein hyvin syöttötuolissa istuessa ja jotain evästä mutustellessa. Parasta tietysti on, kun saa äidin lautaselta vähän jotain - leipää, kurkkua, tomaattia tai muuta vastaavaa. Kyläilyvisiitin päätteeksi käytiin vielä kahvittelemassa kummien kotona, josta Lotalle löyty kasa kivoja vauvalelujakin! Takaisin kotiin tultiinkin sitten isän kyydillä, ja matkalla käytiin ostamassa Lotalle uusi istuin autoon - turvakaukalo kun on käymässä jo pieneksi.
Lotta sanoi viikonloppuna kaiken muun pulinan seassa muutaman kerran ihan selvästi "heppa" ja tänään kun Lotan kummitäti sanoi Lotalle, että sano heppa, niin Lotta toisti sanan perässä! Ja kotona illalla sama juttu - on se pieni vaan jo niin taitava!
Nukkumaanmenot on taas muuttuneet vähän haasteellisiksi (silläkin on varmaan osuutta asiaan, että Lotta pääsi parina yönä äidin ja isän viereen, kun vaikutti mahavaivaiselta). Omaan sänkyyn nukkumaan meneminen illalla on Lotan mielestä jotain ihan kamalaa, ja mukana seuraa oikein raivoisaa huutoa ja kiljuntaa. Muutama ilta meni niin, että koko ajan sai käydä rauhoittelemassa ja hyssyttelemässä, eikä neidillä selvästi ollut kuitenkaan mitään sen kummempaa hätää (etenkin, kun välillä huuto kuitenkin taukosi).
Sitten päädyttiin taas eilen ja tänään odottelemaan, ja lopulta neiti sitten nukahtikin itsekseen - niin ikävältä kuin se kuulostaakin ja varsinkin tuntuukin (joo, äitikin melkein alkaa itkeä...), niin huutamisen jälkeen. Ja ainakin viime yönä nukuttiin hyvin aamuyöhön asti, jolloin juotiin maitoa, ja sen jälkeen uni tulikin helposti omassa sängyssä, jossa nukuttiin aamuun asti. Toivottavasti sama juttu tulevanakin yönä!
Edellinen yhteinen ravintolareissu ei sujunut kovin iloisissa merkeissä (Lotta huusi koko visiitin ajan...), mutta tällä kertaa olikin jo ihan toinen ääni kellossa! Lotta kun viihtyy nykyään ravintoloissa oikein hyvin syöttötuolissa istuessa ja jotain evästä mutustellessa. Parasta tietysti on, kun saa äidin lautaselta vähän jotain - leipää, kurkkua, tomaattia tai muuta vastaavaa. Kyläilyvisiitin päätteeksi käytiin vielä kahvittelemassa kummien kotona, josta Lotalle löyty kasa kivoja vauvalelujakin! Takaisin kotiin tultiinkin sitten isän kyydillä, ja matkalla käytiin ostamassa Lotalle uusi istuin autoon - turvakaukalo kun on käymässä jo pieneksi.
Lotta sanoi viikonloppuna kaiken muun pulinan seassa muutaman kerran ihan selvästi "heppa" ja tänään kun Lotan kummitäti sanoi Lotalle, että sano heppa, niin Lotta toisti sanan perässä! Ja kotona illalla sama juttu - on se pieni vaan jo niin taitava!
Nukkumaanmenot on taas muuttuneet vähän haasteellisiksi (silläkin on varmaan osuutta asiaan, että Lotta pääsi parina yönä äidin ja isän viereen, kun vaikutti mahavaivaiselta). Omaan sänkyyn nukkumaan meneminen illalla on Lotan mielestä jotain ihan kamalaa, ja mukana seuraa oikein raivoisaa huutoa ja kiljuntaa. Muutama ilta meni niin, että koko ajan sai käydä rauhoittelemassa ja hyssyttelemässä, eikä neidillä selvästi ollut kuitenkaan mitään sen kummempaa hätää (etenkin, kun välillä huuto kuitenkin taukosi).
