Pienten lasten nostelu ja istumatyö sekä lisäksi autossa istumista työmatkoilla päälle. Selkä ei tykkää.
Minulla oli äitiys- ja hoitovapailta takaisin töihin paluun jälkeen (siis vuonna 2012) selkä useaan otteeseen tosi kipeä, ja oli se ollut aina silloin tällöin ennenkin. Välillä joutui ottamaan kuurina särkylääkkeitä, jotta alkoi helpottaa. Vihdoin sain mentyä viime keväänä työterveyslääkärille ja siitä fysioterapeutille, joka antoi hyvät jumppaohjeet.
Aloin tehdä syviä vatsa- ja selkälihaksia vahvistavia jumppaliikkeitä sekä liityin Hyvään Kuntoon. Hienosti auttoi, eikä ollut selkä enää kipeä!
Tykkäsin kovasti Hyvän Kunnon tunneista, etenkin Bodycombatista ja Bodybalancesta, ja salilla käymisestäkin ehdin loppumetreillä innostua. Plussaa oli tietysti myös se, että siellä oli lastenhoitomahdollisuus, mutta
pitkän hoitopäivän jälkeen en raaskinut raahata lapsia vielä toiseen
hoitopaikkaan, joten sitä hoitoa tuli käytettyä vain pari kertaa. Kuitenkin toiselle puolelle kaupunkia kulkeminen, aikataulujen sumpliminen ja tietysti myös se melko kallis hintakin alkoivat jossain vaiheessa rasittamaan. Välillä oli viikkoja, jopa kuukausia, etten ehtinyt käydä ollenkaan, kun oli niin paljon sitä ja tätä, tai oltiin kipeänä.
Lenkille lähteminen oli paljon helpompaa - sen kun vain veti lenkkarit jalkaan ja astui ovesta ulos! Mutta toisaalta, kun maksoin jäsenmaksua Hyvään Kuntoon, niin aina lenkille lähtiessä tuli fiilis, että olisi pitänyt mennä sinne, mistä maksoin joka tapauksessa...
Talven kurasäiden aikaan kuitenkin innostuin lenkkeilystä, ja kun keväällä ilmoitettiin, että meillä töissä järjestettäisiin kymppi-tapahtuma toukokuussa, niin päätin osallistua siihen ja alkaa pidentää lenkkejäni. Ennen juoksin noin 30-40 min lenkkejä, ja nyt niitä piti hieman pidentää kohti kymppiä. Lenkkeilystä tuli uusi, kiva harrastus, ja oikein aloin odottaa, että ihanaa, kun pääsee tunniksi ulos omaan rauhaan hyvän musiikin kera!
Lenkkeilyyn tuo oman lisänsä myös tulosten seuraaminen. Käytössä on Endomondo puhelimessa, joka tallentaa matkan gps:llä. On mielenkiintoista seurata omaa vauhtia ja sen kehittymistä.
Kympille treenaaminen oli kivaa, ja tulin siihen tulokseen, että pitääkin olla joku tavoite, mitä varten juoksee. Meidän sambaporukasta onneksi useampi on alkanut viime vuosina juosta, joten nyt sitten mietimme, että osallistuisimme yhdessä johonkin juoksutapahtumaan. Ja siinähän onkin sitten taas hyvä syy pitää bileet sen jälkeen...!
Nyt se kymppi ja vähän ylikin menee ihan kevyesti, joten ehkäpä ensi kesänä sitten johonkin puolimaratoonille - eihän se ole kuin kymppi kertaa kaksi!
Olen yrittänyt innostaa Lottaa opettelemaan polkupyörällä ajamista, jotta voisi lähteä äidin kanssa lenkille (kun aika usein tulee lapsilta nurinaa, että äiti, älä mene lenkille...). Lotta melkein jo oppi kunnolla pyörällä ajamisen, mutta sitten innostus lopahti. No, ehkä loman aikana sitten! Ja ehkä on myös aika kiva käydä lenkillä ihan itsekseen...!
perjantai 20. kesäkuuta 2014
Hyvää juhannusta!
Meillä juhannus sujuu rauhallisissa merkeissä kotikulmilla ilman sen kummempia suunnitelmia. Me ei olla mitään hirveän innokkaita mökkeilijöitä, joten ollaan yleensä juhannuksena ihan vaan kotona ja nautitaan kiireettömyydestä ja hiljaisuudesta - sikäli kun se nyt ylipäätään lasten kanssa on mahdollista...!
Tänään käytiin lasten kanssa aamupäivällä pikästä aikaa Antinpuistossa. Sitä vaan ei tule nykyään niin usein puistoiltua, kun on tuo omakin piha ja lapsilla kavereita naapurissa. Silloin, kun asuttiin kerrostalossa keskustassa, meillä ei ollut mitään omaa pihaa parkkipaikkaa lukuunottamatta, joten joka päivä suunnattiin johonkin puistoon, usein jopa kaksi kertaa. Siksi onkin nyt niin ihanaa aamulla vaan avata ovi, ja päästää lapset pihalle kirmaamaan!
Tänään myös juhannussaunottiin jo iltapäivällä, koska isi oli käynyt jo aamupäivällä enduro-metsässä ja minä lenkillä. Saunomisen lomassa istuttiin lasten kanssa pitkä tovi terassilla kylpytakit päällä saunajuomat kädessä, ja nautittiin kesästä, omasta pihasta ja vapaasta.
Päivälliseksi syötiin raparperi-banaanipaistosta (http://www.myllynparas.fi/suomi/reseptit/jalkiruoat_ja_valipalat/paistokset/raparperi_kaurapaistos/) ja jäätelöä. Iltapalaksi taidetaan grillata makkarat, jotta pysyy jotain juhannusperinteitä yllä - ehkä jopa puetaan lämpimästi päälle ja mennään terassille niitä syömään...!
Viime vuonna käytiin juhannuksena Linnanmäellä ja se on vähän ollut suunnitelmissa nytkin. Eli säästä riippuen, huomenna juhannuspäivänä saatamme piipahtaa Helsingin suunnalla, jos siltä tuntuu!
Tänään käytiin lasten kanssa aamupäivällä pikästä aikaa Antinpuistossa. Sitä vaan ei tule nykyään niin usein puistoiltua, kun on tuo omakin piha ja lapsilla kavereita naapurissa. Silloin, kun asuttiin kerrostalossa keskustassa, meillä ei ollut mitään omaa pihaa parkkipaikkaa lukuunottamatta, joten joka päivä suunnattiin johonkin puistoon, usein jopa kaksi kertaa. Siksi onkin nyt niin ihanaa aamulla vaan avata ovi, ja päästää lapset pihalle kirmaamaan!
Tänään myös juhannussaunottiin jo iltapäivällä, koska isi oli käynyt jo aamupäivällä enduro-metsässä ja minä lenkillä. Saunomisen lomassa istuttiin lasten kanssa pitkä tovi terassilla kylpytakit päällä saunajuomat kädessä, ja nautittiin kesästä, omasta pihasta ja vapaasta.
Päivälliseksi syötiin raparperi-banaanipaistosta (http://www.myllynparas.fi/suomi/reseptit/jalkiruoat_ja_valipalat/paistokset/raparperi_kaurapaistos/) ja jäätelöä. Iltapalaksi taidetaan grillata makkarat, jotta pysyy jotain juhannusperinteitä yllä - ehkä jopa puetaan lämpimästi päälle ja mennään terassille niitä syömään...!
Viime vuonna käytiin juhannuksena Linnanmäellä ja se on vähän ollut suunnitelmissa nytkin. Eli säästä riippuen, huomenna juhannuspäivänä saatamme piipahtaa Helsingin suunnalla, jos siltä tuntuu!
keskiviikko 18. kesäkuuta 2014
Melkein jo lomalla!
Vielä olisi yksi viikko töitä ja päiväkotia, ja sitten koittaa loma!
Meillä on ollut melkein jo lomafiilikset tuosta kurjasta säästä huolimatta - eilen siis satoi lunta! Oikeasti, kesäkuussa lunta. Huh! Ja on ollut aika kylmääkin: tänään aamulla 7 astetta lämmintä. Ei meinaa oikein osata edes pukeutua, kun eihän kesällä mitään välivaatteita lapsillekaan esiin kaiveta, eihän...? Syksyllä kun tulee 10 astetta lämmintä, niin silloin kaivetaan fleecet esiin, ja pari astetta kylmempi sää tuo tullessaan jo talvikamppeet!
Säästä huolimatta meille lomafiiliksen toi neljän päivän vapaa, kun oltiin lasten kanssa maanantai ja tiistai vapaapäivillä Satu-tädin Suomen visiitin kunniaksi. Parit viime päivät onkin menneet tiiviisti mummulassa Satu-tädin kanssa touhutessa, ja nähtiinpä siellä eilen pitkästä aikaa myös minun serkkuani kera lasten pikkuserkku-tytön!
Tänään oli työpäivä ja lapsilla hoitopäivä, josta tosin mummu ja Satu kävivät heidät jo ajoissa hakemassa. Minä hoitelin juhannuksen ruokakauppareissun ja kävin sambailemassa, ja hain lapset kotiin vasta seitsemän jälkeen. Roni oli vastassa hirveän kiukun kera ja huusi, että haluaa olla mummulla vielä nukkumisen ajan. Aina äiti tulee liian aikaisin hakemaan...!
