Olen aina ollut aamuvirkku - paitsi ehkä joskus teinivuosina ja vähän sen jälkeen - ja ollut heti aamusta valmis touhuamaan. Pienenä tyttönä heräsin usein jo kuuden aikaan aamulla, ja kiltisti menin keittiöön hissun kissun piirtelemään, jotta vanhemmat saivat vielä nukkua. Vieläkin mieluiten teen hommat heti aamusta, jolloin olen tehokkaimmillani, ja siitä tulee fiilis, että päivä lähtee hyvin käyntiin. Sängyssä hereillä köllöttely on ihan hukkaan heitettyä aikaa, kun sen sijaan voi jo nousta ja puuhastella jotain...
Ja millainen äiti, sellainen tytär:
Lotta on myös aina ollut aamuvirkku, ja meillä äitiys- ja hoitovapaa-aamuinakin herättiin jo kukonlaulun aikaan - joskus jo ennen kuutta. Yhdeksään mennessä oli jo ehditty usein vaikka mitä: siivota, pyykätä, kokata, leipoa, leikkiä...
Ja sama meno jatkuu! Lotta on usein jo hereillä, kun minun herätyskelloni pirahtaa kuuden jälkeen. Kuuluu pieni tömps, kun unipupu heitetään yläsängystä lattialle, sitten perään isompi tömps, kun Lotta hyppää tikapuiden alarapulta lattialle.
Tässä eräänä aamuna Lotta oli ehtinyt jo kipittää ennen minua alakertaan, ja siellä se neiti piirteli keittiön pöydän ääressä - ihan kuin minä pienenä! Ihana äidin muru!
perjantai 24. toukokuuta 2013
keskiviikko 15. toukokuuta 2013
Elämää uudessa kodissa
Huhtikuun lopulla pakattiin kaikki kimpsut ja kampsut, ja muutamien lisäkäsien voimin kannettiin koko omaisuus uuteen kotiin. Moneen otteeseen ennen muuttoa Lotta varmisteli, että otetaanhan me varmasti mukaan tämä tai tuo tavara, ettei vaan mitään unohdu... Ja kaikki otettiin mukaan!
Vaikka tässä uudessa kodissa on muutama neliömetri enemmän kuin vanhassa, niin jotenkin oli taas vaikea saada romppeet mahtumaan näihin uusiin nurkkiin. Asunnon sijaitseminen kahdessa tasossa aiheuttaa tietysti omat haasteensa - aina on tavarat tai lapset väärässä kerroksessa! No, ehkä ne vielä löytää paikkansa!
Meidän uusi koti on rivitalokolmio kivalla alueella hautausmaan lähistöllä. Taloyhtiöön kuuluu useampia rivi- ja paritaloja, ja lähes jokaisessa asunnossa on pieniä lapsia. Samassa pihapiirissä asuu lasten hoitokaveri, ja mikä parasta, ihan meitä vastapäätä asuu Lotan kummit! Talojen keskellä sijaitsee pieni leikkipuisto, jossa onkin jo suurin osa naapureista tullut tutuksi.
Tämän asunnon omistajat ovat ulkomaankomennuksella vielä vuoden verran, joten meillä on saman verran aikaa nyt sitten etsiä sitä unelmien omakotitaloa. Tai tonttia. Tai mikä se ratkaisu nyt sitten tulee olemaankaan...
Uudessa kodissa on päästy heti uusiin puuhiin, kun meillä on pieni oma piha, pieni nurmikkopläntti ja pusikoita. Ei siinä mitään oksasaksia tarvita, kun pensaita siistitään: sivuleikkurit ajaa saman asian vallan mainiosti!
Lapsetkin saivat tässä eräänä päivänä kokea jotain uutta: yhtenä lauantaiaamupäivänä soi ovikello, ja siellä oli tämä melkein naapurissa asuvat lasten hoitokaveri isoveljensä kera. Kysymys kuului: "Saako Lotta ja Roni tulla ulos leikkimään?". Ja saivathan he! Ja mukavaa on myös se, että lapset voivat mennä edeltä jo ulos ja puistoon leikkimään, ja itse voi mennä rauhassa perässä. Tai voi juoda sen kahvikupillisen rauhassa loppuun omalla terassilla lasten jo juostessa leikkimään. Ah, ne elämän pienet suuret ilot!
Vaikka tässä uudessa kodissa on muutama neliömetri enemmän kuin vanhassa, niin jotenkin oli taas vaikea saada romppeet mahtumaan näihin uusiin nurkkiin. Asunnon sijaitseminen kahdessa tasossa aiheuttaa tietysti omat haasteensa - aina on tavarat tai lapset väärässä kerroksessa! No, ehkä ne vielä löytää paikkansa!
Meidän uusi koti on rivitalokolmio kivalla alueella hautausmaan lähistöllä. Taloyhtiöön kuuluu useampia rivi- ja paritaloja, ja lähes jokaisessa asunnossa on pieniä lapsia. Samassa pihapiirissä asuu lasten hoitokaveri, ja mikä parasta, ihan meitä vastapäätä asuu Lotan kummit! Talojen keskellä sijaitsee pieni leikkipuisto, jossa onkin jo suurin osa naapureista tullut tutuksi.
Tämän asunnon omistajat ovat ulkomaankomennuksella vielä vuoden verran, joten meillä on saman verran aikaa nyt sitten etsiä sitä unelmien omakotitaloa. Tai tonttia. Tai mikä se ratkaisu nyt sitten tulee olemaankaan...
Uudessa kodissa on päästy heti uusiin puuhiin, kun meillä on pieni oma piha, pieni nurmikkopläntti ja pusikoita. Ei siinä mitään oksasaksia tarvita, kun pensaita siistitään: sivuleikkurit ajaa saman asian vallan mainiosti!
Lapsetkin saivat tässä eräänä päivänä kokea jotain uutta: yhtenä lauantaiaamupäivänä soi ovikello, ja siellä oli tämä melkein naapurissa asuvat lasten hoitokaveri isoveljensä kera. Kysymys kuului: "Saako Lotta ja Roni tulla ulos leikkimään?". Ja saivathan he! Ja mukavaa on myös se, että lapset voivat mennä edeltä jo ulos ja puistoon leikkimään, ja itse voi mennä rauhassa perässä. Tai voi juoda sen kahvikupillisen rauhassa loppuun omalla terassilla lasten jo juostessa leikkimään. Ah, ne elämän pienet suuret ilot!
sunnuntai 21. huhtikuuta 2013
Kevätpuistoilua
Nyt se on vihdoin täällä - kevät! Lunta on enää nimeksi jossain tiensivustoille ja peltojen reunoilla, mutta muualla on kuivaa. Ja aurinko on paistanut pilvettömältä taivaalta koko viikonlopun!
Eilen lähdettiin pitkästä aikaa lasten kanssa puistoon vielä illalla seitsemältä. Oli niin aurinkoista ja valoisaa, että melkein jo unohtui, että nukkumaankin pitäisi mennä! Suunnattiin kävellen tuohon naapurikortteliin, johon on pari vuotta sitten tehty kiva leikkipiha. Tämä piha on meidän "lähipuisto", jossa on joskus kesän superkuumina päivinä käyty jo aamulla kahdeksan jälkeen leikkimässä, kun päivällä ei 30 asteen lämmöstä johtuen ulkona muuten oikein jaksa pitkään olla.
Mukaan otettiin hiekkalelut, purkkikengät ja hyppynaru. Ai että sitä lasten riemua, kun pitkästä aikaa pääsee kunnolla ulos leikkimään ja hiekkalaatikolle! Hyppynaru sidottiin penkinreunaan kiinni, ja Lotta harjoitteli jo kovasti hyppimistä.
Kevät on kyllä parasta aikaa lasten kanssa ulkoilulle: ei ole vielä liian kuuma, mutta on kuivaa ja aurinkoista. Kun mennään vielä vähän eteenpäin toukokuun puolelle, ja puut ja nurmi alkavat vihertää, ja tulee vielä vähän lämpimämpi, niin ai että kun on ihanaa viettää valoisia arki-iltojakin puistossa!
Viime vuonna tähän aikaan minä olin 6 viikkoa töissä, ja isi oli lasten kanssa kotona. Tuntuu niin kaukaiselta ajalta, että ihan kuin siitä olisi monta vuotta... samoin kuin kesästä. Pitkän pimeän ja kylmän aikana sitä melkein jo unohtaa millaista on keväällä ja kesällä. Nyt se alkaa pikku hiljaa palailla mieleen, ja miten sen saapuminen onkin joka vuosi yhtä ihanaa!
Eilen lähdettiin pitkästä aikaa lasten kanssa puistoon vielä illalla seitsemältä. Oli niin aurinkoista ja valoisaa, että melkein jo unohtui, että nukkumaankin pitäisi mennä! Suunnattiin kävellen tuohon naapurikortteliin, johon on pari vuotta sitten tehty kiva leikkipiha. Tämä piha on meidän "lähipuisto", jossa on joskus kesän superkuumina päivinä käyty jo aamulla kahdeksan jälkeen leikkimässä, kun päivällä ei 30 asteen lämmöstä johtuen ulkona muuten oikein jaksa pitkään olla.
Mukaan otettiin hiekkalelut, purkkikengät ja hyppynaru. Ai että sitä lasten riemua, kun pitkästä aikaa pääsee kunnolla ulos leikkimään ja hiekkalaatikolle! Hyppynaru sidottiin penkinreunaan kiinni, ja Lotta harjoitteli jo kovasti hyppimistä.
Kevät on kyllä parasta aikaa lasten kanssa ulkoilulle: ei ole vielä liian kuuma, mutta on kuivaa ja aurinkoista. Kun mennään vielä vähän eteenpäin toukokuun puolelle, ja puut ja nurmi alkavat vihertää, ja tulee vielä vähän lämpimämpi, niin ai että kun on ihanaa viettää valoisia arki-iltojakin puistossa!
