Ihan uskomattoman nopeasti menee aika! Lotta on jo kohta 9 kuukautta vanha, ja äiti on ollut viimeksi töissä (jos kunnallispolitiikkaa ei lasketa - ja miksi laskettaisiin, sehän on "vaan" harrastus...) joskus noin 10 kuukautta sitten. Enää vähän reilu viikko, ja vanhempainvapaa on ohi. Viimeiset kaksi viikkoa jäävät siis äidiltä pitämättä, koska isä saa pitää ne isäkuukauden yhteydessä sitten keväällä. Jos ei olisi sellaista hienoa keksintöä kuin hoitovapaa, niin Lotan pitäisi mennä kohta hoitoon - kääk!
Mutta onneksi on siis hoitovapaa! Äiti jää Lotan kanssa kotiin, ja hoitovapaata on haettu tällä erää helmikuun 2011 loppuun saakka. Kyllä se vaan on niin ihanaa, että saa viettää päivät ihan maailman parhaassa seurassa joka päivä uutta nähden ja kokien.
Tietysti sitä välillä on niitä vähemmän loisteliaita hetkiäkin - kun vaikkapa viidettä kertaa päivän aikana pesee ruokapöytää ja lattiaa pöydän ympäriltä ja alta, ja kuuraa syöttötuolia, ja miettii, että miten on sellainen fiilis, että tämä juttu on koettu tänään jo aika moneen kertaan, ja eilenkin, ja sitä edellisenä päivänä, ja sitä edellisenäkin... Mutta sitten se neitipieni väläyttää maailman ihanimman ja säteilevimmän hymynsä tai huutaa "äiti!" tai hassuttelee tai pyörii onnellisena napansa ympärillä lattialla tai muuten vaan on oma ihana itsensä, ja niin on taas auringonpaistetta mieli tulvillaan! Kyllä lapsen äitinä on hyvä olla.
perjantai 27. marraskuuta 2009
Ei
Meillä opetellaan jo ahkerasti sanaa "ei". Harjoitukset menevät tähän malliin:
"Lotta ei syö likaista vaippaa!"
"Ei saa syödä isin kenkää!"
"Lotta ei laita sormia pistorasiaan!"
"Ei oteta sitä, ei!"
"Ei saa kiskoa äitiä tukasta!"
"Äitiä ei saa potkia!"
"Lotta ei laita sitä suuhun!"
...ja tätä rataa...
Useimmiten Lotta hienosti lopettaa sen tekemisen, mitä kielletään. Neiti kyllä tekee sitten uudestaan ja uudestaan, mutta yleensä aina lopettaa, kun sanotaan "ei". Välillä, jostain syystä etenkin kylppärissä, neiti alkaa komentaa takaisin. "Ännännännääää tätääätätätääää dääädddääää!" Lotta pistää äidille vastaan. Onhan se nyt vielä helppoa, mutta odottakaas, kun minä todenteolla alan pistää hanttiin ja teen just sitä kaikkea mitä kielletään, Lotta saattaa tuumia...
"Lotta ei syö likaista vaippaa!"
"Ei saa syödä isin kenkää!"
"Lotta ei laita sormia pistorasiaan!"
"Ei oteta sitä, ei!"
"Ei saa kiskoa äitiä tukasta!"
"Äitiä ei saa potkia!"
"Lotta ei laita sitä suuhun!"
...ja tätä rataa...
Useimmiten Lotta hienosti lopettaa sen tekemisen, mitä kielletään. Neiti kyllä tekee sitten uudestaan ja uudestaan, mutta yleensä aina lopettaa, kun sanotaan "ei". Välillä, jostain syystä etenkin kylppärissä, neiti alkaa komentaa takaisin. "Ännännännääää tätääätätätääää dääädddääää!" Lotta pistää äidille vastaan. Onhan se nyt vielä helppoa, mutta odottakaas, kun minä todenteolla alan pistää hanttiin ja teen just sitä kaikkea mitä kielletään, Lotta saattaa tuumia...
keskiviikko 25. marraskuuta 2009
Polviseisontaa
Lotta osaa jo seistä - polvillaan! Jos neidin asettaa istumaan (ei siis vielä osaa nousta itse istuma-asentoon) keskelle pinnasänkyä, ei mene kuin sadasosa sekunti ja neiti on jo pystyssä polvillaan sängyn laitaa vasten. Ja tietysti kun on opittu, että äiti sanoo "hyvä, hyvä" ja nauraa ja taputtaa, niin tuntuu, että joka kerta neitipieni on pystyssä yhä nopeammin ja nopeammin.
Kävipä yksi päivä niinkin, että Lotta ponkaisi pystyyn asti laitaa vasten! Homman harmistus oli tosin se, että koska sängyn pohja on vielä ylhäällä ja laita on aika matala, niin eihän sitä laitaa vasten voinut nojata. Oikeastaan meinasi jopa käydä niin, että koska äiti samalla yritti kameran kanssa vieressä säheltää, ja meinasi jäädä koko nouseminen näkemättäkin, niin Lotta puolestaan meinasi kipata koko laidan yli...! Pitäisi siis vissiin laskea sängyn pohjaa matalammalle...
Viime viikon lopulta saakka Lotalla on ollut nuhaa ja nenä vuotaa melkein koko ajan. Maanantaina oltiin kyllä jo värikylvyssä (josta Lotta edelleenkään ei kovin paljon jaksanut innostua - sotkeminen ei nyt vaan näytä olevan se juttu!), ja kavereitakin on treffattu, kun ei mitään muuta oiretta ole ilmaantunut. Tänään neiti on tosin ollut hieman väsynyt, ja vaikka ruoka onkin maittanut ihan hyvin, niin maito ei ihme kyllä ole maistunut... Taitaa olla flunssanoiretta tarttunut jo äitiin ja isäänkin, kun molemmilla on vähän kurkussa jotain pientä kipua tai jotain sinne päin. Eli saa nähdä, ollaanko kohta flunssassa koko porukka...