Kesälomalle meillä ei ole kummempia suunnitelmia, mutta syyslomareissu tuli juuri varattua! Enpä olekaan koskaan ennen näin etukäteen varannut mitään! Etenkin silloin, kun meillä ei ollut vielä lapsia, tuli aina otettua jotkut äkkilähtölennot muutamaa päivää ennen lähtöä. Jotenkin tuntuu niin kauhean vaikealta suunnitella etukäteen, ja entä jos tuleekin jotain, ja sitten niitä ei voi muuttaa? No, se onkin ehkä se syy, ettei tällä koko porukalla ole vielä tähän mennessä pidemmille reissuille saatu aikaiseksi lähteäkään...! Mutta nyt on lennot ja hotelli Espanjaan varattu, joten onpa syksyllekin sitten jotain kivaa odotettavaa!
Meillä on ollut melkein jo lomafiilikset tuosta kurjasta säästä huolimatta - eilen siis satoi lunta! Oikeasti, kesäkuussa lunta. Huh! Ja on ollut aika kylmääkin: tänään aamulla 7 astetta lämmintä. Ei meinaa oikein osata edes pukeutua, kun eihän kesällä mitään välivaatteita lapsillekaan esiin kaiveta, eihän...? Syksyllä kun tulee 10 astetta lämmintä, niin silloin kaivetaan fleecet esiin, ja pari astetta kylmempi sää tuo tullessaan jo talvikamppeet!
Säästä huolimatta meille lomafiiliksen toi neljän päivän vapaa, kun oltiin lasten kanssa maanantai ja tiistai vapaapäivillä Satu-tädin Suomen visiitin kunniaksi. Parit viime päivät onkin menneet tiiviisti mummulassa Satu-tädin kanssa touhutessa, ja nähtiinpä siellä eilen pitkästä aikaa myös minun serkkuani kera lasten pikkuserkku-tytön!
Tänään oli työpäivä ja lapsilla hoitopäivä, josta tosin mummu ja Satu kävivät heidät jo ajoissa hakemassa. Minä hoitelin juhannuksen ruokakauppareissun ja kävin sambailemassa, ja hain lapset kotiin vasta seitsemän jälkeen. Roni oli vastassa hirveän kiukun kera ja huusi, että haluaa olla mummulla vielä nukkumisen ajan. Aina äiti tulee liian aikaisin hakemaan...!
Kesälomalle meillä ei ole kummempia suunnitelmia, mutta syyslomareissu tuli juuri varattua! Enpä olekaan koskaan ennen näin etukäteen varannut mitään! Etenkin silloin, kun meillä ei ollut vielä lapsia, tuli aina otettua jotkut äkkilähtölennot muutamaa päivää ennen lähtöä. Jotenkin tuntuu niin kauhean vaikealta suunnitella etukäteen, ja entä jos tuleekin jotain, ja sitten niitä ei voi muuttaa? No, se onkin ehkä se syy, ettei tällä koko porukalla ole vielä tähän mennessä pidemmille reissuille saatu aikaiseksi lähteäkään...! Mutta nyt on lennot ja hotelli Espanjaan varattu, joten onpa syksyllekin sitten jotain kivaa odotettavaa!
torstai 12. kesäkuuta 2014
Mä tykkään susta niin, että halkeen
Lapset on kuulleet joskus radiosta Juha Tapion "Tykkään susta niin, että halkeen" kipaleen, ja nyt etenkin Roni lauleskelee tuota laulua. Ronille sanat jäivät niin hyvin mieleen, että aina kun pikkumies kertoo tykkäävänsä tai rakastavansa, niin se on aina niin paljon, että halkee...! Tai vaihtoehtona on joskus myös tykkäämistä niin paljon, että kädet ei riitä! Ihana pieni!
Lisää rakkausaiheesta eräältä päivältä:
- Äiti, mulla on poikaystävä.
- Jaahas, vai niin. Onko se N?
N on naapurin poika, jonka kanssa leikkivät päivittäin pihalla.
- Ei, vaan yksi toinen. Yksi, joka menee eskariin.
- Jaa jaa. No, onko se J?
Heitin ihan randomisti vaan jonkun hoitokaveripojan nimen, joka tuli mieleen. J on poika päiväkodista, josta ei tähän saakka ole tykätty yhtään, kun tämä ei kuulemma osaa käyttäytyä, eikä ole yhtään kiva. Lotta on hoitotädillekin ihmetellyt, että mitenhän se J siellä eskarissa pärjää, kun ei osaa käyttäytyä. J:llä on usein aamukiukku, ja siskonsa kanssa yleensä narisevat ja kinaavat aamulla hoitoon saapuessaan. Joku tarkkaavaisesti tarkkailee muiden toimia... Ja J muuten myös kuulemma yrittää halailla kovasti...
- Vai niin. No, mitäs se nyt sitten tarkoittaa, että on poikaystävä?
- No sitä, että me ollaan rakastuneita.
- Ai sinä J:hin ja J sinuun?
- Kyllä.
Jep, jep...!
Lisää rakkausaiheesta eräältä päivältä:
- Äiti, mulla on poikaystävä.
- Jaahas, vai niin. Onko se N?
N on naapurin poika, jonka kanssa leikkivät päivittäin pihalla.
- Ei, vaan yksi toinen. Yksi, joka menee eskariin.
- Jaa jaa. No, onko se J?
Heitin ihan randomisti vaan jonkun hoitokaveripojan nimen, joka tuli mieleen. J on poika päiväkodista, josta ei tähän saakka ole tykätty yhtään, kun tämä ei kuulemma osaa käyttäytyä, eikä ole yhtään kiva. Lotta on hoitotädillekin ihmetellyt, että mitenhän se J siellä eskarissa pärjää, kun ei osaa käyttäytyä. J:llä on usein aamukiukku, ja siskonsa kanssa yleensä narisevat ja kinaavat aamulla hoitoon saapuessaan. Joku tarkkaavaisesti tarkkailee muiden toimia... Ja J muuten myös kuulemma yrittää halailla kovasti...
- Vai niin. No, mitäs se nyt sitten tarkoittaa, että on poikaystävä?
- No sitä, että me ollaan rakastuneita.
- Ai sinä J:hin ja J sinuun?
- Kyllä.
Jep, jep...!
lauantai 24. toukokuuta 2014
Kesähellettä!
Oi ihanaa, kesä on vihdoin täällä! Muutama lämmin päivä ja meidän pihan aitapuskat on ihan valkoisessa kukassa, samoin omenapuut. Ja samoin muutamassa päivässä tuli lehdet puihin ja pensaisiin, ja meidän ruohokin alkoi vihertää - tähän asti se oli aidan toisella puolella syystä tai toisesta huomattavasti vihreämpää...!
Nyt on kaivettu esiin uima-altaat, viltit, vesipyssyt ja muut kesätamineet ja siirrytty pihan puolelle. Voi mikä ihanuus ja onni, kun on oma piha! Ja sisällä talossa puolestaan ilmalämpöpumppu viilentäjänä. Kuumat kesäpäivät ja etenkin yöt kerrostalossa on taaksejäänyttä elämää, kiitos siitä!
Toukokuun alkupuolella vietettiin Lotan nimppareita, ja neidin toiveena oli kinuskikakku. No, äiti tietyist toteutti toiveen, ja pakko itsekin kehua, että olipa hyvää kakkua! Ihan ensimmäisen kerran ikinä tein kinuskikakkua, ja onnistui!
Kuvia toukokuun lopun hellepäiviltä - omalla pihalla piknikillä:
Ja olipa toukokuun 5. päivä muuten aika eksoottinen maisema, kun aamulla avasi verhot:
Nyt on kaivettu esiin uima-altaat, viltit, vesipyssyt ja muut kesätamineet ja siirrytty pihan puolelle. Voi mikä ihanuus ja onni, kun on oma piha! Ja sisällä talossa puolestaan ilmalämpöpumppu viilentäjänä. Kuumat kesäpäivät ja etenkin yöt kerrostalossa on taaksejäänyttä elämää, kiitos siitä!
Toukokuun alkupuolella vietettiin Lotan nimppareita, ja neidin toiveena oli kinuskikakku. No, äiti tietyist toteutti toiveen, ja pakko itsekin kehua, että olipa hyvää kakkua! Ihan ensimmäisen kerran ikinä tein kinuskikakkua, ja onnistui!
Kuvia toukokuun lopun hellepäiviltä - omalla pihalla piknikillä:
Ja olipa toukokuun 5. päivä muuten aika eksoottinen maisema, kun aamulla avasi verhot:
torstai 1. toukokuuta 2014
Hauskaa vappua!
Ihanaa, kun heti pääsiäisen perään on lisää vapaata! Tänään on vappupäivä ja huominen perjantai minulla ja lapsilla vapaapäivä eli yhteensä neljän päivän vapaat. Eilen olikin oikein kunnon kaunis auringonpaisteinen sää, muttaä tänään perinteinen vappupäivän sää eli vesi- ja lumisadetta. Eipä sillä säällä nyt niin väliä, kun meillä ei mitään ulkoilusuunnitelmia ollutkaan, ja grillikin odottelee vielä kaupassa ostamistaan...!