Viime vuonna tähän aikaan minä olin 6 viikkoa töissä, ja isi oli lasten kanssa kotona. Tuntuu niin kaukaiselta ajalta, että ihan kuin siitä olisi monta vuotta... samoin kuin kesästä. Pitkän pimeän ja kylmän aikana sitä melkein jo unohtaa millaista on keväällä ja kesällä. Nyt se alkaa pikku hiljaa palailla mieleen, ja miten sen saapuminen onkin joka vuosi yhtä ihanaa!
Sirkustelua
Tällä viikolla Riihimäellä vieraili Sirkus Finlandia, jossa vierailtiin koko perheen voimin. Lotta pääsi sirkustelemaan jo viime vuonna, joka muuten oli äidillekin ihan ensimmäinen sirkusvisiitti ikinä!
Kun ensimmäiset musiikit pärähtivät käyntiin, Lotta laittoi heti kädet korville ja Roni alkoi itkeä. Liian kova meteli! Siinä samalla muistin, että niinhän se Lotta viime vuonnakin oli melkein koko esityksen kädet korvilla, kun musiikki ja äänet olivat niin kovia. Jos olisin muistanut sen jo aiemmin, olisi voitu ottaa lapsille kuulosuojaimet mukaan. No, jos vaikka ensi kerralla sitten!
Pikku hiljaa Ronikin tottui meteliin, ja seurasi esityksiä isin sylistä katsellen. Taisi kuitenkin sirkus olla 2-vuotiaalle vähän liian jännittävä ja myös pitkäkestoinen - etenkin kun takana oli pitkä hoitopäivä ja esitys kesti pitkälle iltaan.Lotta oli jo sopivampaa kohderyhmää, ja innokkaasti neiti seurasi sirkustemppuja niitä ihastellen.
Mitä siellä sirkuksessa sitten nähtiin? Lotan mielestä parasta antia oli moottoripyörä. Epäselväksi jäi kuitenkin, että tarkoittiko Lotta viime vuoden sirkuksessa nähtyä surmanajoa (moottoripyörät pallonmuotoisessa metallihäkissä ajaen) vai tämän vuoden ensimmäistä numeroa, jossa nainen ajoi pyörällä areenalle ja teki sen päällä akrobaattitemppuja.
Tämän vuotinen sirkusesitys sisälsi melko paljon akrobatiaa, ja lisäksi nähtiin taikuriesitys, trapetsitaiteilija, pelle-esitys, kameleita ja yksi takatiloista karannut mini-hevonen. Esityksen lopuksi myös kuultiin, että synnärille lähdön vuoksi peruuntunut miesesiintyjä oli tämän esityksen aikana tullut isäksi - tämä sirkus sai yhden pikkusirkustelijan lisää!
Kun ensimmäiset musiikit pärähtivät käyntiin, Lotta laittoi heti kädet korville ja Roni alkoi itkeä. Liian kova meteli! Siinä samalla muistin, että niinhän se Lotta viime vuonnakin oli melkein koko esityksen kädet korvilla, kun musiikki ja äänet olivat niin kovia. Jos olisin muistanut sen jo aiemmin, olisi voitu ottaa lapsille kuulosuojaimet mukaan. No, jos vaikka ensi kerralla sitten!
Pikku hiljaa Ronikin tottui meteliin, ja seurasi esityksiä isin sylistä katsellen. Taisi kuitenkin sirkus olla 2-vuotiaalle vähän liian jännittävä ja myös pitkäkestoinen - etenkin kun takana oli pitkä hoitopäivä ja esitys kesti pitkälle iltaan.Lotta oli jo sopivampaa kohderyhmää, ja innokkaasti neiti seurasi sirkustemppuja niitä ihastellen.
Mitä siellä sirkuksessa sitten nähtiin? Lotan mielestä parasta antia oli moottoripyörä. Epäselväksi jäi kuitenkin, että tarkoittiko Lotta viime vuoden sirkuksessa nähtyä surmanajoa (moottoripyörät pallonmuotoisessa metallihäkissä ajaen) vai tämän vuoden ensimmäistä numeroa, jossa nainen ajoi pyörällä areenalle ja teki sen päällä akrobaattitemppuja.
Tämän vuotinen sirkusesitys sisälsi melko paljon akrobatiaa, ja lisäksi nähtiin taikuriesitys, trapetsitaiteilija, pelle-esitys, kameleita ja yksi takatiloista karannut mini-hevonen. Esityksen lopuksi myös kuultiin, että synnärille lähdön vuoksi peruuntunut miesesiintyjä oli tämän esityksen aikana tullut isäksi - tämä sirkus sai yhden pikkusirkustelijan lisää!
perjantai 12. huhtikuuta 2013
Lasten leikkejä
Ai että kun on ihanaa, kun nuo kaksi pientä murua leikkivät jo niin paljon yhdessä!
Tänään hain lapset hoidosta ja tultiin kotiin, ja mitä tekevät murut: kirmaavat yhdessä olkkariin, eivät poikkeuksellisesti laitakaan telkkaria päälle, vaan aloittavat yhteisen leikin pikkuautoilla sohvalla. Ja kun auto tippuu sohvan taakse, ja pikkumiestä harmittaa, niin isosisko auttaa ja nostaa sen ylös.
Yhä useammin muruilla on yhteisiä leikkejä, vaikka välillä tietysti toinen kiusaa tai häiritsee toista, niin kuin itse asian kovalla metelillä ilmoittavat. Joskus Lotta vetää lastenhuoneen oven perässään kiinni, että saa leikkiä rauhassa, ja Roni huutaa oven takana, että hän kanssa mukaan leikkiin.
On ihanaa seurata, kun toinen muruista ehdottaa toiselle, että tule leikkimään jotain leikkiä. Ja sitten leikit alkavat! Yhdessä leikitään mm. leikkiruoilla, palikoilla, autoilla, barbeilla, huiveilla, äidin vaatteilla, hex-bugeilla, muovaillen, piirtäen ja nykyään joskus jopa pelaillen. Ronikin alkaa pikkuhiljaa oppia pelaamaan erilaisia pelejä, joissa kyllä pitää olla aikuisen mukana jöötä pitämässä - muuten kaikki nappulat ja palaset lentävät pitkin seiniä ja lattioita...
Lempipuuhaa muruilla on myös istua vierekkäin pikkusohvalla ja katsoa yhdessä lastenohjelmia, joskus jopa käsikädessä!
Tänään hain lapset hoidosta ja tultiin kotiin, ja mitä tekevät murut: kirmaavat yhdessä olkkariin, eivät poikkeuksellisesti laitakaan telkkaria päälle, vaan aloittavat yhteisen leikin pikkuautoilla sohvalla. Ja kun auto tippuu sohvan taakse, ja pikkumiestä harmittaa, niin isosisko auttaa ja nostaa sen ylös.
Yhä useammin muruilla on yhteisiä leikkejä, vaikka välillä tietysti toinen kiusaa tai häiritsee toista, niin kuin itse asian kovalla metelillä ilmoittavat. Joskus Lotta vetää lastenhuoneen oven perässään kiinni, että saa leikkiä rauhassa, ja Roni huutaa oven takana, että hän kanssa mukaan leikkiin.
On ihanaa seurata, kun toinen muruista ehdottaa toiselle, että tule leikkimään jotain leikkiä. Ja sitten leikit alkavat! Yhdessä leikitään mm. leikkiruoilla, palikoilla, autoilla, barbeilla, huiveilla, äidin vaatteilla, hex-bugeilla, muovaillen, piirtäen ja nykyään joskus jopa pelaillen. Ronikin alkaa pikkuhiljaa oppia pelaamaan erilaisia pelejä, joissa kyllä pitää olla aikuisen mukana jöötä pitämässä - muuten kaikki nappulat ja palaset lentävät pitkin seiniä ja lattioita...
Lempipuuhaa muruilla on myös istua vierekkäin pikkusohvalla ja katsoa yhdessä lastenohjelmia, joskus jopa käsikädessä!
maanantai 1. huhtikuuta 2013
Pääsiäisen viettoa
Jos joku ei vielä tiennyt, niin Riihimäki on Suomen virallinen pääsiäiskaupunki. Ja meno sen mukaista! Eli koko pitkän viikonlopun perjantaista maanantaihin saakka tämä kylä on ollut täynnä ohjelmaa, menoa ja meninkinä - ainakin näin lapsiperheen näkökulmasta.
Perjantaina suunnattiin heti aamusta vanhalle voimalalle, jossa oli Noitametsä ja kahvila. Kierros voimalan "raunioissa" kesti puolisen tuntia, ja kierroksella meitä johdattivat satuhahmot Kutittaja ja Kastehelmi. Paikkaan oli rakennettu muutaman tehtävän sisältävä rata, jota seurattiin pienessä ryhmässä tarinan mukana. Tarinassa oli noita ja shamaani ja muutama muukin hahmo, ja tehtävänä oli löytää noidan kadonnut loitsu. Noitametsä oli ihan hauska kokemus, tosin ehkä vähän isommille lapsille vielä mielenkiintoisempi, mutta kyllä nämä pienetkin siellä joukon jatkeena sujuvasti tallustivat ja osallistuivat tehtäviin (mm. soittimien soittamiseen ja hyppimiseen). Ja tuoreet, itsetehdyt munkit kahvin ja mehun kera kruunasivat koko vierailun!
Iltapäivällä käytiin vielä tivolissa, jossa Lotta olisi viettänyt vaikka koko päivän eri laitteissa hurvitellen. Roni valitsi huvitushärvelikseen rekka-autot, jossa tuli jo heti alkumetreillä hirveä itku, vaikka isi istuikin siinä ihan lähellä. Mihinkään muualle ei sitten pikkumiehen kanssa tarvinnutkaan mennä...
Lauantaina käytiin koko perheen voimin kaupunginmuseolla katsomassa kotielämimiä, ja Lotta pääsi ratsastamaan aasilla. Lisäksi käytiin katsastamassa pääsiäismarkkinat Granitilla, ja myös Pompotilla sekä sen lähettyvillä oli markkinahumua.
