Anteeksi

Meillä on tähän mennessä Lotan kanssa tutustuttu anteeksi-sanaan lähinnä vain silloin, kun joku toinen lapsi on Lottaa ohi mennessään huitaissut tai halannut tai suukotellut Lotan mielestä liian rajusti, tai sitten äiti on jotain koheltanut. Lotta ei oikein tykkää, että toiset lapset - tai aikuisetkaan - koskevat (etenkin, kun yleensä se tulee lapsilta yllättäen ja vauhdin kera), eikä itsekään koske toisiin.

No, nyt on sitten Lotan vuoro opetella pyytämään anteeksi. Jostain ihmeen kummasta Lotta on keksinyt, että äitiä pitää läpsiä, ja sehän ei sovi! Muutaman kerran ihan viime aikoina on myös neiti tarrannut äitiä korvakorusta tai heittänyt mukin (onneksi muovisen!) seinään. Sitten Lottaa komennetaan (muutaman kerran on Lotalla alkanut huuli väpättää ja on tullut itselleenkin paha mieli) ja sitten pyydetään anteeksi. Aina ei anteeksipyyntö-pyyntö mene perille asti, mutta aika hyvin Lotta on sen jo oppinut.

Joskus neitipienellä taitaa mennä jotenkin ajatukset sekaisin, kun häntä käsketään pyytämään anteeksi, niin anteeksipyynnön sijaan Lotta toteaa: "Lotta menee auton alle". Hui! Johtuisiko tämä kuitenkin ihan yksinkertaisesti siitä, että anteeksipyyntötilanteessa ensin sanotaan, että ei saa tehdä sitä jotakin (aika tiukkaan sävyyn) ja sitten pitää pyytää anteeksi. Auton alle joutumisesta kun on puhuttu myös tiukkaan sävyyn, kun Lotta ei haluaisi pitää kädestä kiinni tietä ylitettäessä tms. Mene ja tiedä, ihmeelliset ovat pienen mielen polut...

Myöhäinen sairastupapäivitys

Nyt on jo sopivasti viikko vatsataudista takana, joten kirjataanpa nyt tännekin muutama asia muistiin.

Viime viikonloppuna oltiin siis Lotan kanssa yhtä aikaa vatsataudissa. Tosi kiva olotila tässä vaiheessa raskautta! Heti kun vatsa hetkeksi rauhoittui, niin sitten se pieni myllertäjä siellä alkoi pitää jumppahetkeä, ja kun se taas loppui, niin sitten oli vatsatautimyllerryksen vuoro...

Lotalla tauti meni onneksi aika nopeasti ohi. Oksentaminen kesti sen yhden yön, ja seuraavana päivänä oli virtaa sitten niin paljon, että ei olisi uskonut, että neiti ei ollut juuri yöllä nukkunut. Onneksi isä oli kunnossa pientä riehuttamassa ja leikittämässä! Itsellä se seuraava päivä meni voimia keräillessä akselilla sohva-sänky.

Ehdittiin jo ajatella, että päästiin koko vaivasta, kun se sitten torstaina iski vielä isällekin. No, ei kaksi kolmatta, mutta nyt onneksi ollaan jo kaikki terveinä!

Vatsatautia on muuten täällä meillä päin ollut kovasti liikenteessä viime viikkoina. Johtuneeko pakkasten laskemisesta (eikös silloin aina ala myös jotkut flunssa-aallot ym...?) vai mikä lie pöpö...

Muisteluja

Kävin juuri lukemassa vanhoja blogitekstejä, niitä ihan ensimmäisiä. Ja onneksi on tullut kirjoitettua ylös kaikenlaisia tapahtumia, sillä eihän Lotan alkuajoista muista näköjään enää mitään! Siellä sitä oli mm. fiilistelyä pikku-Lotan 10-tuntisista yöunista ja monista päiväunista. Miten se tuntuukin niin kaukaiselta ajalta, ja nukkuiko se neiti muka niin paljon...? Ja ne ensimmäiset ääntelyt ja tuhinat videolla, miten niitäkään ei oikein meinaa enää muistaa...?

