Sairastuspäivitys

Lotan kuume on onneksi jo laskenut (hurraa!), mutta räkätauti on aikamoinen edelleen. Ollaan siis kokeiltu jo kolmatta lajia antibioottia, ja taas tuli ihottumanäppylöitä. Epäillään, että tulevat ehkä jostain muusta, kuin näistä antibiooteista, ja samaa sanoivat myös terkkarin päivystyksessä (jossa ei kuitenkaan tänään käyty, kun siellä oli taas piiiiitkä jono, ja ihottumaa tuli ja meni eli ei näyttänyt kovin pahalle).

Huomenna sitten suunnataan taas Hyvinkäälle, tällä kertaa lastenlääkärille. Saa nähdä, osaako sanoa jotain tai otetaanko jotain kokeita vai miten homma etenee...

Lotta on ollut viikonloppuna muuten jo melko touhua täynnä, ja on lisäksi päässyt mummulle ja papalle sekä tänään vielä mummillekin kyläilemään. Pieni maisemanvaihdos teki Lotallekin hyvää, kun on oltu kotona nyt yli viikon ajan.

Lotan viikon menu

Lotalle on ruoka maistunut aika huonosti kuluneen viikon aikana. Aamupalalla on maistunut ehkä pieni pala juustoa, ja satunnaisesti myös pieni rahkapurkillinen. Pitkin päivää on syöty muroja sormin napostellen, myös pakasteherneet ja -mustikat ovat tehneet kauppansa, samoin mehujäät. Alkuun ruoka maistui vähän paremmin, etenkin nakkeja Lotta halusi syödä. Samoin keitetyt kasvikset ovat maistuneet. Viikon loppua kohden ei kovin hyvin ole ruoka enää maittanut, mutta mehu on onneksi maistunut.

Tänään sitten löytyi mieluisaa ruokaa: thairavintolan Paneng-kanaa ja riisiä! Sitä Lotta pyysi jopa lisää. Take away it is then!

Ja ensimmäinen lääkeallergia

Tehokkaita antibiootteja oli: aiheuttivat lääkeallergian! Ei onneksi mitään kovin vakavaa, vaan kutisevaa ihottumaa ainoastaan. Ikävää tosin sekin.

Ihottuma huomattiin tietysti juuri, kun kaikki lääkäripaikat olivat jo kiinni tai menossa kiinni, eli päivystykseen siis. Plääh... Onneksi oli parempi tuuri kuin viime viikon perjantaina, jolloin oli siis heti neljältä 11 ihmisen jono, kun nyt ei ollut yhtään jonoa! Oltiin varauduttu pitkään jonottamiseen siten, että isä lähti yksin terkkariin, ja tarkoitus oli tulla hakemaan meitä sitten kotoa, kun vuoro lähenisi. No, ei tarvinnut jonotella, kun päästiin samantien lähtemään kotoa mukaan. Kiva kerrankin näin!

Nyt sitten uusi yritys uusilla antibiooteilla!

Lotan ensimmäinen korvatulehdus

Pitkään kestäneen flunssan ja kuumeen lisäksi Lotalla on nyt sitten elämänsä ensimmäinen korvatulehdus. Tänään käytiin taas lääkärillä, kun vieläkään ei flunssa ole helpottanut, kuumetta on edelleen ja yöt tosi levottomia. Molemmissa korvissa on tulehdus, ja lisäksi silmätipatkin vaihdettiin toisiin, kun edelliset eivät juuri auttaneet. Ja saatiin myös tehokkaampaa nestemäistä kuumelääkettä.

Toivottavasti antibiootit alkavat nyt sitten purra ja saadaan pikkuneiti terveeksi!

Sairastupa

Vieläkin Lotta on flunssassa ja lämpökin nousee aina aika ajoin. Tauti on iskenyt myös äidille ja isälle, joten meillä on täällä aikamoinen sairastupa. Sohvalla maataan, juodaan mehua ja katsotaan Patea, Timppaa ja Muumeja - kuinkahan monetta sadatta jaksoa...

Pieni sairastaa

Lotalla on muutaman kerran aiemmin ollut flunssa, tai ehkä lähinnä nuha. Kuumetta ei ole ennen noussut, ja huonounisia öitäkin on ollut kerralla vaan yksi. Itse asiassa kuumetta ei ole tainnut aiemmin olla kuin yhden kerran, ja sekin edellisen rokotteen jälkimaininkeina.