Sunnuntaina perehdyttiin Pompotin toimintapajoihin, ja lapset saivat maalata pääsiäismunia sekä istuttaa herneitä itse koristelemiinsa purkkeihin. Sunnuntaiaamupäivän kohokohta oli Mimin ja Kukun esitys. Lotta bongasi ennen esityksen alkua kaverinsa Venlan, jonka kanssa menivät eturiviin innokkaasti Mimiä ja Kukua odottamaan. Ja siellä ne isot neidit seurasivat koko esityksen mukana laulaen ja leikkien. Ihanat murut! Ronikin kyllä tykkäsi esityksestä, ja taputti ja heilutti mukana innokkaasti, mutta lähes koko esitys tuli katsottua äidin sylistä vähän sivummalta. Ja vähän oli äidillä kädet ja selkä hellänä sen jälkeen...
Tänään maanantainakin olisi ollut vielä kaikenlaista ohjelmaa, mutta sen sijaan suunnattiinkin pitkästä aikaa Antinpuistoon muutaman kaverin kanssa, ja illemmalla käytiin vielä pulkkailemassa Piikinmäessä. Se onkin viimeisiä paikkoja, jossa on vielä kunnolla lunta - mutta ei varmaan enää sielläkään kovin kauan! Kesään otettiinkin jo vähän varaslähtöä tänään, kun Lotta pyöräili aamulla puistoon.
Tänään ehdittiin vielä ulkoilun lisäksi leipoa rahkapullia pääsiäisen kunniaksi. Juuri kun olin rikkomassa kanamunaa rahkatäytettä varten, Lotta keksi että olisiko mahdollista vielä maalata munia. No tietysti oli! Ei muuta kuin reiät munien päihin ja sisällykset puhaltamalla ulos. Ja näin saatiin kaksi munankuorta maalaamista varten, ja kaksi uutta, hienoa pääsiäiskoristetta!
Ihana pääsiäinen ja ihanat vapaat - näitä lisää!
Perjantaina suunnattiin heti aamusta vanhalle voimalalle, jossa oli Noitametsä ja kahvila. Kierros voimalan "raunioissa" kesti puolisen tuntia, ja kierroksella meitä johdattivat satuhahmot Kutittaja ja Kastehelmi. Paikkaan oli rakennettu muutaman tehtävän sisältävä rata, jota seurattiin pienessä ryhmässä tarinan mukana. Tarinassa oli noita ja shamaani ja muutama muukin hahmo, ja tehtävänä oli löytää noidan kadonnut loitsu. Noitametsä oli ihan hauska kokemus, tosin ehkä vähän isommille lapsille vielä mielenkiintoisempi, mutta kyllä nämä pienetkin siellä joukon jatkeena sujuvasti tallustivat ja osallistuivat tehtäviin (mm. soittimien soittamiseen ja hyppimiseen). Ja tuoreet, itsetehdyt munkit kahvin ja mehun kera kruunasivat koko vierailun!
Iltapäivällä käytiin vielä tivolissa, jossa Lotta olisi viettänyt vaikka koko päivän eri laitteissa hurvitellen. Roni valitsi huvitushärvelikseen rekka-autot, jossa tuli jo heti alkumetreillä hirveä itku, vaikka isi istuikin siinä ihan lähellä. Mihinkään muualle ei sitten pikkumiehen kanssa tarvinnutkaan mennä...
Lauantaina käytiin koko perheen voimin kaupunginmuseolla katsomassa kotielämimiä, ja Lotta pääsi ratsastamaan aasilla. Lisäksi käytiin katsastamassa pääsiäismarkkinat Granitilla, ja myös Pompotilla sekä sen lähettyvillä oli markkinahumua.
Sunnuntaina perehdyttiin Pompotin toimintapajoihin, ja lapset saivat maalata pääsiäismunia sekä istuttaa herneitä itse koristelemiinsa purkkeihin. Sunnuntaiaamupäivän kohokohta oli Mimin ja Kukun esitys. Lotta bongasi ennen esityksen alkua kaverinsa Venlan, jonka kanssa menivät eturiviin innokkaasti Mimiä ja Kukua odottamaan. Ja siellä ne isot neidit seurasivat koko esityksen mukana laulaen ja leikkien. Ihanat murut! Ronikin kyllä tykkäsi esityksestä, ja taputti ja heilutti mukana innokkaasti, mutta lähes koko esitys tuli katsottua äidin sylistä vähän sivummalta. Ja vähän oli äidillä kädet ja selkä hellänä sen jälkeen...
Tänään maanantainakin olisi ollut vielä kaikenlaista ohjelmaa, mutta sen sijaan suunnattiinkin pitkästä aikaa Antinpuistoon muutaman kaverin kanssa, ja illemmalla käytiin vielä pulkkailemassa Piikinmäessä. Se onkin viimeisiä paikkoja, jossa on vielä kunnolla lunta - mutta ei varmaan enää sielläkään kovin kauan! Kesään otettiinkin jo vähän varaslähtöä tänään, kun Lotta pyöräili aamulla puistoon.
Tänään ehdittiin vielä ulkoilun lisäksi leipoa rahkapullia pääsiäisen kunniaksi. Juuri kun olin rikkomassa kanamunaa rahkatäytettä varten, Lotta keksi että olisiko mahdollista vielä maalata munia. No tietysti oli! Ei muuta kuin reiät munien päihin ja sisällykset puhaltamalla ulos. Ja näin saatiin kaksi munankuorta maalaamista varten, ja kaksi uutta, hienoa pääsiäiskoristetta!
Ihana pääsiäinen ja ihanat vapaat - näitä lisää!
tiistai 26. maaliskuuta 2013
Virvon, varvon ja flunssatupaa
Viikonloppuna saatiin askarreltua lasten kanssa hienot virpomisoksat pienen nuhan ja yskän siivitteleminä. Roni tosin ei oksien koristelusta juurikaan jaksanut innostua, vaan pikkumies mieluummin huitoi oksilla ympäriinsä, ja nyppi pajunkissoja irti niitä joka suuntaan heitellen... Perjantainen kuume näytti lauantaina jo lähteneen pois, eikä sunnuntaina enää tullut mieleenkään mitään kuumeita mittailla, vaan suunnattiin virpomishommiin.
Sunnuntaina virvottiinkin oikein pitkän kaavan mukaan: aamupäivällä ensin osa sukulaisista ja kummeista, ja iltapäivällä vielä jatkettiin. Iltapäivän virpomisreissun päätteeksi kyläiltiin vielä mummilla, jossa lapset saivat leikkiä serkkujensa kanssa. Riehua ja touhua riitti ihan iltaan saakka, kun serkkutytöt vielä tulivat meille kyläilemään.
Ja sitten vasta juuri ennen nukkumaanmenoa tuli mieleen mitata lasten kuumetta. Ja lämpöähän sitä oli molemmilla - ei mitenkään hurjan paljon, vähän päälle 37 astetta. Ja sitä sitten on jatkunutkin tähän päivään (nyt on siis tiistai) saakka. Molemmilla nenä vähän vuotaa, mutta ei kuumeen ja sen lisäksi muita oireita. Huomenna mennään näyttämään korvia lääkäriin, kun yleensä noin viikon päästä nuhan ja kuumeen alkamisesta ainakin toisella lapsista on korvatulehdus.
Virpomiseen vielä palatakseni, niin kumpikaan muruista ei halunnut mitään virpomisrekvisiittaa, noitahuiveja tms. Yritin ehdottaa, että pupuasuunkin voisi pukeutua, mutta ei kelvannut. Lotta totesi, että pääsiäistipuksi hän kyllä voisi pukeutua, mutta vasta 9-vuotiaana. Selvä. Sitä odotellessa...
Sunnuntaina virvottiinkin oikein pitkän kaavan mukaan: aamupäivällä ensin osa sukulaisista ja kummeista, ja iltapäivällä vielä jatkettiin. Iltapäivän virpomisreissun päätteeksi kyläiltiin vielä mummilla, jossa lapset saivat leikkiä serkkujensa kanssa. Riehua ja touhua riitti ihan iltaan saakka, kun serkkutytöt vielä tulivat meille kyläilemään.
Ja sitten vasta juuri ennen nukkumaanmenoa tuli mieleen mitata lasten kuumetta. Ja lämpöähän sitä oli molemmilla - ei mitenkään hurjan paljon, vähän päälle 37 astetta. Ja sitä sitten on jatkunutkin tähän päivään (nyt on siis tiistai) saakka. Molemmilla nenä vähän vuotaa, mutta ei kuumeen ja sen lisäksi muita oireita. Huomenna mennään näyttämään korvia lääkäriin, kun yleensä noin viikon päästä nuhan ja kuumeen alkamisesta ainakin toisella lapsista on korvatulehdus.
Virpomiseen vielä palatakseni, niin kumpikaan muruista ei halunnut mitään virpomisrekvisiittaa, noitahuiveja tms. Yritin ehdottaa, että pupuasuunkin voisi pukeutua, mutta ei kelvannut. Lotta totesi, että pääsiäistipuksi hän kyllä voisi pukeutua, mutta vasta 9-vuotiaana. Selvä. Sitä odotellessa...
sunnuntai 17. maaliskuuta 2013
Aurinkoa ja kevättä
Meillä on jo pitkään riittänyt auringonpaistetta ja ihania, auringon lämmittämiä kevätpäiviä. Nyt sitä vasta tajuaakin, että miten pimeä ja pitkä tämä Suomen talvi on - huh! Marras-helmikuuksi voisi mieluusti hypätä johonkin lämpimään talvilomalle - mitenhän tuon pitkän vapaan ja rahan sitä varten saisikaan järjestettyä...? No, ei kai ainakaan aloittamalla talonrakennusprojektia, jollainen saattaa tänä vuonna olla edessä...