Toivottavasti sitä saa aikaiseksi pikkuveikastakin kirjoitella ja valokuvia ja videoita napattua, että on sitten taas muistoja tallessa. Aika kun varmasti kahden kanssa kuluu vähintään tuplanopeudella - vai meneekö se jo triplaten? - ja sitten ei varmasti muista sitäkään vähää - etenkin, kun tapahtumiakin on sitten tuplasti.

Vai onko ne ekat jutut toisen lapsen kanssa sitten niin ihmeellisiä, kuin ensimmäisen kanssa? Ja ehtiikö niitä siinä arjen tohinassa kaikkia huomatakaan? Toivottavasti ovat ja toivottavasti ehtii! Ja toisaalta, ehkä sitä osaa paremmin nauttia hetkestä, kun tietää mitä on tulossa, ja etenkin kun tietää, miten nopeasti se aika lopulta kuluu. Ihan omituiselta tuntuu ajatella, että siitä on jo kohta kaksi vuotta, kun meistä kahdesta tuli kolme... ja kohta meitä onkin sitten jo neljä! Ja siitä on tosiaan myös kaksi vuotta, kun olen itse viimeksi ollut töissä, kun on viimeksi nukuttu heräilemättä pieniinkin inahduksiin tai paljaiden jalkojen tassutteluun lattialla, kun on viimeksi katsottu yömyöhään elokuvaa tai nukuttu puolille päiville. Melkein jo kaksi kokonaista ihanaa, onnentäyteistä, rankkaa, väsyttävää, koko ajan uutta mukanaan tuovaa, opettavaista, kasvattavaa, rakastettavaa vuotta. Kyllä elämä on ihmeellistä!

Pikkuveikkaa odotellessa

Tänään oli ylimääräinen sairaalavisiitti masuasukin kanssa, kyseessä oli siis synnytystapa- ja kokoarvio pikkuveikasta. Eipä siellä juuri muuta ihmeempää tapahtunut, kun että saatiin kokoarvio: tällä hetkellä painoa on arvion mukaan 3225g ja laskettuun aikaan mennessä sitä kertyisi noin 3800g. Eli siskoaan pienempi olisi arvion mukaan tämä pikkukaveri. Saas nähdä, pitääkö paikkansa...

Ei kuulemma ollut merkkejä, että olisi sieltä ihan heti kohta tulossa, vaikka itsestä siltä on tuntunut jo pitkään. On nimittäin pikkukaverin pää jo kiinnittynyt tuonne alas paikoilleen, ja etenkin päivän edetessä iltaa kohti maan vetovoima tekee tehtävänsä ja olo alkaa olla aika tukala. Kuten jostain luinkin, ihan kuin olisi pallo jalkojen välissä. No joo, pallohan se pää onkin... Mutta ei se mitään, odotellaan nyt sitten vaan...

Nyt isosisko-Lottakin jo hokee, että äiti synnyttää vauvan, äiti menee sairaalaan, vauva syntyy kohta, Lotta hoitaa vauvaa, Lotta antaa vauvalle tutin. Eli alkaa viime hetken odotus tarttua jo kaikkiin!

Lauleluja

Lotasta on kehittynyt aikamoinen lauleskelija, ja muskaristahan neiti tykkäsi kovasti silloin syksyllä. Lotta lauleskelee välillä itsekseen tuttuja lastenlauluja, ja musiikin soidessa hoilaa vieläkin kovempaa! Tällä hetkellä suosikkilauluja ovat Peppi Pitkätossu ja Muumi, sekä se joululaulu tip tap tip tap, jonka oikeaa nimeä äiti ei nyt muista.

Tällä viikolla avoimessa päiväkodissa oli musiikki-hetki, joka aloitettiin laulamalla jokaiselle lapselle lapsen omalla nimellä "Kukas se täällä tänään on - - - Lotta se täällä on". Tätä laulua Lotta onkin sitten hoilottanut koko viikon, ja äidin on pitänyt laulaa mukana kaikkien tuttujen lasten ja aikuisten nimillä.

Välillä Lotta oikein toden teolla keskittyy laulamaan: neiti seisoo paikallaan hievahtamatta ja katselee jonnekin ylöspäin kuin sanoja muistellakseen. Ja kukas tietää, ehkä oikein tarkkaan muisteleekin!