Kävipä yksi päivä niinkin, että Lotta ponkaisi pystyyn asti laitaa vasten! Homman harmistus oli tosin se, että koska sängyn pohja on vielä ylhäällä ja laita on aika matala, niin eihän sitä laitaa vasten voinut nojata. Oikeastaan meinasi jopa käydä niin, että koska äiti samalla yritti kameran kanssa vieressä säheltää, ja meinasi jäädä koko nouseminen näkemättäkin, niin Lotta puolestaan meinasi kipata koko laidan yli...! Pitäisi siis vissiin laskea sängyn pohjaa matalammalle...
Viime viikon lopulta saakka Lotalla on ollut nuhaa ja nenä vuotaa melkein koko ajan. Maanantaina oltiin kyllä jo värikylvyssä (josta Lotta edelleenkään ei kovin paljon jaksanut innostua - sotkeminen ei nyt vaan näytä olevan se juttu!), ja kavereitakin on treffattu, kun ei mitään muuta oiretta ole ilmaantunut. Tänään neiti on tosin ollut hieman väsynyt, ja vaikka ruoka onkin maittanut ihan hyvin, niin maito ei ihme kyllä ole maistunut... Taitaa olla flunssanoiretta tarttunut jo äitiin ja isäänkin, kun molemmilla on vähän kurkussa jotain pientä kipua tai jotain sinne päin. Eli saa nähdä, ollaanko kohta flunssassa koko porukka...
sunnuntai 22. marraskuuta 2009
Äitiäitttiäitiiii
Lotta treenaa kovasti puhumista ja tämän hetken suosikkisana on äiti, kaikissa eri variaatioissaan: ääääiti, äittthi, äitiiii... Mutta tulee sieltä ihan sujuvasti kyllä se äitikin! Ja tätä sanaa meillä hoetaan ihan koko ajan, oli äiti lähistöllä tai ei, ja sana vaikuttaa tarkoittavan ihan kaikkea. No, äitihän on tietysti kaikki kaikessa, että oikeilla jäljillä ollaan...!
Lotta on muuten oppinut myös sanat lamppu ja kello. Ei se neitipieni niitä vielä sano, mutta osaa katsoa niitä, kun kysytään "missä kello?" tai "missä lamppu?". Mitähän muita sanoja meillä jo ymmärretään - no, isi ainakin!
Lotta on muuten oppinut myös sanat lamppu ja kello. Ei se neitipieni niitä vielä sano, mutta osaa katsoa niitä, kun kysytään "missä kello?" tai "missä lamppu?". Mitähän muita sanoja meillä jo ymmärretään - no, isi ainakin!
tiistai 17. marraskuuta 2009
Rokotuksia ja taiteilua
Tänään käytiin ottamassa Lotalle kausi- ja sikainfluenssarokotteet. Neuvolavisiitti oli oikein mukava, ja siellä käytiin yhdessä Karinin ja Aaronin kanssa. Paikalla oli monia muitakin tuttuja, mm. Elina ja Aada. Lotta vähän itki kumpaakin rokotetta, mutta rauhoittui samantien kun sai olla äidin sylissä ja halia. Lopulta neiti naureskeli neuvolantädeille, ja jopa vilkutti näille, kun lähdettiin huoneesta (Lotan ensimmäiset vilkutukset!). Eli hienosti meni rokotukset ja Lotta oli tosi reipas!
Eilen käytiin muuten taas siellä värikylvyssä, ja Lotta sai maalata eli siis sotkea värjätyllä piimällä ja marjasoseella. Hyvin Lotta viihtyi, mutta ei kovin paljon innostunut väreillä sotkemaan - muiden vauvojen paperit oli koko paperin laidasta laitaan värissä, mutta meidän neiti taiteili vaan hieman paperin keskelle. Maaleja oli kuitenkin kiva maistella, samoin pellavansiemeniä ja perunajauhoa! Ensi viikolla on vielä yksi kerta, mutta ehkä me jotain sotkemispuuhia, ei kun siis tietysti taiteilupuuhia jatketaan myöhemmin kotonakin, kun on nyt saatu vähän mallia ja ideoita...!
Eilen käytiin muuten taas siellä värikylvyssä, ja Lotta sai maalata eli siis sotkea värjätyllä piimällä ja marjasoseella. Hyvin Lotta viihtyi, mutta ei kovin paljon innostunut väreillä sotkemaan - muiden vauvojen paperit oli koko paperin laidasta laitaan värissä, mutta meidän neiti taiteili vaan hieman paperin keskelle. Maaleja oli kuitenkin kiva maistella, samoin pellavansiemeniä ja perunajauhoa! Ensi viikolla on vielä yksi kerta, mutta ehkä me jotain sotkemispuuhia, ei kun siis tietysti taiteilupuuhia jatketaan myöhemmin kotonakin, kun on nyt saatu vähän mallia ja ideoita...!
torstai 12. marraskuuta 2009
keskiviikko 11. marraskuuta 2009
8 kk neuvolakuulumisia
Tänään Lotalla oli 8 kk neuvola ja lääkärintarkastus. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun neitiä ei lääkäri harmittanut! Lääkärin huoneessa oli katossa kiva perhosmobile, jota Lotta tuijotteli naureskellen tyytyväisenä, ja vaikka lääkäritäti jutteli Lotalle ja antoi erilaisia tavaroita käteen, niin yhtään ei vierastuttanut. Vähän tosin alkoi harmittaa, kun piti mennä hoitopöydälle makaamaan ja lääkäri lonkkia tutkiessaan vähän taivutteli jalkoja ja muutenkin tutkaili.
Painoa Lotalla on nyt 9565 g, pituutta 73,5 cm ja päänympärys on 45 cm. Aikaisemmin pituus ja paino ovat olleet kasvukäyrän ylälaitamilla, mutta nyt kasvu on tasaantunut sen verran, että paino oli täsmälleen keskiarvokäyrällä, ja pituus oli yhden jonkun yksikön verran yläkäyrällä tai siis sillä ekalla yläkäyrällä, vai miten se nyt sanotaankaan...
