Lotan lempikirja tällä hetkellä on Eetu-kirjasarjan "Klik - mitä nyt tapahtuu" - voi olla että nimi meni vähän väärin, ei äiti muista, vaikka joka päivä luetaan moneen kertaan... No, joka tapauksessa, Lotta haluaa aina ennen nukkumaanmenoa lukea tätä Eetu-kirjaa, ja osaa jo tosi hienosti näyttää kirjasta erilaisia asioita, kuten Eetun kissa ja koira, pallo, mummi, puhelin, avaimet jne. Lotta on alkanut myös itse nimetä näkemiään asioita, tänään illalla tuli mm. kissa ja koira - ei nyt ihan täysin oikein äännettynä, mutta hyvin siitä ymmärtää! On se pieni vaan jo niin iso...!
Tänään oltiin uimalassa, jo kolmatta kertaa. Lotta ei halunnut mennä varsinaisesti uimaan, mutta tykkäsi istua matalimman lastenaltaan portailla ja läiskytellä vettä. Olisi varmaan istunut siinä vaikka kuinka kauan, mutta yhtäkkiä uikkarin takamuksesta alkoi puskea ulos epämääräistä uloketta. Kakkahan se sieltä tuli! Onneksi Lotta ei ollut varsinaisesti vedessä, vaan istui ylimmällä rappusella, eikä uima-altaaseen tullut mitään ylläreitä...
Yöunistakin pitää antaa tässä samalla taas päivitys. Kun tultiin ukilta kotiin, Lotta nukkui tosi hyvin: meni illalla nukkumaan ja heräsi aamulla. Herätys oli tosin aika aikaisin, yleensä kuuden maissa, mutta koko yön neiti nukkui omassa sängyssään omassa huoneessaan. No, jonkin aikaa on nyt sitten ollut jotain ihan muuta, ja yöt on olleet aika hulinaa. Lotta heräilee vaikka kuinka monta kertaa, ja lopulta tilanne päättyy siihen, että pieni on äidin ja isän välissä nukkumassa. Sitä vaan ei jaksa koko yötä nousta tunnin välein toista nukuttelemaan... Tällä viikolla lähdetään Lotan kanssa Satu-tädille Sveitsiin kyläilemään, joten sitä ennen ei ole jaksettu mitään erityisiä toimenpiteitä nukkumisten suhteen tehdä. Mutta josko sitten reissun jälkeen laitetaan jo irrotetut pinnat sänkyyn takaisin kiinni, ettei Lotta pääse itse sieltä pois, tai sitten jotain muuta...
tiistai 29. kesäkuuta 2010
lauantai 26. kesäkuuta 2010
Kesäkuulumisia
Kylläpäs onkin vierähtänyt pitkä tovi siitä, kun on tänne viimeksi tullut kirjoiteltua! Se vaan on tuo arki niin vauhdikasta pikkuneidin kanssa, että on jäänyt tämäkin homma vähemmälle... No, jos sitä vaikka nyt sitten skarppaisi!
Kevään vaihtuminen kesäksi jakautuu kahteen jaksoon: ukilla asumiseen ja aikaan sen jälkeen. Hirveän moni asia muuttui ukilla asumisen aikana, kun Lotta oppi kävelemään ja vaikka miten paljon muitakin uusia juttuja. Ja sitten vielä yhtäkkiä tuli kesä!
Arki meillä rullaa melko vauhdikasta tahtia, kun pikkuneiti on aika lailla tekemistä ja touhua vaativa. Mistähän lie tämäkin peräisin... Melkein joka päivä käymme ankkapuistossa hiekkalaatikolla, keinumassa, liukumäessä ja tietysti ankkoja ja sorsia katsomassa. Lotta osaa hienosti sanoa "kaak kaak", kun kysytään, mitä ankka sanoo. Muutenkin Lotta toistaa sanoja perässä jo vaikka miten paljon, ja koko ajan niistä jää käyttöönkin sanoja eli ei siis vain toistele perässä. Mitähän olisi nyt uusimpia sanoja? No ainakin aurinko (tai se on vielä aurrrrrrr, mutta tarkoittaa aurinkoa tai aurinkolaseja, vähän vaihtelee...) ja mummu. Ja sitten on näitä ke eli keksi, pa eli pallo ja uus eli juusto.
Tällä viikolla käytiin Lotan kanssa ensimmäistä kertaa maauimalassa, ja kylläpä neiti tykkäsi! Lotan mielestä parasta oli se, että pidettiin kainaloiden alta kiinni ja sitten heiluttiin hurjasti vedessä eteen ja taakse. Yksi sukelluskin tehtiin, ja hyvin oli vielä talven vauvauintisukellukset muistissa, sen verran hienosti se sujui! Jos huomenna on aurinkoista, niin taidetaan tehdä toinen uimalareissu mummin, tädin ja serkkujen kanssa. Ei muuta kun uikkarit valmiiksi kassiin!
Kevään vaihtuminen kesäksi jakautuu kahteen jaksoon: ukilla asumiseen ja aikaan sen jälkeen. Hirveän moni asia muuttui ukilla asumisen aikana, kun Lotta oppi kävelemään ja vaikka miten paljon muitakin uusia juttuja. Ja sitten vielä yhtäkkiä tuli kesä!
Arki meillä rullaa melko vauhdikasta tahtia, kun pikkuneiti on aika lailla tekemistä ja touhua vaativa. Mistähän lie tämäkin peräisin... Melkein joka päivä käymme ankkapuistossa hiekkalaatikolla, keinumassa, liukumäessä ja tietysti ankkoja ja sorsia katsomassa. Lotta osaa hienosti sanoa "kaak kaak", kun kysytään, mitä ankka sanoo. Muutenkin Lotta toistaa sanoja perässä jo vaikka miten paljon, ja koko ajan niistä jää käyttöönkin sanoja eli ei siis vain toistele perässä. Mitähän olisi nyt uusimpia sanoja? No ainakin aurinko (tai se on vielä aurrrrrrr, mutta tarkoittaa aurinkoa tai aurinkolaseja, vähän vaihtelee...) ja mummu. Ja sitten on näitä ke eli keksi, pa eli pallo ja uus eli juusto.
Tällä viikolla käytiin Lotan kanssa ensimmäistä kertaa maauimalassa, ja kylläpä neiti tykkäsi! Lotan mielestä parasta oli se, että pidettiin kainaloiden alta kiinni ja sitten heiluttiin hurjasti vedessä eteen ja taakse. Yksi sukelluskin tehtiin, ja hyvin oli vielä talven vauvauintisukellukset muistissa, sen verran hienosti se sujui! Jos huomenna on aurinkoista, niin taidetaan tehdä toinen uimalareissu mummin, tädin ja serkkujen kanssa. Ei muuta kun uikkarit valmiiksi kassiin!
sunnuntai 30. toukokuuta 2010
Pieni tanssija
Lotta viihdytti tänään illalla äitiä ja isää oikein olan takaa! Telkkarista sattui juuri sopivasti musateeveeltä tulemaan tanssiryhmäkilpailu, ja musiikkina oli tietysti sellaista peruspoppia, poikabändejä jne. Ja se vasta olikin pikkuneidin mieleen! Lotta alkoi hytkyä ja heilua musiikin tahdissa, ja taputti riemuissaan aina välillä. Välillä piti tosin käydä lepäämässä lattiatyynyn päällä, sen verran lähellä alkoi uniaika jo olla, mutta sitten taas jo mentiinkin ja lujaa!