Vallaton vauva tulee kotiin

Vauvantuloon valmistautuminen jatkuu lukemalla Vallaton vauva tulee kotiin -kirjaa. Ensin saatiin opus lainaan kaverilta, mutta koska se oli Lotan mielestä kiva kirja ja halusi lukea sitä tosi usein - jopa heti aamulla herättyään, kun yleensä pitää saada joku lastenohjelma telkkarista - niin ostettiin sellainen ihan omaksi. Eikä tarvitse sitten palauttaa kaverille takaisin teipattua kirjaa, kun kurkistusluukut tunnetusti eivät pysy kovin pitkään paikoillaan...

Kirjan alkusivuilla Jaakon pikkusisko-vauva tulee sairaalasta kotiin, se syö maitoa, itkee ja sille vaihdetaan vaippaa. Tässä vaiheessa vauva on kiva ja kiinnostava. Kun kirja etenee, vauva kasvaa, ja melkein jokaisella sivulla Viivi-vauva tekee jotain, jota Lotta kommentoi: "Soo, soo vauva. Ei saa tehdä...".

Vauvaan tutustumiskirjasta on siis tullut mitä-ei-saa-tehdä-kirja. Mikä on muuten aika erikoista, kun luulisi, että tällaisen kirjan tarkoituksena olisi luoda vauvasta positiivisia ajatuksia... Kirjaa luettaessa Lotta tomerasti selostaa kirjan tapahtumia:" Ei saa vetää koiraa viiksistä. Ei saa syödä hiekkaa. Ei saa purra isiä varpaasta. Ei saa syödä saippuaa. Soo, soo." No, hauskaa luettavaa se tämäkin silti Lotan mielestä on! Ja ah, miten opettavaista, ajattelee äiti...

Vauvasta puhuttaessa Lotta muuten nykyään kommentoi: "Vauva syntyy". Eli vähän on jo neitipieni päässyt perille asiasta. Tänään pohdittiin, että mikä voisi olla vauvan nimi. Ehdottelin kaikenlaisia pojannimiä, mutta yksi vain oli Lotan mieleen: Otto. Olisiko syynä se, että Mauri Kunnaksen Tassulan tarinoita -kirjassa on krokotiilisisarukset Lotta ja Otto...? Tänään Lotta kyllä myös sanoi, että vauva on tyttö, ei poika. Otto-tyttö...?

Vauvan tuloon valmistautumista

Lotalle on jo pitkään puhuttu, että äidillä on vauva mahassa ja muita vauva-aiheisia juttuja. Lisäksi on käyty läpi, että mitä kaikkia tavaroita vauvalle annetaan, kuten esimerkiksi pinnasänky ja Lotan vanha talvipuku sekä muita Lotan vanhoja vaatteita.

Lotta hyvin jo muistaa, että vauva on siellä äidin mahassa, ja välillä on käynyt vauvaa eli siis mahaa silittelemässäkin. Muista vauvoistakin Lotta on alkanut enemmän kiinnostua, ja muistaa kertoa, että vauvalle annettiin maitoa tai että vauva itki, jos oltiin jossain, missä näin kävi. Myös omat nuket ovat saaneet aika ajoin runsaastikin hoivoaa, paijailuja ja tietysti myös maitoa pullosta.

Juteltiin taas tässä eräänä päivänä vauvasta ja sanoin Lotalle, että se vauva sieltä mahasta tulee kohta pois ja että se tulee tänne meille kotiin meidän kanssa asumaan. Tähän Lotta vastasi topakasti "Ei!". Kun kerroin tätä juttua muutamalle tutulle, niin joka kerta Lotta kommentoi samalla tavalla "Ei vauva tule meille!". Että näin...

Uimassa

Tänään käytiin Lotan kanssa piiiitkästä aikaa uimassa. Itse asiassa, viimeksi sisällä uimahallissa on oltu joskus viime keväänä, ihan alkuvuodesta, kun oli viimeiset vauvauinnit. Sen jälkeen on sitten pulikoitu uima-altaissa, ulkouimalassa ja järvessä, mutta sisälle halliin asti ei ole päästy. Koko syksyn ajan oltiin kyllä menossa, mutta sitten oli aina flunssaa tai jotain muuta tylsää...

