Eli juuri kun ehtii tottua pikku-ukon rytmiin, niin sitten se jo vaihtuukin - näinhän se menee... Aikaisemmin Roni kätevästi nukkui aamupäivästä alkuiltapäivään jopa kuuden tunnin unia eli siinä välissä päästiin helposti Lotan kanssa vaikka puistoon ja ehdittiin syödä lounastakin. Usein Lotta meni päiväunillekin vielä ennen Ronin heräämistä. Nyt Roni puolestaan ei nuku aamupäivisin, eikä oikeastaan muulloinkaan päiväsaikaan, pitkiä unia (paitsi tänään poikkeuksellisesti!), ja puistoon lähteminen sekä syömiset on ajoitettava aika tarkalleen.
Isi muisteli tässä eräänä päivänä, että Lotan kanssahan me aloitettiin 3 kk iässä vellit ja kohta jo hedelmät ja kasviksetkin. Ja Ronilla tulee ihan just se 3 kk täyteen - miten nopeasti se aika meneekään! Luin juuri täältä blogista miten Lotan kanssa uudet ruoat aloitettiin, ja myös sen, että näin tehtiin, koska neiti söi kahden tunnin välein ja oli mahavaivainen. Vähän tukevampaa evästä, niin yötkin rauhoittuivat.
Taidetaan aloittaa Ronille sama homma, koska syömiset on samalla tavalla kahden tunnin välein ja unet tosi levottomia. Jonkinlaista mahavaivaakin on ollut alusta saakka, joten ehkä se velli toimii samalla tavalla kuin siskollaankin, ja vatsakin siitä rauhoittuu. Jos nyt muistetaan kauppareissulla sitä velliä sitten ostaa...
En muista, olenko jo aiemmin kirjoittanut, että meillä ollaan nyt kokonaan äidinmaidonkorvikeruokavaliolla. Aika samalla lailla meni imetyshommat kuin Lotankin kanssa eli siinä 2 kk paikkeilla Roni ei enää huolinut rintaa, vaan sai hirveät raivarit aina, kun ensin oli äidinmaitoa, ja vasta sitten pulloa tarjolla. Kokeiltiin myös toisin päin eli ensin pullosta alkunälkään, mutta ei auttanut... Toisaalta imetyksen loppuminen oli helpottavaa, koska enää ei tarvinnut "säheltää" ensin imettäen (sähellystä se loppuaikoina tosiaan alkoi Ronin huutaessa ollakin!) ja sitten pullosta syöttäen, ja lisäksi aina välillä maitoa pumpatenkin.
keskiviikko 18. toukokuuta 2011
maanantai 9. toukokuuta 2011
Voihan känkkäränkkä!
Tänään nähtiin Lotalta kunnon känkkäränkkä-uhma-väsy-kiukku-kohtaus, joita onneksi ei kovin usein kuitenkaan ole. Oltiin aamupäivällä Pompotissa pihakahvilla ja Lotta leikki kaverinsa kanssa ulkona leikkipaikalla. Kaikki meni oikein mukavasti aurinkoisessa kesäsäässä - Roni tosin heräsi unilta taas heti kun äiti sai kahvikupin eteensä, mutta onneksi viihtyi hyvin sylissä - kunnes tuli kotiinlähdön aika. Ja Lottahan ei olisi kotiin halunnut lähteä, sillä ulkona oli niin kiva leikkiä.
Vaikka olin jo monta kertaa Lotalle sanonut, että kohta sitten lähdetään kotiin, niin neiti se vaan leikki leikkejään, eikä ollut kuulevinaankaan. Lopulta piti jo alkaa tekemään lähtöä, että Lotta pysyisi hereillä kotiin ja lounaalle saakka. Lotta ei ollenkaan lopettanut leikkejä, joten kävin hakemassa neidin syliin ja laitoin rattaisiin. Sitä seurasi tietysti hirveä huuto ja rimpuilu. No, koska leikkikaverikin sai kävellä itse heidän autolleen, niin Lottakin tietysti halusi kävellä. Nostin neidin pois rattaista, jotta saisi kävellä sinne autolle saakka, josta sitten jatkettaisin rattailla kotiin. Ei onnistunut - Lotta ei halunnut pitää äidin kädestä kiinni. Ja keskustassa nyt vaan ei voi kävellä pieni neiti itsekseen, etenkin kun äidillä on rattaat työnnettävänä.
Sitten seurasi huutoa, kiukkua ja rimpuilua. Lopulta nostin Lotan väkisin rattaisiin, ja huuto jatkui melkein kotiin saakka. Voi sitä kiukun määrää! Kun lopulta tuli rauha, oltiin sopivasti R-kioskin kohdalla, josta käytiin hakemassa postipaketti. Sitten tuli Lotallekin hyvä mieli, kun pääsi mukaan kioskiin, jossa sai kävellä itsekseen. Ja kotona ei ollut enää mistään kiukusta tietoakaan!
Vaikka olin jo monta kertaa Lotalle sanonut, että kohta sitten lähdetään kotiin, niin neiti se vaan leikki leikkejään, eikä ollut kuulevinaankaan. Lopulta piti jo alkaa tekemään lähtöä, että Lotta pysyisi hereillä kotiin ja lounaalle saakka. Lotta ei ollenkaan lopettanut leikkejä, joten kävin hakemassa neidin syliin ja laitoin rattaisiin. Sitä seurasi tietysti hirveä huuto ja rimpuilu. No, koska leikkikaverikin sai kävellä itse heidän autolleen, niin Lottakin tietysti halusi kävellä. Nostin neidin pois rattaista, jotta saisi kävellä sinne autolle saakka, josta sitten jatkettaisin rattailla kotiin. Ei onnistunut - Lotta ei halunnut pitää äidin kädestä kiinni. Ja keskustassa nyt vaan ei voi kävellä pieni neiti itsekseen, etenkin kun äidillä on rattaat työnnettävänä.