No, nyt on sitten pikkuneidillä ihan kunnon kuume ja flunssa. Kuume alkoi perjantaina melkein 39 asteen kuumeella, eikä muita oireita tässä vaiheessa vielä ollut. Lotta oli ihan veto pois ja makasi vetelänä isän sylissä. Tehtiin pikavisiitti terkkarin päivystykseen, jossa oli 11 ihmistä jonossa. Isä jäi sinne jonottamaan joksikin aikaa, mutta koska Lotan olo parani jonkin verran, päätettiin odottaa lauantaille ja mennä sitten lääkäriin, jos tarve vaatii.

Yöllä ei nukkumisesta tullut mitään, ja kuume nousi lääkkeestä huolimatta. Aamupäivällä suunnattiin sitten Hyvinkäälle yksityiselle lääkärille päivystykseen, jonne päästiin vajaan tunnin odotuksella. Lääkäri totesi viruksen aiheuttamaksi flunssaksi vaikka nuha/yskäoireita ei (vielä) ollutkaan. Korvat oli ok, samoin tulehdusarvot. Rähmivään silmään saatiin tippoja, joita muuten on sitten aika ikävä laittaa! Lotalla oli silmätulehdus viimeksi joskus parin kuukauden ikäisenä, ja silloin lääkitseminen kävi asteen helpommin... Nyt tulee kauhea huuto ja parku, rimpuilu ja heiluminen, ja silmä puristetaan kiinni niin tiukasti kuin vain saadaan. Saa nähdä, miten tippojen laittaminen onnistuu huomenna, kun isä ei ole kotona. Niitä kun pitäisi laittaa kuusi kertaa päivässä...

Viime yö meni taas levottomasti, eikä päiväunistakaan juuri ole tänään mitään tullut. Lotta kun herää yskimään vähän väliä. Ja nyt on sitten alkanut flunssaoireetkin, yskän lisäksi nenä vuotaa. Panadol ei oikein tunnu auttavan, mikä on harmi, sillä nestemäisenä ja makeana tavarana se on Lotan mielestä jopa hyvää. Lisäksi on annettu sitten Buranaa suppoina, mutta ne toimivat vain ekalla kerralla. Kaikilla muilla kerroilla on sitten sopivasti tullut kakka heti perään, joten lääkkeen imeytyminen on ollut vähän niin ja näin...

Toivttavasti ensi yö menisi jo paremmin, ja Lottakin saisi kunnolla levättyä. Ja äiti kanssa. Niin, ja tietysti isänkin olisi hyvä nukkua, että jaksaa olla töissä hereillä... Juuri tällä hetkellä tuosta pikkuneidistä ei kyllä taas yhtään huomaa, että on kipeänä - taitaa olla jokin energiapiikki meneillään ja vauhti sen mukaista. No, kohta taas kellahdetaan sohvalle ja katsellaan sylitellen Timppaa (Lotan uusi lempparipiirretty!).

Laivalla

Tällä viikolla tehtiin Lotan ensimmäinen laivamatka. Alunperinhän ajatuksena oli lähteä tällä isän lomaviikolla jonnekin etelän lämpöön, mutta toisin kävi, ja suunnattiin Siljan laivalla kohti Tukholmaa. Ja ihan hyvä, että vaihdettiin vähän lyhyempään matkaan, sillä isä, ja vielä vähemmän äiti, olisi jaksanut lähteä minnekään kauas pitkäksi aikaa. On paljon kivempi, että ehtii isän lomalla olla ihan vaan kotonakin...!

Tiistaina siis lähdettiin matkaan ja torstaina aamulla tultiin takaisin. Siljan laivoilla oli näin syysloma-aikaan Muumien juhlavuoden kunniaksi tietysti itse juhlakalut paikalla, ja se olikin Lotan mieleen! Isot Muumipeikko ja Pikku Myy (joissa siis ihmiset sisällä) olivat Lotan mielestä ehkä vähän pelottavia, ja niitä katseltiin hieman kauempaa. Mutta kaikki muut muumit sitten olivatkin paljon jännempiä. Joka kerta, kun Lotta näki muumi-julisteen tai tarran tai mukin tai jonkun muun muumitavaran jossain, niin heti alkoi muumi-hihkunta!