No, tänään siis päästiin vihdoin viimein uimahalliin mummun kanssa, ja kylläpäs Lotta tykkäsi! Alkuun Lottaa vähän jännitti, eikä halunnut äidin sylistä pois. Lotta halusi mennä kokeilemaan jokaista allasta, mutta kun päästiin altaan reunalle, niin sitten pitikin päästä jo toiseen altaaseen. Uimalassa olivat myös tutut tytöt Vilma ja Emmi äitinsä kanssa, ja Lotta tietysti halusi sinne isoimpaan altaaseen, jossa tytötkin olivat. Reunalla taas ei sitten enää haluttukaan siihen altaaseen.

Lopulta päädyttiin siihen kaikista pienimpään ja matalimpaan altaaseen, ja sieltä Lottaa ei sitten olisi pois saanutkaan! Neiti innoissaan roiski vettä, leikki palloilla ja renkailla. Lotan uiminen tällä ekalla kerralla oli altaassa seisomista ja kyykkimistä, välillä neiti tosin horjahti ja otti käsillä pohjasta tukea. Eli melkein siis käsipohjaa, eikö...? Ehkä ensi kerralla sitten päästään jo vähän syvempään altaaseen ja voidaan muistutella mieleen uinti- ja sukelluspuuhia, joita kesälläkin tehtiin.

Joulutouhuja

Joulu tuli ja melkein jo menikin...! Joulun odotus sujui mukavasti ja rauhallisesti. Aatonaattona keiteltiin riisipuuroa ja paistettiin kinkku (toinen kinkku ikinä - eka oli kyllä parempi, kun äiti muisti jättää siihen vähän rasvaakin päälle kuorrutuksen alle, tästä toisesta kun tuli kaavittua puolivahingossa kaikki rasvat pois...), ja sitä kävivät maistelemassa mummi, tädit ja Ville.

Jouluaattoaamupäivänä saunottiin kotona, ja iltapäivällä mentiin sitten mummille joulupukkia tapaamaan. Kesken päivällisen Lotta alkoi yhtäkkiä itkeä, ja luultiin että neiti puri itseään kieleen syödessään tai jotain muuta vastaavaa. Itkuja tuli muutaman kerran illan aikana, ja huomattiin että Lotta olikin aika kuuman oloinen. Kotona mitattiin sitten melkein 39 astetta kuumetta. Lämpöä oli vielä seuraavanakin päivänä, tänään onneksi ei sitten enää ollenkaan. Vähän kipeän oloinen Lotta vielä ajoittain on, mitään muita oireita ei kuumeen lisäksi tosin ole ollut (ja toivottavasti ei nyt sitten enää tulekaan!), posket vaan ovat tosi punaiset.

Joulupukin saapumishetkellä Lotta oli ihan hyvällä mielellä, vaikka pukki tietysti vähän taisi pelottaakin. Kovin lähelle pukkia ei neiti uskaltanut mennä, mutta valokuvaa varten kiipesi pukin viereiselle tuolille serkkutyttöjen seisoessa turvallisesti siinä välissä. Sitten alkoikin taas itkettää, ja rauhoittumisessa kesti taas tovi. Katsottiin parhaaksi lähteä kotiin lepäämään, ja loput paketit avattiin sitten kotona. Joulupäivänä käytiin sitten mummulla ja papalla syömässä, ja sen päätteeksi vielä ukilla kahvilla.

Lotan ensimmäinen avaama paketti sisälsi Postimies Paten ja tämän auton, joista tulikin heti Lotan lempilelut! Pate ja auto piti saada kainaloon niin päiväunille kuin iltaunillekin. Myös radio-ohjattava auto näyttää olevan mielenkiintoinen, ja tietysti myös uutta Pingu-dvdtä pitää saada katsoa uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja uudestaan...

Joulua odotellessa

Lotan joulunalusaika on sujunut perinteiseen tyyliin: pipareita leipoen ja syöden, joulukalenteria availlen ja joulupukkia ihmetellen. Lotalla on muumi-joulukalenteri, josta ei tule suklaata tai muita herkkuja, vaan vielä parempaa: muumihahmoja! Meillä on nyt siis Muumitalon mukana tulleiden hahmojen lisäksi koko joukko erikokoisia Muumilaakson asukkaita, joitain jopa kolme kappaletta eri koossa!