Sitten seurasi huutoa, kiukkua ja rimpuilua. Lopulta nostin Lotan väkisin rattaisiin, ja huuto jatkui melkein kotiin saakka. Voi sitä kiukun määrää! Kun lopulta tuli rauha, oltiin sopivasti R-kioskin kohdalla, josta käytiin hakemassa postipaketti. Sitten tuli Lotallekin hyvä mieli, kun pääsi mukaan kioskiin, jossa sai kävellä itsekseen. Ja kotona ei ollut enää mistään kiukusta tietoakaan!
maanantai 2. toukokuuta 2011
Märkä lattia ja muita ihmetyksiä
Eilen illalla ihmeteltiin, kun Lotta ehkä noin kahdeksannen kerran tuli sängystä olkkariin huhuilemaan ja josta käveltiin yhdessä takaisin omaan huoneeseen, että mitä märkää neidin sängyn vieressä lattialla oli. Isi kysyi asiasta Lotalta, johon neiti vastasi: "Lotta nuoli ". Että näin meillä pestään lattioita... Ei muuten ollut eka kerta, sillä tässä eräänä päivänä Lotta nuoli myös olkkarin lattiaa...
Lotta menee nykyään siis ihan omatoimisesti nukkumaan. Tai siis ensin kyllä luetaan ja piirretään massuun kaikki mahdolliset Muumilaakson asukit, Barbababat ja Postimies Pate kavereineen, mutta sitten pikkuneiti jää itsekseen sänkyyn joko lukemaan tai muuten vaan köllöttelemään. Aika monta kertaa sieltä tullaan vielä olkkarin puolelle haahuilemaan, ja sitten Lotta pitää viedä takaisin omaan sänkyyn, mutta lopulta se neiti sinne jää nukkumaan. Viime aikoina nukahtaminen tosin on venynyt aika myöhään, useimmiten iltakymmeneen. No, siinä ehkä on vähän omaa vikaakin, kun iltatoimia on monena iltana aloitettu aika myöhään...
Muuten myöhään nukahtaminen ei niin haittaisi, mutta kun herääminen on jo kuuden jälkeen, niin vähän lyhyeksi jää tuo neidin yö. Aamupäivällä jos mennään rattailla johonkin, vaikka vaan puistoon tuo lyhyt matka, niin uni meinaa tulla jo siinäkin. Kotimatkalla on otettu nyt tavaksi laulaa Peppi Pitkätossi -laulua, koska sillä Lotta pysyy hereillä kotiin ja lounaalle saakka! Päikkärit onkin sitten venyneet parituntisiksi, mitä ne eivät ole juuri koskaan olleetkaan. Toisaalta kiva, kun jos - ja aika usein nykyään! - molemmat lapset nukkuu yhtä aikaa, niin on vähän omaa aikaa päivällä, mutta toisaalta sitten ei taas iltapäivällä enää ehditä mihinkään, kun unien jälkeen pitää alkaa päivällisenlaittopuuhiin... Niin tai näin, aina voisi olla toisinpäin!
Kauppareissuilla Lotta muuten nykyään innokkaasti työntää pikkukärryjä, joten kätevästi, joskin aikaavievästi, käy kauppareissut rattailla molempien lasten kanssa! Mutta jäipähän tänäänkin se kauppaanmeno väliin, kun Lotta nukkui melkein kolmen tunnin päikkärit...
Lotta menee nykyään siis ihan omatoimisesti nukkumaan. Tai siis ensin kyllä luetaan ja piirretään massuun kaikki mahdolliset Muumilaakson asukit, Barbababat ja Postimies Pate kavereineen, mutta sitten pikkuneiti jää itsekseen sänkyyn joko lukemaan tai muuten vaan köllöttelemään. Aika monta kertaa sieltä tullaan vielä olkkarin puolelle haahuilemaan, ja sitten Lotta pitää viedä takaisin omaan sänkyyn, mutta lopulta se neiti sinne jää nukkumaan. Viime aikoina nukahtaminen tosin on venynyt aika myöhään, useimmiten iltakymmeneen. No, siinä ehkä on vähän omaa vikaakin, kun iltatoimia on monena iltana aloitettu aika myöhään...
Muuten myöhään nukahtaminen ei niin haittaisi, mutta kun herääminen on jo kuuden jälkeen, niin vähän lyhyeksi jää tuo neidin yö. Aamupäivällä jos mennään rattailla johonkin, vaikka vaan puistoon tuo lyhyt matka, niin uni meinaa tulla jo siinäkin. Kotimatkalla on otettu nyt tavaksi laulaa Peppi Pitkätossi -laulua, koska sillä Lotta pysyy hereillä kotiin ja lounaalle saakka! Päikkärit onkin sitten venyneet parituntisiksi, mitä ne eivät ole juuri koskaan olleetkaan. Toisaalta kiva, kun jos - ja aika usein nykyään! - molemmat lapset nukkuu yhtä aikaa, niin on vähän omaa aikaa päivällä, mutta toisaalta sitten ei taas iltapäivällä enää ehditä mihinkään, kun unien jälkeen pitää alkaa päivällisenlaittopuuhiin... Niin tai näin, aina voisi olla toisinpäin!
Kauppareissuilla Lotta muuten nykyään innokkaasti työntää pikkukärryjä, joten kätevästi, joskin aikaavievästi, käy kauppareissut rattailla molempien lasten kanssa! Mutta jäipähän tänäänkin se kauppaanmeno väliin, kun Lotta nukkui melkein kolmen tunnin päikkärit...
perjantai 29. huhtikuuta 2011
Ronin touhuja
Aika menee ihan siivillä ja Ronikin on kasvanut hirveää vauhtia. Tänään nähtiin kaverin muutaman viikon ikäinen pikkumies, johon verrattuna meidän oma pikkumies vaikuttaa jo niin isolta...