Tein muuten ensimmäisen kerran elämässäni sekä simaa että munkkeja vapun kunniaksi! Munkkeja olen kyllä joskus yläasteella köksän tunneilla paistellut, mutta en ole tainnut itse niitä kotona koskaan tehdä. Munkkien ohje oli Kinuskikissan ja se löytyy täältä: http://www.kinuskikissa.fi/vappumunkit-ja-rinkilat/. Simaa tein fariinisokeripussin ohjeella. Molemmat olivat maistuvia, ja vitsit että sitä onkin unohtanut, miten hyviä tuoreet munkit ovat!
Mummu ja pappa kävivät jo heti aamutuimaan meillä vappuherkuilla, ja kohta pakataan loput simat ja munkit, ja suunnataan kohti mummilaa, johon on tulossa myös serkkutytöt!
Munkit ja sima on muuten myös hyvää juoksulenkkievästä - vedin nimittäin aamulla munkkien ja siman siivittelemänä elämäni ensimmäistä kertaa kymmenen kilometrin juoksulenkin tuolla hullussa säässä!
Tässä kuvia meidän vapunvietosta:
Tein muuten ensimmäisen kerran elämässäni sekä simaa että munkkeja vapun kunniaksi! Munkkeja olen kyllä joskus yläasteella köksän tunneilla paistellut, mutta en ole tainnut itse niitä kotona koskaan tehdä. Munkkien ohje oli Kinuskikissan ja se löytyy täältä: http://www.kinuskikissa.fi/vappumunkit-ja-rinkilat/. Simaa tein fariinisokeripussin ohjeella. Molemmat olivat maistuvia, ja vitsit että sitä onkin unohtanut, miten hyviä tuoreet munkit ovat!
Mummu ja pappa kävivät jo heti aamutuimaan meillä vappuherkuilla, ja kohta pakataan loput simat ja munkit, ja suunnataan kohti mummilaa, johon on tulossa myös serkkutytöt!
Munkit ja sima on muuten myös hyvää juoksulenkkievästä - vedin nimittäin aamulla munkkien ja siman siivittelemänä elämäni ensimmäistä kertaa kymmenen kilometrin juoksulenkin tuolla hullussa säässä!
Tässä kuvia meidän vapunvietosta:
keskiviikko 23. huhtikuuta 2014
Kuvia kevään ajalta
On muka niin kiire ja paljon muuta hommaa, ettei tänne ehdi enää kirjoitella mitään... Tässä siis kuvia kevään ajalta - kuvahan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa!
Ukin ralliauton kyydissä:
Lotta on oppinut ajamaan ilman apupyöriä, mutta ei kauhean paljon innostunut vielä pyöräilystä - pitäisi vissiin osata heti täydellisesti...
Aulangolla vietettiin HAMKin ystäväperhetapahtumaa kauniissa auringonpaisteessa, ja Lotta pääsi myös ratsastamaan!
Tule jo kesä!
Hammaskeijukin kävi kylässä
Ukilla kyläilemässä
Pääsiäisen viettoa:
Ulkoilmaelämää omalla pihalla:
Lotan piirusteluja:
Aamutouhuja:
sunnuntai 16. maaliskuuta 2014
Synttärihulinaa ja arkitouhuja
Päivät ja viikot kiitää hurjaa vauhtia, ja meidän murutkin täyttivät jo 3 ja 5 vuotta! Synttäreitä vietettiin oikein kahteen kertaan: ensimmäisenä viikonloppuna sukulaisten kera ja parin viikon päästä lasten kavereiden kanssa. Vielä Lotta suostui pitämään Ronin kanssa yhteiset synttärit kavereillekin, mutta saapa nähdä, miten ensi vuonna sitten.
Uimassa on käyty viime aikoina lähes viikottain, ja talvilomalla käytiin Aulangon kylpylässäkin lilluttelemassa. Se oli muuten ihan huippupaikka - siellä oli ihanan lämmin sisällä ja vesi myös lämpimämpää kuin Riksun uimalassa, joka muuten on kyllä sekin aika toimiva (tänään viimeksi!). Aulangolla Lotta otti ensimmäiset uintivedot ilman kellukkeita tai uimarengasta, ja siitä saakka on ollut neidillä kovat uintitreenit käynnissä.
Lotta on muutenkin kasvanut ihan hirveästi! Juurihan me vasta ostettiin 116 cm vaatteita, ja nyt nekin alkaa jo käydä pieniksi. Tukka lyheni tällä viikolla ison tytön polkaksi, ja eilen alkoi heilua ensimmäinen hammas!
Viime viikolla Lotta lähti isin kanssa yleisurheilu-junnukouluun, jossa käy aina keskiviikkoisin, ja Roni jäi minun kanssani kotiin. Naapurin poika tuli hakemaan lapsia ulos leikkimään, mutta sanoin, että nyt ei voida lähteä, kun minulla oli ruoanlaitto kesken, eikä Roni voi vielä yksinään lähteä lähikaduille ja pihoille leikkimään. Hetken päästä tajusin, että ei kun voihan Roni lähteä - jos leikkivät meidän pihalla, eivätkä lähde siitä mihinkään. No, pojat suuntasivat hiekkalaatikolle, johon saivat vähän ajan päästä toisenkin naapurin pojan leikkikaveriksi. Siellä ne sitten kolmestaan touhusivat, ja minä ihmettelin yksinäni kotona, että mitäs tässä nyt sitten tekisi ja pakko oli näin ekalla kerralla koko ajan ikkunasta kurkkia...!
Uimassa on käyty viime aikoina lähes viikottain, ja talvilomalla käytiin Aulangon kylpylässäkin lilluttelemassa. Se oli muuten ihan huippupaikka - siellä oli ihanan lämmin sisällä ja vesi myös lämpimämpää kuin Riksun uimalassa, joka muuten on kyllä sekin aika toimiva (tänään viimeksi!). Aulangolla Lotta otti ensimmäiset uintivedot ilman kellukkeita tai uimarengasta, ja siitä saakka on ollut neidillä kovat uintitreenit käynnissä.
Lotta on muutenkin kasvanut ihan hirveästi! Juurihan me vasta ostettiin 116 cm vaatteita, ja nyt nekin alkaa jo käydä pieniksi. Tukka lyheni tällä viikolla ison tytön polkaksi, ja eilen alkoi heilua ensimmäinen hammas!
Viime viikolla Lotta lähti isin kanssa yleisurheilu-junnukouluun, jossa käy aina keskiviikkoisin, ja Roni jäi minun kanssani kotiin. Naapurin poika tuli hakemaan lapsia ulos leikkimään, mutta sanoin, että nyt ei voida lähteä, kun minulla oli ruoanlaitto kesken, eikä Roni voi vielä yksinään lähteä lähikaduille ja pihoille leikkimään. Hetken päästä tajusin, että ei kun voihan Roni lähteä - jos leikkivät meidän pihalla, eivätkä lähde siitä mihinkään. No, pojat suuntasivat hiekkalaatikolle, johon saivat vähän ajan päästä toisenkin naapurin pojan leikkikaveriksi. Siellä ne sitten kolmestaan touhusivat, ja minä ihmettelin yksinäni kotona, että mitäs tässä nyt sitten tekisi ja pakko oli näin ekalla kerralla koko ajan ikkunasta kurkkia...!
keskiviikko 5. helmikuuta 2014
Ison tytön menoa ja meininkiä
Meidän pienestä Lotasta on kasvanut jo niin iso tyttö - kohta murunen täyttää jo viisi vuotta!
Jostain kummasta neiti on keksinyt, että sukat pitää olla eri paria. Kai se on joku hieno trendijuttu, jota äiti vaan ei tajuu...!
Ja sitten ne kiharat. Mistä ihmeestä sitä neiti onkaan keksinyt, että kun on joku juttu tulossa, kuten vaikka jonkun synttärit tai joku juhla, niin silloin pitää saada kihara tukka. Siinä sitä sitten vaikka iltamyöhällä tehdään lettejä - jos ei siis aiemmin muistettu, ja asiahan tulee tietysti mieleen vasta juuri ennen nukahtamista - jotta seuraavan päivän menoon on kiharat. Lotta keksi jo yli viikko sitten, että haluaa tämän viikon perjantaiksi isoisoisän hautajaisia varten kiharat. Joka päivä neiti laskee kalenterista päiviä ja muistuttelee minua, että torstaina illalla pitää sitten tehdä letit (ja näyttää päivää kalenterista!). No, jotain iloa ja odotusta siihenkin muuten ei-niin-kovin-iloiseen tulevaan päivään.
Tukkaan liittyy myös otsatukka, tai oikeastaan se, että sitä ei ole. Jossain vaiheessa viime vuonna Lotta keksi, että otsatukka on ihan pikkutyttöjen juttu, ja halusi kasvattaa sen pois. No, nyt se on kasvanut lähes kokonaan pois, mutta koska aina ei pinnit kelpaa tai muuten vaan pysy paikoillaan, niin meillä on silloin tällöin tukka silmillä roikkuva teiniä muistuttava neljävuotias.