Lotan mielipuuhaa näyttää olevan kerätä kaikki muumit ja muut johonkin koppaan tai laatikkoon, kantaa niitä ympäriinsä, kipata lattialle tai pöydälle, järjestellä niitä ja asetella seisomaan, ja sitten taas kerätä koppaan ja aloittaa kierros alusta. Juuri äskenkin neiti kipusi viereeni tuolille keittiön pöydän ääreen ja alkoi järjestellä muumeja riviin pöydälle.

Joulupukinkin Lotta jo tunnistaa! Aina kun jossain mainoslehtisessä tai muovikassissa on tuon punanuttuisen ukon kuva, Lotta heti osaa kertoa, että joulupukkihan se siinä! Saas nähdä, mitä neiti aattona pukista sanoo, kun viime jouluna tuli itku, kun piti "väkisin" mennä pukin syliin istumaan valokuvan ottamista varten...!

Aika menee vauhdilla...

...ja niin lujaa, että jää tänne kirjoittamisetkin nykyään vähän vähemmälle. Tällaista kaikkea on viime aikoina tapahtunut:

Lotta kävi ensimmäistä kertaa kampaajalla! Alkuun neitiä vähän jänskätti, ja leikkaamisen ajan piti istua sylissä ja pidellä äidin kädestä lujaa kiinni. Ja ilme oli tyypillinen harmistunut, kulmat kurtussa. Sitten Lotta huomasi helminauhaverhon, joka roikkui vähän matkan päässä. Sen kun neiti sai käteensä, niin johan alkoi olla kivaa! Leikkaushomman oltua ohi Lotta viipotti ympäri kampaamoa ja höpötteli vaikka mitä juttuja kampaaja-tädille. Visiitin kruunasi vielä lopuksi syödyt piparit! Eli kivaa siis oli, mennään uudestaankin!

Omassa sängyssä nukkuminen sujuu jo hienosti ja yöt ovat rauhallisia. Ihanaa! Vähän ennen kuutta, joskus jo viiden aikaankin, Lotta tepsuttelee äidin ja isän sänkyyn rauhassa heräilemään. Kellonaika sinänsä on ihan ok, kun isälläkin soi herätyskello jo kuudelta. Onhan se vähän aikaista, mutta sitä kummasti ehtii kaikenlaista pitkän aamun aikana! Kuten vaikka katsoa muumeja, Postimies Patea, Teletappeja, Late Lammasta, Timppaa ja kaikki vielä kerran alusta uudelleen...!

Pottahommissa oli joku viikon kestoinen edistyskausi, kun sen yhden hyvän pottailuviikon jälkeen palattiin takaisin aikaan ennen sitä. Eli Lotta ei enää pyydä potalle, kun olisi tarve. Yön jäljiltä vaippa tosin on nykyään lähes aina kuiva, ja aamulla kun mennään pikaisesti potalle, niin hienosti tulee ekat pissat pottaan! Elämän pienet suuret ilot!

Lotta on tosi taitava kiipeilijä ja ei ole kovin montaa kertaa pudonnut kiipeilypaikoistaan. Yksi putoaminen kuitenkin kävi viikonloppuna, kun Lotta putosi kiivetessään syöttötuoliinsa. Seisoin siinä ihan vieressä, mutta en oikein edes ehtinyt tajuta, mitä tapahtui: näin vain käsiä ja jalkoja heilahtamassa, ja sitten Lotta oli jo naamallaan lattialla ja huuto oli kova. Etuhampaat kopahtivat huuleen, ja verta tuli tietysti sen mukaisesti. Huuli turposi isoksi palloksi ja tuli mustaksi. Nyt jäljet alkavat onneksi jo olla hävinneet, eikä siinä muutenkaan kovin pahasti sitten lopulta sattunut. Lotta tosin edelleen muistaa, että putosi tuolilta, ja monta kertaa on selittänyt tapahtunutta.

Toinen ikävä juttu kävi itsenäisyyspäivänä, kun oltiin kyläilemässä äidin kummeilla. Itse visiitti oli kyllä tosi kiva ja Lotta viihtyi kuin kotonaan, mutta poislähtiessä Lotta kupsahti kumoon lumihankeen. Äiti putsasi autoa lumesta, ja Lotta touhusi vieressä. Yhtäkkiä kuului ihmeellistä ääntä, ja Lotta makasi naamallaan syvässä lumihangessa äitiä huutaen. Ei onneksi käynyt mitään sen kummempaa kuin että pikkuneiti vaan taisi pelästyä kovasti. Tätäkin juttua Lotta on kertonut monta kertaa tapahtuneen jälkeen, etenkin aina kun ollaan menossa ulos tai on lumesta puhetta. Taisi jäädä vähän kaivertamaan...