Lotan lempi tanssimuuvi on notkua polvista ja samalla heiluttaa molempia käsiä yhtäaikaisesti edestakaisin. Aikas tyylikästä menoa! Yksi uusi juttu tällä hetkellä on pyöriminen, joka tapahtuu tietysti mahdollisimman lähellä kaikkia teräviä kulmia. Ai että äitiä pelottaa...!
Toinen aika hurja juttu nähtiin myös tänään, nimittäin mopon kanssa tanssiminen, vai onko se nyt sitten jotain mopo-temppuilua...? Kesken hurjan tanssimenon Lotta tempasi punaisen Plasto-moponsa menoon mukaan, ensin peruutti sen keskelle lattiaa, ja sitten tanssi sen päällä ja sen kanssa. Tässä nähtiin sitten yhdistettynä äidin ja isän harrastukset: mopoilua ja tanssia.
Tänään päivällä telkkarista (joo, eihän meillä oo koskaan töllötin päällä...) tuli myös jotain jazz-tyyppistä vanhaa musaa. Se oli myös Lotan mieleen, ja neiti jamitti mukana pitkin olkkarin lattiaa. Saas nähdä, tykkääkö Lotta sitten joskus myöhemmin mennä vaikka jonnekin tanssijumppaan, vai mitä niitä nyt onkaan... Vai onkohan tanssi liian rauhallista mopoiluun verrattuna...?
Lotan lempi tanssimuuvi on notkua polvista ja samalla heiluttaa molempia käsiä yhtäaikaisesti edestakaisin. Aikas tyylikästä menoa! Yksi uusi juttu tällä hetkellä on pyöriminen, joka tapahtuu tietysti mahdollisimman lähellä kaikkia teräviä kulmia. Ai että äitiä pelottaa...!
Toinen aika hurja juttu nähtiin myös tänään, nimittäin mopon kanssa tanssiminen, vai onko se nyt sitten jotain mopo-temppuilua...? Kesken hurjan tanssimenon Lotta tempasi punaisen Plasto-moponsa menoon mukaan, ensin peruutti sen keskelle lattiaa, ja sitten tanssi sen päällä ja sen kanssa. Tässä nähtiin sitten yhdistettynä äidin ja isän harrastukset: mopoilua ja tanssia.
Tänään päivällä telkkarista (joo, eihän meillä oo koskaan töllötin päällä...) tuli myös jotain jazz-tyyppistä vanhaa musaa. Se oli myös Lotan mieleen, ja neiti jamitti mukana pitkin olkkarin lattiaa. Saas nähdä, tykkääkö Lotta sitten joskus myöhemmin mennä vaikka jonnekin tanssijumppaan, vai mitä niitä nyt onkaan... Vai onkohan tanssi liian rauhallista mopoiluun verrattuna...?
torstai 27. toukokuuta 2010
Lomafillistelyä
Ei, ei me olla lomalle lähdössä (ainakaan ihan vielä), mutta kyllä sitä on tässä viime päivinä ollut ihan lomafiilikset! Sekin varmaan vaikuttaa, että päästiin takaisin omaan kotiin ja on ollut hyvät säät. Mutta ennen kaikkea se on varmaankin se, että isä on isäkuukaudella kotona, joten on aikaa tehdä juttuja, ja myös aikaa olla tekemättä mitään.
Lomafiiliksen saa aikaan mm. seuraavasti: käytiin koko perheen voimin aamupäiväkävelyllä ja sen jälkeen kahvilla. Ei tarvittu mitään aurinkoista terassia, vaan fiilikseen riitti ihan Prisman sisäkahvila, jossa Lotta sai leikkiä leikkipaikalla (ekaa kertaa muuten!), ja äiti ja isä istua kahvilla. Ne on ne elämän pienet ilot!
Lomafiiliksen saa aikaan mm. seuraavasti: käytiin koko perheen voimin aamupäiväkävelyllä ja sen jälkeen kahvilla. Ei tarvittu mitään aurinkoista terassia, vaan fiilikseen riitti ihan Prisman sisäkahvila, jossa Lotta sai leikkiä leikkipaikalla (ekaa kertaa muuten!), ja äiti ja isä istua kahvilla. Ne on ne elämän pienet ilot!
Oma koti kullan kallis!
Viime viikolla vihdoin viimein päättyi meidän kahdeksan viikkoa kestänyt kosteusvaurion kuivatusurakka ja sen myötä seurannut evakkoelämä ukkilassa. Kiitoksia vaan ukille, tädille ja muille, kun kestitte meitä kokonaiset kahdeksan viikkoa!
Kyllä se oma koti on oma koti! Millään en vieläkään lakkaa sitä ihastelemasta... Nyt meillä on sitten katon purkamisen myötä uusi valkokuultava puukatto olkkari-keittiö-alueella. Ja sen uuden puun tuoksu tuo ihan mieleen uuden mökin. Eli nyt ollaan vähän kuin uudessa mökissä sitten...!
Lotalla on tapahtunut näinä kahtena kuukautena ihan valtava harppaus kehityksessä. Kun oltiin vielä kotona, Lotta oli juuri oppinut kävelemään pieniä matkoja. Sanoja ei tullut kovin monia, ja äiti-riippuvaisuus oli aika kova. Nyt kahden kuukauden jälkeen meidän pikkuneiti on jo niin iso tyttö, että kävellä touhottaa ympäriinsä, toistelee perässä vaikka mitä sanoja, ja sanoo niitä ihan omatoimisestikin, ja on rohkaistunut tutkimaan maailmaa entistä enemmän. Äitipula iskee tietysti aina silloin tällöin, mutta menee se neiti ihan omatoimisesti muidenkin syliin kädet ojossa.
Nyt kun ollaan taas täällä keskustassa, niin kyllä on kiva, kun on puistot lähellä! Ankkapuisto on ihan paras, ja siellä on aina paljon muitakin lapsia. Tuossa parin naapuritalon takana on juuri viime kesänä uusiksi laitettu leikkipiha, jossa ollaan käyty myös tutustumassa. Ja huomasinpa lumien lähdettyä (kuulostaa ihan kuin siitä olisi joku pari viikkoa!), että tuossa vastapäisen talon pihassakin on hiekkalaatikko! Sitä ei kyllä ole käytetty aikoihin, kun oli ihan täynnä rikkaruohoja ja sammalta. No, siinäpä on sitten kesäpäiviksi meille hommaa, kun yritetään saada sitä kuosiin hiekkakakkumenetelmällä!
Kyllä se oma koti on oma koti! Millään en vieläkään lakkaa sitä ihastelemasta... Nyt meillä on sitten katon purkamisen myötä uusi valkokuultava puukatto olkkari-keittiö-alueella. Ja sen uuden puun tuoksu tuo ihan mieleen uuden mökin. Eli nyt ollaan vähän kuin uudessa mökissä sitten...!