Lotta tykkäsi kovasti myös laivan leikkipaikasta, erityisesti isosta laivasta, johon sai kiivetä, ja josta pääsi siltaa pitkin liukumäkeen, josta sitten taas pallomereen. Aluksi liukumäki ja pallomeri olivat vähän pelottavia, mutta loppua kohden Lotta uskalsi mennä niihin jo ihan itsekseen. Kiva paikka oli myös sellainen muovinen leikkitalo, jossa oli hella ja muita kodin tavaroita. Viimeisellä leikkikerralla tosin tuli itku, kun eräs kanssaleikkijöistä raapaisi Lottalle naamaan ikävän naarmun...

Kaiken kaikkiaan reissu meni mukavasti ja Tukholmaan astikin päästiin vähän kävelylle ja ostoksille. Hyttikin oli ihan ok ja yllättävän tilava, ja Lotallekin oli laivan puolesta oma matkasänky. Lotasta oli myös kiva katsella ikkunasta ulos toisia laivoja, lintuja ja merta. Nyt on sitten koettu laivamatkailua vähän eri näkökulmasta kuin koskaan aiemmin!

Kuningas ei!

Ipanapa-levyllä on biisi nimeltä Kuningas ei. Meilläkin asuu yksi tällainen, taitaa tosin olla enemmän kuningatar-tyyppiä...

Lotalla nimittäin on sellainen oma tahto nykyään, että huh hah hei! Tai no, on se kyllä ollut tähänkin saakka, mutta nyt neiti osaa ilmaista sen ja tiukkaan sävyyn. Melkein mihin tahansa kysymykseen saa yleensä vastaukseksi "Ei!!!" ja nimenomaan monella huutomerkillä varustettuna. Kerran tosin kävi sellainen ihme, että ensin monta kertaa eri vaihtoehtoihin vastattuaan "ei" jäikin viimeisen kohdalla miettimään, ja korjasi sen sitten vielä "joo".

Yleensä "ei" sanaa harjoitellaan monesti päivässä, ja erityisesti äidin kanssa. Äiti ei saa vaihtaa vaippaa, ei saa pukea, ei saa laittaa rukkasia, ei saa harjata hampaita, ei sitä ja tätä... Äiti sitten yrittää valita ne "oikeat taistelut" eli milloin asiat tehdään joka tapauksessa, kuten äiti käskee, ja milloin annetaan periksi, tarjotaan toista vaihtoehtoa tai sanotaan, että ensin tämä juttu, niin sitten saat sen toisen jutun, mitä haluat. Ihan joka ikinen kerta kun sitä vaan millään ei jaksa vängätä vastaan, vaikka joo tiedän, aikuinen on se joka käskee...

Neidin puuhia

Lotan puuhia on ihana seurailla, etenkin kun neiti on alkanut viihtyä entistä enemmän myös itsekseen omissa touhuissaan. Nykyään näitä omia touhuja ovat mm. äidin ja isän sängyssä hyppiminen, touhuaminen ja köllöttely sekä tietysti omien lelujen tutkailu ja niillä leikkiminen. Parhaillaan saan rauhassa kirjoitella tätä tekstiä, ja Lotta tutkailee tuossa selän takana sängyllä Postimies Pate -dvd:n koteloa.

Iltarutiineihin pikkuneidillä kuuluu nykyään eräs outo puuha: varpaiden välien tutkailu ja sukkanukkien pois ottaminen! Eilen Lotta antoi nukkapallerot äidin käteen, josta laittoi takaisin varpaiden väliin, ja sitten taas äidin käteen...! Kummia touhuja...

Lotta nukkuu nykyään yöt lähes poikkeuksetta tosi hyvin. Poikkeushan tietysti vahvistaa säännön eli silloin tällöin yöllä alkaa joku harmittaa, ja apuun tarvitaan isiä. Äiti ei voi apuun rientää, sillä se vaatisi kädestä kiinni pitelyä ja kestäisi hyvin kauan ennen kuin neiti rauhottuisi. Isin kanssa homma sujuu paljon paremmin!