Lasten kanssa on nautittu upeista säistä, ja ulkoiltu hiihtäen ja pulkkaillen. Eilen tosin nautittiin aamupäivän auringonpaisteesta Hoplopin ikkunoiden läpi, kun vihdoin käytiin "lunastamassa" Lotan palkinto. Muutama viikko sitten nappasin kaverilta heillä hyväksi todetun idean: kun lapsi on itse aamulla pukenut sekä sisä- että ulkovaatteet, hän saa listaan tarran. Kymmenen tarraa tarkoittaa visiittiä Hoploppiin, jonne meidän murut aina vähintään kerran arkipäivässä toivovatkin pääsevänsä (koska ajetaan siitä ohi hoitoon mennessä ja kotiin sieltä tullessa).
No, otettiin sama systeemi käyttöön, ja hienosti tepsi! Muutamana aamuna Lotta ei halunnut itse pukea, ja kun kerroin, että sitten ei saa tarraakaan, niin neiti totesi, että "huomenna sitten". Näin ei käynyt siinä alkuun kuin pari kertaa, ja siitä eteenpäin Lotta on pukeutunut itse lähes joka kerta myös muulloin kuin aamulla.
Kymmenen tarran jälkeen Lotta jo meinasi unohtaa koko tarrahomman, mutta parin päivän jälkeen alkoi taas tarrojen laitto pukemisen yhteydessä (oikeastaan neiti laittaa tarran siis jo siinä vaiheessa, kun sisävaatteet on päällä ja ulkovaatteet vielä lattialla hujan hajan....). Toimiskohan sama homma jo kohta Ronillakin...?
Vielä hieman paluuta ajassa taaksepäin alkuviikkoon, jolloin isi oli työmatkalla sunnuntaista torstaihin. Lapsilla oli isiä kova ikävä, ja Ronin kaikilla pehmoleluilla oli myös. Pikkumies totesi useaan otteeseen: "Koiralla on paha mieli, koiralla on isiä ikävä". Ronilla on isin reissun aikana ikävä myös muita ihmisiä - äitiä, joka oli vieressä juuri sillä hetkellä, ja ikävä oli myös hoitotätiä... Kivaa isin reissussa lasten mielestä oli tietysti se, että kahtena yönä pääsivät äidin viereen nukkumaan. Ja vielä ihmeellisempää oli se, että äitikin meni lasten kanssa samaan aikaan nukkumaan yhdeksän aikoihin. Sellaista ei olekaan tapahtunut koskaan ennen - ja kyllä uni teki hyvää!
Lasten kanssa on nautittu upeista säistä, ja ulkoiltu hiihtäen ja pulkkaillen. Eilen tosin nautittiin aamupäivän auringonpaisteesta Hoplopin ikkunoiden läpi, kun vihdoin käytiin "lunastamassa" Lotan palkinto. Muutama viikko sitten nappasin kaverilta heillä hyväksi todetun idean: kun lapsi on itse aamulla pukenut sekä sisä- että ulkovaatteet, hän saa listaan tarran. Kymmenen tarraa tarkoittaa visiittiä Hoploppiin, jonne meidän murut aina vähintään kerran arkipäivässä toivovatkin pääsevänsä (koska ajetaan siitä ohi hoitoon mennessä ja kotiin sieltä tullessa).
No, otettiin sama systeemi käyttöön, ja hienosti tepsi! Muutamana aamuna Lotta ei halunnut itse pukea, ja kun kerroin, että sitten ei saa tarraakaan, niin neiti totesi, että "huomenna sitten". Näin ei käynyt siinä alkuun kuin pari kertaa, ja siitä eteenpäin Lotta on pukeutunut itse lähes joka kerta myös muulloin kuin aamulla.
Kymmenen tarran jälkeen Lotta jo meinasi unohtaa koko tarrahomman, mutta parin päivän jälkeen alkoi taas tarrojen laitto pukemisen yhteydessä (oikeastaan neiti laittaa tarran siis jo siinä vaiheessa, kun sisävaatteet on päällä ja ulkovaatteet vielä lattialla hujan hajan....). Toimiskohan sama homma jo kohta Ronillakin...?
Vielä hieman paluuta ajassa taaksepäin alkuviikkoon, jolloin isi oli työmatkalla sunnuntaista torstaihin. Lapsilla oli isiä kova ikävä, ja Ronin kaikilla pehmoleluilla oli myös. Pikkumies totesi useaan otteeseen: "Koiralla on paha mieli, koiralla on isiä ikävä". Ronilla on isin reissun aikana ikävä myös muita ihmisiä - äitiä, joka oli vieressä juuri sillä hetkellä, ja ikävä oli myös hoitotätiä... Kivaa isin reissussa lasten mielestä oli tietysti se, että kahtena yönä pääsivät äidin viereen nukkumaan. Ja vielä ihmeellisempää oli se, että äitikin meni lasten kanssa samaan aikaan nukkumaan yhdeksän aikoihin. Sellaista ei olekaan tapahtunut koskaan ennen - ja kyllä uni teki hyvää!
maanantai 11. maaliskuuta 2013
Kerrossänkyunia
No niin, nyt on kerrossänky jo toista yötä käytössä! Viimeisenä puuhanaan ennen työreissuun lähtöä isi ehti koota sängyn kasaan, ja sunnuntaina lapset nukkuivat ensimmäiset päiväunet uudessa sängyssään, Lotta yläsängyssä ja Roni alhaalla, ja parhaillaan murut nukkuvat uudessa sängyssä jo toisia yöuniaan.
Lotan kanssa kaikki on sujunut mallikkaasti, ja kovasti pikkuneiti on uudesta petipaikasta innoissaan. Ja tietysti siellä pitää myös ahkerasti leikkiä - saahan sinne rakennettua ihan uudenlaisia majoja, ja tikapuiden askelmien välistä saa myös oivan kioskin!
Ronin kanssa onkin sitten ollut vähän haastavampaa. Pikkumies ei millään malttaisi nukkumaanmenon aikaan rauhoittua sänkyyn - mitä nyt on tapahtunut jo vanhassakin sängyssä, eli sinänsä ei mitään uutta - mutta nyt kaikenlaista touhua tuntuu olevan entistä enemmän. Ja yöllä oli tietysti samat kuviot kuin ennenkin eli äiti piti huudella peittelemään useaan otteeseen. Aamuyöstä en enää jaksanut nousta ja käydä peittelemässä sitä aiemmin tehtyä viittä kertaa enempää, joten Roni pääsi sitten isin paikalle loppuyöksi nukkumaan.
Sekin on testattu, että en mene peittelemään (ihan jopa viisi yötä peräkkäin), mutta siitä tulee sellainen huuto-itku-meteli, että kaikki heräävät, eikä se mene ohi ihan kymmenessä minuutissa... Joten nyt sitten vaan nousen kiltisti peittelemään, kun pikkumies huutelee, ja elättelen toiveita, että kyllä se Roni kai joskus sitten alkaa nukkua paremmin, kun Lottakin kerran alkoi - siis joskus kolmevuotiaana...
Lotan kanssa kaikki on sujunut mallikkaasti, ja kovasti pikkuneiti on uudesta petipaikasta innoissaan. Ja tietysti siellä pitää myös ahkerasti leikkiä - saahan sinne rakennettua ihan uudenlaisia majoja, ja tikapuiden askelmien välistä saa myös oivan kioskin!
Ronin kanssa onkin sitten ollut vähän haastavampaa. Pikkumies ei millään malttaisi nukkumaanmenon aikaan rauhoittua sänkyyn - mitä nyt on tapahtunut jo vanhassakin sängyssä, eli sinänsä ei mitään uutta - mutta nyt kaikenlaista touhua tuntuu olevan entistä enemmän. Ja yöllä oli tietysti samat kuviot kuin ennenkin eli äiti piti huudella peittelemään useaan otteeseen. Aamuyöstä en enää jaksanut nousta ja käydä peittelemässä sitä aiemmin tehtyä viittä kertaa enempää, joten Roni pääsi sitten isin paikalle loppuyöksi nukkumaan.
Sekin on testattu, että en mene peittelemään (ihan jopa viisi yötä peräkkäin), mutta siitä tulee sellainen huuto-itku-meteli, että kaikki heräävät, eikä se mene ohi ihan kymmenessä minuutissa... Joten nyt sitten vaan nousen kiltisti peittelemään, kun pikkumies huutelee, ja elättelen toiveita, että kyllä se Roni kai joskus sitten alkaa nukkua paremmin, kun Lottakin kerran alkoi - siis joskus kolmevuotiaana...
sunnuntai 10. maaliskuuta 2013
Pikaterveisiä hulabaloon keskeltä
Tämä viikko on ollut yhtä menoa suuntaan ja toiseen. Tänä viikonloppuna on Riksussa endurokisat, joissa isi on töissä, ja joissa on riittänyt valmisteluja lähes joka arki-illalle. Minulla puolestaan oli päivällinen+leffa-ilta kaverin kanssa, kahdet sambaohjaukset ja siivoukset, kaupassakäynnit ja leipomiset lauantaisia synttärit osa 2 varten, ja siihen päälle vielä yllättäen tullut valtuuston varapesti. Unohtamatta tietenkään sunnuntaista asuntonäyttöä ja siihen valmistautumista (=siivoamista ja järjestelyä, jotka onneksi meni lauantaisten lasten kaverisynttäreiden kanssa samaan syssyyn). Niin ja sitä, että isi lähtee sunnuntaina melkein viikoksi työmatkalle...
Tällä viikolla meillä on ollut lastenhoitoapuna mummi, mummu ja täti. Onneksi on perhe lähellä ja apuna, koska ensi viikolla taas varmasti apuja tarvitaan!