Lotalla on tapahtunut näinä kahtena kuukautena ihan valtava harppaus kehityksessä. Kun oltiin vielä kotona, Lotta oli juuri oppinut kävelemään pieniä matkoja. Sanoja ei tullut kovin monia, ja äiti-riippuvaisuus oli aika kova. Nyt kahden kuukauden jälkeen meidän pikkuneiti on jo niin iso tyttö, että kävellä touhottaa ympäriinsä, toistelee perässä vaikka mitä sanoja, ja sanoo niitä ihan omatoimisestikin, ja on rohkaistunut tutkimaan maailmaa entistä enemmän. Äitipula iskee tietysti aina silloin tällöin, mutta menee se neiti ihan omatoimisesti muidenkin syliin kädet ojossa.
Nyt kun ollaan taas täällä keskustassa, niin kyllä on kiva, kun on puistot lähellä! Ankkapuisto on ihan paras, ja siellä on aina paljon muitakin lapsia. Tuossa parin naapuritalon takana on juuri viime kesänä uusiksi laitettu leikkipiha, jossa ollaan käyty myös tutustumassa. Ja huomasinpa lumien lähdettyä (kuulostaa ihan kuin siitä olisi joku pari viikkoa!), että tuossa vastapäisen talon pihassakin on hiekkalaatikko! Sitä ei kyllä ole käytetty aikoihin, kun oli ihan täynnä rikkaruohoja ja sammalta. No, siinäpä on sitten kesäpäiviksi meille hommaa, kun yritetään saada sitä kuosiin hiekkakakkumenetelmällä!
tiistai 18. toukokuuta 2010
Mökkeilyä
Viikonvaihdetta ja hyvissä ajoin alkanutta hellekesän alkua vietettiin koko perheen voimin mummun ja papan mökillä. Olenkohan täällä muistanutkaan vielä kertoa, että isä viettää parhaillaan isäkuukautta... osuipa hyvät lomasäät kohdalle!
Lotta tykkäsi mökkeilystä - kukapa ei! Ihanaa oli tutkailla nurmikkoa, kukkia, hiekkaa ja kiviä, ja tietysti käydä myös varpaita järvessäkin uittamassa. Muurahaisia myös tarkkailtiin, samoin erilaisia lintuja. Lintulaudalla vieraili jopa sellainen harvinaisuus kuin punatulkku! Niitä ei moniin vuosiin ole Riihimäen suunnalla näkynyt. Käkikin siellä mökkimetsissä kukkui. Naapurimökeissä oli muutamia koiria, ja aina aika ajoin koirien haukkuessa Lotta heti tarkkaavaisena haukahteli perässä.
Tänään palattiin mökiltä takaisin kaupunkiin, ja näillä näkymin viimeiseksi yöksi ukkilassa. Eli huomenna päästään ehkä jo kotiin! Tai todennäköisesti viimeistään sitten ylihuomenna! Ei uskalla vielä kovin paljon juhlia, kun on jo siirtynyt niin monta kertaa eteenpäin...
Tänään oli vähän erilainen pyöräilyreissu: Lotta ei halunnut nukkua päiväunia, joten päätettiin sitten lähteä pyörällä kauppaan. Matkalla poikettiin kotona hakemassa postit, ja huomattiin, että pikkuneiti oli niin sikeässä unessa, että pää retkotti aika ikävästi alaspäin pyörän takana istuimessa istuessaan. No, äiti lähti sitten hakemaan autoa, ja neiti pääsi autolla takaisin ukkilaan. Ja sittenpä ei tietenkään enää väsyttänyt, kun auto sammui! Aikansa neiti touhotti, ja isä lähti Lotan kanssa rattailla kävelylle - josko ne päiväunet tulisi sitten siinä. No, ei tulleet! Isä ja Lotta kävelivät leikkipuiston ohi, ja sinnehän sitä neidin piti sitten tietysti päästä!
Uni tuli sitten illalla normaalia aikaisemmin, ja neiti oli unilla jo ennen puoli yhdeksää. Tutista on nyt sitten päästy eroon ja hienosti! Tämä oli jo kolmas ilta, kun Lotta meni nukkumaan ilman mitään itkuja. Aika ihanaa!
Lotta tykkäsi mökkeilystä - kukapa ei! Ihanaa oli tutkailla nurmikkoa, kukkia, hiekkaa ja kiviä, ja tietysti käydä myös varpaita järvessäkin uittamassa. Muurahaisia myös tarkkailtiin, samoin erilaisia lintuja. Lintulaudalla vieraili jopa sellainen harvinaisuus kuin punatulkku! Niitä ei moniin vuosiin ole Riihimäen suunnalla näkynyt. Käkikin siellä mökkimetsissä kukkui. Naapurimökeissä oli muutamia koiria, ja aina aika ajoin koirien haukkuessa Lotta heti tarkkaavaisena haukahteli perässä.
Tänään palattiin mökiltä takaisin kaupunkiin, ja näillä näkymin viimeiseksi yöksi ukkilassa. Eli huomenna päästään ehkä jo kotiin! Tai todennäköisesti viimeistään sitten ylihuomenna! Ei uskalla vielä kovin paljon juhlia, kun on jo siirtynyt niin monta kertaa eteenpäin...
Tänään oli vähän erilainen pyöräilyreissu: Lotta ei halunnut nukkua päiväunia, joten päätettiin sitten lähteä pyörällä kauppaan. Matkalla poikettiin kotona hakemassa postit, ja huomattiin, että pikkuneiti oli niin sikeässä unessa, että pää retkotti aika ikävästi alaspäin pyörän takana istuimessa istuessaan. No, äiti lähti sitten hakemaan autoa, ja neiti pääsi autolla takaisin ukkilaan. Ja sittenpä ei tietenkään enää väsyttänyt, kun auto sammui! Aikansa neiti touhotti, ja isä lähti Lotan kanssa rattailla kävelylle - josko ne päiväunet tulisi sitten siinä. No, ei tulleet! Isä ja Lotta kävelivät leikkipuiston ohi, ja sinnehän sitä neidin piti sitten tietysti päästä!
Uni tuli sitten illalla normaalia aikaisemmin, ja neiti oli unilla jo ennen puoli yhdeksää. Tutista on nyt sitten päästy eroon ja hienosti! Tämä oli jo kolmas ilta, kun Lotta meni nukkumaan ilman mitään itkuja. Aika ihanaa!
torstai 13. toukokuuta 2010
Tutista eroon, viimeinen osa?
Hienosti päästiin tuossa jokin aika sitten melkein tutista eroon, ainakin päiväsaikaan (nukkuessa se oli vielä mukana). No, sitten iski Lottaan nuha ja äitiin kunnon flunssa, ja taas oli tutti kehissä melkein 24/7.
Eilen päätettiin sitten totella/uhmata kaikkia kasvatusoppeja ja lopetettiin tuttihommat kertaheitolla (siksi tuossa nuo molemmat verbit, kun ei aavistustakaan, miten kannattaisi tai voisi tässä asiassa toimia...). Ensin päiväunille mentiin ilman tuttia (koko operaatio kesti yhteensä noin kaksi tuntia ja julmetun määrän huutoa, raivoa, kiljumista ja kirkumista sekä tietysti sängystä poistumista, olkkarissa juoksemista jne.). Saldona kuitenkin melkein parin tunnin hyvät päiväunet. Jee!