Lotta menee nykyään nukkumaan kahdeksan maissa ja tapana on ollut herätä kuuden aikoihin. Tähän on tosin tällä viikolla tullut ihana poikkeus, sillä Lotta on nukkunut yli seitsemään, ja tänä aamuna jopa melkein kahdeksaan asti! Itse tosin herään jo kuuden aikaan isin kellonsoittoon, mutta on ihanaa, kun ei tarvitse samantien pompata ylös sängystä, vaan saa rauhassa köllötellä. Ja on mukavaa aamulla olla hetki itsekseen ja keitellä aamupuurot rauhassa. Tästä luksuksesta pitää ottaa kaikki ilo irti niin kauan kuin sitä kestää - eli siis nauttia itsekin pitkistä päiväunista!

Muumitalo!

Lotta sai Satu-tädiltä tämän viime visiitillä pari viikkoa sitten Muumitalon - ja se vasta hyvä lelu onkin! Lotta jaksaa leikkiä sillä vaikka miten kauan, niin äidin tai isän kanssa kuin ihan itsekseenkin. Erityisen hauskaa Lotan mielestä on se, kun muumit ja muut hahmot kurkkailevat ikkunoista ja ovista, mutta ihan vaan sekin kelpaa, että asetellaan hahmoja tuoleille istumaan eri huoneisiin. Lotta ottaa joskus ihan itsekseenkin muumimamman käteensä, etsii pienen punaisen pallon ja näin alkaa muumimamman yksin-pallonpeluu. Kyllä muumeista on paljon iloa!

Ja saas nähdä, miten paljon iloa niistä sitten onkin, kun mennään isin lomaviikolla risteilylle, ja siellä on jotain muumiäksöniä...!

Äiti on ollut kunnon flunssaviruksen pyörteissä viime viikosta saakka (nyt onneksi alkaa jo helpottamaan!), mutta onneksi Lotalla on ollut muuta, vähän jaksavaisempaa seuraa. Viikonloppuna Lotta oli ensimmäistä kertaa mummilla yökylässä ja hienosti oli sujunut! Maanantaina Lotta pääsi isin kanssa jumppaan, ja tiistaipäivän pikkuneiti vietti mummun ja papan kanssa. Mummukin pääsi osallistumaan Lotan harrastuksiin, kun kävivät tiistaiaamupäivänä yhdessä muskarissa. On se kyllä niin ihanaa ja ihan superluksusta, kun on sukulaiset tässä lähellä ja paljon hoitoapua tarjolla!

1,5-vuotisneuvolakuulumisia

Eilen oli Lotan 1,5-vuotisneuvolatarkastus lääkärintarkastuksen kera. Seuraava neuvolalääkäri onkin sitten vasta 5-vuotiaana! Sitä ennen käydään tosin vuosittain terveydenhoitajalla eli ihan ei neuvola putoa kelkasta vielä...!

Pituutta neidiltä löytyy 84 cm (ja ehkä pari senttiä päälle - selällään pituuden mittaaminen kun ei oikein enää tämän ikäiselle lapselle ole ehkä se paras keino, kun jalat ei tahdo suoristua, kun olisi jo kiire nousta ylös...) ja vaaka näytti 12,2 kg (punnitusta ei tosin enää tarvinnut tehdä sillä vauvavaa`alla, vaan saatiin käyttää tavallista vaakaa). Kaikki testatut asiat olivat niin kuin pitääkin, ja hienosti Lotta yllätti neuvolatädin kantamalla sylissään kahta palloa sanoen "kaksi palloa". Rokote aiheutti tietysti vähän parkua, mutta muumit ja muut kaverit auttoivat suruun.

Neuvolalääkäri oli ihan yhtä apaattinen tapaus, kuin aikaisemminkin - mistähän koloista niitäkin kömpii? Luulisi, että neuvolalääkärit olisivat jotenkin tavallista enemmän lapsiystävällisiä, mutta aika mörököllejä ovat! Hyvä, että nostavat edes katsettaan koneesta, kun mennään ovesta sisään! No, eipä tarvitse siellä kovin usein asioida...

Seuraava neuvola onkin sitten kaksivuotiaana, vaikka Lotta kyllä varmaan tulee neuvolassa käyneeksi ennen sitäkin - äidin kanssa nimittäin äitiysneuvola-asioissa. Tuleepahan sitten se oma uusi neuvolatäti tutummaksi Lotallekin!