Ja se peilailu! Lotta sovittelee vaatteita ja peilailee, ja peilin edessä pitää hyöriä myös ennen kuin lähdetään johonkin. No okei, tämän myönnän, että se tulee varmasti minulta - itsekin taidan tehdä samoin...
Eilen tuli postissa H&M:n lastenvaatekuvasto. Se piti tietysti selata moneen kertaan, ja ruksia sieltä vaatteet, joita neiti halusi tilattavan. Koko touhun huippu oli mekko, jota oli saatavissa viidessä eri kuosissa, joista Lotta valitsi neljä! No, ei me ihan kaikkia neidin haluamia vaatteita kuitenkaan tilattu, muutamia vaan. Ja niistä neljästä valitusta erikuosisesta mekosta tilattiin vain kaksi! Ja siihen on kyllä ihan syynsä - ne on nimittäin oikeasti tosi kivat kesämekot, joita Lotalla on ollut eri kuoseilla muutamana aiempana vuonna jo useampia eli hyväksi havaittua tavaraa!
Niin, mistähän ne pienet tytöt näitä kaikkia juttuja keksii - ettei vaan olisi äideillä vaikutusta asiaan...!
Ps. Ja pojat on muuten niin last season! Lotta ei halua yhtään poikaa synttäreilleen. Eikä Ronin synttäreitä saa pitää samaan aikaan. Paitsi että päiväkodista ainoana kaverina neiti haluaisi kyllä kutsua yhden pojan - ei tyttöjä, vain tämän pojan. Että näin johdonmukaista!
Jostain kummasta neiti on keksinyt, että sukat pitää olla eri paria. Kai se on joku hieno trendijuttu, jota äiti vaan ei tajuu...!
Ja sitten ne kiharat. Mistä ihmeestä sitä neiti onkaan keksinyt, että kun on joku juttu tulossa, kuten vaikka jonkun synttärit tai joku juhla, niin silloin pitää saada kihara tukka. Siinä sitä sitten vaikka iltamyöhällä tehdään lettejä - jos ei siis aiemmin muistettu, ja asiahan tulee tietysti mieleen vasta juuri ennen nukahtamista - jotta seuraavan päivän menoon on kiharat. Lotta keksi jo yli viikko sitten, että haluaa tämän viikon perjantaiksi isoisoisän hautajaisia varten kiharat. Joka päivä neiti laskee kalenterista päiviä ja muistuttelee minua, että torstaina illalla pitää sitten tehdä letit (ja näyttää päivää kalenterista!). No, jotain iloa ja odotusta siihenkin muuten ei-niin-kovin-iloiseen tulevaan päivään.
Tukkaan liittyy myös otsatukka, tai oikeastaan se, että sitä ei ole. Jossain vaiheessa viime vuonna Lotta keksi, että otsatukka on ihan pikkutyttöjen juttu, ja halusi kasvattaa sen pois. No, nyt se on kasvanut lähes kokonaan pois, mutta koska aina ei pinnit kelpaa tai muuten vaan pysy paikoillaan, niin meillä on silloin tällöin tukka silmillä roikkuva teiniä muistuttava neljävuotias.
Ja se peilailu! Lotta sovittelee vaatteita ja peilailee, ja peilin edessä pitää hyöriä myös ennen kuin lähdetään johonkin. No okei, tämän myönnän, että se tulee varmasti minulta - itsekin taidan tehdä samoin...
Eilen tuli postissa H&M:n lastenvaatekuvasto. Se piti tietysti selata moneen kertaan, ja ruksia sieltä vaatteet, joita neiti halusi tilattavan. Koko touhun huippu oli mekko, jota oli saatavissa viidessä eri kuosissa, joista Lotta valitsi neljä! No, ei me ihan kaikkia neidin haluamia vaatteita kuitenkaan tilattu, muutamia vaan. Ja niistä neljästä valitusta erikuosisesta mekosta tilattiin vain kaksi! Ja siihen on kyllä ihan syynsä - ne on nimittäin oikeasti tosi kivat kesämekot, joita Lotalla on ollut eri kuoseilla muutamana aiempana vuonna jo useampia eli hyväksi havaittua tavaraa!
Niin, mistähän ne pienet tytöt näitä kaikkia juttuja keksii - ettei vaan olisi äideillä vaikutusta asiaan...!
Ps. Ja pojat on muuten niin last season! Lotta ei halua yhtään poikaa synttäreilleen. Eikä Ronin synttäreitä saa pitää samaan aikaan. Paitsi että päiväkodista ainoana kaverina neiti haluaisi kyllä kutsua yhden pojan - ei tyttöjä, vain tämän pojan. Että näin johdonmukaista!
sunnuntai 2. helmikuuta 2014
Sairastupameininki jatkuu...
Vieläkin ollaan jokseenkin kipeinä koko porukka. Lotalla oli korvatulehdus, johon sai antibiootit, joten olo näyttäisi olevan kaikista reippain. Nuha edelleen tosin pientä neitiä vaivaa. Ronilla on enää yskää ja nuhaa - muuten meno on yhtä vauhdikasta kuin ennenkin.
Meillä aikuisilla tämä flunssa onkin sitten supersitkeää laatua, sillä molemmat ollaan vieläkin ihan kipeitä, yskäisiä ja nuhaisia. Isillä sairasloma jatkuu vielä ensi viikon puolelle, ja itsekin varasin juuri maanantaille uuden lääkäriajan. Perjantaina meinasin jo, että kyllä sitä varmasti maanantaina on jo työkunnossa, mutta tein äsken pikaisen imuroinnin ja olo onkin sitten sen jälkimainingeissa ihan kamala. Ei tosiaan voi kuvitella menevänsä töihin vielä huomennakaan... No, ei tämä kai montaa viikkoa voi enää kestää...?
Ikävin juttu tässä flunssassa on ehkä se, että meiltä nyt sitten jäi se Diney on Ice väliin. Roni sitä ei osaanut odottaakaan tai oikein edes ymmärtänyt, mistä koko hommassa on kyse, mutta Lotta kovasti oli odottanut jääshowta. Ja minä myös, sillä en ole koskaan ennen sellaisessa ollut! Onneksi saatiin kuitenkin täti, mummi ja serkkutytöt lähtemään meidän tilalle, niin ei menneet liput hukkaan!
Lotan kanssa sitten mietittiin perjantai-illalle jotain korvaavaa ohjelmaa, ja aika äkkiä sitä keksittiinkin! Haettiin kaupasta Itse ilkimys 2 elokuva, isi teki poppareita ja niiden kanssa sai oman pienen limupullon. Lotan mielestä se oli kuulemma paljon kivempaa kuin että olisi menty Disney on Iceen. No, siinä olotilassa kyllä varmasti olikin!
Meillä aikuisilla tämä flunssa onkin sitten supersitkeää laatua, sillä molemmat ollaan vieläkin ihan kipeitä, yskäisiä ja nuhaisia. Isillä sairasloma jatkuu vielä ensi viikon puolelle, ja itsekin varasin juuri maanantaille uuden lääkäriajan. Perjantaina meinasin jo, että kyllä sitä varmasti maanantaina on jo työkunnossa, mutta tein äsken pikaisen imuroinnin ja olo onkin sitten sen jälkimainingeissa ihan kamala. Ei tosiaan voi kuvitella menevänsä töihin vielä huomennakaan... No, ei tämä kai montaa viikkoa voi enää kestää...?
Ikävin juttu tässä flunssassa on ehkä se, että meiltä nyt sitten jäi se Diney on Ice väliin. Roni sitä ei osaanut odottaakaan tai oikein edes ymmärtänyt, mistä koko hommassa on kyse, mutta Lotta kovasti oli odottanut jääshowta. Ja minä myös, sillä en ole koskaan ennen sellaisessa ollut! Onneksi saatiin kuitenkin täti, mummi ja serkkutytöt lähtemään meidän tilalle, niin ei menneet liput hukkaan!
Lotan kanssa sitten mietittiin perjantai-illalle jotain korvaavaa ohjelmaa, ja aika äkkiä sitä keksittiinkin! Haettiin kaupasta Itse ilkimys 2 elokuva, isi teki poppareita ja niiden kanssa sai oman pienen limupullon. Lotan mielestä se oli kuulemma paljon kivempaa kuin että olisi menty Disney on Iceen. No, siinä olotilassa kyllä varmasti olikin!
maanantai 27. tammikuuta 2014
Flunssa iskenyt koko joukkueeseen
No niin, ei kaksi kolmatta ja neljättä eli flunssassa ja kuumeessa ollaan koko porukka. En kyllä muista edes, että milloin viimeksi meillä aikuisilla olisi ollut kuumetta, tai milloin oltaisiin kaikki oltu täsmälleen samaan aikaan kipeänä. Varasin äsken Mehiläiseen aikoja, meidän porukalle yhteensä 1 h 10 min lääkäriaikaa putkeen. Perhehoitoa!