Niin joo, meinasi unohtua: kaiken muun hulabaloon lisäksi tuli vielä perjantaina se kauan sitten tilattu kerrossänky. Eikä sitä tietenkään heti ehditty kasaan laittaa, vaan pahviin pakatut osat piti siirtää synttärijuhlien alta saunaan kokoamista odottamaan. Tänään illalla vieraiden lähdettyä alkoi nikkarointi-puuhat, ja ennen kymmentä kerrossänky oli vihdoin valmis! Molemmat lapset tosin olivat tässä vaiheessa jo unten mailla, vanhoissa sängyissään. Huomenna sitten yritys uusiin sänkyihin!
Tässä voi tietysti käydä niinkin, että koska isi lähtee huomenna reissuun, niin kukaan ei missään kerrossängyssä ensi viikolla nuku, vaan murut pienet kömpivät äidin viereen isin paikalle. Mikä sinänsä voi olla ihan hyvä idea kaikin puolin, koska sitten ei minun tarvitse yöllä nousta ketään peittelemään...!
Tällä viikolla meillä on ollut lastenhoitoapuna mummi, mummu ja täti. Onneksi on perhe lähellä ja apuna, koska ensi viikolla taas varmasti apuja tarvitaan!
Niin joo, meinasi unohtua: kaiken muun hulabaloon lisäksi tuli vielä perjantaina se kauan sitten tilattu kerrossänky. Eikä sitä tietenkään heti ehditty kasaan laittaa, vaan pahviin pakatut osat piti siirtää synttärijuhlien alta saunaan kokoamista odottamaan. Tänään illalla vieraiden lähdettyä alkoi nikkarointi-puuhat, ja ennen kymmentä kerrossänky oli vihdoin valmis! Molemmat lapset tosin olivat tässä vaiheessa jo unten mailla, vanhoissa sängyissään. Huomenna sitten yritys uusiin sänkyihin!
Tässä voi tietysti käydä niinkin, että koska isi lähtee huomenna reissuun, niin kukaan ei missään kerrossängyssä ensi viikolla nuku, vaan murut pienet kömpivät äidin viereen isin paikalle. Mikä sinänsä voi olla ihan hyvä idea kaikin puolin, koska sitten ei minun tarvitse yöllä nousta ketään peittelemään...!
maanantai 25. helmikuuta 2013
Apina on mennyt rikki
Roni nukkuu nykyään pinnasängyssä ilman keskimmäisiä pinnoja, jotka ovat siis irrotettavat. Sängystä pääsee siis pitkin iltaa ja yötä kulkemaan miten huvittaa, mutta onneksi aika rauhallisesti pikkumies on omassa sängyssään. Volyymitasot onkin sitten toinen juttu, huutoa kun riittää syystä ja toisesta välillä enemmän, välillä vähemmän...
Illalla kulkemista on ohjelmassa eniten, ja sänkyyn haetaan leluhyllystä milloin pikkuautoja, milloin kirjoja. Ja ihan viimeisenä Roni huutelee: "Äiti, mulla on asiaa!". Ja kun kysyn, että mitä asiaa, niin vastaus kuuluu: "Apina on mennyt rikki."
Mikä ihmeen apina, ihmettelin pitkään. Sitten selvisi. Kyse on hama-helmistä tehdystä apinanmuotoisesta hahmosta, joka meillä joskus kauan aikaa sitten on siskon toimesta tehty, ja joka on myös kauan aikaa sitten mennyt rikki.
Ja sama kysymyspari toistuu myös yöllä. Roni nousee sängystä, tassuttelee minun viereen ja höpöttää, että on asiaa ja että apina on mennyt rikki. Kun vastaan, että selvä, ja mene sitten nukkumaan, niin siitä alkaa huuto. Äidin pitäisi mennä peittelemään, mutta yritän kovasti nyt opettaa, että ei, äiti ei yöllä peittele, vaan itse pitää laittaa peitto takaisin päälle. Jossain vaiheessa kun yöt meni siihen, että sain käydä kolmesta viiteen kertaa peittelemässä pikkumiehen, niin nyt yritetään päästä siitä eroon. Vielä ei ole onnistunut...
Illalla kulkemista on ohjelmassa eniten, ja sänkyyn haetaan leluhyllystä milloin pikkuautoja, milloin kirjoja. Ja ihan viimeisenä Roni huutelee: "Äiti, mulla on asiaa!". Ja kun kysyn, että mitä asiaa, niin vastaus kuuluu: "Apina on mennyt rikki."
Mikä ihmeen apina, ihmettelin pitkään. Sitten selvisi. Kyse on hama-helmistä tehdystä apinanmuotoisesta hahmosta, joka meillä joskus kauan aikaa sitten on siskon toimesta tehty, ja joka on myös kauan aikaa sitten mennyt rikki.
Ja sama kysymyspari toistuu myös yöllä. Roni nousee sängystä, tassuttelee minun viereen ja höpöttää, että on asiaa ja että apina on mennyt rikki. Kun vastaan, että selvä, ja mene sitten nukkumaan, niin siitä alkaa huuto. Äidin pitäisi mennä peittelemään, mutta yritän kovasti nyt opettaa, että ei, äiti ei yöllä peittele, vaan itse pitää laittaa peitto takaisin päälle. Jossain vaiheessa kun yöt meni siihen, että sain käydä kolmesta viiteen kertaa peittelemässä pikkumiehen, niin nyt yritetään päästä siitä eroon. Vielä ei ole onnistunut...
sunnuntai 24. helmikuuta 2013
"Haluun kalsarit!"
Roni totesi tänä aamuna, että "en haluu vaippaa, haluun kalsarit!". Ja kalsarithan pikkumies sai!
Roni on jo muutaman kuukauden ajan käynyt enemmän tai vähemmän säännöllisesti potalla. Joskus tulee jotain, joskus ei. Yhä useammin pikkumies on pyytänyt potalle, ja parin viime viikon aikana on ollut monta päivää, että on selvitty yhdellä vaipalla, ja parin yön jälkeen on jopa aamulla ollut vaippa kuivana.
Tänään myös illalla pesun jälkeen Roni tahtoi vaipan sijaan kalsarit. Yöksi ei kuitenkaan ihan vielä uskalleta laittaa pelkkiä kalsareita, mutta päiväkuivaksi opettelun aika taitaa olla nyt käsillä... Tästä se lähtee - kohti vaipatonta elämää mennään!
Roni on jo muutaman kuukauden ajan käynyt enemmän tai vähemmän säännöllisesti potalla. Joskus tulee jotain, joskus ei. Yhä useammin pikkumies on pyytänyt potalle, ja parin viime viikon aikana on ollut monta päivää, että on selvitty yhdellä vaipalla, ja parin yön jälkeen on jopa aamulla ollut vaippa kuivana.
Tänään myös illalla pesun jälkeen Roni tahtoi vaipan sijaan kalsarit. Yöksi ei kuitenkaan ihan vielä uskalleta laittaa pelkkiä kalsareita, mutta päiväkuivaksi opettelun aika taitaa olla nyt käsillä... Tästä se lähtee - kohti vaipatonta elämää mennään!
Hiihtolomalla hiihdetään
Roni sai synttärilahjaksi meiltä sukset, ja niitä yritettiin jo perjantaina käydä mummilassa ulkona testaamassa. Mutta kumpikaan lapsista ei jaksanut niistä sillä kertaa innostua, vaan luminen liukumäki vei voiton.
Tänään otettiin sitten uusi yritys, kun oli saatu säädettyä suksien siteitä vähän parempaan asentoon (ja silti ne olivat äidin säätämisen ja ruuvaamisen jäljiltä ihan vinksin vonksin!). Heti aamulla suunnattiin pulkkien ja suksien kera Piikinmäkeen, josta muuten Roni usein toteaa, että "Piikinmäessä kivaa!". Roni toteaa nykyään samalla tavalla monista muistakin kivoista paikoista: eilen synttärijuhlille mennessä Roni sanoi heti kaverien kotitalon tullessa näkyviin, että "tuolla kivaa" ja viimeksi kun mentiin mummille, niin pikkumies totesi, että "mummilla kivaa".
Lotta oli Ronin suksista kovasti innoissaan (kun ei ole vielä saanut omia), ja sai Ronilta luvan kokeilla niitä ensimmäisenä. Kengät kiinni siteisiin, ja ei kun menoksi! Kukaan ei ehtinyt edes mitenkään päin neuvoa, että mitä tehdä, kun neiti lähti jo lykkimään latua eteenpäin. Kai se on hiihto suomalaisilla jossain geeneissä tai jotain...!
Välillä oli myös Ronin vuoro kokeilla hiihtämistä. Sukset jalkaan ja menoksi! Paitsi että Roni ei tykännyt hommasta yhtään, ja alkoi heti kiukuta, että sukset oli saatava pois jaloista. No, ei siinä sitten mitään - sukset takaisin siskon jalkaan, ja menoksi! Ei taida Lotta tarvitakaan tänä talvena omia suksia, vaan voi hiihdellä Ronin suksilla, kun Ronilla ei hiihtäminen vielä oikein iskenyt.
Eli päästiinhän sitä hiihtolomalla oikein hiihtämäänkin!
Tänään otettiin sitten uusi yritys, kun oli saatu säädettyä suksien siteitä vähän parempaan asentoon (ja silti ne olivat äidin säätämisen ja ruuvaamisen jäljiltä ihan vinksin vonksin!). Heti aamulla suunnattiin pulkkien ja suksien kera Piikinmäkeen, josta muuten Roni usein toteaa, että "Piikinmäessä kivaa!". Roni toteaa nykyään samalla tavalla monista muistakin kivoista paikoista: eilen synttärijuhlille mennessä Roni sanoi heti kaverien kotitalon tullessa näkyviin, että "tuolla kivaa" ja viimeksi kun mentiin mummille, niin pikkumies totesi, että "mummilla kivaa".
Lotta oli Ronin suksista kovasti innoissaan (kun ei ole vielä saanut omia), ja sai Ronilta luvan kokeilla niitä ensimmäisenä. Kengät kiinni siteisiin, ja ei kun menoksi! Kukaan ei ehtinyt edes mitenkään päin neuvoa, että mitä tehdä, kun neiti lähti jo lykkimään latua eteenpäin. Kai se on hiihto suomalaisilla jossain geeneissä tai jotain...!