Muskarissa

Viime vuonna käytiin Lotan leikkikaveri Aaronin muskaritunnilla, kun siellä oli vierailukerta mummoille ja muille - vaikka ei ihan sukulaisjoukkoon lukeudutukaan...! Lotta tykkäsi kovasti kuunnella lauluja ja leikkiä mukana, joten tänään sitten alkoi meillä Lotan ihan ikioma muskari!

Oltiin hyvissä ajoin musiikkiopistolla, mutta silti meinattiin myöhästyä, kun äiti ei tajunnut, että tuokio onkin yläkerrassa. Odotin vaan siinä alhaalla, missä se vierailukertakin oli ollut... No, sitten mentiin sisään musiikkiluokkaan juuri aloitushetkellä, ja Lottaa alkoi kovasti harmittaa, kun joutui antamaan pois välipala-Muumi-rusinat (äiti kun ei taas tajunnut tätä ennakoida...!). Harmistukseen auttoi muskaritädin antama pehmolelukissa, jota Lotta rutisti sylissään ensimmäisen vartin ajan. Mikä sinänsä on hassua, sillä kotona ei mikään pehmolelu saa huomiota...

Itse muskaritunti, tai siis kolmevarttinen, meni kivasti alun harmistuksen ja sylissä istumisen jälkeen. Lotta ei kauheasti leikeistä välittänyt, mutta lauleskeli innokkaasti mukana! Rumpu oli vähän pelottava, tai muuten vaan ei ollenkaan kiinnostava, sillä Lotta vain käski äidin soittaa, eikä halunnut itse rumpuun juurikaan koskea. Ei se mitään, äitihän sitten soitti!

Ehkä ensi kerralla Lottaa kiinnostaa osallistuminen ja tekeminen enemmän, jos vaikka ehdittäisiin ajoissa oikeaan paikkaan ja saa rauhassa tutustua muskarikavereihin ja tilaan. Ryhmä on onneksi aika pieni, olikohan meitä joku kahdeksan lasta + äitiä, joten ei ole ollenkaan samanlainen härdelli kuin ipana-jumpassa. Ensi kerralla sitten siis jatketaan musisointia, laulamista ja leikkejä!

Herne - ei kun jauhelihaa - nenässä!

Muutaman kerran ruokailun aikana Lotta on ollut laittamassa hernettä nenään, ihan kirjaimellisesti siis! Onneksi herneet on isoja ja Lotan nenä vielä pieni, joten ei ole tässä puuhassaan onnistunut.

Eilen oltiin Lotan kanssa päivällispöydässä ja nousin hakemaan jääkaapista jotain. Kun tulin takaisin, Lotta oli jännän näköinen ilme kasvoillaan, ja piti sormea nenän vieressä. Arvasin heti, että nyt sinne taisi mennä jotain. Ruokana oli pastaa ja jauhelihakastiketta - salaatit oli syöty jo ennen ruokaa - joten jauhelihakökkäreeltä se palanen siellä nenässä näytti. Lotta alkoi kovasti aivastella ja nuuskuttaa nenää, ja ensin ajattelin, että ehkä se kökkäre tulee niin sieltä ulos.

No, ei tullut. Ruoka oli syöty ja lähdettiin käsipesulle. Suunnitelmana oli soittaa mummulle tai isille, että olisiko hyviä vinkkejä esineen poistoon nenästä, ja mietin myös, että pitäisikö lähteä päivystykseen. Kylppärissä tutkailin nenää tarkemmin ja tuli mieleen, että lähtisiköhän jauheliha nenästä pinseteillä, kun se oli siellä ihan näkyvissä. Ja kyllä, pois lähti! Ei tarvinnut ottaa pilliä käyttöön - sellaisen kun olin jo nostanut valmiiksi keittiön pöydälle, että jos sillä olisi saanut imaistua...

Pitääkin alkaa varmaan vähän tarkemmin ruokapöydässä tarkkailemaan, että mitä se neiti oikein touhuilee...!

Ipana-jumppaa

Kolme viikkoa sitten alkoi Lotan ipana-jumppa, joka on aina maanantai-iltapäivisin - juuri päivällisaikaan tietysti. En taida olla ainoa äiti siinä ryhmässä, joka tätä harmittelee... Jos nimittäin syödään ennen jumppaa, ei oikein vielä ruoka neidille maistu, ja jumpan jälkeen menee ruokailu vähän liian myöhäiseksi. No, nää on näitä pikkulapsiperheen suuria ongelmia... eiköhän niistä kuitenkin selvitä!