Roni tarkkaan seurailee, mitä ympärillä tapahtuu ja yleensä hyvin tyytyväisenä milloin sitterissä, milloin sohvalla tai lattialla, katselee muun perheen touhuja. Hymyjä tulee jo kovasti, kun Ronille juttelee, ja tähän jutteluun pikkumies usein vastailee omilla äännähdyksillään. Myös isosiskon nauru tarttuu aika usein pikkuveljeenkin - ääneen Roni tosin ihan vielä ei naureskele.
Sängyn päällä oleva mobile on Ronin mielestä tosi pop! Aamulla herättyään Roni yleensä jonkin aikaa tuijottelee mobilen nallea, aurinkoja ja kuita, ja viihtyy siinä odotellen, että äitikin herää. Äidin herääminen vaatii kyllä yleensä vähän äänenkäyttöä, ihan ei ajatuksen voimalla herätys tapahdu... Mobilen musiikista Roni vasta tykkääkin, ja alkaa kovasti naureskella, kun musiikki alkaa kuulua. Siinä saa monet pyykit laitettua ja muita kotihommia tehtyä, kun pieni mies naureskellen tillittää omassa sängyssään mobilea.
Myös helistimet on Ronin mielestä kivoja, ja ihmiset on tietysti kaikista paras viihdyke! Telkkariakin kohti se pää kummasti kääntyy, jos sieltä tulee siskolle lastenohjelmia...!
Kaiken kaikkiaan pikkumies on tosi tyytyväinen ja rauhallinen vauva, joka nukkuu ja syö hyvin, ja aika hyvässä rytmissä melkein alusta saakka. Nyt sitä ihmetellen ja välillä naureskellenkin muistelee, miten paniikissa ja epävarmasti sitä Lotan vauva-aikana teki kaikkia juttuja. Koliikilla ja huutamisella oli kyllä silloin alkuun osansa asiassa... Mutta kyllä sitä joka tapauksessa näin toisella kerralla osaa ottaa paljon rennommin - onhan sitä jo kokemusta kaikesta - ja sen takia elämä varmaan paljon helpommalta tuntuukin, vaikka näitä pieniä onkin tässä kaksi. Välillä sitä oikein ihmettelee, että miten silloin ensimmäisen kanssa ei muka ollut aikaa tehdä asioita, kun nyt kahden kanssa ehtii oikein hyvin... ainakin useimmiten!
Roni tarkkaan seurailee, mitä ympärillä tapahtuu ja yleensä hyvin tyytyväisenä milloin sitterissä, milloin sohvalla tai lattialla, katselee muun perheen touhuja. Hymyjä tulee jo kovasti, kun Ronille juttelee, ja tähän jutteluun pikkumies usein vastailee omilla äännähdyksillään. Myös isosiskon nauru tarttuu aika usein pikkuveljeenkin - ääneen Roni tosin ihan vielä ei naureskele.
Sängyn päällä oleva mobile on Ronin mielestä tosi pop! Aamulla herättyään Roni yleensä jonkin aikaa tuijottelee mobilen nallea, aurinkoja ja kuita, ja viihtyy siinä odotellen, että äitikin herää. Äidin herääminen vaatii kyllä yleensä vähän äänenkäyttöä, ihan ei ajatuksen voimalla herätys tapahdu... Mobilen musiikista Roni vasta tykkääkin, ja alkaa kovasti naureskella, kun musiikki alkaa kuulua. Siinä saa monet pyykit laitettua ja muita kotihommia tehtyä, kun pieni mies naureskellen tillittää omassa sängyssään mobilea.
Myös helistimet on Ronin mielestä kivoja, ja ihmiset on tietysti kaikista paras viihdyke! Telkkariakin kohti se pää kummasti kääntyy, jos sieltä tulee siskolle lastenohjelmia...!
Kaiken kaikkiaan pikkumies on tosi tyytyväinen ja rauhallinen vauva, joka nukkuu ja syö hyvin, ja aika hyvässä rytmissä melkein alusta saakka. Nyt sitä ihmetellen ja välillä naureskellenkin muistelee, miten paniikissa ja epävarmasti sitä Lotan vauva-aikana teki kaikkia juttuja. Koliikilla ja huutamisella oli kyllä silloin alkuun osansa asiassa... Mutta kyllä sitä joka tapauksessa näin toisella kerralla osaa ottaa paljon rennommin - onhan sitä jo kokemusta kaikesta - ja sen takia elämä varmaan paljon helpommalta tuntuukin, vaikka näitä pieniä onkin tässä kaksi. Välillä sitä oikein ihmettelee, että miten silloin ensimmäisen kanssa ei muka ollut aikaa tehdä asioita, kun nyt kahden kanssa ehtii oikein hyvin... ainakin useimmiten!
tiistai 26. huhtikuuta 2011
Pääsiäistouhuja
Meidän perheessä otettiin ilo irti oman kylän pääsiäisohjelmista, joita olikin riittämiin monelle päivälle! Ankkapuistossa ihmeteltiin alpakoita jopa kahtena eri päivänä ja kaupunginmuseolla oli koko joukko maatilan eläimiä. Lotalta kun kysyy, että mitä eläimiä nähtiin, niin neiti vastaa: "Possu, isipossu. Se oli ihan likainen!". Possu jäi siis mieleen :) Lotta myös tykkäsi kovasti, kun pääsi oikein aitauksen sisään lampaita paijailemaan.