Välillä oli myös Ronin vuoro kokeilla hiihtämistä. Sukset jalkaan ja menoksi! Paitsi että Roni ei tykännyt hommasta yhtään, ja alkoi heti kiukuta, että sukset oli saatava pois jaloista. No, ei siinä sitten mitään - sukset takaisin siskon jalkaan, ja menoksi! Ei taida Lotta tarvitakaan tänä talvena omia suksia, vaan voi hiihdellä Ronin suksilla, kun Ronilla ei hiihtäminen vielä oikein iskenyt.
Eli päästiinhän sitä hiihtolomalla oikein hiihtämäänkin!
Synttärijuhlintaa
Helmi-maaliskuun vaihteessa on meidän perheessä juhlahumua: Roni täytti tällä viikolla 2 vuotta, ja Lotalla tulee ensi viikolla täyteen 4 vuotta. Meidän murut on jo niin isoja - ihan kohtahan ne menee jo kouluunkin! No, ei onneksi ihan vielä... Paitsi että Lottahan menee kyllä jo kahden vuoden päästä eskariin... hui!
Tänään vietettiin sukulaisten ja perheen kesken molempien lasten yhteisiä synttärijuhlia perinteisen kaavan mukaan: syötiin kakkua ja serkukset saivat temmeltää keskenään. Lasten serkkutytöt ovat jo 8- ja 9-vuotiaita, mutta ikäerosta huolimatta kaikille neljälle löytyy yleensä kivaa, yhteistä tekemistä. Ja yleensä se tekeminen on jossain vaiheessa kemuja epämääräistä riehumista ja juoksemista, sängyllä pomppimista ja rehaamista. Ja mikäs lapsista sen kivempaa!
Eilenkin vietettiin synttäreitä: kaverin tytön 2-vuotissynttäreitä. Tämä 2-vuotias pikkuneiti on syntynyt täsmälleen samana päivänä Ronin kanssa, ja hauskasti samanlainen ajoitus on myös minun toisen kaverini kuopuksella, joka on syntynyt päivä ennen Ronia. Lapsilla oli kylässä synttäreillä hurjan hauskaa, ja aavistelin, että kotiin lähdön hetkellä se tietäisi hankaluuksia. Eli kukaan ei haluaisi pukea päälle, eikä lähteä kotiin. Mutta tällä kertaa lapset yllättivät: molemmilla oli ulkovaatteet omatoimisesti päälle laitettuna ja marssivat ovesta ulos jo ennen kuin minä ehdin saada edes kenkiä jalkaani. Joskus lähteminen on helppoa!
Kuvia seuraa perästä, kun saan joskus taas kaivettua piuhat esiin ja siirrettyä kuvia kamerasta koneelle...
Tänään vietettiin sukulaisten ja perheen kesken molempien lasten yhteisiä synttärijuhlia perinteisen kaavan mukaan: syötiin kakkua ja serkukset saivat temmeltää keskenään. Lasten serkkutytöt ovat jo 8- ja 9-vuotiaita, mutta ikäerosta huolimatta kaikille neljälle löytyy yleensä kivaa, yhteistä tekemistä. Ja yleensä se tekeminen on jossain vaiheessa kemuja epämääräistä riehumista ja juoksemista, sängyllä pomppimista ja rehaamista. Ja mikäs lapsista sen kivempaa!
Eilenkin vietettiin synttäreitä: kaverin tytön 2-vuotissynttäreitä. Tämä 2-vuotias pikkuneiti on syntynyt täsmälleen samana päivänä Ronin kanssa, ja hauskasti samanlainen ajoitus on myös minun toisen kaverini kuopuksella, joka on syntynyt päivä ennen Ronia. Lapsilla oli kylässä synttäreillä hurjan hauskaa, ja aavistelin, että kotiin lähdön hetkellä se tietäisi hankaluuksia. Eli kukaan ei haluaisi pukea päälle, eikä lähteä kotiin. Mutta tällä kertaa lapset yllättivät: molemmilla oli ulkovaatteet omatoimisesti päälle laitettuna ja marssivat ovesta ulos jo ennen kuin minä ehdin saada edes kenkiä jalkaani. Joskus lähteminen on helppoa!
Kuvia seuraa perästä, kun saan joskus taas kaivettua piuhat esiin ja siirrettyä kuvia kamerasta koneelle...
keskiviikko 20. helmikuuta 2013
Onko teidän lapset aina näin hiljaa?
Näin kysyi lasten isin serkku, kun oltiin samassa paikassa kyläilemässä jokin aika sitten. Meidän lapsilta ei juuri saanut vastausta esitettyihin kysymyksiin, tai jos vastaus tuli, niin se tuli hiljaa kuiskaten. Kysyjä siinä sitten ihmetteli, että eikö teillä koskaan huudeta, ja että onko teidän lapset aina näin hiljaa.
No, ei meillä todella ole hiljaista porukkaa! Ei äiti, ei isi, eivätkä lapset. Tälläkin hetkellä Roni syö viimeisiä päivällisen rippeitään, ja meteli on sellainen, että voisi kuvitella kadulla pörisevän vähintään jonkun katujyrän tai muun hirveän kovaäänisen härvelin, jonka yli pikkumies yrittää huutaa.
Ei näistä lapsista yksinään lähde kyllä niin paljon ääntä kuin kaksinaan. Kukas sitä nyt yksinään melskaisi...! Metelin määrää ei pysty perusmatikalla laskemaan. Voisi luulla, että yhdestä lapsesta lähtee ääntä yksi yksikkö, ja kahdesta sitten kertaa kaksi. Mutta ei. Totuus on, että mitä useampi lapsi, sitä suurempaan potenssiin ääni kasvaa. Tänään esimerkiksi Roni oli meidän aikuisten kanssa kotona Lotan ollessa uimareissulla tädin ja serkkutyttöjen kanssa, ja sen jälkeen vielä mummilla kyläilemässä. Pikkumies leikki ihan superrauhllisia ja hiljaisia leikkejä, ja yksinään asetteli pikkuautoja riviin ja jonoon pöydälle ja milloin minnekin. Kun sisko tuli kotiin, hiljaista hetkeä ei ole ollutkaan. Joko molemmat pitävät yhdessä hirveää meteliä, tai sitten käynnissä on kina, riita tai tappelu.
Vieraat ihmiset ja paikat tosin saavat volyymitasoa laskemaan, ja molemmat murut välillä ujostelevat niin, ettei vieras kysyjä saa mitään vastausta, tai korkeintaan pienen pienen kuiskauksen. Haa, siitä tulikin ajatus: pitäisikö pyytää naapurin setä tai täti käymään kesken hirveän menon ja metakan, niin johan meteli lakkaisi...?
No, ei meillä todella ole hiljaista porukkaa! Ei äiti, ei isi, eivätkä lapset. Tälläkin hetkellä Roni syö viimeisiä päivällisen rippeitään, ja meteli on sellainen, että voisi kuvitella kadulla pörisevän vähintään jonkun katujyrän tai muun hirveän kovaäänisen härvelin, jonka yli pikkumies yrittää huutaa.
Ei näistä lapsista yksinään lähde kyllä niin paljon ääntä kuin kaksinaan. Kukas sitä nyt yksinään melskaisi...! Metelin määrää ei pysty perusmatikalla laskemaan. Voisi luulla, että yhdestä lapsesta lähtee ääntä yksi yksikkö, ja kahdesta sitten kertaa kaksi. Mutta ei. Totuus on, että mitä useampi lapsi, sitä suurempaan potenssiin ääni kasvaa. Tänään esimerkiksi Roni oli meidän aikuisten kanssa kotona Lotan ollessa uimareissulla tädin ja serkkutyttöjen kanssa, ja sen jälkeen vielä mummilla kyläilemässä. Pikkumies leikki ihan superrauhllisia ja hiljaisia leikkejä, ja yksinään asetteli pikkuautoja riviin ja jonoon pöydälle ja milloin minnekin. Kun sisko tuli kotiin, hiljaista hetkeä ei ole ollutkaan. Joko molemmat pitävät yhdessä hirveää meteliä, tai sitten käynnissä on kina, riita tai tappelu.
Vieraat ihmiset ja paikat tosin saavat volyymitasoa laskemaan, ja molemmat murut välillä ujostelevat niin, ettei vieras kysyjä saa mitään vastausta, tai korkeintaan pienen pienen kuiskauksen. Haa, siitä tulikin ajatus: pitäisikö pyytää naapurin setä tai täti käymään kesken hirveän menon ja metakan, niin johan meteli lakkaisi...?
Lomalla on aikaa...
...tehdä vaikka mitä, esimerkiksi sairastaa - huoh...
Ronin lauantainen vatsatauti ei siis jäänyt siihen, vaan isille se iski tiistaina, ja Ronille vielä uudestaan keskiviikkoyönä, ja minullakin on tänään ollut jotenkin kummallinen olo - joka voi tietysti johtua ihan vaan tästä väsymyksestäkin. Näillä univajeilla ei kyllä mitään sairasteluja tosiaan olisi enää kaivattu. No, ehkä sitten joskus meillä taas nukutaan...
Jäi siis Naantali ja Muumimaailma väliin tällä kertaa. Onneksi kylpylässä oltiin joustavia, ja saatiin peruttua koko reissu vielä samana päivänä, vaikka peruutusehtojen mukaan olisi pitänyt siitä ekasta päivästä kyllä maksaa.
Eilen minulla ja lapsilla oli kuitenkin mukava päivä isin parannellessa kotona, ja aamulla aloitettiin päivä Piikinmässä pulkkaillessa. Lotta on kova neiti pulkkailemaan: neiti nappaa pulkan tai liukurin, kiipeää reippaasti mäen päälle, ja mennä viilettää alamäkeen hurjaa vauhtia. Roni ei pulkkailusta vielä juuri perusta - tai no, pulkassa istuminen tasamaalla kyllä kelpaa, mutta mäenlaskut pikkumies jättää suosiolla muille.