Lotta tykkää käydä jumpassa. Ekalla kerralla Lotta tosin mennä touhotti ympäri salia ja puuhaili ihan omiaan, ja jäi ne yhteiset laulu-leikit ja muut vähän vähemmälle. Tuolloin paikalla oli ainakin kolmekymmentä lasta ja siihen vielä äidit/isät päälle eli oli aikamoinen meno ja meteli!

Toinen kerta meillä jäikin väliin, kun Lotta oli kuumeessa, mutta tänään oltiin taas jumpalla. Edelleen Lotan mielestä parasta oli kirmailla ympäriinsä ja houkutella äiti perään juoksemaan hokemalla "karkuun". Tänään jumpassa oli erilaisia välineitä, mm. putkiloita, joista mentiin läpi; littania ympyröitä, joiden päällä hypittiin sekä jumppamattoja, joiden päällä lapset köllöttelivät ja aikuiset vetivät niitä ympäri salia. Nämä kaksi viimeksi mainittua olivat alkututustumisen jälkeen Lotan suosikkeja, ja kova parkuhan siitä tuli, kun ne piti laittaa pois!

Kuvia keväältä ja kesältä

Selasin blogia taakse päin ja huomasin, että edelliset kuvat täällä ovat huhtikuussa laitettuja lumikuvia! Kuvia ei tänne nyt ole tullut laitettua, kun niitä on enemmän tuolla facebookin puolella jostain syystä (ja se syy selvisi tässä näitä kuvia lataillessa - ei meinaan facebook kyllä tilttaile läheskään yhtä paljon kuin blogger! Täytyi ladata kuvia moneen kertaan, että sai jotain edes onnistumaan...). Tässä kokoelma kuvia kevään ja kesän ajalta:

Ekoja kertoja hiekkalaatikolla:

Eka vappupallo:

Oli vähän pieni uima-allas mökillä (oli siellä oikeasti suurempikin, johon mahtui Lotan lisäksi mummu ja äiti, ja vielä jäi tilaakin!):

Lotan lempparikesähattu:

Potalla pitää olla mukana paljon tavaraa!

Samoin päikkäreillä:

Sanoja tulee aina vaan lisää ja lisää

Tuntuu, että joka päivä Lotta oppii uusia sanoja ja alkaa yhdistellä niitä entistä enemmän. Joskus tulee jopa kolmekin sanaa peräkkäin, tänään esimerkiksi "täti tulee leikkiin". Tiina-täti oli siis kyläilemässä. Eilen sanoin Lotalle, että lähdetään autolla käymään kaupoissa, johon Lotta vastasi "papan kanssa". Kun ei ollut pappa nyt mukaan lähdössä, niin ei halunnut Lottakaan lähteä... Puistoon lähdettäessä Lotta totesi "isin kanssa", ja kun isi oli töissä, niin tällä kertaa onneksi äitikin kelpasi seuraksi!

Lotan flunssa meni onneksi tosi nopeasti ohi. Maanantai taisi olla ainoa päivä, kun oli kuumetta, ja eilenkään ei juuri enää nenä vuotanut. Ääni on pienellä vähän käheänä, mutta muuten on touhukas oma itsensä. Nyt se flunssa vaan tekee tuloaan sekä isälle että äidille - toivottavasti menee yhtä nopeasti ohi kuin Lotallakin!

Lotta on tähän asti vähän tai oikeastaan yleensä vähän enemmänkin vierastanut Meeri-tätiään. Sunnuntaina käytiin kyläilemässä tädin luona, jonne Lotta lähtee aina mielellään, kun tykkää leikkiä serkkutyttöjen kanssa. Tytöt eivät kuitenkaan olleet tällä kertaa kotona, joten Lottahan leikki sitten tädin kanssa. Tädin piti heittää palloa ja piirtää, ja Lotta ihan innoissaan touhusi tädin kanssa. Olipas kiva!

Kaksi sanaa - sehän on jo kokonainen lause!