Minulla oli tänä aamuna lähes 38 astetta kuumetta, ja voi että oli veto pois ja vilu! Ronilla mittasin äsken samat lukemat, ja toinen vetää hirveetä vauhtia ympäri taloa, riekkuu, keikkuu ja mekastaa...! Lisäksi äsken tuli uuden Risto Räppääjä elokuvan mainos, ja voi että sitä energian määrää näillä pienillä. Ei paljon kuumeet ja yskät menoa haittaa!
Minulla oli tänä aamuna lähes 38 astetta kuumetta, ja voi että oli veto pois ja vilu! Ronilla mittasin äsken samat lukemat, ja toinen vetää hirveetä vauhtia ympäri taloa, riekkuu, keikkuu ja mekastaa...! Lisäksi äsken tuli uuden Risto Räppääjä elokuvan mainos, ja voi että sitä energian määrää näillä pienillä. Ei paljon kuumeet ja yskät menoa haittaa!
sunnuntai 26. tammikuuta 2014
Vapaapäivän touhuja
Pidän yleensä perjantaina vapaapäivän lasten kanssa. Joskus vapaa ajoittuu toiseen päivään töistä johtuen, ja näiden vapaiden lisäksi lapsilla on silloin tällöin mummun ja papan hoitopäivä. Minun 80 % työajasta ja lasten 15 hoitopäivää kun eivät ihan täysin kohtaa, etenkään näissä pitkissä kuukausissa, kuten tammikuu. Toisaalta se on ihan kiva, koska lapset tykkäävät kovasti olla isovanhemmillaan hoidossa!
Tämän viikon vapaa oli perjantai. Yksi vapaapäivä lisää tuntuu jotenkin paljon enemmältä. Keskiviikkona kun voi jo ajatella, että yksi päivä enää, ja sitten alkaa viikonloppu! Takaisin perjantaihin... Itse heräsin kyllä jo ennen seitsemää, enkä saanut enää unta, mutta lapset koisasivat kahdeksaan saakka. Sitten oli luvassa ihanan kiireetön aamupala, lehden lukemista ja lapsilla lastenohjelmien katselua. Ennen kymmentä suunnattiin kohti uimalaa mummun kanssa. Vitsit, että sielläkin oli kylmä, kun ulkona oli 22 astetta pakkasta! Ronilla taisi olla jo viikonloppuna kunnolla päälle iskenyt flunssa tulossa, kun paleli kovasti jo uimalassa.
Uimisen jälkeen jäätiin uimalan kahvilaan pizza- ja donitsilounaalle. Kotona nukuttiin koko porukka parin tunnin päikkärit, ja sitten olikin jo päivällisaika! Illalla lapset pääsivät vielä minun mukaan sambiciin kiipeilemään puolapuilla ja laskemaan penkki-liukumäkeä. Meillä on perjantai-iltaisin oman yhdistyksen sambat, jossa yleensä muutamat lapsetkin mukana toisella puolella touhuilemassa. Harvaan harrastukseen voi ottaa lapset mukaan eli tämä järjestely toimii tosi hienosti!
Ronin flunssa iski eilen minullekin, joten kotonaolo jatkuu meillä kahdella ainakin vielä huomisen. Toivottavasti ollaan kaikki kunnossa perjantaihin mennessä, kun silloin olisi luvassa Disney on Ice!
Tämän viikon vapaa oli perjantai. Yksi vapaapäivä lisää tuntuu jotenkin paljon enemmältä. Keskiviikkona kun voi jo ajatella, että yksi päivä enää, ja sitten alkaa viikonloppu! Takaisin perjantaihin... Itse heräsin kyllä jo ennen seitsemää, enkä saanut enää unta, mutta lapset koisasivat kahdeksaan saakka. Sitten oli luvassa ihanan kiireetön aamupala, lehden lukemista ja lapsilla lastenohjelmien katselua. Ennen kymmentä suunnattiin kohti uimalaa mummun kanssa. Vitsit, että sielläkin oli kylmä, kun ulkona oli 22 astetta pakkasta! Ronilla taisi olla jo viikonloppuna kunnolla päälle iskenyt flunssa tulossa, kun paleli kovasti jo uimalassa.
Uimisen jälkeen jäätiin uimalan kahvilaan pizza- ja donitsilounaalle. Kotona nukuttiin koko porukka parin tunnin päikkärit, ja sitten olikin jo päivällisaika! Illalla lapset pääsivät vielä minun mukaan sambiciin kiipeilemään puolapuilla ja laskemaan penkki-liukumäkeä. Meillä on perjantai-iltaisin oman yhdistyksen sambat, jossa yleensä muutamat lapsetkin mukana toisella puolella touhuilemassa. Harvaan harrastukseen voi ottaa lapset mukaan eli tämä järjestely toimii tosi hienosti!
Ronin flunssa iski eilen minullekin, joten kotonaolo jatkuu meillä kahdella ainakin vielä huomisen. Toivottavasti ollaan kaikki kunnossa perjantaihin mennessä, kun silloin olisi luvassa Disney on Ice!
torstai 23. tammikuuta 2014
Vuoden 2013 summausta
Mietin juuri tässä yhtenä päivänä, että miten ihanan rauhallista (tai siis niin rauhallista kuin se kahden päiväkoti-ikäisen ja kaikenlaisten harrastusten kanssa voi olla...!) meillä nykyään on. Ei ole mitään ylimääräistä sälää ja säätöä, ihan perusarkea. Ja se on hyvä juttu se! Asiaan saattaa tosin vaikuttaa myös se, että olen kesään asti osittaisella hoitovapaalla eli teen keskimäärin 4 päiväistä työviikkoa eli vähän enemmän on aikaa olla kotona ja lasten kanssa. Miten sitä ei aiemmin tajunnutkaan tällaista mahdollisuutta - tämä on ihan mahtavaa!
Viime vuonna sähinää ja suhinaa olikin sitten ihan riittämiin! Viime talvena selviteltiin erään tontin rakennuslupa-asioita oikein urakalla ja samalla kaupattiin omaa asuntoa ilman selviä suunnitelmia tulevasta. Kun oman asunnon myynti keväällä sitten oli tulossa, niin sitten heti kiireen vilkkaan etsittiin väliaikaisasuntoa. Lopulta alle parissa kuukaudessa koko homma oli hoidettu ja me oltiin muutettu väliaikaisasuntoon Lotan kummien naapuriin, jossa muuten vietettiinkin aika ihana kesä!
Samaan aikaan tontin selvittelyjen kanssa oli käynnissä talojen etsiminen. Kun tonttiasia ratkesi ja rakentaminen sinne ei onnistunutkaan, niin sitten alkoi asuntoesittelyissä kiertely. Ei me kyllä ihan hirveän montaa taloa käyty katsomassa, olisiko ollut noin kymmentä (netistä niitä tuli katseltua sitten sitäkin enemmän!), kun lopulta löydettiin se oma sopiva, josta tehtiin kaupat kesän alussa.
Sitten alkoi remontin suunnittelu. Meidän halutulla aikataululla tuli tietysti hirveä kiire, mutta löydettiin lopulta sopivat keittiönkaapit ajoissa ja oikeanlaisella toimitusajalla, ja koko remonttikin sujui melkein aikataulussa. Ylimääräisenä plussana remonttimiehet ehtivät tasoittaa myös olkkarin ja eteisen lasikuitutapetit pois näkyvistä, joten sinänsä remontin pieni viivästyminen ei haitannut yhtään! Kaiken muun hötäkän välissä vietettiin myös kesälomaa, minä ja lapset kuusi viikkoa putkeen! Lasten ja mummun kanssa piipahdettiin myös Satu-tädin luona Sveitsin lomalla. Heinä-elokuun vaihteessa tuli muutto, ja samoihin aikoihin muuttoa tekivät myös mummu ja pappa, jotka muuttivat papan lapsuudenkotiin. Aiemmin keväällä muuttivat lasten toinen täti sekä mummi, ja heti mummun ja papan perään Satu-täti, joten aikamoinen muuttojen vuosi meidän suvussa!
Muuton jälkeen oli ohjelmassa siivousta, pieniä korjaushommia ja tavaroiden paikoilleen asettelua. Jotka kaikki muuten jatkuu edelleen ja aina vaan...
Lastenhuoneet jäivät nimittäin vielä odottamaan remonttiaan, joka sekin kyllä alkoi eräänä pimeänä syysiltana vähän ennen puoltayötä, kun isäntä alkoi irroittelemaan lattia- ja kattolistoja. "Nyt on remontti aloitettu!". Ja siellä se edelleen samassa tilassa odottaa. Ja jos me se itse meinataan tehdä, niin saa odotella ainakin kesään asti. Ellei talvolomalla innostuta. Tai kyllästytä, ja hommata joku tekemään remppa.