Iltaunille mentäessä kävi tietysti sama raivoamishomma, ja lopulta pikkuneiti oli niin väsynyt raivoamiseen, että nukkui istualleen. Sänkyyn mentäessä ehdin kuitenkin jo luulla, että helpolla päästään. Kerroin nimittäin Lotalle, että tutit on nyt heitetty roskiin (roskiksen Lotta muistaa, kun kerää aina lattialta roskia ja vie niitä itse roskiin), ja että niitä ei nyt enää sitten ole. Lotta katsoi ihan sen näköisenä, että "joo, ymmärrään, ja vähän harmittaa", ja kävi pitkäkseen sänkyynsä. Mutta ei se sitten ihan niin helposti käynytkään. Tutteja piti etsiä sängystä ja lakanan altakin, mutta ei niitä löytynyt edes huutamalla. Yö kuitenkin meni ihan hyvin, että ei siitä sen suurempaa traumaa tainnut tulla...
Tänään päiväunille mentiinkin jo ihan hyvillä fiiliksillä, vaikka pitihän sitä tietysti vähän itkeä tirauttaa. Iltaunille mentäessä se tutti olisi ollut taas aika tärkeä, ja sen perään piti vähän raivotakin. Huomattavasti helpommalla se kuitenkin sujui, ja lopulta Lotta oli ihan rauhallisena omassa sängyssään, vaikka ei vielä nukahtanutkaan. Tämän perusteella uskaltaisin arvioida, että huomenna on jo paljon helpompaa...!
Eilen päätettiin sitten totella/uhmata kaikkia kasvatusoppeja ja lopetettiin tuttihommat kertaheitolla (siksi tuossa nuo molemmat verbit, kun ei aavistustakaan, miten kannattaisi tai voisi tässä asiassa toimia...). Ensin päiväunille mentiin ilman tuttia (koko operaatio kesti yhteensä noin kaksi tuntia ja julmetun määrän huutoa, raivoa, kiljumista ja kirkumista sekä tietysti sängystä poistumista, olkkarissa juoksemista jne.). Saldona kuitenkin melkein parin tunnin hyvät päiväunet. Jee!
Iltaunille mentäessä kävi tietysti sama raivoamishomma, ja lopulta pikkuneiti oli niin väsynyt raivoamiseen, että nukkui istualleen. Sänkyyn mentäessä ehdin kuitenkin jo luulla, että helpolla päästään. Kerroin nimittäin Lotalle, että tutit on nyt heitetty roskiin (roskiksen Lotta muistaa, kun kerää aina lattialta roskia ja vie niitä itse roskiin), ja että niitä ei nyt enää sitten ole. Lotta katsoi ihan sen näköisenä, että "joo, ymmärrään, ja vähän harmittaa", ja kävi pitkäkseen sänkyynsä. Mutta ei se sitten ihan niin helposti käynytkään. Tutteja piti etsiä sängystä ja lakanan altakin, mutta ei niitä löytynyt edes huutamalla. Yö kuitenkin meni ihan hyvin, että ei siitä sen suurempaa traumaa tainnut tulla...
Tänään päiväunille mentiinkin jo ihan hyvillä fiiliksillä, vaikka pitihän sitä tietysti vähän itkeä tirauttaa. Iltaunille mentäessä se tutti olisi ollut taas aika tärkeä, ja sen perään piti vähän raivotakin. Huomattavasti helpommalla se kuitenkin sujui, ja lopulta Lotta oli ihan rauhallisena omassa sängyssään, vaikka ei vielä nukahtanutkaan. Tämän perusteella uskaltaisin arvioida, että huomenna on jo paljon helpompaa...!
perjantai 7. toukokuuta 2010
Minä, minä, anna, anna...
Lotta on viime aikoina oppinut joukon uusia sanoja. Näin päällimmäisenä tulee mieleen "minä" ja "anna". Etenkin tuota "annaa" neiti hokee esimerkiksi ravintolassa tai kahvilassa, tai ihan vaan kotona - tai siis ukilla - ruokapöydässäkin, kun haluaa kovin kovasti äidin lautaselta jotakin... Ja tahto saada on kova!
Aika usein Lotta osaa sanoa jo myös "Kiti" (tädin koira), "täti" ja "ukki". Eilen Lotta sanoi ekan kerran kunnolla "pappa", mutta mummu, mummi, mummo tai mamma on vielä hakusessa. Josko se tulisi sieltä näin äitienpäiväviikonlopun kunniaksi jo heti huomenna...?
Ja ihan ennen näitä mitään muita, Lotta oppi sanomaan "Pate" ja "Pingu". Eli on meillä katsottu telkkaria, joo! Postimies Pate on ihan Lotan lemppari, ja sen tunnuslaulu saa pikkuneidin rauhottumaan melkein tilanteessa kuin tilanteessa. Muun muassa tälläkin viikolla meni eräs automatka kaupasta kotiin Paten merkeissä, kun alkoi neitiä vähän harmittaa yksinään takapenkillä.
Vappukin se tuli ja meni jokin aika sitten. Eipä siinä sen kummempaa, syötiin munkkeja ja juotiin simaa (kiitos Karin!), käytiin hiekkalaatikolla ja nähtiin sukulaisia. Lotta sai ihan itse valita itselleen kaupasta vappupallon, ja vähän taisi neidillä olla valinnanvaikeutta. Ja samoin äidillä ja tädillä ymmärtämisen vaikeutta, kun ei oikein meinattu ymmärtää, minkä niistä palloista se neiti tahtoi. No, Mikki Hiiri -pallo sieltä mukaan tarttui, ja tuolla se vieläkin ihan täydessä terässä koristaa olohuoneen kattoa.
Nyt kun ollaan täällä Kirjauksen päiväkodin melkein-naapurissa, niin on käyty myös siellä avoimessa päiväkodissa (joka on muuten nimeltään Melukylän kellari - ihana nimi!). Se on jotenkin Junailijankadun vastaavaa mukavampi, vaikka sijaitseekin pommisuojassa (!). Mukavamman paikasta tekee se, että siellä on yhdessä tilassa jumppamattoja lattia täynnä, trampoliini (Lotan suosikki) ja liukumäki (sekin kovasti Lotan mieleen). Kyllä se on hienoa, että meidän kaupungissa on tämä avoin varhaiskasvatus hoidettu näin hyvin - äiti kiittää!
Aika usein Lotta osaa sanoa jo myös "Kiti" (tädin koira), "täti" ja "ukki". Eilen Lotta sanoi ekan kerran kunnolla "pappa", mutta mummu, mummi, mummo tai mamma on vielä hakusessa. Josko se tulisi sieltä näin äitienpäiväviikonlopun kunniaksi jo heti huomenna...?
Ja ihan ennen näitä mitään muita, Lotta oppi sanomaan "Pate" ja "Pingu". Eli on meillä katsottu telkkaria, joo! Postimies Pate on ihan Lotan lemppari, ja sen tunnuslaulu saa pikkuneidin rauhottumaan melkein tilanteessa kuin tilanteessa. Muun muassa tälläkin viikolla meni eräs automatka kaupasta kotiin Paten merkeissä, kun alkoi neitiä vähän harmittaa yksinään takapenkillä.