Tai ainakin monessa tapauksessa... Lotta on nimittäin alkanut yksittäisten sanojen ja kaikenlaisen oman hölpöttämisen lisäksi sanoa kahden sanan lauseita, ja yleensä ihan ymmärrettäviä sellaisia! Ensimmäinen taisi olla viikonloppuna "mummila saanu" eli mummilta saanut, joka tuli siinä yhteydessä, kun Lotta laittoi käteen rannekorua, jonka tosiaan oli mummilta saanut. Ja heti kun oli tämän lauseen sanonut, se rannekoru meni rikki - niinpä tietysti... Sitten kaivettiin esiin toinen koru, joka oli "Satula saanu" eli Satulta saatu, ja jossa yhteydessä tuli ekan kerran tädin nimi ässän kera! Tähän asti kun se on ollut "Atu".

Tänään Lotta oli myös kovasti mummille lähdössä ja hoki "mummille tänää". Ei kuitenkaan tällä kertaa mummille suunnattu, sillä Lotalle on iskenyt flunssa ja alkoi siinä vaiheessa iltaa olla jo aika väsy. Viime yö oli aika vähäuninen koko perheelle, sillä Lotta heräili (aina kun nenä meni tukkoon ja limaa valui kurkkuun) monta kertaa tunnissa koko yön ajan. Kun mentiin itse nukkumaan, siirrettiin Lotan sänky meidän sängyn viereen, jotta ei tarvitsisi koko ajan nousta ja mennä toiseen huoneeseen. Mielenkiinnolla odotetaan, että miten sitten takaisin omaan huoneeseen siirto sujuu... No, ehkä se tässä vaiheessa on jo ihan helppoa, eikö vaan...?

Eloeloa

Niin se vaan elokuukin jo lähestyy loppuaan ja syksy tekee tuloaan... Ja taas on vaikeaa säiden muuttuessa miettiä, että mitähän sinne ulos pitäisi oikein pukea päälle. Ai niin, meillähän on jotkut haalarit ja kurahousutkin, pitäisiköhän ne kaivaa esiin... Tänään oltiin Lotan kanssa ankkapuistossa (yöllä oli kai satanut vettä, kun oli aika kosteaa), ja siellä puistossa vasta tajusin, että vaalea kangastakki ja vettäpitämättömät housut ei enää oikein toimi. Eli kaappeja siis kaivelemaan!

Isä on ollut nyt kolme viikkoa lomalla, ja kyllä se on ollut lomaa äidillekin! Aikaa tuntuu olevan niin paljon enemmän, kun ei itse koko ajan ole mukana Lotan touhuissa, vaan ehtii rauhassa laittaa ruokaa ym. Ensi viikolla on sitten paluu arkeen, ja joka ikisenä päivänä on aikainen aamuherätys. Nyt kun on saanut, mm. tänään viimeksi, nauttia pitkistä aamu-unista!

Meille tulee uusia mukavia juttuja syksyn myötä: mennään Lotan kanssa ipana-jumppaan ja muskariin. Viime vuonna oltiin muskarissa yhden kerran tutustumassa, ja neiti tykkäsi kovasti. Vauvauinnissa käytiin myös viime vuonna, ja kesän aikanakin tuli uimalassa ja järvessä polskittua. Uimalaankin saadaan siis toivottavasti syksyn ja talven aikana itsemme polskimaan!

Kerrottakoon nyt vielä täälläkin, vaikka kaikki tätä blogia lukevat varmaan jo tietävätkin, että Lotasta tulee alkuvuodesta isosisko! Kyllä siinä sitten riittää pikkuneidille ihmeteltävää! Muutamia asioita on jo listalla, että mitä pikkukakkosen syntymään mennessä Lotan kanssa pitäisi saada aikaiseksi, mm. pinnasängystä isompaan sänkyyn siirtyminen ja itsekseen nukahtaminen. Tässä jälkimmäisessä ollaan jo aika hyvillä jäljillä, kun enää ei ole pitkään aikaan tarvinnut pitää kädestä kiinni, eikä olla siinä ihan vieressäkään, että pieni saa unen päästä kiinni. Ja yöllä heräämisiä ei enää ole, tai jos on, niin Lotta osaa kyllä itsekseen mennä takaisin unten maille. Isompi sänkykin on ollut Lotan huoneessa varmaan jo yli puoli vuotta, ja aika ajoin neiti sinne haluaa kiivetä, etenkin päiväunien kynnyksellä. Äitiä vaan tietysti jännittää tässä hommassa se, että sitten kun Lotta herää yöllä, niin tuleeko sitten pois sängystä, kun pääsee itse kulkemaan. Pinnasängyssä kun ei sitä ongelmaa ole...