Sitten päädyttiin taas eilen ja tänään odottelemaan, ja lopulta neiti sitten nukahtikin itsekseen - niin ikävältä kuin se kuulostaakin ja varsinkin tuntuukin (joo, äitikin melkein alkaa itkeä...), niin huutamisen jälkeen. Ja ainakin viime yönä nukuttiin hyvin aamuyöhön asti, jolloin juotiin maitoa, ja sen jälkeen uni tulikin helposti omassa sängyssä, jossa nukuttiin aamuun asti. Toivottavasti sama juttu tulevanakin yönä!
lauantai 17. lokakuuta 2009
perjantai 16. lokakuuta 2009
Höpöttelyä
Mitä lie viime yönä tapahtunut (muutakin kuin että Lotta nukkui koko yön omassa huoneessaan!), kun neiti heräsi aamulla ja heti oli kova höpötys käynnissä. Eikä se ollut mitään aaaaa tai muuta hyminää tai kiljahtelua, kuten aikaisemmin, vaan paljon erilaisia sanoja - joiden tarkoitus tosin jäi äidille vähän epäselväksi... Peräkkäin tuli vaikka mitä kirjaimia ja mitä erilaisimmissa yhdistelmissä. Nyt kun sitten vielä ymmärtäisimme me muutkin siitä jotain...!
maanantai 12. lokakuuta 2009
Veden alla
Eilen oltiin Lotan kanssa ensimmäistä kertaa kaksistaan vauvauinnissa, kun isä oli kepillä reikäpalloa huitomassa (ja saipa sitten myös pallon verkkoonkin...!). Äitiä vähän jännitti etukäteen, että mitenhän se sujuu, mutta hienostihan me siellä pärjättiin! Suurin vaikutus tähän oli ehkä sillä, että Lotta nukkui päiväunet ennen uintia, mitä yleensä ei siis tapahdu. Sitten neiti jaksoi hienosti uinnit, jonka jälkeen jaksoi vielä odottaa, että äiti sai rauhassa peseytyä ja pukea.
Eilinen uintikerta olikin erityinen, sillä Lotta sukelsi ensimmäistä kertaa! Hieman neiti räpytteli silmiään pinnalle päästyään, mutta näytti sukeltaminen kuitenkin olevan kivaa puuhaa neidin mielestä. Viikon päästä sitten taas uudestaan, ja isäkin pääsee näkemään!
Eilinen uintikerta olikin erityinen, sillä Lotta sukelsi ensimmäistä kertaa! Hieman neiti räpytteli silmiään pinnalle päästyään, mutta näytti sukeltaminen kuitenkin olevan kivaa puuhaa neidin mielestä. Viikon päästä sitten taas uudestaan, ja isäkin pääsee näkemään!
lauantai 10. lokakuuta 2009
Potalla!
Tänään se tapahtui - ekat kakat pottaan! Tässä yhteydessä todettakoon, että kyllä, pienten lasten vanhemmilla ei ole muuta jutun juurta, kuin lastensa perusruumiintoiminnot: kakat, pissat, syömiset, itkemiset, nauramiset, nukkumiset... Tai no, ehkä sitä joskus tulee jostain muustakin juteltua, toivottavasti...!
Meillä on siis tämän viikon ajan tutustuttu pottaan eli käyty vaipanvaihdon yhteydessä sitä ihmettelemässä ja siinä istumassa. Joskus on istuttu potalla jopa 15 minuuttia leluilla leikkien, mutta ei, mitään ei pottaan ole tullut. Ja annas olla, kun laitat neidin takaisin hoitopöydälle, niin sitten kyllä pissattaa! No, tänään sitten kuitenkin oli hyvä ajoitus, kun syömisen jälkeen ehdittiin sopivasti potalle kakalle. Lottahan ei itse kyllä vielä pitkään aikaan osaa potalle pyytää, kun olisi tarvetta, mutta tässä vaiheessahan kyse onkin lähinnä siitä, miten äiti/isä osaa ajoittaa potalle menon. Viikon harjoittelun jälkeen äiti on siis alkanut jo vähän oppia!