Vappukin se tuli ja meni jokin aika sitten. Eipä siinä sen kummempaa, syötiin munkkeja ja juotiin simaa (kiitos Karin!), käytiin hiekkalaatikolla ja nähtiin sukulaisia. Lotta sai ihan itse valita itselleen kaupasta vappupallon, ja vähän taisi neidillä olla valinnanvaikeutta. Ja samoin äidillä ja tädillä ymmärtämisen vaikeutta, kun ei oikein meinattu ymmärtää, minkä niistä palloista se neiti tahtoi. No, Mikki Hiiri -pallo sieltä mukaan tarttui, ja tuolla se vieläkin ihan täydessä terässä koristaa olohuoneen kattoa.
Nyt kun ollaan täällä Kirjauksen päiväkodin melkein-naapurissa, niin on käyty myös siellä avoimessa päiväkodissa (joka on muuten nimeltään Melukylän kellari - ihana nimi!). Se on jotenkin Junailijankadun vastaavaa mukavampi, vaikka sijaitseekin pommisuojassa (!). Mukavamman paikasta tekee se, että siellä on yhdessä tilassa jumppamattoja lattia täynnä, trampoliini (Lotan suosikki) ja liukumäki (sekin kovasti Lotan mieleen). Kyllä se on hienoa, että meidän kaupungissa on tämä avoin varhaiskasvatus hoidettu näin hyvin - äiti kiittää!
torstai 29. huhtikuuta 2010
Pärinää, pärinää
Viime viikonloppuna oltiin Lotan ja Tiina-tädin kanssa katsomassa isän endurokisoja Parolassa. Sattui mukavasti lämmin ja aurinkoinen sää, ja oli kiva olla ulkona koko aamupäivä!
Ja voi että se meidän pieni neiti tykkäsi! Kun päästiin reitin varrelle ja pyörät menivät ekan kerran ohi, niin Lotta alkoi huitoa käsillään minkä kerkesi. Ja tietysti päristeli myös taukoamatta. Kyllä se taisi olla ensimmäinen kerta, kun neitipieni nähtiin yhtä tohinassa!
Päivän aikana syötiin tietysti kisamakkarat, ja Lottakin sai ensimmäisen kerran grillimakkaraa. Lotan lounas koostuikin puolikkaasta makkarasta, banaanista ja leivästä. Vähän vaihtelua normaaliin ruokarytmiin!
Ja taas tuli todettua, että kyllä meillä on hyvät rattaat! Ne oli tosi metsänkestävät ja niillä pääsi eteenpäin vaikka minkälaisessa peltomöykkymaastossakin. Rattaat on siis X-landerin 3-pyöräiset juoksurattaat - joilla tosin ei varsinaisella juoksulenkillä vieläkään ole käyty! Kahdesti olen muistaakseni kävelylenkillä loppumatkan kotiin juossut rattaiden kanssa, ja tosi hyvin on toimineet tässäkin hommassa!
Ja voi että se meidän pieni neiti tykkäsi! Kun päästiin reitin varrelle ja pyörät menivät ekan kerran ohi, niin Lotta alkoi huitoa käsillään minkä kerkesi. Ja tietysti päristeli myös taukoamatta. Kyllä se taisi olla ensimmäinen kerta, kun neitipieni nähtiin yhtä tohinassa!
Päivän aikana syötiin tietysti kisamakkarat, ja Lottakin sai ensimmäisen kerran grillimakkaraa. Lotan lounas koostuikin puolikkaasta makkarasta, banaanista ja leivästä. Vähän vaihtelua normaaliin ruokarytmiin!
Ja taas tuli todettua, että kyllä meillä on hyvät rattaat! Ne oli tosi metsänkestävät ja niillä pääsi eteenpäin vaikka minkälaisessa peltomöykkymaastossakin. Rattaat on siis X-landerin 3-pyöräiset juoksurattaat - joilla tosin ei varsinaisella juoksulenkillä vieläkään ole käyty! Kahdesti olen muistaakseni kävelylenkillä loppumatkan kotiin juossut rattaiden kanssa, ja tosi hyvin on toimineet tässäkin hommassa!
perjantai 23. huhtikuuta 2010
Nuhaa, keinumista, pyöräilyä, kyläilyä...
Tämä viikko on mennyt Lotalla pienessä nuhassa, joka tietysti tarttui myös äitiinkin. Pari päivää menikin sitten melkein kokonaan lepäillessä, mutta pitihän sitä toki vähän hiekkalaatikollekin päästä leikkimään. Nyt on jo käyty muuten keinumassakin vähän paremmalla menestyksellä, ja Lotta osasi jopa ottaa itse vauhtia vauvakeinussa! Tai sitten keinu vaan oli vähän liian iso, ja Lotta sattui sopivasti aina kallistumaan oikeaan suuntaan niin, että tuli sitä vauhtiakin...
Sunnuntaina Lotta pääsee taas ihmettelemään pyörien päristelyä, kun tarkoituksena on mennä katsomaan isän endurokisaa. Saas nähdä, mitä pieni siitä tuumaa, kun onkin yhtäkkiä hirveä määrä pyöriä ympärillä! Todennäköisesti on ihan onnessaan ja päristelee mukana minkä kerkiää...!
Lotta melkein nukahti tänään polkupyörän istuimeen, kun ei oltu otettu aamupäiväunia ollenkaan (viime aikoina kun on tapana ollut ottaa pienet torkut ennen lounasta). Käytiin aamupäivällä pikaisesti moikkaamassa Karinia ja Aaronia pitkästä aikaa, ja takaisintulomatkalla pieni jo nuokkui istuimessaan. Siitä alkoikin sitten hyvät päiväunet, joiden jälkeen on seuraavaksi ohjelmassa mummilla kyläilyä tädin kanssa. Jaahas, Lotta sieltä jo heräileekin - täytyy siis mennä!
Sunnuntaina Lotta pääsee taas ihmettelemään pyörien päristelyä, kun tarkoituksena on mennä katsomaan isän endurokisaa. Saas nähdä, mitä pieni siitä tuumaa, kun onkin yhtäkkiä hirveä määrä pyöriä ympärillä! Todennäköisesti on ihan onnessaan ja päristelee mukana minkä kerkiää...!
Lotta melkein nukahti tänään polkupyörän istuimeen, kun ei oltu otettu aamupäiväunia ollenkaan (viime aikoina kun on tapana ollut ottaa pienet torkut ennen lounasta). Käytiin aamupäivällä pikaisesti moikkaamassa Karinia ja Aaronia pitkästä aikaa, ja takaisintulomatkalla pieni jo nuokkui istuimessaan. Siitä alkoikin sitten hyvät päiväunet, joiden jälkeen on seuraavaksi ohjelmassa mummilla kyläilyä tädin kanssa. Jaahas, Lotta sieltä jo heräileekin - täytyy siis mennä!
maanantai 19. huhtikuuta 2010
Polkupyörällä ankkapuistossa
Nyt on sitten Lotan ensimmäinen polkupyörämatka tehty! Neiti istua kökötti tyytyväisenä istuimessaan pyörän takana ja seurasi tarkkaavaisena liikennettä, ja tietysti myös päristeli kovasti, kun näki autoja. On se vielä äidille sen verran haasteellista tuo lapsen kanssa pyöräily, että piti keskustan risteyksissä nousta itse pyörän päältä pois ja taluttaa suojatien yli...