Lisäksi muuten vaan palloiltiin kaupungilla pääsiäismarkkinoilla sekä käytiin Pompotin ulkoilmaravintolassa syömässä. Olipas siellä muuten hyvää savustettua lohta! Ja lettuja myös! Ja tulipa sitä käytyä erään melkein paikallisen paikkansa uusineen kansanedustajan kiitoskahveilla ja kakuillakin. Näin sitä lapsia jo heti pienestä pitäen riepotellaan politiikan pariin...!
Grillikausikin tuli pääsiäisenä avattua ukin pihalla. Kyllä tällä kesäsäällä kelpaa!
Lisäksi muuten vaan palloiltiin kaupungilla pääsiäismarkkinoilla sekä käytiin Pompotin ulkoilmaravintolassa syömässä. Olipas siellä muuten hyvää savustettua lohta! Ja lettuja myös! Ja tulipa sitä käytyä erään melkein paikallisen paikkansa uusineen kansanedustajan kiitoskahveilla ja kakuillakin. Näin sitä lapsia jo heti pienestä pitäen riepotellaan politiikan pariin...!
Grillikausikin tuli pääsiäisenä avattua ukin pihalla. Kyllä tällä kesäsäällä kelpaa!
torstai 21. huhtikuuta 2011
Ronin 2-kk-neuvolapäivitys
Tänään oli Ronin 2-kk-neuvola ja ihan oli juuri sinä oikeana päivänäkin - Roni se tosiaan on jo 2 kuukautta vanha! Hui, miten nopsaan aika menee...!
Tärkeimpänä infona mitat: 59 cm ja 5950 g eli hienosti on pojalla kokoa! Muutenpa siellä ei ihmeempiä. Ai niin, Rota-rokote saatiin, ja nyt sitten odotellaan tuleeko siitä jotain oiretta. Vatsavaivoja kuulemma yleensä on tullut, ja kuumettakin, joten saas nähdä päästäänkö pääsiäisen yli ihan terveinä...
Lotta oli ensimmäistä kertaa mukana Ronin neuvolassa, aiemmin kun neiti on aina ollut mummun hoidossa sillä aikaa. Hyvin Lotta jaksoi neuvolatädin huoneessa odotella ja leikkiä, vaikka olisi mieluummin halunnut mennä odotustilaan leikkimään - siellä kun oli sitten kai paremmat lelut!
Tärkeimpänä infona mitat: 59 cm ja 5950 g eli hienosti on pojalla kokoa! Muutenpa siellä ei ihmeempiä. Ai niin, Rota-rokote saatiin, ja nyt sitten odotellaan tuleeko siitä jotain oiretta. Vatsavaivoja kuulemma yleensä on tullut, ja kuumettakin, joten saas nähdä päästäänkö pääsiäisen yli ihan terveinä...
Lotta oli ensimmäistä kertaa mukana Ronin neuvolassa, aiemmin kun neiti on aina ollut mummun hoidossa sillä aikaa. Hyvin Lotta jaksoi neuvolatädin huoneessa odotella ja leikkiä, vaikka olisi mieluummin halunnut mennä odotustilaan leikkimään - siellä kun oli sitten kai paremmat lelut!
tiistai 19. huhtikuuta 2011
Lotta pieni vesipeto
Roni sai jäädä lauantaina isin siivousseuraksi ja Lotta pääsi äidin, serkkutyttöjen ja tädin kanssa uimalaan. Edelliskerrasta oli kulunut vain pari kuukautta, mutta tuntui kuin siitä olisi vuosi - niin paljon oli pikkuneiti kehittynyt "uimarina"! Osansa oli ehkä silläkin, että äiti ei enää niin hysteerisesti pelännyt Lotan liukastelua, sillä Lotta käy kotonakin melkein itsekseen suihkussa ja osaa hyvin jo liikkua liukkaalla laattalattialla.
Lotta oli uimalassa ihan innoissaan ja koko matkan ulko-ovelta altaalle hoki: "Mennään uimaan, mennään uimaan!". Altaassa meno jatkui samalla tahdilla ja Lotta halusi hyppiä altaan reunalta veteen - äiti tosin piti käsistä kiinni, että ei nyt liian hurjaksi olisi meno mennyt! Lotta jopa liukastui matalassa altaassa kerran niin, että pääkin meni veden alle, mutta neiti se vaan nousi vauhdilla ylös ja jatkoi matkaa.
Porealtaassa Lotta keksi, että haluaa mennä veden alle piiloon. Äiti piti käsistä kiinni, laski kolmeen ja Lotta meni kyykkyyn veden alle. Ja tätä toistettiin lukemattomat kerrat! Pitkään aikaan, oikeastaan ei juuri ollenkaan vauvauinnin jälkeen, Lotta ei ole halunnut sukeltaa. Olipa kiva, että neiti keksi sen taas, ja ihan itse! Lotasta on tullut kunnon vesipeto!
Lotta oli uimalassa ihan innoissaan ja koko matkan ulko-ovelta altaalle hoki: "Mennään uimaan, mennään uimaan!". Altaassa meno jatkui samalla tahdilla ja Lotta halusi hyppiä altaan reunalta veteen - äiti tosin piti käsistä kiinni, että ei nyt liian hurjaksi olisi meno mennyt! Lotta jopa liukastui matalassa altaassa kerran niin, että pääkin meni veden alle, mutta neiti se vaan nousi vauhdilla ylös ja jatkoi matkaa.