Iltapäivällä suunnattiin vielä kohti uimalaa. Ronilla kestää aika kauan totuttautua uimalan viileyteen ja veteen, ja tämäkin reissu meni melko tiiviisti äidin kaulassa roikkuen. Ihan viime hetkillä pikkumieskin löysi uima-altaan ilot, eikä olisi millään malttanut lähteä pois uimasta. Lotasta on vesipeuhu-harrastuksen myötä tullut aika vesipeto, tosin vieläkin aika varovainen sellainen, ja innoissaan neiti esitteli vesipeuhussa oppimiaan juttuja. Ei varmaan kestä kauaa, että Roni alkaa ottaa siskosta mallia ja polskuttelee yhtä vauhdilla ympäri allasta...!
Ronin lauantainen vatsatauti ei siis jäänyt siihen, vaan isille se iski tiistaina, ja Ronille vielä uudestaan keskiviikkoyönä, ja minullakin on tänään ollut jotenkin kummallinen olo - joka voi tietysti johtua ihan vaan tästä väsymyksestäkin. Näillä univajeilla ei kyllä mitään sairasteluja tosiaan olisi enää kaivattu. No, ehkä sitten joskus meillä taas nukutaan...
Jäi siis Naantali ja Muumimaailma väliin tällä kertaa. Onneksi kylpylässä oltiin joustavia, ja saatiin peruttua koko reissu vielä samana päivänä, vaikka peruutusehtojen mukaan olisi pitänyt siitä ekasta päivästä kyllä maksaa.
Eilen minulla ja lapsilla oli kuitenkin mukava päivä isin parannellessa kotona, ja aamulla aloitettiin päivä Piikinmässä pulkkaillessa. Lotta on kova neiti pulkkailemaan: neiti nappaa pulkan tai liukurin, kiipeää reippaasti mäen päälle, ja mennä viilettää alamäkeen hurjaa vauhtia. Roni ei pulkkailusta vielä juuri perusta - tai no, pulkassa istuminen tasamaalla kyllä kelpaa, mutta mäenlaskut pikkumies jättää suosiolla muille.
Iltapäivällä suunnattiin vielä kohti uimalaa. Ronilla kestää aika kauan totuttautua uimalan viileyteen ja veteen, ja tämäkin reissu meni melko tiiviisti äidin kaulassa roikkuen. Ihan viime hetkillä pikkumieskin löysi uima-altaan ilot, eikä olisi millään malttanut lähteä pois uimasta. Lotasta on vesipeuhu-harrastuksen myötä tullut aika vesipeto, tosin vieläkin aika varovainen sellainen, ja innoissaan neiti esitteli vesipeuhussa oppimiaan juttuja. Ei varmaan kestä kauaa, että Roni alkaa ottaa siskosta mallia ja polskuttelee yhtä vauhdilla ympäri allasta...!
sunnuntai 17. helmikuuta 2013
Täällä ollaan! Ja nyt lomaillaan :)
Hups, onpa vierähtänyt piiiitkä aika edellisestä kirjoituksesta! Täällä kyllä ollaan, mutta jotenkin tuo arki on niin eteenpäin menevää sorttia, että jotkut mukavat puuhastelut, kuten tämä kirjoittelu, jotenkin jää väliin...
Tänään on kyllä kuitenkin harrastettu mukavaa sunnuntaipuuhastelua oikein urakalla: aamulla nähtiin kaveriperhettä pulkkamäessä, tehtiin hama-helmiä ja leikittiin piilosta ja piirreltiin ja vaikka mitä muita touhuja, sitten siivottiin, pyykättiin, leivottiin pullaa ja laitettiin ruokaa, leikittiin vähän lisää ja pelattiin Touhula-peliä. Päivällisen jälkeen Lotalla oli ohjelmassa joka sunnuntainen vesipeuhu, jonne äiti pääsi tällä kerralla mukaan katselemaan isin ja Ronin mennessä sillä aikaa alakerran varastoon mopolla ja pyörällä ajelemaan.
Edellisen kirjoituksen jälkeen on vietetty joulua sukulaisten kesken, ja Satu-tädin seurastakin saatiin tällä kertaa nauttia. Lotta on kovasti tädin perään, ja heillä onkin ihan omat, yhteiset touhut. Lotta vieläkin muistelee, kuinka pääsi ihan yksinään Satu-tädin kanssa hakemaan ruokaa intialaisesta ravintolasta! Muuten joulu meni ei-niin-kovin-jouluisissa fiiliksissä, kun koko joulunalusviikon lapset olivat kuumeessa ja flunssassa, joka sitten tarttui meihin aikuisiinkin. Jouluviikkona oltiin kaikki kipeinä, ja vasta vuoden viimeisinä päivinä päästiin ulos runsaslumisista pakkaspäivistä nauttimaan.
Uusi vuosikin on tässä välissä ehtinyt vaihtua, ja sitä vietettiin kotosalla oman perheen kesken. Alunperin oli tarkoitus mennä kaveriperheelle kyläilemään illaksi, mutta siellä iskikin pikkuneidille vatsatauti juuri, kun me oltiin jo eteisessä pukemassa ulkovaatteita ja tekemässä lähtöä kylään. No, vaatteet naulakkoon ja Mikki Hiiri -kuohujuomaa availemaan. Oli muuten lasten mielestä hauskaa juoda kuplivaa limsaa kuohuviinilaseista! Rakettejakin lähdettiin reippaasti ampumaan, mutta kun jo kotipihassa kuului jostain kauempaa ensimmäinen paukahdus, niin Roni pelästyi ja alkoi itkemään. Päästiin kuitenkin siitä sitten rauhallisesti pulkkakyydillä Piikinmäkeen saakka. Siellä molemmilta pieniltä tulikin sitten hurjat itkut, kun isi ampui ensimmäisen raketin. Ei auttanut suojalasit, eikä kuulosuojaimet. Ei muuta kuin takaisin kotiin, eikä Roni halunnut tulla edes ikkunasta katsomaan, kun isi ampui muutaman raketin ulkona kadulla. Vielä monen päivän päästä Lottakin varmisteli, että eihän meidän enää tarvitse koskaan paukutella niitä raketteja. No, ei tarvitse.
Pari viikkoa vuoden vaihteesta eteenpäin ehdittiin olla terveinä, kun taas iski joku oikein kunnon flunssapöpö. Lapset olivat melkein kaksi viikkoa kuumeessa, Ronilla korvatulehdus ja Lotalla keuhkoputkentulehdus. Siitä viikko eteenpäin Lotta itkeskeli kipeää niskaa, ja lähdettiin kesken hoitopäivän lääkäriin. Imusolmukkeet olivat kaulassa ihan turvonneet, ja jostain flunssan jälkitaudista oli ilmeisesti kyse. Tällä kertaa päästiin onneksi vähällä, ja seuraavana päivänä neiti oli jo kunnossa.
Ensi viikolla meillä on talviloma, ja tarkoitus on tiistaina suunnata kohti Naantalin kylpylää ja Muumimaailmaa. Saa nähdä, päästäänkö reissuun, kun Ronilla iski eilen oksennustauti, josta onneksi tokeni tosi nopeasti. Nyt vähän jännittää, että tuleeko jolle kulle muulle meistä, vai menikö se jo ohi...
Tänään on kyllä kuitenkin harrastettu mukavaa sunnuntaipuuhastelua oikein urakalla: aamulla nähtiin kaveriperhettä pulkkamäessä, tehtiin hama-helmiä ja leikittiin piilosta ja piirreltiin ja vaikka mitä muita touhuja, sitten siivottiin, pyykättiin, leivottiin pullaa ja laitettiin ruokaa, leikittiin vähän lisää ja pelattiin Touhula-peliä. Päivällisen jälkeen Lotalla oli ohjelmassa joka sunnuntainen vesipeuhu, jonne äiti pääsi tällä kerralla mukaan katselemaan isin ja Ronin mennessä sillä aikaa alakerran varastoon mopolla ja pyörällä ajelemaan.
Edellisen kirjoituksen jälkeen on vietetty joulua sukulaisten kesken, ja Satu-tädin seurastakin saatiin tällä kertaa nauttia. Lotta on kovasti tädin perään, ja heillä onkin ihan omat, yhteiset touhut. Lotta vieläkin muistelee, kuinka pääsi ihan yksinään Satu-tädin kanssa hakemaan ruokaa intialaisesta ravintolasta! Muuten joulu meni ei-niin-kovin-jouluisissa fiiliksissä, kun koko joulunalusviikon lapset olivat kuumeessa ja flunssassa, joka sitten tarttui meihin aikuisiinkin. Jouluviikkona oltiin kaikki kipeinä, ja vasta vuoden viimeisinä päivinä päästiin ulos runsaslumisista pakkaspäivistä nauttimaan.
Uusi vuosikin on tässä välissä ehtinyt vaihtua, ja sitä vietettiin kotosalla oman perheen kesken. Alunperin oli tarkoitus mennä kaveriperheelle kyläilemään illaksi, mutta siellä iskikin pikkuneidille vatsatauti juuri, kun me oltiin jo eteisessä pukemassa ulkovaatteita ja tekemässä lähtöä kylään. No, vaatteet naulakkoon ja Mikki Hiiri -kuohujuomaa availemaan. Oli muuten lasten mielestä hauskaa juoda kuplivaa limsaa kuohuviinilaseista! Rakettejakin lähdettiin reippaasti ampumaan, mutta kun jo kotipihassa kuului jostain kauempaa ensimmäinen paukahdus, niin Roni pelästyi ja alkoi itkemään. Päästiin kuitenkin siitä sitten rauhallisesti pulkkakyydillä Piikinmäkeen saakka. Siellä molemmilta pieniltä tulikin sitten hurjat itkut, kun isi ampui ensimmäisen raketin. Ei auttanut suojalasit, eikä kuulosuojaimet. Ei muuta kuin takaisin kotiin, eikä Roni halunnut tulla edes ikkunasta katsomaan, kun isi ampui muutaman raketin ulkona kadulla. Vielä monen päivän päästä Lottakin varmisteli, että eihän meidän enää tarvitse koskaan paukutella niitä raketteja. No, ei tarvitse.