Ensimmäinen pyörämatka suuntautui ankkapuistoon, jossa treffattiin Aada ja Sofia äitinsä kera. Lotta on innokas hiekkalaatikkofani, ja vaikka ei olisi mitään lelujakaan, niin neiti tohkeissaan huitoo hiekkaa rukkasillaan. Keinuakin taas kokeiltiin, ja muutama sekunti menikin ihan hyvillä mielin, mutta sitten alkoi jo harmittaa. Eli hiekkalaatikko voittaa keinun mennen tullen!
Uudet ja upeat kirkkaan vihreät kurahousutkin on jo testattu täällä ukin pihalla hiekkalaatikolla, ja saatiinhan niihin eilen vähän koirankakkaakin koristeeksi! Ja äiti pääsi taas pesuhommiin...
On se vaan niin ihanaa, että on kevät ja mennään kovaa vauhtia kesää kohti! Äidin mielestä on oikein mukavaa vaihtelua, että rattaiden lykkimisen sijaan voidaan mennä hiekkalaatikolle ja puistoihin. Tästä se alkaa, taas ihan erilainen kesä tulossa...!
Ensimmäinen pyörämatka suuntautui ankkapuistoon, jossa treffattiin Aada ja Sofia äitinsä kera. Lotta on innokas hiekkalaatikkofani, ja vaikka ei olisi mitään lelujakaan, niin neiti tohkeissaan huitoo hiekkaa rukkasillaan. Keinuakin taas kokeiltiin, ja muutama sekunti menikin ihan hyvillä mielin, mutta sitten alkoi jo harmittaa. Eli hiekkalaatikko voittaa keinun mennen tullen!
Uudet ja upeat kirkkaan vihreät kurahousutkin on jo testattu täällä ukin pihalla hiekkalaatikolla, ja saatiinhan niihin eilen vähän koirankakkaakin koristeeksi! Ja äiti pääsi taas pesuhommiin...
On se vaan niin ihanaa, että on kevät ja mennään kovaa vauhtia kesää kohti! Äidin mielestä on oikein mukavaa vaihtelua, että rattaiden lykkimisen sijaan voidaan mennä hiekkalaatikolle ja puistoihin. Tästä se alkaa, taas ihan erilainen kesä tulossa...!
perjantai 16. huhtikuuta 2010
Pikkulomalla
Lotan Satu-täti on parhaillaan täällä kyläilemässä, ja keskiviikkona lähdettiin Sadun ja mummun kanssa Helsinkiin lomaa viettämään. Keskiviikolle sattui aivan ihanan lämmin ja aurinkoinen päivä, ja kylläpä oli mukavaa vaihtelua maisemaan, kun käveltiin, lounastettiin ja kahviteltiin ihanassa kevätsäässä meren rannalla.
Ei muuten sitten olekaan ihan yhtä - miten sen nyt sanoisi, rauhallista? - tuo pienen kanssa reissaaminen, kuin ennen. Lotta kun osaa jo kävellä kengät jalassakin, niin eihän sitä millään malttaisi paikallaan missään syöttötuolissa tai rattaissa istua kököttää... Eli kävelemäänhän sitä pitää päästä, ja äidin kädestä ei voi pitää kiinni, ei sitten ollenkaan! Lotta on ihan innoissaan tästä uudesta maailman avartumisesta, ja hirveä vauhti päällä lähtee tutustumaan uusiin paikkoihin ja ihmisiin. Ja koko ajan tietysti pulisee mennessään omia juttujaan... Lotalla on muuten ihan parissa viikossa alkanut tulla hirveän paljon kaikkia sanoja, ja toistelee aika ajoin perässä, mitä muut sanovat. Tämän hetken suosikkisanoja ovat tämmönen, tänne, kukka, pate (postimies pate siis) ja karkuun.
Illansuussa mummu lähti junalla takaisin kotiin, ja me loput tytöt jäätiin yöksi hotelliin. Illallisella Lotta sai maistella taas uusia herkkuja, mm. tiikeriravun pyrstöä, pihviä ja jäätelöä. Neiti oli tosin aika väsynyt pieni ravintolassakävijä, ja välillä pää painui pöytään hetkeksi lepäämään. Mutta sitten taas zum! - ja neiti oli virtaa täynnä ja naapuripöydän viihdyttäminen jatkui!
Nukkumaanmeno matkasänkyyn sujui ihan yhtä normaalisti kuin kotonakin, ja yökin meni samaan tapaan. Hotelliaamiaisella Lotta sai taas kaikkea hyvää, ja lemppariksi paljastui nakit ja munakokkeli. Aika herkuttelija tuo neitipieni!
Kotimatkalla junassa ei oikein päiväunet Lotalle maistuneet, ja harakka sai keittää aika monet hutut ja hämähäkki kiivetä langalle lukemattomia kertoja, jotta neiti pysyi paikoillaan äidin sylissä. Taas kun olisi pitänyt päästä ympäriinsä tutkailemaan - totta kai!
Ei muuten sitten olekaan ihan yhtä - miten sen nyt sanoisi, rauhallista? - tuo pienen kanssa reissaaminen, kuin ennen. Lotta kun osaa jo kävellä kengät jalassakin, niin eihän sitä millään malttaisi paikallaan missään syöttötuolissa tai rattaissa istua kököttää... Eli kävelemäänhän sitä pitää päästä, ja äidin kädestä ei voi pitää kiinni, ei sitten ollenkaan! Lotta on ihan innoissaan tästä uudesta maailman avartumisesta, ja hirveä vauhti päällä lähtee tutustumaan uusiin paikkoihin ja ihmisiin. Ja koko ajan tietysti pulisee mennessään omia juttujaan... Lotalla on muuten ihan parissa viikossa alkanut tulla hirveän paljon kaikkia sanoja, ja toistelee aika ajoin perässä, mitä muut sanovat. Tämän hetken suosikkisanoja ovat tämmönen, tänne, kukka, pate (postimies pate siis) ja karkuun.
Illansuussa mummu lähti junalla takaisin kotiin, ja me loput tytöt jäätiin yöksi hotelliin. Illallisella Lotta sai maistella taas uusia herkkuja, mm. tiikeriravun pyrstöä, pihviä ja jäätelöä. Neiti oli tosin aika väsynyt pieni ravintolassakävijä, ja välillä pää painui pöytään hetkeksi lepäämään. Mutta sitten taas zum! - ja neiti oli virtaa täynnä ja naapuripöydän viihdyttäminen jatkui!
Nukkumaanmeno matkasänkyyn sujui ihan yhtä normaalisti kuin kotonakin, ja yökin meni samaan tapaan. Hotelliaamiaisella Lotta sai taas kaikkea hyvää, ja lemppariksi paljastui nakit ja munakokkeli. Aika herkuttelija tuo neitipieni!