Porealtaassa Lotta keksi, että haluaa mennä veden alle piiloon. Äiti piti käsistä kiinni, laski kolmeen ja Lotta meni kyykkyyn veden alle. Ja tätä toistettiin lukemattomat kerrat! Pitkään aikaan, oikeastaan ei juuri ollenkaan vauvauinnin jälkeen, Lotta ei ole halunnut sukeltaa. Olipa kiva, että neiti keksi sen taas, ja ihan itse! Lotasta on tullut kunnon vesipeto!
perjantai 15. huhtikuuta 2011
Perjantaipäivä
Tällainen oli Lotan päivä tänään:
Aamulla heräsin kuudenvaikoihin, sitten pääsin tunniksi äidin ja isän sänkyyn köllöttelemään, ja sitten katsottiin sohvalla lastenohjelmia. Aamupalaksi äiti yritti tarjota taas leipää - onneksi ei tällä kertaa puuroa! - mutta söin vain kurkut, paprikat, kalkkunat, juustot ja jälkkäriksi hunajamelonia. "Kiitos, olipas hyvää!" totesin, kuten nykyään aika usein ruoan jälkeen.
Pikkuveli laitettiin parvekkeelle päiväunille, joten sain leikkiä äidin kanssa. Aamutoimien ja lastenohjelmien jälkeen juoksin äitiä karkuun, kun äiti yritti taas kesken leikkien pestä minun hampaita ja pukea vaatteita päälle. Yleensä haluan nimenomaan farkut jalkaan, mutta tänään kun äiti yritti niitä minulle laittaa, niin en minä niitä olisi halunnut. Onneksi oli sentään Muumi-paita!
Pukemisten jälkeen lähdettiin rattailla puistoon, jossa ehdittiin olla vähän liian vähän aikaa ennen kuin piti lähteä kampaajalle. Onneksi äiti lupasi, että kampaajan jälkeen tullaan takaisin puistoon. Kampaajalle oli kiva mennä, ja kampaajatätikin oli ihan mukava eikä häntä tarvinnut ujostella ollenkaan. En kuitenkaan halunnut mennä istumaan siihen tuoliin peilin eteen, ja sitten alkoi vähän itkettää. Onneksi äiti tuli minun kanssa tuoliin istumaan ja kampaajatäti näytti ensin äidin hiuksille, että miten niitä leikataan. Sitten oli minun vuoro. Tuli polkkatukka! Hiustenleikkuun jälkeen oli kiva leikkiä kampaamossa ja kiipeillä ympäriinsä. Sitten lähdettiin takaisin sinne puistoon, jossa sain keinussa syödä karjalanpiirakkaa! Ja äiti joi kahvia, jota haettiin matkalla kahvilasta. Aurinko paistoi ja oli kivaa, ja kotimatkalla ihmeteltiin pääsiäiskoristeita ja laulettiin äidin kanssa Peppi Pitkätossua!
Päiväunien jälkeen leikittiin sisällä ja katsottiin myös Karvista. Tarkoitus oli mennä keräämään pajunoksia virpomista varten, mutta pikkuveli se vaan nukkui, joten ei päästy lähtemään ulos, kun äiti odotti, että ihan kohta se pikkuveli herää syömään. Mutta ei siis herännyt.
Sain auttaa äitiä laittamaan ruokaa ja sitten kasteltiin rairuohoa, tai oikeastaan multaa ja siemeniä, kun ruoho ei ole vielä itänyt. Sitten sain auttaa kahvinkeitossa, ja sitten maisteltiin mokkapaloja, joita leivottiin äidin kanssa pari viikkoa sitten, ja joita oltiin laitettu pakastimeen. Illalla pääsin äidin kanssa suihkuun, jossa sain leikkiä kastelukannulla. Sitten luin omassa sängyssä paljon kirjoja, ja lopulta nukahdin ihan itsekseni. Jo kolmas kerta viikon sisään!
Ja Ronin päivä: nukuin melkein koko päivän. Kolmeen otteeseen olin hereillä ja seurailin muiden touhuja, ja söin tietysti myös maitoa. Ja sitten taas nukuttiin.
Aamulla heräsin kuudenvaikoihin, sitten pääsin tunniksi äidin ja isän sänkyyn köllöttelemään, ja sitten katsottiin sohvalla lastenohjelmia. Aamupalaksi äiti yritti tarjota taas leipää - onneksi ei tällä kertaa puuroa! - mutta söin vain kurkut, paprikat, kalkkunat, juustot ja jälkkäriksi hunajamelonia. "Kiitos, olipas hyvää!" totesin, kuten nykyään aika usein ruoan jälkeen.
Pikkuveli laitettiin parvekkeelle päiväunille, joten sain leikkiä äidin kanssa. Aamutoimien ja lastenohjelmien jälkeen juoksin äitiä karkuun, kun äiti yritti taas kesken leikkien pestä minun hampaita ja pukea vaatteita päälle. Yleensä haluan nimenomaan farkut jalkaan, mutta tänään kun äiti yritti niitä minulle laittaa, niin en minä niitä olisi halunnut. Onneksi oli sentään Muumi-paita!
Pukemisten jälkeen lähdettiin rattailla puistoon, jossa ehdittiin olla vähän liian vähän aikaa ennen kuin piti lähteä kampaajalle. Onneksi äiti lupasi, että kampaajan jälkeen tullaan takaisin puistoon. Kampaajalle oli kiva mennä, ja kampaajatätikin oli ihan mukava eikä häntä tarvinnut ujostella ollenkaan. En kuitenkaan halunnut mennä istumaan siihen tuoliin peilin eteen, ja sitten alkoi vähän itkettää. Onneksi äiti tuli minun kanssa tuoliin istumaan ja kampaajatäti näytti ensin äidin hiuksille, että miten niitä leikataan. Sitten oli minun vuoro. Tuli polkkatukka! Hiustenleikkuun jälkeen oli kiva leikkiä kampaamossa ja kiipeillä ympäriinsä. Sitten lähdettiin takaisin sinne puistoon, jossa sain keinussa syödä karjalanpiirakkaa! Ja äiti joi kahvia, jota haettiin matkalla kahvilasta. Aurinko paistoi ja oli kivaa, ja kotimatkalla ihmeteltiin pääsiäiskoristeita ja laulettiin äidin kanssa Peppi Pitkätossua!