Meillä on siis tämän viikon ajan tutustuttu pottaan eli käyty vaipanvaihdon yhteydessä sitä ihmettelemässä ja siinä istumassa. Joskus on istuttu potalla jopa 15 minuuttia leluilla leikkien, mutta ei, mitään ei pottaan ole tullut. Ja annas olla, kun laitat neidin takaisin hoitopöydälle, niin sitten kyllä pissattaa! No, tänään sitten kuitenkin oli hyvä ajoitus, kun syömisen jälkeen ehdittiin sopivasti potalle kakalle. Lottahan ei itse kyllä vielä pitkään aikaan osaa potalle pyytää, kun olisi tarvetta, mutta tässä vaiheessahan kyse onkin lähinnä siitä, miten äiti/isä osaa ajoittaa potalle menon. Viikon harjoittelun jälkeen äiti on siis alkanut jo vähän oppia!
tiistai 6. lokakuuta 2009
Sormiruokaa
Eilen Lotta sai syödä ensimmäistä kertaa ihan omasta kädestä keitettyjä kasviksia. Tähän mennessä sormin kun on syöty vain raakaa ruokaa: kurkkua, porkkanaa ja muita kovia kasviksia. Ihan ei vielä pienellä pehmeä ruoka pysy omassa kädessä, vaan koko lajitelma meni lähinnä pöydän, paidan, syöttötuolin ja lattian peitteeksi. Pöydälle jäi tosin kaiken muussaamisen jälkeen muutamia kokkareita, joita Lotta yritti sitten nyrkillä viedä suuhun. Ihan ei sekään onnistunut, sillä neiti yritti syödä sitä omaa suljettua nyrkkiään. No, seuraavalla kerralla uusi yritys! Ihan joka ateriaa me ei kyllä jatkossa näin aloiteta, oli se sen verran sottaista puuhaa. Tylsä äiti...
Muutama kuvaa ruokahetkestämme:
Nyt on jo useampi yö omassa huoneessa Lotalla takana, ja hienosti se on kyllä sujunut! Muutamana yönä ei ole tarvinnut nousta edes tuttia nostamaan, ainoastaan yömaidolle, josta onkin menty takaisin nukkumaan suht nopeasti ja rauhallisesti. Yhtenä yönä Lotta tosin pääsi äidin ja isän viereen koko yöksi, kun mahaa kiprsiteli siihen malliin, että ei oikein meinannut laskeutua rauha maahan ollenkaan. Eli yöt ovat mukavasti rauhoittuneet ja illalla nukkumaanmenokin käy jo oikein mallikkaasti - on se niin ihanaa! Varmaan kyllä sitten taas tulee levottomampaa, kun neiti oppii nousemaan pystyyn siellä sängyssä, ja muutenkin alkaa myllertämään ympäri nukkumapaikkaansa...
perjantai 2. lokakuuta 2009
Omassa huoneessa, osa II
Lotan nsimmäinen yö omassa huoneessa on takana ja hienosti sujui! Vain kerran piti tuttia käydä nostamassa ennen yömaidolle nousua (josta takaisin nukkumaanmeno tosin hieman vaati kärsivällisyyttä...), vaikka neiti muutamaan otteeseen taisi jotain ääniä lisäksi pitää - tästä kun ei voi olla ihan varma, kun yöllä sitä on itsekin niin pöpperössä, että ei aamulla enää muista kaikkea.
Parhaillaan Lotta nukkuu ennätyspitkiä päikkäreitä omassa huoneessa: kohta jo kolme tuntia täynnä! Taisi olla tänään meillä aika rankka vauvajumppa, kun noin nukuttaa! Osansa asiassa saattaa olla myös sillä, että Lotta ei nukkunut keskimmäisiä päikkäreitä juuri ollenkaan, hetkeksi vain torkahti matkalla jumppaan ja samoin matkalla takaisin kotiin... Kohta pitää varmaan mennä jo herättelemään pientä, että riittää unta yöunillekin. Ehkä Lotta tiedostaa, että isä on tänään koulussa iltaan asti, ja siksi nyt nukkuu pitkät unet, että on hereillä, kun isä tulee kotiin...!