Pinsettiotetta testatakseen lääkäritäti antoi Lotalle rusinan, joka ei kyllä ihan vielä pelkällä etusormella ja peukalolla pöydältä käteen tarttunut, mutta lähellä se on! Rusina putosi lattialle, mutta kotona sitten maisteltiin rusinoita ensimmäistä kertaa, ja hienosti Lotta sai ne itse pöydältä omaan suuhunsa! Tänään maisteltiin ekan kerran myös lehmänmaitotuotteita (vaikka onhan Lotta äidinmaidonkorviketta syönyt koko pienen ikänsä) raejuuston muodossa. Ja hyvin maistui! Meillä menee maitoa nykyään sen verran vähän, että aloitellaan jo hapanmaitotuotteilla nyt, että saadaan tarpeeksi kalsiumia.
Lotalla näyttää vierastaminen vähän jo helpottaneen, sillä neuvolavisiitillä ei tätejä vierastettu, eikä myöskään lattiankorjaajasetää, joka kävi iltapäivällä parkettia paikkaamassa. Mummillakin käytiin tänään kylässä, ja Lotalla oli taas ruokapöydässä kunnon hassuttelut käynnissä. Ja Rene-koiraankin tehtiin taas lähempää tuttavuutta - pitihän sitä vähän koettaa karvoista kiskoa! Ja pitihän Renenkin tietysti vähän saada Lotan sormia nuoleskella...!
Painoa Lotalla on nyt 9565 g, pituutta 73,5 cm ja päänympärys on 45 cm. Aikaisemmin pituus ja paino ovat olleet kasvukäyrän ylälaitamilla, mutta nyt kasvu on tasaantunut sen verran, että paino oli täsmälleen keskiarvokäyrällä, ja pituus oli yhden jonkun yksikön verran yläkäyrällä tai siis sillä ekalla yläkäyrällä, vai miten se nyt sanotaankaan...
Pinsettiotetta testatakseen lääkäritäti antoi Lotalle rusinan, joka ei kyllä ihan vielä pelkällä etusormella ja peukalolla pöydältä käteen tarttunut, mutta lähellä se on! Rusina putosi lattialle, mutta kotona sitten maisteltiin rusinoita ensimmäistä kertaa, ja hienosti Lotta sai ne itse pöydältä omaan suuhunsa! Tänään maisteltiin ekan kerran myös lehmänmaitotuotteita (vaikka onhan Lotta äidinmaidonkorviketta syönyt koko pienen ikänsä) raejuuston muodossa. Ja hyvin maistui! Meillä menee maitoa nykyään sen verran vähän, että aloitellaan jo hapanmaitotuotteilla nyt, että saadaan tarpeeksi kalsiumia.
Lotalla näyttää vierastaminen vähän jo helpottaneen, sillä neuvolavisiitillä ei tätejä vierastettu, eikä myöskään lattiankorjaajasetää, joka kävi iltapäivällä parkettia paikkaamassa. Mummillakin käytiin tänään kylässä, ja Lotalla oli taas ruokapöydässä kunnon hassuttelut käynnissä. Ja Rene-koiraankin tehtiin taas lähempää tuttavuutta - pitihän sitä vähän koettaa karvoista kiskoa! Ja pitihän Renenkin tietysti vähän saada Lotan sormia nuoleskella...!
tiistai 10. marraskuuta 2009
Ensimmäinen isänpäivä
Isänpäivää juhlittiin meillä koko viikonloppu. Lauantaipäivä vietettiin papan ja mummun seurassa isän ollessa enduroa ajamassa. Sunnuntai alkoi mukavasti vauvauinnilla, ja loppupäivä meni kotona köllötellessä - välissä tosin piipahdettiin isänpäiväkahvilla mammalla ja papalla ukin kanssa.
Lauantai-iltana otettiin sormivärit käyttöön ja tehtiin kortteja ja maalauksia. Käsikuvien painamisesta Lotta ei oikein tykännyt, mutta jalankuvien tekeminen oli jo ihan mukavaa puuhaa. Tuli hienoja teoksia!
Isänpäivän lähestyessä aloin miettiä, että hei, mehän on vietetty kerran jo äitienpäivää! Mutta miten ihmeessä siitä ei ole mitään muistikuvia...? No, aikani pohdittuani muistin, että minähän olin silloin kovassa flunssassa, ja koko päivä taisi mennä sängyn pohjalla... Se kuitenkin jäi mieleen, että isä kävi Lotan kanssa keräämässä valkovuokkoja äidille!
Lotalla on ääni ihan käheänä ja vähän nenä vuotaa (kuumetta ei onneksi), joten jäi maanantaina värikylpy väliin. Onneksi tuli jo viikonloppuna kotoa maalattua! On muuten neiti alkanut höpöttää entistä enemmän. Välillä neitipieni viihtyy itsekseen lattialla köllötellen ja leluja tutkaillen pitkät tovit, ja puhua pulputtaa itsekseen kaiken maailman juttuja. Ja tänään aamulla sanoi ihan selvästi "äiti"! Liikkumistakin tapahtuu koko ajan enemmän, vielä ei tosin eteenpäin, mutta napansa ympäri ja taaksepäin käsillä auttaen Lotta pyörii jo tosi vikkelästi. Tällä tavoin pääsee yllättävän nopeasti jo keittiön kaapeille...!
Ps. Yöt menee taas levottomasti - olemme palanneet yömaitoon ja ensimmäisen yöheräämisen jälkeen siirrymme aina perhepetiin... Mutta ei se mitään, äiti lopetti nukkumaanmenosta ja öistä stressaamisen, niin johan helpotti! Kyllä ne paremmat yöunet sieltä sitten joskus tulee, jos on tullakseen...!
Lauantai-iltana otettiin sormivärit käyttöön ja tehtiin kortteja ja maalauksia. Käsikuvien painamisesta Lotta ei oikein tykännyt, mutta jalankuvien tekeminen oli jo ihan mukavaa puuhaa. Tuli hienoja teoksia!
Isänpäivän lähestyessä aloin miettiä, että hei, mehän on vietetty kerran jo äitienpäivää! Mutta miten ihmeessä siitä ei ole mitään muistikuvia...? No, aikani pohdittuani muistin, että minähän olin silloin kovassa flunssassa, ja koko päivä taisi mennä sängyn pohjalla... Se kuitenkin jäi mieleen, että isä kävi Lotan kanssa keräämässä valkovuokkoja äidille!