Muutto ihan toiselle puolelle kaupunkia aiheutti sen, että lapsille haetttiin päiväkotipaikkaa läheisestä päiväkodista. Oli lapsille, mutta myös äidille, vähän itkua ja tuskaa luopua ihanasta perhepäivähoitajasta. Kyllä siinä moneen kertaan punnittiin, että olisiko sittenkin järjevää ajaa ihan toiselle puolelle kaupunkia, ja vielä eri suuntaan kahdesti päivässä... No, päätettiin, että ei, ja lapset aloittivat elokuussa Kirjauksen päiväkodissa. Nyt viiden kuukauden jälkeen lapset ovat erittäin hyvin päiväkotiin sopeutuneita, ja Ronikin aloitti vuoden vaihteen jälkeen Lotan kanssa samassa ryhmässä. Muutos perhepäivähoidosta päiväkotiin ei ehkä olisi ollutkaan niin suuri, jos lapset olisivat alusta asti olleet samassa ryhmässä. Kyllä sitä parit ekat kuukaudet mietti, että olikohan tässä mitään järkeä, mutta nyt on oikein hyvä!
Vuoden viimeisenä viikonloppuna käytiin Tampereella kylpylässä ja Särkänniemen Koiramäen talvessa (joka muuten ei ollut mikään hirveän ihmeellinen - aika tylsä oikeastaan, myös lasten mielestä!). Tässä lapset Koiramäen Killen ja Elsan kanssa:
Viime vuonna sähinää ja suhinaa olikin sitten ihan riittämiin! Viime talvena selviteltiin erään tontin rakennuslupa-asioita oikein urakalla ja samalla kaupattiin omaa asuntoa ilman selviä suunnitelmia tulevasta. Kun oman asunnon myynti keväällä sitten oli tulossa, niin sitten heti kiireen vilkkaan etsittiin väliaikaisasuntoa. Lopulta alle parissa kuukaudessa koko homma oli hoidettu ja me oltiin muutettu väliaikaisasuntoon Lotan kummien naapuriin, jossa muuten vietettiinkin aika ihana kesä!
Samaan aikaan tontin selvittelyjen kanssa oli käynnissä talojen etsiminen. Kun tonttiasia ratkesi ja rakentaminen sinne ei onnistunutkaan, niin sitten alkoi asuntoesittelyissä kiertely. Ei me kyllä ihan hirveän montaa taloa käyty katsomassa, olisiko ollut noin kymmentä (netistä niitä tuli katseltua sitten sitäkin enemmän!), kun lopulta löydettiin se oma sopiva, josta tehtiin kaupat kesän alussa.
Sitten alkoi remontin suunnittelu. Meidän halutulla aikataululla tuli tietysti hirveä kiire, mutta löydettiin lopulta sopivat keittiönkaapit ajoissa ja oikeanlaisella toimitusajalla, ja koko remonttikin sujui melkein aikataulussa. Ylimääräisenä plussana remonttimiehet ehtivät tasoittaa myös olkkarin ja eteisen lasikuitutapetit pois näkyvistä, joten sinänsä remontin pieni viivästyminen ei haitannut yhtään! Kaiken muun hötäkän välissä vietettiin myös kesälomaa, minä ja lapset kuusi viikkoa putkeen! Lasten ja mummun kanssa piipahdettiin myös Satu-tädin luona Sveitsin lomalla. Heinä-elokuun vaihteessa tuli muutto, ja samoihin aikoihin muuttoa tekivät myös mummu ja pappa, jotka muuttivat papan lapsuudenkotiin. Aiemmin keväällä muuttivat lasten toinen täti sekä mummi, ja heti mummun ja papan perään Satu-täti, joten aikamoinen muuttojen vuosi meidän suvussa!
Muuton jälkeen oli ohjelmassa siivousta, pieniä korjaushommia ja tavaroiden paikoilleen asettelua. Jotka kaikki muuten jatkuu edelleen ja aina vaan...
Lastenhuoneet jäivät nimittäin vielä odottamaan remonttiaan, joka sekin kyllä alkoi eräänä pimeänä syysiltana vähän ennen puoltayötä, kun isäntä alkoi irroittelemaan lattia- ja kattolistoja. "Nyt on remontti aloitettu!". Ja siellä se edelleen samassa tilassa odottaa. Ja jos me se itse meinataan tehdä, niin saa odotella ainakin kesään asti. Ellei talvolomalla innostuta. Tai kyllästytä, ja hommata joku tekemään remppa.
Muutto ihan toiselle puolelle kaupunkia aiheutti sen, että lapsille haetttiin päiväkotipaikkaa läheisestä päiväkodista. Oli lapsille, mutta myös äidille, vähän itkua ja tuskaa luopua ihanasta perhepäivähoitajasta. Kyllä siinä moneen kertaan punnittiin, että olisiko sittenkin järjevää ajaa ihan toiselle puolelle kaupunkia, ja vielä eri suuntaan kahdesti päivässä... No, päätettiin, että ei, ja lapset aloittivat elokuussa Kirjauksen päiväkodissa. Nyt viiden kuukauden jälkeen lapset ovat erittäin hyvin päiväkotiin sopeutuneita, ja Ronikin aloitti vuoden vaihteen jälkeen Lotan kanssa samassa ryhmässä. Muutos perhepäivähoidosta päiväkotiin ei ehkä olisi ollutkaan niin suuri, jos lapset olisivat alusta asti olleet samassa ryhmässä. Kyllä sitä parit ekat kuukaudet mietti, että olikohan tässä mitään järkeä, mutta nyt on oikein hyvä!
Vuoden viimeisenä viikonloppuna käytiin Tampereella kylpylässä ja Särkänniemen Koiramäen talvessa (joka muuten ei ollut mikään hirveän ihmeellinen - aika tylsä oikeastaan, myös lasten mielestä!). Tässä lapset Koiramäen Killen ja Elsan kanssa:
lauantai 28. joulukuuta 2013
Hyvää perjantaita - ei kun mikä päivä nyt olikaan...!
Nyt on lomailtu koko perhe viikon verran, ja arkirutiinit on heitetty romukoppaan! Ei ihan heti edes muista, että mikä päivä tänään oikein onkaan...
Kuluneen viikon aikana lapset ovat nukkuneet aamulla jopa kymmeneen saakka! Siis meidän murut, jotka ovat yleensä olleet pystyssä jo ennen kuin pikkukakkonen alkaa!
Lotta tosin edelleen herää ensimmäisenä, tulee hetkeksi viereen pötköttelemään - joskus ehkä hetkeksi nukahtaen - josta sitten nousee katsomaan yksinään lastenohjelmia meidän muiden jäädessä vielä nukkumaan.
Tänään minulla oli aamupäivällä yhdeltätoista kampaaja, enkä laittanut herätyskelloa soimaan, kun ajattelin nousevani Lotan kanssa samaan aikaan. Toisin kävi, ja kello oli jo melkein kymmenen, kun heräsin!
Pitkistä yöunista johtuen ei meillä ole nukuttu juurikaan päiväunia, muutamana päivänä ainoastaan. Sitä onkin sitten kunnon unipöpperö myös itsellä, kun kymmenen tunnin yöunien lisäksi vetäisee parin tunnin päikkärit!
Ihan on siis rutiinit ja rytmit hukassa - ah, miten ihanaa!
Kuluneen viikon aikana lapset ovat nukkuneet aamulla jopa kymmeneen saakka! Siis meidän murut, jotka ovat yleensä olleet pystyssä jo ennen kuin pikkukakkonen alkaa!
Lotta tosin edelleen herää ensimmäisenä, tulee hetkeksi viereen pötköttelemään - joskus ehkä hetkeksi nukahtaen - josta sitten nousee katsomaan yksinään lastenohjelmia meidän muiden jäädessä vielä nukkumaan.
Tänään minulla oli aamupäivällä yhdeltätoista kampaaja, enkä laittanut herätyskelloa soimaan, kun ajattelin nousevani Lotan kanssa samaan aikaan. Toisin kävi, ja kello oli jo melkein kymmenen, kun heräsin!
Pitkistä yöunista johtuen ei meillä ole nukuttu juurikaan päiväunia, muutamana päivänä ainoastaan. Sitä onkin sitten kunnon unipöpperö myös itsellä, kun kymmenen tunnin yöunien lisäksi vetäisee parin tunnin päikkärit!
Ihan on siis rutiinit ja rytmit hukassa - ah, miten ihanaa!
Joulun viettoa
Joulu tuli ja meni, ja nyt sitten odotellaan kesää - tai jos vaikka sitä talvea ensin...! On nimittäin ollut ainakin koko joulukuun tosi kurjat säät: lämpömittari plussan puolella ja vettä satanut lähes joka päivä. Missä se lumi viipyy?! Ei auttanut, vaikka joulupukiltakin sitä toivottiin...
Piristystä tähän syksyn ja talven synkkyyteen toi onneksi joulun odotus ja itse joulu! Jouluun meillä valmistauduttiin muun muassa leipomalla pipareita, laittamalla joulukoristeita ja valoja, ja ensimmäistä kertaa ikinä meillä oli myös joulukuusi!
Tänä jouluna vietettiin ensimmäistä kertaa jouluaattoa meidän omassa kotona, ja koko suku kokoontui meille. Onneksi oli vielä säästetty vanha ruokapöytä tuoleineen, niin oli kaikille kymmenelle aikuiselle ja neljälle lapselle oma paikka ruokapöydässä! Jokainen toi tullessaan jotain ruokia, niin minulla ei ollut valtava kokkausurakka aattoon valmistautuessa. Joulun alla opettelin tekemään itse graavilohta kummisetäni opastuksella, ja siitä tulikin meidän joulupöydän uusi suosikki!