Parhaillaan Lotta nukkuu ennätyspitkiä päikkäreitä omassa huoneessa: kohta jo kolme tuntia täynnä! Taisi olla tänään meillä aika rankka vauvajumppa, kun noin nukuttaa! Osansa asiassa saattaa olla myös sillä, että Lotta ei nukkunut keskimmäisiä päikkäreitä juuri ollenkaan, hetkeksi vain torkahti matkalla jumppaan ja samoin matkalla takaisin kotiin... Kohta pitää varmaan mennä jo herättelemään pientä, että riittää unta yöunillekin. Ehkä Lotta tiedostaa, että isä on tänään koulussa iltaan asti, ja siksi nyt nukkuu pitkät unet, että on hereillä, kun isä tulee kotiin...!
torstai 1. lokakuuta 2009
Omassa huoneessa!
Tänään Lotta sitten vihdoin pääsi omaan huoneeseen nukkumaan! Ja nukkumaanmeno sujui ah, niin ihanan helposti: Lotta söi pullollisen maitoa ja nukahti siihen. Sitten vaan kannettiin omaan sänkyyn omaan huoneeseen ja unet jatkuivat rauhallisesti. Voiko olla totta?! Eikä ainakaan vielä ole (nyt kulunut tunti nukkumaanmenosta) neiti herännyt kertaakaan!
Jännityksellä nyt sitten odotetaan, miten se ensimmäinen yö siellä omassa huoneessa sujuu... Ja osaavatko äiti ja isä nukkua ollenkaan!
Viime yö sujui muuten jo paljon rauhallisemmin kuin pitkään aikaan. Lotta meni joskus kahdeksan aikaan nukkumaan ja vain yhden kerran joutui huutelemaan äitiä ja isää omassa sängyssään ennen kuin rauhoittui unille. Herätys tulikin sitten vasta kolmen aikaan yömaitoa varten. Ensimmäisen heräämisen jälkeen vain muutaman kerran nostettiin tuttia kesken unien, ja joista herätyksistä Lotta nukahti samantien itsekseen ilman nukutteluja tai kädestä pitämistä! Aamulla Lotta heräsi virkeänä vähän ennen seitsemää, ja pienen kädet olivat ihan kylmät - peitto kun oli mytyssä jalkopäässä. Äiti sitten otti Lotan viereensä lämmittelemään aikomuksena nousta 10 minuutin päästä, jolloin isän herätyskello soisi. No, toisin kävi, sillä sekä äiti että lapsi nukkuivat sikeästi kellon soidessa seitsemältä, ja heräsivät vasta vähän ennen kahdeksaa! Olipa ihanat aamu-unet vierekkäin käsi kädessä...!
Jännityksellä nyt sitten odotetaan, miten se ensimmäinen yö siellä omassa huoneessa sujuu... Ja osaavatko äiti ja isä nukkua ollenkaan!
Viime yö sujui muuten jo paljon rauhallisemmin kuin pitkään aikaan. Lotta meni joskus kahdeksan aikaan nukkumaan ja vain yhden kerran joutui huutelemaan äitiä ja isää omassa sängyssään ennen kuin rauhoittui unille. Herätys tulikin sitten vasta kolmen aikaan yömaitoa varten. Ensimmäisen heräämisen jälkeen vain muutaman kerran nostettiin tuttia kesken unien, ja joista herätyksistä Lotta nukahti samantien itsekseen ilman nukutteluja tai kädestä pitämistä! Aamulla Lotta heräsi virkeänä vähän ennen seitsemää, ja pienen kädet olivat ihan kylmät - peitto kun oli mytyssä jalkopäässä. Äiti sitten otti Lotan viereensä lämmittelemään aikomuksena nousta 10 minuutin päästä, jolloin isän herätyskello soisi. No, toisin kävi, sillä sekä äiti että lapsi nukkuivat sikeästi kellon soidessa seitsemältä, ja heräsivät vasta vähän ennen kahdeksaa! Olipa ihanat aamu-unet vierekkäin käsi kädessä...!
maanantai 28. syyskuuta 2009
Unikuulumisia
Eilisiltana aloitettiin siis pienimuotoinen unikoulutus ja heti tehosi - ainakin sinä yhtenä yönä... Lotta osasi ihan itsekseen yöllä nukahtaa takaisin (useamman itkahduksen, tosin hiljaisen sellaisen, jälkeen), vaikka en noussutkaan hyssyttelemään. Ja uni tuli jopa ilman tuttia! Ja yösyömisen jälkeenkin nukkumaanmeno kävi tosi helposti muutaman ääntelyn jälkeen!