Lotalla on ääni ihan käheänä ja vähän nenä vuotaa (kuumetta ei onneksi), joten jäi maanantaina värikylpy väliin. Onneksi tuli jo viikonloppuna kotoa maalattua! On muuten neiti alkanut höpöttää entistä enemmän. Välillä neitipieni viihtyy itsekseen lattialla köllötellen ja leluja tutkaillen pitkät tovit, ja puhua pulputtaa itsekseen kaiken maailman juttuja. Ja tänään aamulla sanoi ihan selvästi "äiti"! Liikkumistakin tapahtuu koko ajan enemmän, vielä ei tosin eteenpäin, mutta napansa ympäri ja taaksepäin käsillä auttaen Lotta pyörii jo tosi vikkelästi. Tällä tavoin pääsee yllättävän nopeasti jo keittiön kaapeille...!
Ps. Yöt menee taas levottomasti - olemme palanneet yömaitoon ja ensimmäisen yöheräämisen jälkeen siirrymme aina perhepetiin... Mutta ei se mitään, äiti lopetti nukkumaanmenosta ja öistä stressaamisen, niin johan helpotti! Kyllä ne paremmat yöunet sieltä sitten joskus tulee, jos on tullakseen...!
tiistai 3. marraskuuta 2009
Muskarivierailulla
Tänään musiikkiopiston muskarissa oli vierailupäivä, jonne pääsimme Lotan kanssa Aaronin ja Karinin vieraiksi. Istuimme muutamien vanhempien ja isovanhempien kanssa yleisönä, kun muskarilaiset soittivat, lauloivat ja leikkivät. Tietysti mekin osallistuimme paikaltamme leikkeihin ja lauloimme mukana, ja Lotta seurasi tarkkaan, mitä muut lapset touhusivat. Neitipieni viihtyi tosi hienosti koko 45 minuuttia äidin sylissä ja saimme mekin osallistua soittamiseen, kun soittimina olivat rytmikapulat ja niitä oli ylimääräisiä. Ja ne vasta Lotan mielestä olivatkin kivat! Pitänee kotiinkin hankkia sellaiset...! Harmi, että muskaritäti jää äitiyslomalle, eikä keväälle ole tiedossa muskaritunteja. Sellaiselle kun olisi ollut kiva Lotan kanssa mennä... No, pitää sitten musisoida kotona!
Muskari oli taas meidän päikkäriaikaan eli kymmeneltä, mutta tänään lähdimme jo yhdeksältä kotoa, jotta Lotta ehti nukkua vaunuissa pienet unet. Eilenhän yritimme siis samaa, mutta neitiä ei nukuttanut kuin vasta vähän ennen kuin pitikin jo mennä sisälle. Tänään oli parempi tuuri, sillä neiti ehti nukkua yli puoli tuntia rattaissa. Muskarin jälkeen vielä kahviteltiin Fenix-kahvilassa, jonka jälkeen kotona maittoikin sitten kolmen tunnin päikkärit yhdessä äidin kanssa! Aikas mukavaa!
Muskari oli taas meidän päikkäriaikaan eli kymmeneltä, mutta tänään lähdimme jo yhdeksältä kotoa, jotta Lotta ehti nukkua vaunuissa pienet unet. Eilenhän yritimme siis samaa, mutta neitiä ei nukuttanut kuin vasta vähän ennen kuin pitikin jo mennä sisälle. Tänään oli parempi tuuri, sillä neiti ehti nukkua yli puoli tuntia rattaissa. Muskarin jälkeen vielä kahviteltiin Fenix-kahvilassa, jonka jälkeen kotona maittoikin sitten kolmen tunnin päikkärit yhdessä äidin kanssa! Aikas mukavaa!
maanantai 2. marraskuuta 2009
Pieni värikylpijä
Tänään oltiin Lotan kanssa ensimmäistä kertaa Riihimäen Taidemuseon vauvojen värikylvyssä. Tällä ekalla kerralla ei vielä tehty mitään isompia väreihin tutustumisia, vaan tutustuttiin paikkaan (mm. katsastettiin kierrätysaiheinen näyttely) ja muihin lapsiin (joista suurin osa olikin meidän vauvajumpparyhmästä - eli tuttuja siis!). Lapset köllöttelivät lattialle levitetyn ison muovialustan päällä, johon oli teipattu kiinni erivärisiä paperin ja huovan paloja, joita sai sitten tutkailla. Alkuun siinä taisi olla joku kangaskin, jolla tehtiin aaltoja ilmassa lasten päällä. Lopuksi tutustuttiin höyheniin, joita heiteltiin ilmaan ja ihmeteltiin myös omasta kädestä. Ne olivatkin Lotan mieleen, ja neiti ihmeissään tapitti ilmassa leijuvia haituvia!
Lotta ei hirveän paljon jaksanut innostua muusta kuin sitten lopuksi niistä höyhenistä, koska tämäkin harrastus on taas meidän päikkäriaikaan eli alkaa kymmeneltä. Lähdettiin kyllä aamulla kotoa jo yhdeksältä kävelylle, että Lotta olisi voinut ottaa päikkärit rattaissa, mutta kuten yleensäkin, neiti nukahti vasta vartti ennen kuin värikylpy alkoi... Ja kesken piti sitten herätä harrastamaan. Kamala äiti, kun raahaa lasta kaikkiin ihme paikkoihin kesken päikkärien!
Ai niin, olihan siellä vielä yksi Lotan mielestä tosi jännä juttu! Nimittäin salin nurkassa kököttävä kierrätys-näyttelyyn kuuluva iso vauva-patsas. Sitä Lotta aina välillä tuijotteli, ja kun mentiin lähemmäs, niin tutkaili innoissaan.