Päiväunien jälkeen leikittiin sisällä ja katsottiin myös Karvista. Tarkoitus oli mennä keräämään pajunoksia virpomista varten, mutta pikkuveli se vaan nukkui, joten ei päästy lähtemään ulos, kun äiti odotti, että ihan kohta se pikkuveli herää syömään. Mutta ei siis herännyt.
Sain auttaa äitiä laittamaan ruokaa ja sitten kasteltiin rairuohoa, tai oikeastaan multaa ja siemeniä, kun ruoho ei ole vielä itänyt. Sitten sain auttaa kahvinkeitossa, ja sitten maisteltiin mokkapaloja, joita leivottiin äidin kanssa pari viikkoa sitten, ja joita oltiin laitettu pakastimeen. Illalla pääsin äidin kanssa suihkuun, jossa sain leikkiä kastelukannulla. Sitten luin omassa sängyssä paljon kirjoja, ja lopulta nukahdin ihan itsekseni. Jo kolmas kerta viikon sisään!
Ja Ronin päivä: nukuin melkein koko päivän. Kolmeen otteeseen olin hereillä ja seurailin muiden touhuja, ja söin tietysti myös maitoa. Ja sitten taas nukuttiin.
keskiviikko 13. huhtikuuta 2011
Isi reissussa
Isi lähti viikonlopuksi reissuun, joten oltiin sitten ensimmäistä kertaa lasten kanssa keskenämme kotona vähän pidempään (lauantaiaamusta maanantai-iltaan). Lotta tosin pääsi mummille yökylään yhdeksi yöksi, joten ei me sitten lopulta niin paljoa täällä kotona kolmistaan ehditty ollakaan.
Lauantai meni asioita hoidellessa ja kaupoilla sekä siivoillessa, ja illalla kun olisi voinut mennä ajoissa nukkumaan samaan aikaan Ronin kanssa, niin eikös sitä pitänyt kuitenkin valvoa yhden elokuvan verran! No, se on niitä valintoja: haluaako omaa aikaa vai unta. Tällä kertaa oma aika voitti, vaikka univajettakin on kyllä ehtinyt kertyä ihan riittämiin!
Sunnuntai-ilta vähän jännitti etukäteen. Yleensä yökyläilyreissujen jälkeen kotiinpaluu on Lotalle vähän vaikeaa ja äidille pitää kiukutella tai sitten pitää koko ajan olla äidin sylissä. Ja Ronilla on illalla usein kaikenlaista kitinää ja itkua, joten Lotan nukkumaan saaminen ei ehkä olisi ihan yksinkertaista.
Toisin kuitenkin kävi. Roni nukkui parvekkeella Lotan iltatouhujen ajan ja heräsi vasta vähän ennen Lotan nukkumaanmenoa. Ihmeellistä kyllä, Lotta nukahti ihan itsekseen eli ei tarvinnut lukea kirjaa siihen saakka, kunnes oli neiti unessa. Ja Ronikin oli unten mailla heti siskon jälkeen, joten vähän yhdeksän jälkeen pääsin itse kellahtamaan sohvalle. Ja Lotta nukkui koko yön heräämättä kertaakaan, mitä ei ole tapahtunut moneen viikkoon! Kyllä osui kerrankin kaikki kohdalleen!
Lauantai meni asioita hoidellessa ja kaupoilla sekä siivoillessa, ja illalla kun olisi voinut mennä ajoissa nukkumaan samaan aikaan Ronin kanssa, niin eikös sitä pitänyt kuitenkin valvoa yhden elokuvan verran! No, se on niitä valintoja: haluaako omaa aikaa vai unta. Tällä kertaa oma aika voitti, vaikka univajettakin on kyllä ehtinyt kertyä ihan riittämiin!
Sunnuntai-ilta vähän jännitti etukäteen. Yleensä yökyläilyreissujen jälkeen kotiinpaluu on Lotalle vähän vaikeaa ja äidille pitää kiukutella tai sitten pitää koko ajan olla äidin sylissä. Ja Ronilla on illalla usein kaikenlaista kitinää ja itkua, joten Lotan nukkumaan saaminen ei ehkä olisi ihan yksinkertaista.
Toisin kuitenkin kävi. Roni nukkui parvekkeella Lotan iltatouhujen ajan ja heräsi vasta vähän ennen Lotan nukkumaanmenoa. Ihmeellistä kyllä, Lotta nukahti ihan itsekseen eli ei tarvinnut lukea kirjaa siihen saakka, kunnes oli neiti unessa. Ja Ronikin oli unten mailla heti siskon jälkeen, joten vähän yhdeksän jälkeen pääsin itse kellahtamaan sohvalle. Ja Lotta nukkui koko yön heräämättä kertaakaan, mitä ei ole tapahtunut moneen viikkoon! Kyllä osui kerrankin kaikki kohdalleen!
Täyttä huutoa
"Lotta haluaa kokonaan äidin syliin. Isi ottaa Ronin." Tätä on kuultu viime aikoina aika usein. Muuten mustasukkaisuutta ei juurikaan ilmene, vaatihan Roni vielä suhteellisen vähän huomiota, koska nukkuu niin paljon. Haasteellinen hetki useimmiten on se, jos Lotta herää päiväunilta juuri, kun Roni on syömispuuhissa. Silloin olisi syliin enemmän tulijoita kuin on tilaa juuri sillä hetkellä. Ja päiväunien jälkeen sitä syliä kun yleensä eniten tarvitaan. No, viime päivinä rytmit on kyllä menneet niin, että Lotta on juuri menossa päiväunille, kun Roni herää syömään, ja vähän haasteellista sekin välillä on...