Tänään olikin sitten isä yksinään nukuttelupuuhissa äidin ollessa kokoustamassa, ja ei tarvinnut kuin yhden kerran käydä rauhoittelemassa, kun uni jo tuli. Ja edellispäiviin verrattuna hyvin tulikin, sillä nyt kello kymmeneen mennessä ei ole tarvinnut kertaakaan käydä hyssyttelemässä, nostamassa tuttia jne... Normaalikäytäntö viime aikoina kun on ollut se, että makkarissa on pitänyt rampata pitkin iltaa.
Nyt sitten odotellaan tulevia öitä mielenkiinnolla - toimisiko se pienen totuttaminen uuteen tapaan näin helposti, kuin mitä ensimmäiset hetket antavat olettaa? Ja jos toimii, niin kysyypähän äiti taas itseltään, että miten sitä on pitänytkin näin pitkään viivyttää... Taitaa sillä äidillä olla vielä pitkä pätkä napanuoraa kiinni lapsessa, ainakin henkistä sellaista...
Tänään olikin sitten isä yksinään nukuttelupuuhissa äidin ollessa kokoustamassa, ja ei tarvinnut kuin yhden kerran käydä rauhoittelemassa, kun uni jo tuli. Ja edellispäiviin verrattuna hyvin tulikin, sillä nyt kello kymmeneen mennessä ei ole tarvinnut kertaakaan käydä hyssyttelemässä, nostamassa tuttia jne... Normaalikäytäntö viime aikoina kun on ollut se, että makkarissa on pitänyt rampata pitkin iltaa.
Nyt sitten odotellaan tulevia öitä mielenkiinnolla - toimisiko se pienen totuttaminen uuteen tapaan näin helposti, kuin mitä ensimmäiset hetket antavat olettaa? Ja jos toimii, niin kysyypähän äiti taas itseltään, että miten sitä on pitänytkin näin pitkään viivyttää... Taitaa sillä äidillä olla vielä pitkä pätkä napanuoraa kiinni lapsessa, ainakin henkistä sellaista...
sunnuntai 27. syyskuuta 2009
Ei vieläkään omassa huoneessa
Ei sitten ole vieläkään saatu aikaiseksi siirtää Lottaa omaan huoneeseensa. Se kun ei ole pelkkä siirto-operaatio Lotan ja pinnasängyn osalta, vaan tieltä pitää siirtää pois kirjahyllyä, tietokonepöytää ym... Eihän siinä kauaa kestäisi, kun vain saisi aikaiseksi. Tällä viikolla kun oli niin paljon kaikkia menoja, että ei vaan jaksanut - eikä oikeastaan ehtinytkään, kun sitten olikin jo taas Lotan nukkumaanmenoaika. No, jos vaikka ensi viikolla sitten!
Yöt on meillä aika levottomia tällä hetkellä (heräillään moneen kertaan, eikä meinata rauhoittua takaisin uneen), ja tänään aloitettiin kokeilla pienoista väsytystekniikkaa eli siis ei mennä heti, kun neiti alkaa huutaa, vaan odotellaan jonkin aikaa. On muuten elämän pisimmät viisiminuuttiset... Katsotaan, mitä tuleman pitää...
On muuten sellainen tytär, millainen äiti, tämä meidän Lotta. Äiti on nimittäin "huomaamattaan" opettanut Lotalle sellaisia juttuja, joista itsekin tykkää. Esimerkiksi nukkumaan mennessä Lotta pitää sormesta kiinni, ja parhaiten neiti nukkuu äidin tai isän vieressä, käsi kädessä ja kylki kyljessä. Näistä vierottaminen onkin sitten ihan toinen juttu...! No, mitäs meni äiti näihin totuttamaan...