Tähän loppuun vielä unipäivitys (nämä nukkumisasiat kun on niin tärkeitä!): Lotta on jo melkein viikon ajan mennyt sekä päivä- että yöunille ilman sen kummempia nukuttamisia, eikä huutaakaan ole tarvinnut yhtään! Taisi pienestä unikouluttamisesta olla apua! Ihanaa! Aamuyöstä neiti tosin on sen verran rauhaton omassa sängyssään, että silloin päästään äidin ja isän viereen nukkumaan loppu-unien ajaksi... Lotan mielestä varmasti aivan ihanaa sekin - ja onhan se aamuherätys itsellekin ihana, kun pieni jokeltelee tyytyväisenä vieressä!
Lotta ei hirveän paljon jaksanut innostua muusta kuin sitten lopuksi niistä höyhenistä, koska tämäkin harrastus on taas meidän päikkäriaikaan eli alkaa kymmeneltä. Lähdettiin kyllä aamulla kotoa jo yhdeksältä kävelylle, että Lotta olisi voinut ottaa päikkärit rattaissa, mutta kuten yleensäkin, neiti nukahti vasta vartti ennen kuin värikylpy alkoi... Ja kesken piti sitten herätä harrastamaan. Kamala äiti, kun raahaa lasta kaikkiin ihme paikkoihin kesken päikkärien!
Ai niin, olihan siellä vielä yksi Lotan mielestä tosi jännä juttu! Nimittäin salin nurkassa kököttävä kierrätys-näyttelyyn kuuluva iso vauva-patsas. Sitä Lotta aina välillä tuijotteli, ja kun mentiin lähemmäs, niin tutkaili innoissaan.
Tähän loppuun vielä unipäivitys (nämä nukkumisasiat kun on niin tärkeitä!): Lotta on jo melkein viikon ajan mennyt sekä päivä- että yöunille ilman sen kummempia nukuttamisia, eikä huutaakaan ole tarvinnut yhtään! Taisi pienestä unikouluttamisesta olla apua! Ihanaa! Aamuyöstä neiti tosin on sen verran rauhaton omassa sängyssään, että silloin päästään äidin ja isän viereen nukkumaan loppu-unien ajaksi... Lotan mielestä varmasti aivan ihanaa sekin - ja onhan se aamuherätys itsellekin ihana, kun pieni jokeltelee tyytyväisenä vieressä!
tiistai 27. lokakuuta 2009
Yöllistä elämää
Kirjoitanpa nyt taas jälleen kerran, mitä meillä tapahtuu öisin - tai lähinnä siis, mitä Lotan yöhön kuuluu.
Meillä ei enää syödä yömaitoa. Yösyöttöjen lopettaminen sujui ihan uskomattoman hämmästyttävän ihmeellisen helposti! Tuli aiheesta juttua yhden tutun kanssa, ja pohdin ääneen, että mitenhän sitä vielä siitä yömaidosta pääsisi eroon. No, ohjeena 2-vuotiaan tytön äidiltä sain, että sillä tavalla, että et vaan anna sitä. How simple! Ajattelin, että eihän se nyt niin yksinkertaisesti voi sujua. Mutta Lotta yllätti!
Viime viikolla yhtenä yönä en sitten antanut maitoa, kun Lotta kähisteli omassa huoneessaan - kävin vain laittamassa tutin suuhun, ja muutaman minuutin nukuttamisen jälkeen neiti oli takaisin unessa. Ja aamulla vasta heräsi syömään maitoa. Seuraavina öinä jatkettiin samalla linjalla, ja tuntuu, ettei neiti edes kaipaa sitä maitopulloa.
Nukkumaan Lotta menee yleensä kahdeksan aikaan, ja herää aamulla seitsemän maissa. Yöllä herätään edelleen ainakin kerran (olisiko tottumuksesta yömaitoon...?), joskus useammin. Nykyään Lotta nukkuu siis yöt omassa sängyssään omassa huoneessaan. Tosin joskus, jos oikein kovasti harmittaa (eli ei rauhoituta ollenkaan omaan sänkyyn), niin sitten pääsee äidin ja isän väliin nukkumaan. Hampaidentulo muun muassa on sellainen tekijä, joka harmittaa vietävästi. Nytkin taitaa olla tulossa lisää hampaita, kun sormet on ihan koko ajan suussa, ja ainakin alaikenissä on selvää turvotusta.
Nukkumaanmeno on välillä ihan superhelppoa - pieni vain kannetaan omaan sänkyyn, ja nukahtaa samantien! Välillä iltaisin omaan sänkyyn ei haluta sitten millään. Nyt meillä on otettu ihan tavaksi, että kun kaikki perusjutut on tsekattu, niin neiti saa oman aikansa sängyssään huudella. Yleensä nukahtaa kuitenkin suht nopeasti ilman, että tarvitsee mennä sitten enää rauhoittelemaan.
Päikkäreitä meillä muuten on nykyään kahdet, enää harvemmin kolmet.
Meillä ei enää syödä yömaitoa. Yösyöttöjen lopettaminen sujui ihan uskomattoman hämmästyttävän ihmeellisen helposti! Tuli aiheesta juttua yhden tutun kanssa, ja pohdin ääneen, että mitenhän sitä vielä siitä yömaidosta pääsisi eroon. No, ohjeena 2-vuotiaan tytön äidiltä sain, että sillä tavalla, että et vaan anna sitä. How simple! Ajattelin, että eihän se nyt niin yksinkertaisesti voi sujua. Mutta Lotta yllätti!
Viime viikolla yhtenä yönä en sitten antanut maitoa, kun Lotta kähisteli omassa huoneessaan - kävin vain laittamassa tutin suuhun, ja muutaman minuutin nukuttamisen jälkeen neiti oli takaisin unessa. Ja aamulla vasta heräsi syömään maitoa. Seuraavina öinä jatkettiin samalla linjalla, ja tuntuu, ettei neiti edes kaipaa sitä maitopulloa.
Nukkumaan Lotta menee yleensä kahdeksan aikaan, ja herää aamulla seitsemän maissa. Yöllä herätään edelleen ainakin kerran (olisiko tottumuksesta yömaitoon...?), joskus useammin. Nykyään Lotta nukkuu siis yöt omassa sängyssään omassa huoneessaan. Tosin joskus, jos oikein kovasti harmittaa (eli ei rauhoituta ollenkaan omaan sänkyyn), niin sitten pääsee äidin ja isän väliin nukkumaan. Hampaidentulo muun muassa on sellainen tekijä, joka harmittaa vietävästi. Nytkin taitaa olla tulossa lisää hampaita, kun sormet on ihan koko ajan suussa, ja ainakin alaikenissä on selvää turvotusta.