Ennen en niin kauhean paljon ole jouluruoista välittänyt, mutta kun niitä tarpeeksi monta vuotta maisetelee, niin johan alkaa maistua! Uusi suosikkini on etenkin perunalaatikko, ja kalat ovat alkaneet vuosien varrella maistua oikein hyvin ympäri vuoden. Kinkku puolestaan on jotenkin alkanut kyllästyttää, ja ensi jouluna meillä taidetaan panostaa enemmän kalapuoleen. Kinkku on kyllä tosi maistuvaa heti paistamisen jälkeen lämpöisenä, mutta ei sitten enää kylmänä. Lotalla taitaa olla samanlainen maku, sillä oli hyvin pettynyt, kun jouluaattoaamuna olikin tarjolla kylmää kinkkua...
Tässä muutamia kuvia joulun ajalta:
Lotta sai joulupukilta sukset, ja heti joulupäivänä käytiin niitä Riutan laduilla testaamassa! Pukki toi molemmille myös luistimet sekä rattipulkan ja -kelkan. Nyt puuttuu enää lumi!
Sitä odotellessa huomenna suunnataan kohti Tamperetta ja Holiday Club kylpylää!
Piristystä tähän syksyn ja talven synkkyyteen toi onneksi joulun odotus ja itse joulu! Jouluun meillä valmistauduttiin muun muassa leipomalla pipareita, laittamalla joulukoristeita ja valoja, ja ensimmäistä kertaa ikinä meillä oli myös joulukuusi!
Tänä jouluna vietettiin ensimmäistä kertaa jouluaattoa meidän omassa kotona, ja koko suku kokoontui meille. Onneksi oli vielä säästetty vanha ruokapöytä tuoleineen, niin oli kaikille kymmenelle aikuiselle ja neljälle lapselle oma paikka ruokapöydässä! Jokainen toi tullessaan jotain ruokia, niin minulla ei ollut valtava kokkausurakka aattoon valmistautuessa. Joulun alla opettelin tekemään itse graavilohta kummisetäni opastuksella, ja siitä tulikin meidän joulupöydän uusi suosikki!
Ennen en niin kauhean paljon ole jouluruoista välittänyt, mutta kun niitä tarpeeksi monta vuotta maisetelee, niin johan alkaa maistua! Uusi suosikkini on etenkin perunalaatikko, ja kalat ovat alkaneet vuosien varrella maistua oikein hyvin ympäri vuoden. Kinkku puolestaan on jotenkin alkanut kyllästyttää, ja ensi jouluna meillä taidetaan panostaa enemmän kalapuoleen. Kinkku on kyllä tosi maistuvaa heti paistamisen jälkeen lämpöisenä, mutta ei sitten enää kylmänä. Lotalla taitaa olla samanlainen maku, sillä oli hyvin pettynyt, kun jouluaattoaamuna olikin tarjolla kylmää kinkkua...
Tässä muutamia kuvia joulun ajalta:
Lotta sai joulupukilta sukset, ja heti joulupäivänä käytiin niitä Riutan laduilla testaamassa! Pukki toi molemmille myös luistimet sekä rattipulkan ja -kelkan. Nyt puuttuu enää lumi!
Sitä odotellessa huomenna suunnataan kohti Tamperetta ja Holiday Club kylpylää!
maanantai 9. joulukuuta 2013
Ärrät pärisee ja itsenäisyyspäivän viettoa
Lotta on vihdoin oppinut sanomaan ärrän - hyvä, Lotta!
Nyt kun isillä on toinen jalka lepotilassa endurokisoissa kaatumisen jälkimainingeissa, eikä sillä saisi kävellä , niin isillä on jokailtainen lukuvuoro lapsille (kun ei oikein muuhunkaan voi juuri osallistua). Suurimmaksi osaksi meillä on ennenkin ollut isin iltalukemiset, mutta nyt siis ihan kokonaan.
Minä en jotenkin koskaan muista harjoituttaa ärrää, mutta isi aina lukemisen päätteeksi sen muistaa. Ja joka ilta sitä sitten on jo pidemmän aikaa harjoiteltu. Ja lopulta harjoittelu tuotti tulosta, sillä itsenäisyyspäivän iltana se ärrä sitten vihdoin pärähti! Vielä ei ärrä sanoissa pärise, mutta eiköhän se sieltä pikku hiljaa puheeseenkin siirry.
Tuona samana ärränoppimispäivänä eli itsenäisyyspäivänä oli lettukesti-pikkujoulut parin kaverpariskunnan kanssa meillä. Perinteisten jouluherkkujen sijaan meillä oli tosiaan vähän erilaiset eväät - ettei ihan kyllästytä pipareihin ja torttuihin...! Mukana menossa keikkui myös porukan tuorein pikkumies, jolla on nyt ikää 3 kuukautta. Seuraava tulokas tähän meidän lukioaikaiseen kaveriporukkaan tuleekin sitten vuodenvaihteessa eli jos ensi vuonna ollaan itsenäisyyspäivän vietossa samalla porukalla, niin lapsia onkin sitten jo neljä!
Itsenäisyyspäivä-viikonloppu tuntui useammankin päivän lomalta, kun meillä ei ollut mitään ihmeempää ohjelmaa ja ehti kerrankin oikein kunnolla olla kotona ja nukkua parit päikkäritkin lasten kanssa. Lauantaina käytiin kyläilemässä mummun ja papan kanssa minun kummeilla, ja pakollinen ruokakauppavisiittikin mahtui tähän päivään (ja vihdoin sain ostettua joulukuusta varten mm. joulukuusenjalan, valot ja muutamia koristeita). Itsenäisyyspäivänä perjantaina oli kunnon nuoskalunta, josta tehtiin lumiukko, lumimopot ja lumilyhty. Lähimetsän pulkkamäki ehdittiin lasketella monet kerrat ja lumienkeleitäkin tuli omenapuiden alle tehtyä. Ja jumpassakin tämä äiti ehti pitkästä aikaa käydä! Ihana viikonloppu siis takana - nyt jaksaa odotella joululomaa!
Nyt kun isillä on toinen jalka lepotilassa endurokisoissa kaatumisen jälkimainingeissa, eikä sillä saisi kävellä , niin isillä on jokailtainen lukuvuoro lapsille (kun ei oikein muuhunkaan voi juuri osallistua). Suurimmaksi osaksi meillä on ennenkin ollut isin iltalukemiset, mutta nyt siis ihan kokonaan.
Minä en jotenkin koskaan muista harjoituttaa ärrää, mutta isi aina lukemisen päätteeksi sen muistaa. Ja joka ilta sitä sitten on jo pidemmän aikaa harjoiteltu. Ja lopulta harjoittelu tuotti tulosta, sillä itsenäisyyspäivän iltana se ärrä sitten vihdoin pärähti! Vielä ei ärrä sanoissa pärise, mutta eiköhän se sieltä pikku hiljaa puheeseenkin siirry.
Tuona samana ärränoppimispäivänä eli itsenäisyyspäivänä oli lettukesti-pikkujoulut parin kaverpariskunnan kanssa meillä. Perinteisten jouluherkkujen sijaan meillä oli tosiaan vähän erilaiset eväät - ettei ihan kyllästytä pipareihin ja torttuihin...! Mukana menossa keikkui myös porukan tuorein pikkumies, jolla on nyt ikää 3 kuukautta. Seuraava tulokas tähän meidän lukioaikaiseen kaveriporukkaan tuleekin sitten vuodenvaihteessa eli jos ensi vuonna ollaan itsenäisyyspäivän vietossa samalla porukalla, niin lapsia onkin sitten jo neljä!