Tänään Lotta leipoi ekan kerran pipareita! Oltiin Junailijankadun avoimessa päiväkodissa eli Aapeli Avoimessa käymässä, ja siellä oli piparinleivontaa ohjelmassa. Lotta tosin tykkäsi enemmän siitä taikinansyömisosuudesta kuin itse leipomisesta, mutta kivaa siis oli yhtä kaikki!

Uuteen sänkyyn

Meillä on ollut jo pitkään, olisiko kohta jo vuoden ajan, ollut Lotalle ukilta saatu isompi sänky odottamassa valmiina. Tähän mennessä se on toimittanut lähinnä lelukopan virkaa Lotan huoneessa, mutta viikonloppuna otettiin se ihan oikeaan nukkumiskäyttöön.

Ensimmäinen yö oli kamala. En tiedä, johtuiko levottomuus sängystä vai jostain muusta, mutta Lotta heräili noin tunnin välein itkemään. Syy saattoi olla ehkä sängyn erilaiset laidat, kun Lotta kopautteli niihin päätään. Pinnasängyssä kun ei suurta vahinkoa tapahtunut, jos pyöri ympäriinsä ja pää kolahteli pinnoihin. Isä siirsi Lotan sitten jossain vaiheessa yötä pinnasänkyyn, mutta sekään ei helpottanut. Lopulta rauha tuli hetkeksi, kun neiti pääsi äidin ja isän väliin. Siellä toisessa huoneessa kun ei vaan jaksa ravata koko yötä.

Toinen yö menikin sitten jo paremmin: Lotta heräsi ainoastaan kerran. Ja nukkui aamulla jopa yli kuuteen, mikä on meillä hyvin! Lotalla kun on ollut viime aikoina tapana herätä jo reilusti ennen kuutta.

Illalla ja samoin päiväunille (paitsi tänään) Lotta menee mielellään uuteen sänkyynsä. Eilen illalla oli iltapalla puhetta, että kohta mennään nukkumaan, ja samantien pöydästä päästyään Lotta kirmasi omaan sänkyynsä. Toistaiseksi Lotta ei ole vielä tullut itse sängystä pois herättyään, vaan hänet on pitänyt hakea sieltä, kuten aina pinniksestäkin. Saas nähdä, koska neiti keksii, että sieltä pääsee itse kulkemaan miten haluaa, ja mihin aikaan haluaa...

Pottailua

Nyt se sitten alkaa sujua - pottailu nimittäin! Tällä viikolla Lotta on joka päivä pyytänyt potalle, kun on ollut se isompi hätä tuloillaan. Ja jos heti on menty, niin hienosti on tullut kakka pottaan! Näin kävi jopa silloin, kun oltiin käymässä Kirjauksen avoimessa päiväkodissa. Muutaman kerran Lotta on myös pyytänyt potalle pissalle, joista eräskin kerta tapahtui puolestaan Junailijankadun avoimessa päiväkodissa niin, että oltiin parhaillaan syömässä lounasta, jonka kesken Lotta pyysi potalle. Hienoa hienoa!

Erinäisiä sattumuksia

Lotta kuori itselleen välipalaksi banaanin. Neiti kun haluaa nykyään itse kuoria banaaninsa ja mandariininsa, onnistuen puuhassa vaihtelevasti. No, tällä kertaa äidin piti vähän auttaa, kun banaanista piti poistaa mustunut kohta. Lotalle tuli siitä kiukku ja alkoi huutaa toista banaania. Äidinkin piti syödä välipalaa, joten äiti suunnitteli syövänsä sen ensin kuoritun banaanin, ja antoi Lotalle toisen - ja antoi siis myös periksi kiukkuun... Lotta kuori toisen banaanin ja haukkasi banaanista pari palaa. Sitten neiti totesi: "Lotalla kaksi banaania" ja haukkasi palan toisestakin banaanista. Ja sitten tarjosi ystävällisesti myös äidille banaania.