Nukkumaanmeno on välillä ihan superhelppoa - pieni vain kannetaan omaan sänkyyn, ja nukahtaa samantien! Välillä iltaisin omaan sänkyyn ei haluta sitten millään. Nyt meillä on otettu ihan tavaksi, että kun kaikki perusjutut on tsekattu, niin neiti saa oman aikansa sängyssään huudella. Yleensä nukahtaa kuitenkin suht nopeasti ilman, että tarvitsee mennä sitten enää rauhoittelemaan.
Päikkäreitä meillä muuten on nykyään kahdet, enää harvemmin kolmet.
sunnuntai 25. lokakuuta 2009
Pieni hassuttelija
Tänään päivämme alkoi perinteisesti vauvauinnilla, ja tällä kertaa meidän seurana oli Satu-täti. Isän uintivuorot jatkuvat sitten taas ensi kerralla...! Tänään sukellettiin jo useamman kerran, ja Lotta polskutteli kovasti jaloilla Sadun uittaessa. Olihan mukava aloitus päivälle!
Lotasta on tullut aivan ihastuttavaa pöytäseuraa, ja erittäin viihdyttävää sellaista! Syöttötuolissa neiti viihtuu oikein hyvin, ja Lotta innoissaan maistelee kaikkia uusia makuja. Viikonlopun aikana Lotta on saanut mm. rucolaa ja tuoretta korianteria. Nam nam, mitä herkkuja! Lisäksi Lotta hassuttelee, naureskelee, tekee hassuja ilmeitä, päristelee ja puhisee. Ja kanssaistujia naurattaa! On se vaan niin ihana pieni nöpönenä!
Lotasta on tullut aivan ihastuttavaa pöytäseuraa, ja erittäin viihdyttävää sellaista! Syöttötuolissa neiti viihtuu oikein hyvin, ja Lotta innoissaan maistelee kaikkia uusia makuja. Viikonlopun aikana Lotta on saanut mm. rucolaa ja tuoretta korianteria. Nam nam, mitä herkkuja! Lisäksi Lotta hassuttelee, naureskelee, tekee hassuja ilmeitä, päristelee ja puhisee. Ja kanssaistujia naurattaa! On se vaan niin ihana pieni nöpönenä!
torstai 22. lokakuuta 2009
Vauvakinoilua
Tänään vietettiin Helsinki-päivää Hannan ja Lauran kanssa, ja käytiin vauvakinossa katsomassa Pihalla-leffaa. Oli muuten hyvä elokuva, ja uskomatonta mutta totta - ruotsinkielinen tekstitys oli iso apu mukana kärryillä pysymisessä! Leffa kun oli suomenkielinen, niin aina ei ihan kuullut, mitä ne puhuivat... eli tuli siis siinä kielikylpyäkin samalla!
Lotan kanssa sujui leffassa oikein mallikkaasti, kuten viime kerrallakin. Lotta söi lounasta ja otti pienet sylipäikkärit, ja ihmetteli välkkyvää kangasta. Popcornit olisivat myös maistuneet, äiti vaan oli tylsä ja ei niitä pienelle antanut...
Junamatkat myös menivät mukavasti. Menomatkalla tosin äiti jotenkin ohitti sen junavaunun, jonne saa alakertaan rattaat omalle paikalleen, ja mentiin sisään tavalliseen vaunuun. No, eihän sinne saa rattaita sisälle, vaan pitäisi jättää siihen eteistilaan. Ja niinhän ei voinut tehdä, sillä Lotalla oli päikkärit tuloillaan ja ei neitiä olisi voinut yksin siihen jättää nukkumaan. Tai äiti ei millään olisi halunnut myöskään seistä koko matkaa. Onneksi kanssamatkustajista löytyi mukava setä (joka myös auttoi rattaiden junaannostossa), joka selvitti, missä päin on meille sopiva vaunu, ja auttoi meidät muutamista rappusista matkalla tuohon vaunuun. Että kiitosta vaan!
Helsinki-päivän jälkeen suuntasimme vielä kohti mummulaa ja pappalaa. Paikalla oli myös Satu-täti, joka saapui tänään viikonlopuksi Suomeen visiitille. Lotta sai tuliaisiksi ihanan pupu-pehmolelun sekä lehmä-mukin. Pupu sai heti kovaa kyytiä Lotan käsissä! Ja muki sitten odotteleekin kaapissa, kunnes neidillä pysyy kuppi omassa kädessä...
Ps. Ja samalla reissulla äitikin sai tänään vihdoin viimein sen sormuksen!
Pps. Tänään unille meneminen oli taas vähän vaativampaa...
Lotan kanssa sujui leffassa oikein mallikkaasti, kuten viime kerrallakin. Lotta söi lounasta ja otti pienet sylipäikkärit, ja ihmetteli välkkyvää kangasta. Popcornit olisivat myös maistuneet, äiti vaan oli tylsä ja ei niitä pienelle antanut...
Junamatkat myös menivät mukavasti. Menomatkalla tosin äiti jotenkin ohitti sen junavaunun, jonne saa alakertaan rattaat omalle paikalleen, ja mentiin sisään tavalliseen vaunuun. No, eihän sinne saa rattaita sisälle, vaan pitäisi jättää siihen eteistilaan. Ja niinhän ei voinut tehdä, sillä Lotalla oli päikkärit tuloillaan ja ei neitiä olisi voinut yksin siihen jättää nukkumaan. Tai äiti ei millään olisi halunnut myöskään seistä koko matkaa. Onneksi kanssamatkustajista löytyi mukava setä (joka myös auttoi rattaiden junaannostossa), joka selvitti, missä päin on meille sopiva vaunu, ja auttoi meidät muutamista rappusista matkalla tuohon vaunuun. Että kiitosta vaan!