Kotimatkalla junassa ei oikein päiväunet Lotalle maistuneet, ja harakka sai keittää aika monet hutut ja hämähäkki kiivetä langalle lukemattomia kertoja, jotta neiti pysyi paikoillaan äidin sylissä. Taas kun olisi pitänyt päästä ympäriinsä tutkailemaan - totta kai!
maanantai 12. huhtikuuta 2010
Elämä ukkilassa jatkuu
Edelleen asustellaan täällä ukkilassa, kohtahan se pyörähtää jo neljäs viikko käyntiin. Eikä mitään arviota siitä, milloin päästään takaisin kotiin. Ehkä menee vielä viikko, tai kaksi...
Lotalle täällä olo on tehnyt hyvää, ja neiti on rohkaistunut paljon. Tai ehkä se kuuluu ikään tai kehitysvaiheeseenkin, mene ja tiedä... Mutta joka tapauksessa, koko ajan ei tarvitse enää olla äiti näkyvissä ja Lotta on ihan onnessaan, kun on hauskuutusta ja seuraa niin aikuisista, lapsista kuin koiristakin, joita täällä talossa on ja vierailee pitkin päivää. Ja kun käydään mummeilla, mummuilla ja muuallakin kyläilemässä, niin heti on neiti touhotus päällä, eikä enää yhtään vierastele.
Lotalle täällä olo on tehnyt hyvää, ja neiti on rohkaistunut paljon. Tai ehkä se kuuluu ikään tai kehitysvaiheeseenkin, mene ja tiedä... Mutta joka tapauksessa, koko ajan ei tarvitse enää olla äiti näkyvissä ja Lotta on ihan onnessaan, kun on hauskuutusta ja seuraa niin aikuisista, lapsista kuin koiristakin, joita täällä talossa on ja vierailee pitkin päivää. Ja kun käydään mummeilla, mummuilla ja muuallakin kyläilemässä, niin heti on neiti touhotus päällä, eikä enää yhtään vierastele.
Tutista on muuten nyt sitten hienosti päästy eroon, ainoastaan unille se otetaan vielä mukaan. Olipas se helppo ja kivuton homma! Kivusta tulikin mieleen, että Lotalle on tulossa poskihampaita, sekä ylös että alas, oikealle ja vasemmalle. Vielä ei yhtäkään ole puhjennut, mutta voitte vaan arvata, että sattuuhan ne!
keskiviikko 7. huhtikuuta 2010
Tutista eroon, osa "aloitus"
Tuttipullon lopettamisen lisäksi vähennetään Lotalla nyt myös tutin käyttöä. Joo, äiti on tosi ikävä...
Ei vaan, ihan hienosti on sujunut päivä, ainakin tähän saakka (kellon on nyt siis vähän vaille kolme iltapäivällä). Aamulla sanoin Lotalle, että jätetään tutti sänkyyn, jonne Lotta sen itse sitten heitti. Ja siellä se sujuvasti on ollut koko päivän, ja kyläilyreissu Aaron-leikkikaverin luonakin sujui hienosti ilman tuttia! Päiväunille tosin tutti taas kaivettiin esiin, mutta eiköhän se taas unien jälkeen sinne omaan sänkyyn heitetä. Että tämäkin juttu sujuu näin hyvin!
Ei vaan, ihan hienosti on sujunut päivä, ainakin tähän saakka (kellon on nyt siis vähän vaille kolme iltapäivällä). Aamulla sanoin Lotalle, että jätetään tutti sänkyyn, jonne Lotta sen itse sitten heitti. Ja siellä se sujuvasti on ollut koko päivän, ja kyläilyreissu Aaron-leikkikaverin luonakin sujui hienosti ilman tuttia! Päiväunille tosin tutti taas kaivettiin esiin, mutta eiköhän se taas unien jälkeen sinne omaan sänkyyn heitetä. Että tämäkin juttu sujuu näin hyvin!
tiistai 6. huhtikuuta 2010
Lisää kuvia
Tässä muutama pulkka- ja lumikuva tältä talvelta:
Ja kuvia hiekkikselta:
Ja vielä kuva viime viikolta tivolista (aika paketissa on neiti!):
Se on loppu nyt, tuttipulloiltamaito nimittäin
Meinattiin ensin odottaa kotiin paluuseen saakka, mutta päätettiin nyt sitten kuitenkin kokeilla. Nimittäin iltamaidon tuttipullosta antamista. Täällä ukilla ollessa on tehty Lotan nukkumaanmenon kanssa niin, että mennään tuonne makkariin maitopullon kanssa sylittelemään, jonka aikana neiti melkein jo nukahtaakin, eli lopuksi sitten sylistä omaan sänkyyn. Jossa on muuten nukuttu koko yö lähes joka yö heräilemättä aamukuuteen saakka. Eli reilun yhdeksän tunnin uniputki! Jee!
No, tänään illalla sitten laitettiin maito nokkamukiin. Lotta otti siitä muutaman hörpyn, ja vaihtoi mukin tuttiin, ja alkoi jo sulkea silmiä. Siinä sitten hetki vielä syliteltiin, jonka jälkeen Lotta siirtyi omaan sänkyyn. Ja jonne nukahti parin minuutin silittelyjen jälkeen. Että joskus näin helposti! Katsotaan, jatkuuko se samalla tavalla seuraavinakin iltoina...
No, tänään illalla sitten laitettiin maito nokkamukiin. Lotta otti siitä muutaman hörpyn, ja vaihtoi mukin tuttiin, ja alkoi jo sulkea silmiä. Siinä sitten hetki vielä syliteltiin, jonka jälkeen Lotta siirtyi omaan sänkyyn. Ja jonne nukahti parin minuutin silittelyjen jälkeen. Että joskus näin helposti! Katsotaan, jatkuuko se samalla tavalla seuraavinakin iltoina...
Hiekkalaatikolla!
Tänään käytiin Lotan kanssa ekaa kertaa puistossa, tai oikeastaan Kirjauksen päiväkodin pihalla, leikkimässä. Lotta tosin ei siitä leikkimispuolesta, tai edes keinumisesta, tai edes kävelystä innostunut, vaan halusi vain olla sylissä ja katsella serkkutyttöjen ja tädin touhuja. Kunnes päästiin hiekkalaatikolle...
... ja siitä se pieni sitten innostui! Heti alkoi neiti huitoa märkää hiekkaa rukkasillaan, ja pitihän sitä tietysti myös vähän maistella. Ja siellä sitten istua kökötettiin, ja äiti näki jo mielessään "kauhukuvia" siitä, kun siellä hiekkalaatikolla ollaan oikein urakalla ja kannetaan sitä hiekkaa kilokaupalla rattaisiin, autoon, kotiin ja sänkyyn saakka. Että sitä sitten odotellessa! Ei vaan, mitäpä ei äiti kestäisi lapsensa riemun eteen...
... ja siitä se pieni sitten innostui! Heti alkoi neiti huitoa märkää hiekkaa rukkasillaan, ja pitihän sitä tietysti myös vähän maistella. Ja siellä sitten istua kökötettiin, ja äiti näki jo mielessään "kauhukuvia" siitä, kun siellä hiekkalaatikolla ollaan oikein urakalla ja kannetaan sitä hiekkaa kilokaupalla rattaisiin, autoon, kotiin ja sänkyyn saakka. Että sitä sitten odotellessa! Ei vaan, mitäpä ei äiti kestäisi lapsensa riemun eteen...
Kuvia ukkilasta
Lotan lempipaikka ukkilassa: koiran tyyny!