Jouduttuaan sairastelujen jälkeen takaisin omaan huoneeseensa nukkumaan Lotta on muutamana yönä herännyt äitiä huutamaan. Äidin ei auta mennä lähellekään tai saa istua koko loppuyön vierellä, joten isä hoitaa nämä hommat. Lotan kanssa voi menestyksekkäästi neuvotella tietyistä asioista, ja isä onkin saanut hienosti hoidettua neidin takaisin unten maille. Takaisin nukkumaan -selitykseksi on kelvannut mm. se, että nyt pitää nukkua, jotta jaksaa huomenna mennä jumppaan, jossa on myös Venla- ja Robin-leikkikaverit. Viime yönä toimi se, että pitää nukkua hyvin, jotta jaksaa sitten pulkkailla äidin kanssa huomenna. Täytynee tästä lähteä lupausta toteuttamaan, kun ei olla vielä tänään ehditty!

Paluu arkeen

Nyt ollaan jo ihan terveiden kirjoissa, ensi viikolla mennään sitten vielä korvien jälkitarkastukseen. Onpa ihanaa palata normaaliin arkeen, ja kivaa, että pääsee taas ihmisten ilmoille!

Viikonloppuna Lotan sänky siirrettiin takaisin omaan huoneeseen sen oltua sairasteluviikkojen ajan äidin ja isän makkarissa, ja kylläpäs se olikin taas vaikeaa! Ensimmäinen yö meni parin tunnin välein heräillessä ja äitiä huudellessa (ja karjuessa!), ja aamuherätys oli 5.30 (mikä käytäntö on jatkunut koko viikon - huh!). Sen jälkeen Lotta kun ei vaan suostunut enää nukkumaan, ei edes äidin ja isän sängyssä. Oli siinä sitten meillä vähän väsynyt isänpäivä... ei saanut isä edes tiramisua, jota oli ollut tarkoitus tehdä... asia onneksi korjattiin eilen!

Isänpäivänä käytiin isän papalla, jossa vietettiin samalla mamman 85-vuotisjuhlia. Siellä nähtiin myös Lotan pikkuserkkuja. Lotta vierasti aluksi sekä aikuisia ja lapsia, mutta pikku hiljaa selvästi halusi mennä mukaan touhuihin. Loppuvisiitistä neiti sitten jo piirtelikin yhdessä muiden lasten kanssa.

Korvatulehdus jatkuu...

Tänään käytiin näyttämässä Lotan korvia uudelleen lääkärille, kun tämä meinasi jo viime viikon visiitillä, että se käytössä ollut antibiootti ei riittäisi ja kehotti tulemaan uudestaan jo viikon päästä. No, ei kuuri riittänyt, ja uusi kuuri saatiin. Saatiin myös lasten astmalääkettä yskään, ja toivottavasi se auttaa. Lotalla on nimittäin yskä tullut niin kovaksi - aina aika ajoin - että jos ollaan parhaillaan syömässä, niin meinaa ruoat tulla takaisin lautaselle. Ja viime yönä oli lisäksi noin tunnin mittainen yskäkohtaus... Että jos näillä nyt sitten helpottaisi!

Lääkäri kehotti myös välttämään paikkoja, joissa on paljon ihmisiä ja flunssapöpöt jyllää, sekä pitämään flunssaiset vieraat loitolla. Eli reilun kahden viikon "karanteenin" päätteeksi ei vieläkään päästä takaisin ihmisten ilmoille... Paitsi terveiden sellaisten tietysti! Mutta jää jumpat ja muskarit ja muut Lotan kivat leikkihommat taas väliin... Lotta jo viime viikolla oli lähdössä jumppaan, kun äiti lauloi muskarissa laulettua laulua, mutta ei pieni ressukka pääse vieläkään...

Kanaa ja riisiä. Ja oma tahto.

Lotta pyytää useamman kerran päivässä kanaa ja riisiä. Muutamaa erilaista kanaa ja riisiä -vaihtoehtoa on ollut lounasaikaan tarjolla, mutta ei oikein ole kunnolla sitten maistunut. Sitten äiti vihdoin ymmärsi, että mistä ehkäpä on kyse: Lotta haluaa thairavintolan kanaa ja riisiä! Se kun on ollut neidin suurta herkkua ihan pienestä pitäen. Kerran tosin taisi olla kokilla reilumpi käsi mausteiden kanssa, kun Lotta palan kanaa haukattuaan totesi: "poppaa". Ja joo, olihan se sillä kertaa vähän tulisempaa...