Helsinki-päivän jälkeen suuntasimme vielä kohti mummulaa ja pappalaa. Paikalla oli myös Satu-täti, joka saapui tänään viikonlopuksi Suomeen visiitille. Lotta sai tuliaisiksi ihanan pupu-pehmolelun sekä lehmä-mukin. Pupu sai heti kovaa kyytiä Lotan käsissä! Ja muki sitten odotteleekin kaapissa, kunnes neidillä pysyy kuppi omassa kädessä...
Ps. Ja samalla reissulla äitikin sai tänään vihdoin viimein sen sormuksen!
Pps. Tänään unille meneminen oli taas vähän vaativampaa...
tiistai 20. lokakuuta 2009
Vähän helpompi nukkumaanmeno
Tänään Lotta menikin sitten jo helpommin nukkumaan. Iltasadun ja laulujen jälkeen Lotta meni sänkyyn, ja jäi sinne nukkumaan muutaman minuutin äidin sormiaan hypisteltyään. Radiosta tuli samalla joku Metallican hidas biisi, taisi olla hyvää unimusiikkia...! Kymmenen minuutin kuluttua alkoi tosin kuulua itkua, joka onneksi lakkasi itsekseen melkein saman tien. Kello on tosin nyt vasta kahdeksan, joten tähän iltaan voi mahtua kyllä vielä heräilyjä ja itkua... Mutta toivossa on hyvä elää!
Tänään päivällä Lotta oli jotenkin kauhean väsyneen oloinen, ja nukkuikin neljät päikkärit (kyllä, luit oikein...). Normaalisti on menty kolmilla, joskus kaksilla unilla. No, tulihan ainakin unta myös päivällä, kun viime päivinä päiväunet on jääneet kovin lyhyiksi. Ehkä silläkin on jotain osuutta nukkumaanmenon helppouteen...
Tänään päivällä Lotta oli jotenkin kauhean väsyneen oloinen, ja nukkuikin neljät päikkärit (kyllä, luit oikein...). Normaalisti on menty kolmilla, joskus kaksilla unilla. No, tulihan ainakin unta myös päivällä, kun viime päivinä päiväunet on jääneet kovin lyhyiksi. Ehkä silläkin on jotain osuutta nukkumaanmenon helppouteen...
maanantai 19. lokakuuta 2009
Kyläilypäivä
Tänään käytiin Lotan kanssa Lotan kummeilla kyläilemässä Vantaalla. Matka taittui rattoisasti junalla, joka on Lotankin mielestä ilmeisesti oikein mukava matkustustapa - ainakin neiti katselee tarkkaavaisena muita matkustajia ja maisemia. Tikkurilan asemalta matka jatkui bussilla, ja voi että se on kyllä kätevää, kun siellä Vantaalla pääsee julkisilla ilmaiseksi rattaiden kanssa! Saisivat ottaa mallia täällä omassa kylässäkin tuosta! Tai no, kyllähän sitä joku taisi valtuustossa jokin aika sitten kysellä, mutta ei ollut vielä sen aika Riihimäellä...
Edellinen yhteinen ravintolareissu ei sujunut kovin iloisissa merkeissä (Lotta huusi koko visiitin ajan...), mutta tällä kertaa olikin jo ihan toinen ääni kellossa! Lotta kun viihtyy nykyään ravintoloissa oikein hyvin syöttötuolissa istuessa ja jotain evästä mutustellessa. Parasta tietysti on, kun saa äidin lautaselta vähän jotain - leipää, kurkkua, tomaattia tai muuta vastaavaa. Kyläilyvisiitin päätteeksi käytiin vielä kahvittelemassa kummien kotona, josta Lotalle löyty kasa kivoja vauvalelujakin! Takaisin kotiin tultiinkin sitten isän kyydillä, ja matkalla käytiin ostamassa Lotalle uusi istuin autoon - turvakaukalo kun on käymässä jo pieneksi.
Lotta sanoi viikonloppuna kaiken muun pulinan seassa muutaman kerran ihan selvästi "heppa" ja tänään kun Lotan kummitäti sanoi Lotalle, että sano heppa, niin Lotta toisti sanan perässä! Ja kotona illalla sama juttu - on se pieni vaan jo niin taitava!
Nukkumaanmenot on taas muuttuneet vähän haasteellisiksi (silläkin on varmaan osuutta asiaan, että Lotta pääsi parina yönä äidin ja isän viereen, kun vaikutti mahavaivaiselta). Omaan sänkyyn nukkumaan meneminen illalla on Lotan mielestä jotain ihan kamalaa, ja mukana seuraa oikein raivoisaa huutoa ja kiljuntaa. Muutama ilta meni niin, että koko ajan sai käydä rauhoittelemassa ja hyssyttelemässä, eikä neidillä selvästi ollut kuitenkaan mitään sen kummempaa hätää (etenkin, kun välillä huuto kuitenkin taukosi).
Sitten päädyttiin taas eilen ja tänään odottelemaan, ja lopulta neiti sitten nukahtikin itsekseen - niin ikävältä kuin se kuulostaakin ja varsinkin tuntuukin (joo, äitikin melkein alkaa itkeä...), niin huutamisen jälkeen. Ja ainakin viime yönä nukuttiin hyvin aamuyöhön asti, jolloin juotiin maitoa, ja sen jälkeen uni tulikin helposti omassa sängyssä, jossa nukuttiin aamuun asti. Toivottavasti sama juttu tulevanakin yönä!
Edellinen yhteinen ravintolareissu ei sujunut kovin iloisissa merkeissä (Lotta huusi koko visiitin ajan...), mutta tällä kertaa olikin jo ihan toinen ääni kellossa! Lotta kun viihtyy nykyään ravintoloissa oikein hyvin syöttötuolissa istuessa ja jotain evästä mutustellessa. Parasta tietysti on, kun saa äidin lautaselta vähän jotain - leipää, kurkkua, tomaattia tai muuta vastaavaa. Kyläilyvisiitin päätteeksi käytiin vielä kahvittelemassa kummien kotona, josta Lotalle löyty kasa kivoja vauvalelujakin! Takaisin kotiin tultiinkin sitten isän kyydillä, ja matkalla käytiin ostamassa Lotalle uusi istuin autoon - turvakaukalo kun on käymässä jo pieneksi.