Välillä elämään mahtuu hetkiä, joista ei voi jälkikäteen kuin ihmetellä, että miten sitä itse kestikin niin rauhallisesti, välillä jopa nauraen...! Eräs tällainen hetki oli maanantaina, kun palattiin kotiin kyläilyreissulta. Aamupäivä vietettiin toisen lapsiperheen luona kyläillen, josta lähdettiin kotiin päiväunille - ja tietysti siinä vaiheessa Lotta oli jo aika väsynyt kaiken leikkimisen jälkeen. Lotta totesi autossa: "Lotta voi ottaa pienet torkut tässä autossa." Joo, niin voi, mutta enää ei siitä sänkyyn siirtyminen käykään niin kovin yksinkertaisesti.
Kotipihaan päästyä Ronilla oli jo kova nälkä ja huuto sen mukainen. Ensin nostin Ronin autokaukalosta vaunukoppaan (pikkumiehellä kun menee enemmän hermot kaukalossa kuin kopassa, jossa saa olla täysin vaakatasossa), jossa nostin Ronin rappukäytävään huutamaan. Sitten tyhjensin autosta tavarat ja lastasin kaikki hissiin ja vein sisälle. Lotta jäi autoon nukkumaan. Sitten nostin Ronin parvekkeelle (taaskin huutamaan) ja lähdin Lottaa autosta hakemaan. Sitten takaisin sisään, Lotalta vaatteet pois ja neiti sänkyyn. Sängyssä alkoikin sitten itku ja parku. Ja toinen pieni huusi parvekkeella nälkäänsä. Huoh!
Ei muuta kun Roni syömään ja samalla yritys rauhoitella Lottaa sänkyynsä. Ei auta, neidin huuto vaan jatkuu. Ja pikkumieskin alkaa kesken syömisen huutaa, kun siskokin huutaa. Toinen huoh.
Ronin lopulta syötyä lähdetään vaipanvaihtopuuhiin, ja lupaan Lotalle tulla sen jälkeen lukemaan. Tässä välissä neiti onneksi rauhoittuu sänkyynsä ja alkaa lukea itsekseen kirjaa. Homma näyttää niin rauhalliselta, että jään Ronin kanssa kylppäriin hengailemaan kunnes Lotta on pienen hetken päästä unessa. Jos olisin mennyt Roni sylissä Lotalle lukemaan, niin todennäköisesti jompi kumpi olisi alkanut pian kitistä, joten Lotan itsekseen nukahtaminen oli helpompi vaihtoehto...!
Onneksi tällaisia täyttä huutoa -hetkiä ei ole kovin usein ollut. Piti kuitenkin tännekin kirjata muistiin yksi tällainen, jotta sitten joskus vuosien päästä voi tarkastella, että millaista se elämä kahden ihan pienen kanssa oli - siitä kun ei välttämättä jää kauhean paljon mieleen, kun kaikkea tapahtuu niin paljon koko ajan!
Välillä elämään mahtuu hetkiä, joista ei voi jälkikäteen kuin ihmetellä, että miten sitä itse kestikin niin rauhallisesti, välillä jopa nauraen...! Eräs tällainen hetki oli maanantaina, kun palattiin kotiin kyläilyreissulta. Aamupäivä vietettiin toisen lapsiperheen luona kyläillen, josta lähdettiin kotiin päiväunille - ja tietysti siinä vaiheessa Lotta oli jo aika väsynyt kaiken leikkimisen jälkeen. Lotta totesi autossa: "Lotta voi ottaa pienet torkut tässä autossa." Joo, niin voi, mutta enää ei siitä sänkyyn siirtyminen käykään niin kovin yksinkertaisesti.
Kotipihaan päästyä Ronilla oli jo kova nälkä ja huuto sen mukainen. Ensin nostin Ronin autokaukalosta vaunukoppaan (pikkumiehellä kun menee enemmän hermot kaukalossa kuin kopassa, jossa saa olla täysin vaakatasossa), jossa nostin Ronin rappukäytävään huutamaan. Sitten tyhjensin autosta tavarat ja lastasin kaikki hissiin ja vein sisälle. Lotta jäi autoon nukkumaan. Sitten nostin Ronin parvekkeelle (taaskin huutamaan) ja lähdin Lottaa autosta hakemaan. Sitten takaisin sisään, Lotalta vaatteet pois ja neiti sänkyyn. Sängyssä alkoikin sitten itku ja parku. Ja toinen pieni huusi parvekkeella nälkäänsä. Huoh!
Ei muuta kun Roni syömään ja samalla yritys rauhoitella Lottaa sänkyynsä. Ei auta, neidin huuto vaan jatkuu. Ja pikkumieskin alkaa kesken syömisen huutaa, kun siskokin huutaa. Toinen huoh.
Ronin lopulta syötyä lähdetään vaipanvaihtopuuhiin, ja lupaan Lotalle tulla sen jälkeen lukemaan. Tässä välissä neiti onneksi rauhoittuu sänkyynsä ja alkaa lukea itsekseen kirjaa. Homma näyttää niin rauhalliselta, että jään Ronin kanssa kylppäriin hengailemaan kunnes Lotta on pienen hetken päästä unessa. Jos olisin mennyt Roni sylissä Lotalle lukemaan, niin todennäköisesti jompi kumpi olisi alkanut pian kitistä, joten Lotan itsekseen nukahtaminen oli helpompi vaihtoehto...!