Lotta treenaa jo pukemista
Vauhti päällä!
Ukkilassa on ihana keinutuoli!
perjantai 2. huhtikuuta 2010
Sikin sokin sekalaista
Eilen oli kauheasti mielessä juttuja, joita tänne piti kirjoitella, mutta nyt kun on kone edessä, niin pää lyö tyhjää... Tässä jotain yksittäisiä juttuja, joita nyt mieleen tulee:
Lotta osaa jo silloin tällöin syödä itse lusikalla niin, että lusikka pysyy jopa oikein päin kädessä. Ja ruoka menee suuhun. Jee!
Kävelyvauhti sen kun kiihtyy, kun Lotta mennä taapertaa milloin koiran perässä, milloin muuten vaan itsekseen. Lotta saa kehitettyä itselleen kunnon riehun päälle, kun melkein juoksee olkkarin ja eteisen välillä olevan seinän ympäri. Ja välillä käydään hyörimässä koiran lattiatyynyn päällä. "Jee!" sanoisi Lotta, jos osaisi.
Kellojen siirtäminen kesäaikaan vaikutti muuten meillä niin, että aamukuuden sijasta Lotta heräsi maanantaiaamuna seitsemältä - aika juhlaa! Mutta seuraavana aamuna sitten jo taas vähän aikaisemmin, sitten vähän aikaisemmin, ja eiköhän se kello ole jotain vähän yli kuusi, kun ekat itkut alkaa pinnasängystä kuulua... Nukkumaanmeno saatiin tosi siirrettyä yhdeksään eli nyt voidaan joskus viikollakin lähteä illalla jossain käymään. Jee!
Lotta nukkui tällä viikolla ennätyspäikkärit: kolme tuntia rattaissa ulkona! Jee! Äiti tahtoo tätä lisää!
Eilen käytiin tivolissa serkkutyttöjen kanssa. Lotan kanssa ei vielä possujunaan ahtauduttu, säästetään se sitten kesälle... Ei muuten ollut Lotan eka kerta tivolissa, vaan vuosi sitten käytiin jo ekan kerran tivolihälinää tutkailemassa. Pienestä se on aloitettava!
Tulipas monta jeetä tähän tekstiin. Ne on ne elämän pienet ilot!
Lotta osaa jo silloin tällöin syödä itse lusikalla niin, että lusikka pysyy jopa oikein päin kädessä. Ja ruoka menee suuhun. Jee!
Kävelyvauhti sen kun kiihtyy, kun Lotta mennä taapertaa milloin koiran perässä, milloin muuten vaan itsekseen. Lotta saa kehitettyä itselleen kunnon riehun päälle, kun melkein juoksee olkkarin ja eteisen välillä olevan seinän ympäri. Ja välillä käydään hyörimässä koiran lattiatyynyn päällä. "Jee!" sanoisi Lotta, jos osaisi.
Kellojen siirtäminen kesäaikaan vaikutti muuten meillä niin, että aamukuuden sijasta Lotta heräsi maanantaiaamuna seitsemältä - aika juhlaa! Mutta seuraavana aamuna sitten jo taas vähän aikaisemmin, sitten vähän aikaisemmin, ja eiköhän se kello ole jotain vähän yli kuusi, kun ekat itkut alkaa pinnasängystä kuulua... Nukkumaanmeno saatiin tosi siirrettyä yhdeksään eli nyt voidaan joskus viikollakin lähteä illalla jossain käymään. Jee!
Lotta nukkui tällä viikolla ennätyspäikkärit: kolme tuntia rattaissa ulkona! Jee! Äiti tahtoo tätä lisää!
Eilen käytiin tivolissa serkkutyttöjen kanssa. Lotan kanssa ei vielä possujunaan ahtauduttu, säästetään se sitten kesälle... Ei muuten ollut Lotan eka kerta tivolissa, vaan vuosi sitten käytiin jo ekan kerran tivolihälinää tutkailemassa. Pienestä se on aloitettava!
Tulipas monta jeetä tähän tekstiin. Ne on ne elämän pienet ilot!
lauantai 27. maaliskuuta 2010
Ukilla
No eihän siellä kotona voinut olla sen kuivauspömpelin kanssa, kun siitä lähti kova ääni (kuin kovaääninen imuri olisi koko ajan päällä), ja lisäksi ilma oli jotenkin kuivaa ja kyllä se hieman omituiselle haisikin. Ja kävi aika ajoin kurkkuunkin. Joten päätimme sitten jättää pömpelin kotivahdiksi ja lähteä ukille karkuun.
Ukilla asuu tädin ja tädin poikaystävän lisäksi myös Kiti-koira. Tämähän sopii Lotalle vallan mainiosti, kun kaikista muista ihmisistä on seuraa ja jaksavat leikkiä Lotan kanssa, ja Kiti on myös kovasti Lotan mieleen! Kiti-parka vaan ei taida tykätä Lotasta ihan yhtä paljon, etenkin kun ei saa koskaan nukkua rauhassa...
Kaikki on täällä ukin luona sujunut tosi mukavasti, Lotan yöunet vaan ei ole ihan samaa luokkaa kuin kotona. Eikä myöskään äidin ja isän. Ja ehkä muidenkaan...? Lotalla kyllä on oma pinnasänky täällä, mutta se on samassa huoneessa äidin ja isän kanssa. Ja Lotta kun yöllä herää ja näkee meidät siinä vieressä, niin eihän se pieni haluaisi siellä omassa sängyssään tietenkään olla. Nukkumaanmeno on sujunut aina helposti, mutta yhdentoista aikaan Lotta herää, ja eilenkin sitten huusi tunnin ennen nukahtamista. Aamulla unta riittää kuuteen. Eli kun sitä ei itse osaa nukahtaa heti, kun Lotta hiljenee, niin viime yön unisaldoksi voi laskea viisi tuntia. Ei ihan äidin toivoma määrä!
Ukilla asuu tädin ja tädin poikaystävän lisäksi myös Kiti-koira. Tämähän sopii Lotalle vallan mainiosti, kun kaikista muista ihmisistä on seuraa ja jaksavat leikkiä Lotan kanssa, ja Kiti on myös kovasti Lotan mieleen! Kiti-parka vaan ei taida tykätä Lotasta ihan yhtä paljon, etenkin kun ei saa koskaan nukkua rauhassa...
Kaikki on täällä ukin luona sujunut tosi mukavasti, Lotan yöunet vaan ei ole ihan samaa luokkaa kuin kotona. Eikä myöskään äidin ja isän. Ja ehkä muidenkaan...? Lotalla kyllä on oma pinnasänky täällä, mutta se on samassa huoneessa äidin ja isän kanssa. Ja Lotta kun yöllä herää ja näkee meidät siinä vieressä, niin eihän se pieni haluaisi siellä omassa sängyssään tietenkään olla. Nukkumaanmeno on sujunut aina helposti, mutta yhdentoista aikaan Lotta herää, ja eilenkin sitten huusi tunnin ennen nukahtamista. Aamulla unta riittää kuuteen. Eli kun sitä ei itse osaa nukahtaa heti, kun Lotta hiljenee, niin viime yön unisaldoksi voi laskea viisi tuntia. Ei ihan äidin toivoma määrä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)