Lotta sanoi viikonloppuna kaiken muun pulinan seassa muutaman kerran ihan selvästi "heppa" ja tänään kun Lotan kummitäti sanoi Lotalle, että sano heppa, niin Lotta toisti sanan perässä! Ja kotona illalla sama juttu - on se pieni vaan jo niin taitava!
Nukkumaanmenot on taas muuttuneet vähän haasteellisiksi (silläkin on varmaan osuutta asiaan, että Lotta pääsi parina yönä äidin ja isän viereen, kun vaikutti mahavaivaiselta). Omaan sänkyyn nukkumaan meneminen illalla on Lotan mielestä jotain ihan kamalaa, ja mukana seuraa oikein raivoisaa huutoa ja kiljuntaa. Muutama ilta meni niin, että koko ajan sai käydä rauhoittelemassa ja hyssyttelemässä, eikä neidillä selvästi ollut kuitenkaan mitään sen kummempaa hätää (etenkin, kun välillä huuto kuitenkin taukosi).
Sitten päädyttiin taas eilen ja tänään odottelemaan, ja lopulta neiti sitten nukahtikin itsekseen - niin ikävältä kuin se kuulostaakin ja varsinkin tuntuukin (joo, äitikin melkein alkaa itkeä...), niin huutamisen jälkeen. Ja ainakin viime yönä nukuttiin hyvin aamuyöhön asti, jolloin juotiin maitoa, ja sen jälkeen uni tulikin helposti omassa sängyssä, jossa nukuttiin aamuun asti. Toivottavasti sama juttu tulevanakin yönä!
lauantai 17. lokakuuta 2009
perjantai 16. lokakuuta 2009
Höpöttelyä
Mitä lie viime yönä tapahtunut (muutakin kuin että Lotta nukkui koko yön omassa huoneessaan!), kun neiti heräsi aamulla ja heti oli kova höpötys käynnissä. Eikä se ollut mitään aaaaa tai muuta hyminää tai kiljahtelua, kuten aikaisemmin, vaan paljon erilaisia sanoja - joiden tarkoitus tosin jäi äidille vähän epäselväksi... Peräkkäin tuli vaikka mitä kirjaimia ja mitä erilaisimmissa yhdistelmissä. Nyt kun sitten vielä ymmärtäisimme me muutkin siitä jotain...!
maanantai 12. lokakuuta 2009
Veden alla
Eilen oltiin Lotan kanssa ensimmäistä kertaa kaksistaan vauvauinnissa, kun isä oli kepillä reikäpalloa huitomassa (ja saipa sitten myös pallon verkkoonkin...!). Äitiä vähän jännitti etukäteen, että mitenhän se sujuu, mutta hienostihan me siellä pärjättiin! Suurin vaikutus tähän oli ehkä sillä, että Lotta nukkui päiväunet ennen uintia, mitä yleensä ei siis tapahdu. Sitten neiti jaksoi hienosti uinnit, jonka jälkeen jaksoi vielä odottaa, että äiti sai rauhassa peseytyä ja pukea.
Eilinen uintikerta olikin erityinen, sillä Lotta sukelsi ensimmäistä kertaa! Hieman neiti räpytteli silmiään pinnalle päästyään, mutta näytti sukeltaminen kuitenkin olevan kivaa puuhaa neidin mielestä. Viikon päästä sitten taas uudestaan, ja isäkin pääsee näkemään!
Eilinen uintikerta olikin erityinen, sillä Lotta sukelsi ensimmäistä kertaa! Hieman neiti räpytteli silmiään pinnalle päästyään, mutta näytti sukeltaminen kuitenkin olevan kivaa puuhaa neidin mielestä. Viikon päästä sitten taas uudestaan, ja isäkin pääsee näkemään!
lauantai 10. lokakuuta 2009
Potalla!
Tänään se tapahtui - ekat kakat pottaan! Tässä yhteydessä todettakoon, että kyllä, pienten lasten vanhemmilla ei ole muuta jutun juurta, kuin lastensa perusruumiintoiminnot: kakat, pissat, syömiset, itkemiset, nauramiset, nukkumiset... Tai no, ehkä sitä joskus tulee jostain muustakin juteltua, toivottavasti...!
Meillä on siis tämän viikon ajan tutustuttu pottaan eli käyty vaipanvaihdon yhteydessä sitä ihmettelemässä ja siinä istumassa. Joskus on istuttu potalla jopa 15 minuuttia leluilla leikkien, mutta ei, mitään ei pottaan ole tullut. Ja annas olla, kun laitat neidin takaisin hoitopöydälle, niin sitten kyllä pissattaa! No, tänään sitten kuitenkin oli hyvä ajoitus, kun syömisen jälkeen ehdittiin sopivasti potalle kakalle. Lottahan ei itse kyllä vielä pitkään aikaan osaa potalle pyytää, kun olisi tarvetta, mutta tässä vaiheessahan kyse onkin lähinnä siitä, miten äiti/isä osaa ajoittaa potalle menon. Viikon harjoittelun jälkeen äiti on siis alkanut jo vähän oppia!
Meillä on siis tämän viikon ajan tutustuttu pottaan eli käyty vaipanvaihdon yhteydessä sitä ihmettelemässä ja siinä istumassa. Joskus on istuttu potalla jopa 15 minuuttia leluilla leikkien, mutta ei, mitään ei pottaan ole tullut. Ja annas olla, kun laitat neidin takaisin hoitopöydälle, niin sitten kyllä pissattaa! No, tänään sitten kuitenkin oli hyvä ajoitus, kun syömisen jälkeen ehdittiin sopivasti potalle kakalle. Lottahan ei itse kyllä vielä pitkään aikaan osaa potalle pyytää, kun olisi tarvetta, mutta tässä vaiheessahan kyse onkin lähinnä siitä, miten äiti/isä osaa ajoittaa potalle menon. Viikon harjoittelun jälkeen äiti on siis alkanut jo vähän oppia!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)