Itsenäisyyspäivä-viikonloppu tuntui useammankin päivän lomalta, kun meillä ei ollut mitään ihmeempää ohjelmaa ja ehti kerrankin oikein kunnolla olla kotona ja nukkua parit päikkäritkin lasten kanssa. Lauantaina käytiin kyläilemässä mummun ja papan kanssa minun kummeilla, ja pakollinen ruokakauppavisiittikin mahtui tähän päivään (ja vihdoin sain ostettua joulukuusta varten mm. joulukuusenjalan, valot ja muutamia koristeita). Itsenäisyyspäivänä perjantaina oli kunnon nuoskalunta, josta tehtiin lumiukko, lumimopot ja lumilyhty. Lähimetsän pulkkamäki ehdittiin lasketella monet kerrat ja lumienkeleitäkin tuli omenapuiden alle tehtyä. Ja jumpassakin tämä äiti ehti pitkästä aikaa käydä! Ihana viikonloppu siis takana - nyt jaksaa odotella joululomaa!
maanantai 2. joulukuuta 2013
Alkutalven kuvasatoa
 |
| Lumileikkeihin riittää vähempikin määrä lunta |
 |
| Joulun ekat piparit à la Birds-leipurit |
 |
| Uusien huonekalujen pakkauslaatikoista syntyi hieno maja. Entinen autohuone on nyt majahuone! |
Pari viikkoa sitten käytiin myös Metsästysmuseolla joulumarkkinoilla. Siellä pääsi myös karhun kyytiin:
Sikin sokin sekalaista
Joka päivä tapahtuu kaikenlaista hassua, hauskaa ja ihan tavallisiakin asioita, joista olisi kiva tänne blogiin kirjoittaa, mutta ei sitä vaan saa aikaiseksi, tai ehdi, tai jaksa tai... Tässä tulee siis sikin sokin sekalaisesti kaikkia viime aikoina tapahtuneita asioita:
Lapsilla on nykyään ikävä mummua, vaikka mummua nähdäänkin joka viikko. Ikävä iskee milloin missäkin, esimerkiksi aamulla matkalla päiväkotiin tai kotona kesken leikkien. Jompi kumpi on silloin kyyneleet silmissä ja hädin tuskin saa sanottua, että "on ikävä mummua" ja kyynelehtiminen jatkuu. Pienet mummun murut! Joskus tulee ikävä muitakin, esimerkiksi isiä (kun isi on töissä) tai Satu-tätiä. Viikonloppuna isi oli mopokisoissa, josta soitti jouduttuaan keskeyttämään kisan kaatumisen takia (ja pohjeluussa murtuma eli isi on nyt sitten kotona vähän aikaa...), ja puhelun aikana molemmilla lapsilla tuli isiä niin kova ikävä, ettei meinannut millään helpottaa edes äidin sylissä.
Viikonloppuna oltiin katsomassa joulukadun avajaisia, eikä kenelläkään vähintään viiden metrin säteellä varmasti jäänyt kaikesta muusta metelistä huolimatta epäselväksi, kuinka kovasti Roni tykkää autoista. Kulkueessa oli paljon erilaisia paketti-, lava-, kuorma- ja muita autoja, joiden ohiajaessa pikkumies kiljahteli innoissaan. Ei niistä joulupukeista, tontuista ja muista joulujutuista niin väliä, mutta kunhan pääsi näkemään autoja...!
Viikonloppuna käytiin pitkästä aikaa lasten kanssa lähimetsässä retkellä, ja mukana oli myös naapurin lapset äitinsä kanssa. Eipä ole viime aikoina liikaa ehditty näillä omilla nurkilla pyöriä, ja sääkin on ollut tosi kurja, joten oli ihanaa pitkästä aikaa olla ilman mitään ohjelmaa ja aikatauluja, ja nauttia kauniista säästä metsäpolkuja tallaillen.
Joulutunnelmaan on virittäydytty kulkueen lisäksi kotonakin. Pipareita leivottiin jo yksi pellillinen viime viikolla, ja muutamia jouluisia koristeita ja valoja laiteltiin paikoilleen, samoin pihavalot. Uudet verhotkin on tässä välissä saapuneet ja päässeet paikoilleen, ja keittiö on saanut uuden ruokapöydän ja tuolit. Nyt sitten vaan odotellaan joulua, jolloin kokoonnutaan ensimmäistä kertaa koko suvun kesken meille!
Lapsilla on nykyään ikävä mummua, vaikka mummua nähdäänkin joka viikko. Ikävä iskee milloin missäkin, esimerkiksi aamulla matkalla päiväkotiin tai kotona kesken leikkien. Jompi kumpi on silloin kyyneleet silmissä ja hädin tuskin saa sanottua, että "on ikävä mummua" ja kyynelehtiminen jatkuu. Pienet mummun murut! Joskus tulee ikävä muitakin, esimerkiksi isiä (kun isi on töissä) tai Satu-tätiä. Viikonloppuna isi oli mopokisoissa, josta soitti jouduttuaan keskeyttämään kisan kaatumisen takia (ja pohjeluussa murtuma eli isi on nyt sitten kotona vähän aikaa...), ja puhelun aikana molemmilla lapsilla tuli isiä niin kova ikävä, ettei meinannut millään helpottaa edes äidin sylissä.
Viikonloppuna oltiin katsomassa joulukadun avajaisia, eikä kenelläkään vähintään viiden metrin säteellä varmasti jäänyt kaikesta muusta metelistä huolimatta epäselväksi, kuinka kovasti Roni tykkää autoista. Kulkueessa oli paljon erilaisia paketti-, lava-, kuorma- ja muita autoja, joiden ohiajaessa pikkumies kiljahteli innoissaan. Ei niistä joulupukeista, tontuista ja muista joulujutuista niin väliä, mutta kunhan pääsi näkemään autoja...!
Viikonloppuna käytiin pitkästä aikaa lasten kanssa lähimetsässä retkellä, ja mukana oli myös naapurin lapset äitinsä kanssa. Eipä ole viime aikoina liikaa ehditty näillä omilla nurkilla pyöriä, ja sääkin on ollut tosi kurja, joten oli ihanaa pitkästä aikaa olla ilman mitään ohjelmaa ja aikatauluja, ja nauttia kauniista säästä metsäpolkuja tallaillen.
Joulutunnelmaan on virittäydytty kulkueen lisäksi kotonakin. Pipareita leivottiin jo yksi pellillinen viime viikolla, ja muutamia jouluisia koristeita ja valoja laiteltiin paikoilleen, samoin pihavalot. Uudet verhotkin on tässä välissä saapuneet ja päässeet paikoilleen, ja keittiö on saanut uuden ruokapöydän ja tuolit. Nyt sitten vaan odotellaan joulua, jolloin kokoonnutaan ensimmäistä kertaa koko suvun kesken meille!
maanantai 18. marraskuuta 2013
Ronin lempiruokaa
Roni hipsutteli äsken (kello on jo 22:10!) omasta huoneesta olkkarin oviaukkoon nojailemaan ja kysyi: "Arvaa, äiti, mikä on mun lempiruokaa?" "No?" "Räkä!" Vitsit, mikä pieni hassu!
torstai 7. marraskuuta 2013
Köh köh
Ronilla on ollut tänä syksynä kolme korvatulehdusta, ja käytännössä flunssa on kestänyt elokuun puolesta välistä saakka. Välillä on ollut parempia viikkoja, välillä etenkin yskä on ollut tosi kova. On ihan hirveä kuunnella, kun toinen yrittää yskiä ja sen ihan kuulee, miten lima keuhkoputkissa jumittaa, mutta joskus se yskiminen ei vaan onnistu, ja itkuhan siitä tulee. Voi pientä!
Tänään käytiin Ronin kanssa korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri Kimmo Väyrysellä, joka oli muuten ihan paras lääkäri ikinä - aivan ihana ja lämmin suhtautuminen pieniin lapsiin! Isi kun kysyi Ronilta illalla, että mitäs se lääkäri sanoi, niin Roni vastasi, että se puhui autoista. Niin kuin puhuikin: Salamasta, Martista, Makesta ja muista Autot-hahmoista! Lisäksi lääkäri esitteli kaikki välineet Ronille, ja Roni sai kokeilla niitä, laittaa valot päälle ym. Lisää tällaisia lääkäreitä, kiitos!
Juteltiin me siellä lääkärissä myös itse asiasta eli pitkään kestäneestä yskästä. Lääkäri totesi, että vaikka kyse ei ole infektio- tai rasitusastmasta, niin keuhkoputket on ikään kuin samanlaisessa tilassa. Saatiin hengiteltävää astmalääkettä, ja nyt sitten kokeillaan auttaisiko se. Lääkäri selitti Ronille, että se babyhaler-putkilo, johon astmapiipusta lääke ensin suihkautetaan, ja josta se sitten hengitellään, on ihan kuin Ronin oma pakoputki. Sekin oli Ronin mielestä tietysti hauska juttu! Toivottavasti vaan Roni ei seuraavaksi mene jonkun auton pakoputkea suuhunsa laittamaan...!
Tänään käytiin Ronin kanssa korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri Kimmo Väyrysellä, joka oli muuten ihan paras lääkäri ikinä - aivan ihana ja lämmin suhtautuminen pieniin lapsiin! Isi kun kysyi Ronilta illalla, että mitäs se lääkäri sanoi, niin Roni vastasi, että se puhui autoista. Niin kuin puhuikin: Salamasta, Martista, Makesta ja muista Autot-hahmoista! Lisäksi lääkäri esitteli kaikki välineet Ronille, ja Roni sai kokeilla niitä, laittaa valot päälle ym. Lisää tällaisia lääkäreitä, kiitos!
Juteltiin me siellä lääkärissä myös itse asiasta eli pitkään kestäneestä yskästä. Lääkäri totesi, että vaikka kyse ei ole infektio- tai rasitusastmasta, niin keuhkoputket on ikään kuin samanlaisessa tilassa. Saatiin hengiteltävää astmalääkettä, ja nyt sitten kokeillaan auttaisiko se. Lääkäri selitti Ronille, että se babyhaler-putkilo, johon astmapiipusta lääke ensin suihkautetaan, ja josta se sitten hengitellään, on ihan kuin Ronin oma pakoputki. Sekin oli Ronin mielestä tietysti hauska juttu! Toivottavasti vaan Roni ei seuraavaksi mene jonkun auton pakoputkea suuhunsa laittamaan...!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)