Pari viikkoa vuoden vaihteesta eteenpäin ehdittiin olla terveinä, kun taas iski joku oikein kunnon flunssapöpö. Lapset olivat melkein kaksi viikkoa kuumeessa, Ronilla korvatulehdus ja Lotalla keuhkoputkentulehdus. Siitä viikko eteenpäin Lotta itkeskeli kipeää niskaa, ja lähdettiin kesken hoitopäivän lääkäriin. Imusolmukkeet olivat kaulassa ihan turvonneet, ja jostain flunssan jälkitaudista oli ilmeisesti kyse. Tällä kertaa päästiin onneksi vähällä, ja seuraavana päivänä neiti oli jo kunnossa.
Ensi viikolla meillä on talviloma, ja tarkoitus on tiistaina suunnata kohti Naantalin kylpylää ja Muumimaailmaa. Saa nähdä, päästäänkö reissuun, kun Ronilla iski eilen oksennustauti, josta onneksi tokeni tosi nopeasti. Nyt vähän jännittää, että tuleeko jolle kulle muulle meistä, vai menikö se jo ohi...
maanantai 10. joulukuuta 2012
Lapset laulaa
Meillä ollaan kovia laulamaan, eikä lapset kaikkein vähiten! Iltaisin kumpikin pikkumuruista riekkuu sängyissään, ja aika usein ohjelmanumerona on sillä hetkellä laulaminen.
Lotta laulaa pääasiassa lastenlauluja, ja tällä hetkellä etenkin Risto Räppääjä ja Viileä Venla -elokuvan lauluja. Ja Roni laulaa perässä vähintään yhtä innokkaasti.
Jossain vaiheessa minä kyllästyin kuuntelemaan lastenlauluja automatkoilla, ja valitsin automusiikiksi Erinin levyn. No, aika äkkiä lapsetkin alkoivat tästä tykätä, ja Lotta oikein pyysi "kosio-osio" kipaletta eli Popeda-nimistä laulua. Ja illalla veisattiin tätä samaa viisua sängynlaidalla keikkuen.
Kyllä oli meillä aikuisilla pokassa pitelemistä, kun pikkuneidin olisi pitänyt olla jo pitkän aikaa unten mailla, ja edelleen sieltä lastenhuoneesta vaan kuului: "Yks asia täytyis ensin selvittää... Ei tehdä tästä vaikeaa..."
Lotta on muuten oppinut englanniksi laulamaan "Happy Birthday" ja innokkaasti esittelee osaamistaan kaikille halukkaille kuulijoille. Ja mitä isot edellä, sitä pienet perässä - tietysti! Ronikin siis hoilottaa: "häääpi böööödei tyy jyyy...".
Lotalla on jo pidemmän aikaa ollut menossa englanninkielen kiinnostusvaihe - ehkä se on tullut jäädäkseen...? I hope so! Mummu kun opiskelee englantia kansalaisopistossa, ja serkkutyttökin on aloittanut englannin opinnot, niin Lotta on tästä intoutuneena kovasti itsekin innostunut asiasta. Monet kerrat pikkuneiti kyselee mitä mitkäkin eri asiat ovat englanniksi, ja välillä aina kesken muiden touhujen palaa tarkastamaan esimerkiksi, että "oliko hei hei englanniksi bye bye" ja muita vastaavia. Ja jos joku telkkarissa tai vaikkapa ruokakaupassa puhuu englantia, niin Lotta heti kysyy, että puhuuko se joku englantia. Tai joskus pikkuneiti pyytää, että äiti sano jotain englanniksi. Ja äitihän sanoo!
Lotta laulaa pääasiassa lastenlauluja, ja tällä hetkellä etenkin Risto Räppääjä ja Viileä Venla -elokuvan lauluja. Ja Roni laulaa perässä vähintään yhtä innokkaasti.
Jossain vaiheessa minä kyllästyin kuuntelemaan lastenlauluja automatkoilla, ja valitsin automusiikiksi Erinin levyn. No, aika äkkiä lapsetkin alkoivat tästä tykätä, ja Lotta oikein pyysi "kosio-osio" kipaletta eli Popeda-nimistä laulua. Ja illalla veisattiin tätä samaa viisua sängynlaidalla keikkuen.
Kyllä oli meillä aikuisilla pokassa pitelemistä, kun pikkuneidin olisi pitänyt olla jo pitkän aikaa unten mailla, ja edelleen sieltä lastenhuoneesta vaan kuului: "Yks asia täytyis ensin selvittää... Ei tehdä tästä vaikeaa..."
Lotta on muuten oppinut englanniksi laulamaan "Happy Birthday" ja innokkaasti esittelee osaamistaan kaikille halukkaille kuulijoille. Ja mitä isot edellä, sitä pienet perässä - tietysti! Ronikin siis hoilottaa: "häääpi böööödei tyy jyyy...".
Lotalla on jo pidemmän aikaa ollut menossa englanninkielen kiinnostusvaihe - ehkä se on tullut jäädäkseen...? I hope so! Mummu kun opiskelee englantia kansalaisopistossa, ja serkkutyttökin on aloittanut englannin opinnot, niin Lotta on tästä intoutuneena kovasti itsekin innostunut asiasta. Monet kerrat pikkuneiti kyselee mitä mitkäkin eri asiat ovat englanniksi, ja välillä aina kesken muiden touhujen palaa tarkastamaan esimerkiksi, että "oliko hei hei englanniksi bye bye" ja muita vastaavia. Ja jos joku telkkarissa tai vaikkapa ruokakaupassa puhuu englantia, niin Lotta heti kysyy, että puhuuko se joku englantia. Tai joskus pikkuneiti pyytää, että äiti sano jotain englanniksi. Ja äitihän sanoo!
Joulunalustouhuja
Viime viikkoina meillä on touhotettu perusarkea: töissä- ja hoidossakäynnin lisäksi on mm. leivottu pipareita (joka oli muuten ihan superkivaa iltapuuhaa, ja aika helppoa sellaista!), pulkkailtu torilla ja tehty lumitöitä omalla pihalla. Talvella on muuten jotenkin aika kivaa se, että ei tarvitse lähteä mihinkään puistoon asti, vaan kerrankin meidän oma piha - käytännössä siis parkkipaikka, jossa on isot lumikasat - riittää!
Lisäksi me on käyty kavereilla ja sukulaisilla kyläilemässä, ja on meilläkin jokunen tuttu tainnut kyläillä. On ehditty erään pikkumiehen 3-vuotissynttäreille, on käyty piparkakkutalonäyttelyssä kaupunginmuseolla, on katsottu Risto Räppääjä ja Viileä Venla -elokuvaa - ja aika moneen kertaan onkin...! Ronikin osaa hienosti laulaa: "tsillaa, tsillaa, tsillaa, tsillaa... tää on makeeta ja kliffaa!" Roni on muutenkin oppinut ihan hirveästi uusia sanoja ja puhua pälpättää vaikka mitä juttuja. Ihan aina niistä tosin ei selvää saada, mutta yritys on kova!
Meillä taitaa muuten jäädä tänä vuonna joulukortit postittamatta, kun on edelleen ne kuvatkin ottamatta... Eli ei ehditä niitä enää tilata ja postiin laittaa. No, ens vuonna uusi yritys! Ellei tässä nyt saada askarreltua lasten kanssa jotain vaikka huomenna illalla...!
Nyt sitten vaan odotellaan joulua, leivotaan lisää pipareita ja odotellaan innokkaasti myös Satu-tädin Suomeen saapumista. Lotan kanssa muuten eräänä päivänä käytiin läpi joulupukki- ja tonttuasiaa, ja pikkuneiti kovasti kyseli yksityiskohtia uudelleen ja uudelleen. Mietin jo, että olisiko pitänyt kertoa, miten asia oikeasti menee, mutta sittenhän koko joulusta olisi se yllätys- ja jännitysmomentti kadonnut - eikä sitä sovi hukata!
Lisäksi me on käyty kavereilla ja sukulaisilla kyläilemässä, ja on meilläkin jokunen tuttu tainnut kyläillä. On ehditty erään pikkumiehen 3-vuotissynttäreille, on käyty piparkakkutalonäyttelyssä kaupunginmuseolla, on katsottu Risto Räppääjä ja Viileä Venla -elokuvaa - ja aika moneen kertaan onkin...! Ronikin osaa hienosti laulaa: "tsillaa, tsillaa, tsillaa, tsillaa... tää on makeeta ja kliffaa!" Roni on muutenkin oppinut ihan hirveästi uusia sanoja ja puhua pälpättää vaikka mitä juttuja. Ihan aina niistä tosin ei selvää saada, mutta yritys on kova!
Meillä taitaa muuten jäädä tänä vuonna joulukortit postittamatta, kun on edelleen ne kuvatkin ottamatta... Eli ei ehditä niitä enää tilata ja postiin laittaa. No, ens vuonna uusi yritys! Ellei tässä nyt saada askarreltua lasten kanssa jotain vaikka huomenna illalla...!
Nyt sitten vaan odotellaan joulua, leivotaan lisää pipareita ja odotellaan innokkaasti myös Satu-tädin Suomeen saapumista. Lotan kanssa muuten eräänä päivänä käytiin läpi joulupukki- ja tonttuasiaa, ja pikkuneiti kovasti kyseli yksityiskohtia uudelleen ja uudelleen. Mietin jo, että olisiko pitänyt kertoa, miten asia oikeasti menee, mutta sittenhän koko joulusta olisi se yllätys- ja jännitysmomentti kadonnut - eikä sitä sovi hukata!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)