Hei muumit!

Lotan uusi suosikki on muumit. Sekä kirjana, piirrettynä että musiikkina. Mummilla Lotta on muutaman kerran katsonut muumeja telkkarista, ja ukilla asuttaessa luettiin siellä ollutta muumi-kirjaa, ja niistä se sitten lähti.

Innostusta kasvatti huimasti uuteen kirjakerhoon liittyminen ja sieltä saapunut muumi-kirja, jossa etsitään hemulia kurkistusluukkujen takaa. Lotta on tästä uudesta kirjasta niin innoissaan, että se onkin ainoa kirja, jota on luettu muutamana viime viikkona. Kotona meillä ei ole muumeja dvd:llä, mutta silti Lotta aina aika ajoin pyytää muumeja katsottavaksi. Neiti on tosin näppärästi oppinut, että muumeja voi katsella tietokoneella youtubesta, joten usein kun äiti avaa koneen (eli ei siis kovin usein...), Lotta tulee viereen ja sanoo: "muumi"!

Lotta on oppinut muumi-kirjasta vaikka miten paljon uusia sanoja, mm. haavi, helmi, lapset, ketään, rotta ja vaikka mitä muita. Niin, ja tietysti myös Muumilaakson asukkeja! Lotta osaa sekä nimetä näkemänsä että näyttää missä jokin asia on. Kyllä ne kirjat vaan on kehittäviä!

Ja pidemmätkin automatkat sujuu rattoisasti muumi-lauluja laulellen!

Ihania öitä

Kesän ja reissujen saattelemana oltiin taas Lotan nukkumapuuhissa siinä vaiheessa, että nukkumaan mentyään neitipieni heräsi yleensä muutaman kerran ennen kuin äiti ja isä edes olivat ehtineet unten maille. Ja yöllä herättiin monta monta kertaa, josta takaisin nukkumaan mentiin kahdella vaihtoehtolla: a) Lotta talutetaan takaisin omaan sänkyyn ja istutaan vieressä, kunnes nukahtaa (jos ei olla vieressä, niin tulee huuto), tai b) Lotta otetaan äidin ja isän väliin nukkumaan. Josta isä joutuu muutaman kerran sohvalle. Ja josta viimeisellä kerralla Lotta putoaa lattialle.

Katkonaisista yöunista ja etenkin siitä lattialle putoamisesta johtuen aloitettiin sitten viime viikolla taas pienimuotoinen unikoulu. Eli siis Lotta omaan sänkyyn koko yöksi. Ja sehän ei onnistu, jos neiti pääsee itse sängystä pois eli pinnat palasivat takaisin sänkyyn (pinniksessä kun on kaksi irroitettavaa pinnaa, ja nyt en enää edes muista, että miksi ihmeessä ne jossain vaiheessa on pois otettu...).

Ihme kyllä, Lotta ei juurikaan takaisin palanneista pinnoista välittänyt, eikä niitä vastaan protestoinut (nyt kyllä jo välillä yrittää välistä tunkea). Eikä koko homma vaatinut kuin yhden huutoyön, ja seuraava yö meni jo aamuviiteen saakka yhtäjaksoisilla unilla. Kahden yön jälkeen Lotta alkoi nukkua tosi hyvin, illalla ennen yhdeksää nukkumaan mentyään nukkuu noin aamukahdeksaan. Ihanaa! Ja taas vaihteeksi aika luksusta! Avain hyviin uniin oli taas jälleen kerran se, että Lotta oppi eroon siitä, että joku tulee, kun hän yöllä huutaa. Ekana yönäkään neitipieni ei huutanut kuin ehkä noin 15 sekuntia, jonka jälkeen hiljeni ja nukahti. Ja sitten ei ole tarvinnutkaan huudella. Mitä nyt ehkä jonain yönä kerran, kai...

Toivottavasti saamme näitä ihania öitä jatkossakin, eikä tämä ole vain taas lyhyen jakson väliaikainen tilanne (kuten oli ennen kesää)...!