Yöt on meillä aika levottomia tällä hetkellä (heräillään moneen kertaan, eikä meinata rauhoittua takaisin uneen), ja tänään aloitettiin kokeilla pienoista väsytystekniikkaa eli siis ei mennä heti, kun neiti alkaa huutaa, vaan odotellaan jonkin aikaa. On muuten elämän pisimmät viisiminuuttiset... Katsotaan, mitä tuleman pitää...
On muuten sellainen tytär, millainen äiti, tämä meidän Lotta. Äiti on nimittäin "huomaamattaan" opettanut Lotalle sellaisia juttuja, joista itsekin tykkää. Esimerkiksi nukkumaan mennessä Lotta pitää sormesta kiinni, ja parhaiten neiti nukkuu äidin tai isän vieressä, käsi kädessä ja kylki kyljessä. Näistä vierottaminen onkin sitten ihan toinen juttu...! No, mitäs meni äiti näihin totuttamaan...
torstai 24. syyskuuta 2009
Lotta osaa ja taitaa
Lotta on nyt sitten lähtenyt liikkeelle: takaperin! Neiti työntää itseään käsillä taakse sekä myös pyörii napansa ympärillä eli taakse päin kulkiessaan kääntyilee puolelle ja toiselle, ja jää jumiin tuolin jalkaan, sohvan reunaan, seinään... Ja istuakin Lotta melkein jo osaa. Tuettuna istuminen on sujunut jo pitkän aikaa, ja nyt melkein jo onnistuu ilman tukeakin. Tänäänkin pidin vain kädestä kiinni, ja hienosti Lotta istui omassa sängyssään vain hieman huojuen!
perjantai 18. syyskuuta 2009
Vauvajumppaa
Onkin ihan unohtunut kertoa meidän uudesta harrastuksesta, joka on vauvajumppa. Olemme nyt kaksi kertaa käyneet Lotan kanssa perjantaipäivisin uimalalla jumppaamassa, ja hauskaa on ollut! Yllättäen tämäkin harrastus on juuri Lotan päikkäriaikaan (alkaa yhdeltä), joten loppua kohden alkaa jo Lotalla unikitinät - kuten aika monella muullakin lapsella. Hienosti on silti neiti jaksanut olla hereillä loppuun saakka! Samassa jumpassa ovat myös Satu ja Venla, ja hauska on tutustua myös toisiin äiteihin ja pikkuisiin. Lotta ihmettelee toisia lapsia silmät pyöreinä ja yrittää kovasti ottaa käsikontaktiakin...!
Tänä viikonloppuna olisi tarkoitus siirtää Lotta omaan huoneeseen nukkumaan. Saas nähdä, mitä siitä tulee... Kerron sitten!
Tänä viikonloppuna olisi tarkoitus siirtää Lotta omaan huoneeseen nukkumaan. Saas nähdä, mitä siitä tulee... Kerron sitten!
tiistai 15. syyskuuta 2009
maanantai 14. syyskuuta 2009
Pieni shoppailija ei tykännytkään...
...nimittäin Ikeasta, tai ainakaan Ikean ravintolasta, kun ruoka ei oikein maittanut eikä muutenkaan ollut kiva olla. Puklitkin tipautettiin sinne keskelle käytävää huutamisen lomassa... Itse shoppailu sujui kuitenkin mukavasti, Lotta istua kökötti rattaissa ja ottipa se neiti pienet tirsatkin siinä samalla.
Tänään käytiin siis huonekaluostoksilla Lastentarvikkeessa ja Ikeassa, ja ostettiin vähän riskillä tavaroita, kun ei oltu ollenkaan varmoja, mahtuisivatko autoon turvaistuimen ja rattaiden kanssa - no, mahtuivat onneksi! Ja niin mahtui myös uusi hieno syöttötuoli, vihreä väriltään. Sillä tiedättehän, green is new pink!