Sairastelut alkavat olla ohitse, enää nuha ja ajoittainen yskä vaivaavat neitipientä. Jospa sitä ensi viikolla pääsisi sitten jo ihmisten ilmoille ja muitakin lapsia näkemään!

Tällä viikolla tosiaan huomasi, että lääkkeet alkoivat vaikuttaa ja olo kohentua, kun Lotta jaksoi taas alkaa näyttää omaa tahtoaan. Tietysti sairasteluviikon aikana neiti oli saanut melkein mitä tahansa vain osasi pyytää, kuten mehujäätä pitkin päivää - muu ruoka kun ei oikein maistunut. No, sitten kun alkoi olla jo parempi olo, niin ihan kaikkea ei sitten enää saanutkaan. Ja sehän vasta suututti! Useamman kerran, ja monesti vähän väsyneenä, Lotta sai kunnon itkuraivarin, johon ei kelvannut syli, suosikkilastenohjelmat eikä mikään. Siinä se neiti sitten lattialla tai sohvalla huusi mahallaan maaten ja räkä lentäen. Onneksi muutamassa päivässä tämä helpotti, ja Lottakin taas alkoi muistaa, että ei sitä ihan kaikkea aina saakaan... pyytää silti aina kannattaa!

Nokkosrokkoa

No niin, selvisi sitten sekin: ei Lotta todennäköisesti ollut millekään niistä kolmesta kokeillusta antibiootista allerginen, vaan neidille on iskenyt nokkosrokko!

Eli nyt jatketaan yksi antibiootti loppuun, ja lisäksi otetaan antihistamiinia rokkoon. Tämä jälkimmäinen lääke auttaa myös nuhaan, joten ehkä siitäkin päästään sitten kohta eroon!

Tänään Lotta on ollut jo ihan oma iloinen ja pirteä itsensä. Piirrettyjä ei ole juuri tarvinnut katsella, kun Lotta on viihtynyt muissa touhuissa ja leikeissä. Ihana paluu arkeen!

Sairastuspäivitys

Lotan kuume on onneksi jo laskenut (hurraa!), mutta räkätauti on aikamoinen edelleen. Ollaan siis kokeiltu jo kolmatta lajia antibioottia, ja taas tuli ihottumanäppylöitä. Epäillään, että tulevat ehkä jostain muusta, kuin näistä antibiooteista, ja samaa sanoivat myös terkkarin päivystyksessä (jossa ei kuitenkaan tänään käyty, kun siellä oli taas piiiiitkä jono, ja ihottumaa tuli ja meni eli ei näyttänyt kovin pahalle).

Huomenna sitten suunnataan taas Hyvinkäälle, tällä kertaa lastenlääkärille. Saa nähdä, osaako sanoa jotain tai otetaanko jotain kokeita vai miten homma etenee...

Lotta on ollut viikonloppuna muuten jo melko touhua täynnä, ja on lisäksi päässyt mummulle ja papalle sekä tänään vielä mummillekin kyläilemään. Pieni maisemanvaihdos teki Lotallekin hyvää, kun on oltu kotona nyt yli viikon ajan.

Lotan viikon menu

Lotalle on ruoka maistunut aika huonosti kuluneen viikon aikana. Aamupalalla on maistunut ehkä pieni pala juustoa, ja satunnaisesti myös pieni rahkapurkillinen. Pitkin päivää on syöty muroja sormin napostellen, myös pakasteherneet ja -mustikat ovat tehneet kauppansa, samoin mehujäät. Alkuun ruoka maistui vähän paremmin, etenkin nakkeja Lotta halusi syödä. Samoin keitetyt kasvikset ovat maistuneet. Viikon loppua kohden ei kovin hyvin ole ruoka enää maittanut, mutta mehu on onneksi maistunut.

Tänään sitten löytyi mieluisaa ruokaa: thairavintolan Paneng-kanaa ja riisiä! Sitä Lotta pyysi jopa lisää. Take away it is then!