Lotta sai nyt vihdoin ja viimein myös hyppykiikun. Parhaillaan neiti on päikkäreillä, mutta herättyään pääsee kokeilemaan uutta lelua. Vai onko se huonekalu vai mikä...? No, joka tapauksessa, isä sanoi kaupassa äidille, että ota mikä väri vaan, mutta älä tuota beigeä, jonka äiti tietysti sitten otti. Kotona huomasin, että olisi kannattanut kuunnella isää, sillä se väri on aika kamala... ihan mummokalsarien värinen (mitenkään mummoja väheksymättä - kaikki kunnia heille!)! Kuvamateriaalia seuraa perästäpäin...
Tänään käytiin siis huonekaluostoksilla Lastentarvikkeessa ja Ikeassa, ja ostettiin vähän riskillä tavaroita, kun ei oltu ollenkaan varmoja, mahtuisivatko autoon turvaistuimen ja rattaiden kanssa - no, mahtuivat onneksi! Ja niin mahtui myös uusi hieno syöttötuoli, vihreä väriltään. Sillä tiedättehän, green is new pink!
Lotta sai nyt vihdoin ja viimein myös hyppykiikun. Parhaillaan neiti on päikkäreillä, mutta herättyään pääsee kokeilemaan uutta lelua. Vai onko se huonekalu vai mikä...? No, joka tapauksessa, isä sanoi kaupassa äidille, että ota mikä väri vaan, mutta älä tuota beigeä, jonka äiti tietysti sitten otti. Kotona huomasin, että olisi kannattanut kuunnella isää, sillä se väri on aika kamala... ihan mummokalsarien värinen (mitenkään mummoja väheksymättä - kaikki kunnia heille!)! Kuvamateriaalia seuraa perästäpäin...
torstai 10. syyskuuta 2009
Pieni shoppailija
Lotasta on kasvanut oikein shoppailukelpoinen pieni neiti! Eilen käytiin Lotan kanssa kävellen Merkoksessa (Lotta sai ihanan maatuska-tunikan ja äitikin jotain pientä kiva...!) ja Lotta viihtyi reissulla ja myös kaupoissa oikein hyvin. Mennessä oli ihan kamala vastatuuli ja kyllä sitä kieltämättä matkalla tuli mieleen, että oliko nyt sitten ihan pakko urheilla... No, muutamassa kaupassa pyörittyämme Lotta nukahti, joten äiti pääsi jopa sovittamaan vaatteita pukukoppiin! Kotimatkalla tuuli oli loppu, lämmintä oli yli 20 astetta ja mieletön auringonpaiste - olipa ihan kesäfiilis!
Viime viikkoina on pari kertaa käynyt sellainen ihme, että kun olemme olleen kylässä Karinilla, niin Lotta ja Aaron ovat nukkuneet yhtä aikaa päikkärit ja me äidit olemme saaneet kahvitella rauhassa. Aika luksusta!
Tällä viikolla Lotta kääntyi ensimmäisen kerran itsekseen vatsalta selälle! Ja tietenkään ei samaa kautta, kuin selältä vatsalle, vaan toiseen suuntaan. Eli jos Lotta menee molempia peräkkäin, niin neitipieni pyörii ympäri, ympäri, ympäri - kunnes seinä tulee vastaan...! Uutta kääntymistä ei tosin ole tapahtunut vasta kuin kerran, joten vielä riittää tilat liikkumiselle!
Viime viikkoina on pari kertaa käynyt sellainen ihme, että kun olemme olleen kylässä Karinilla, niin Lotta ja Aaron ovat nukkuneet yhtä aikaa päikkärit ja me äidit olemme saaneet kahvitella rauhassa. Aika luksusta!
Tällä viikolla Lotta kääntyi ensimmäisen kerran itsekseen vatsalta selälle! Ja tietenkään ei samaa kautta, kuin selältä vatsalle, vaan toiseen suuntaan. Eli jos Lotta menee molempia peräkkäin, niin neitipieni pyörii ympäri, ympäri, ympäri - kunnes seinä tulee vastaan...! Uutta kääntymistä ei tosin ole tapahtunut vasta kuin kerran, joten vielä riittää tilat liikkumiselle!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)