Onneksi tällaisia täyttä huutoa -hetkiä ei ole kovin usein ollut. Piti kuitenkin tännekin kirjata muistiin yksi tällainen, jotta sitten joskus vuosien päästä voi tarkastella, että millaista se elämä kahden ihan pienen kanssa oli - siitä kun ei välttämättä jää kauhean paljon mieleen, kun kaikkea tapahtuu niin paljon koko ajan!
maanantai 11. huhtikuuta 2011
Ja arki rullaa...
Meidän pikkumiehelle on jo aikaa sitten alkanut muotoutua päivärytmiä, mikä tietysti helpottaa arkea, kun voi vähän ennakoida herran nukkumisia ja syömisiä. Yöllä pikkumies syö kolmen-neljän maissa, ja aamulla herätään kuuden-seitsemän aikaan eli samaan aikaan kuin isi ja siskokin. Ja äidinkin siis täytyy nousta...
Aamutoimien jälkeen alkaakin jo melkein heti väsyttää, joten Roni pääsee kantokoppaan unille. Ja nämä ovat yleensä ulkounet joko parvekkeella tai sitten rattaissa. Ja kestoa on ollut parhaimmillaan jopa kuusi tuntia! Kiitos tiiviisti vaatteisiin pakkautumisen ja raikkaan ulkoilman!
Loppupäivä ja ilta menee syödessä ja enemmän tai vähemmän torkkuessa. Ja vähän myös kitistellessäkin. Sisällä ei pikkumies oikein osaa kunnolla nukkua, ja siksipä Roni pääsee eli siis joutuu välillä myös illemmalla parvekkeelle nukkumaan. Viimeinen syöminen on siinä yhdeksän maissa, ja sitten alkavatkin yöunet. Ja näin on päivä pulkassa!
Äidinmaito pikkumiehelle maistuu pienissä määrin, sillä sitä ei niin kauhean paljon äidiltä tule. Purkkimaitoa meillä on mennyt synnäriltä saakka, ja välillä kovan nälän yllättäessä pikkumies saakin rintaraivarit ja vaatii heti pullon. Saas nähdä kauan kestää, että ei enää huoli rintaa ollenkaan. Toisaalta se sitten helpottaakin, kun ei tarvitse säätää "monen ruokalajin" kanssa... Tässäpä näitä arkirutiinipäivityksiä tällä kertaa.
Aamutoimien jälkeen alkaakin jo melkein heti väsyttää, joten Roni pääsee kantokoppaan unille. Ja nämä ovat yleensä ulkounet joko parvekkeella tai sitten rattaissa. Ja kestoa on ollut parhaimmillaan jopa kuusi tuntia! Kiitos tiiviisti vaatteisiin pakkautumisen ja raikkaan ulkoilman!
Loppupäivä ja ilta menee syödessä ja enemmän tai vähemmän torkkuessa. Ja vähän myös kitistellessäkin. Sisällä ei pikkumies oikein osaa kunnolla nukkua, ja siksipä Roni pääsee eli siis joutuu välillä myös illemmalla parvekkeelle nukkumaan. Viimeinen syöminen on siinä yhdeksän maissa, ja sitten alkavatkin yöunet. Ja näin on päivä pulkassa!
Äidinmaito pikkumiehelle maistuu pienissä määrin, sillä sitä ei niin kauhean paljon äidiltä tule. Purkkimaitoa meillä on mennyt synnäriltä saakka, ja välillä kovan nälän yllättäessä pikkumies saakin rintaraivarit ja vaatii heti pullon. Saas nähdä kauan kestää, että ei enää huoli rintaa ollenkaan. Toisaalta se sitten helpottaakin, kun ei tarvitse säätää "monen ruokalajin" kanssa... Tässäpä näitä arkirutiinipäivityksiä tällä kertaa.
lauantai 2. huhtikuuta 2011
Juhlahumua
No niin, nyt on sitten pikkumiehelläkin nimi: Roni Tapani. Pitkällisen pohdinnan jälkeen nimeksi ei tullutkaan perisuomalainen nimi, kuten alunperin oli tarkoitus. Vaikka eihän Ronikaan nyt kai varsinaisesti mitään ulkomaan peruja ole, mutta aika tuore tuttavuus se kuitenkin suomalaisessa nimikalenterissa taitaa olla.
Melkein tuli lapselle kuitenkin eräs toinen nimi, sillä jos nimijuhlia olisi päästy viettämään alkuperäisenä päivänä, niin Roni olisikin nyt Juhani! Viikko kun oli vielä aikaa pohtia, niin jotenkin Juhani alkoi tuntua liian pitkältä nimeltä, joten palattiin sitten isin alkuperäiseen ehdotukseen, jonka äiti aluksi hylkäsi. Yritin kovasti miettiä, että minkä nimen näköinen tämä meidän kaveri olisi, ja yllättäen pikkumies alkoikin näyttää Ronilta. Ja Ronihan siitä sitten tuli!
Lauantaina siis vietettiin nimijuhlien lisäksi Lotan 2-vuotissynttäreitä, ja mukavat kekkerit olivatkin! Ja aika railakkaasti Lottakin paineli menemään serkkutyttöjen kanssa, kun illalla pyysi itse jo puoli kahdeksan aikaan nukkumaan. Tätä ei ole siis tapahtunut koskaan ennen! Ja uni oli silmässä jo heti kahdeksan jälkeen. Lisää juhlia Lotalle, niin tulee hyvät yöunet! Ja kiitos kaikille juhlijoille!
Melkein tuli lapselle kuitenkin eräs toinen nimi, sillä jos nimijuhlia olisi päästy viettämään alkuperäisenä päivänä, niin Roni olisikin nyt Juhani! Viikko kun oli vielä aikaa pohtia, niin jotenkin Juhani alkoi tuntua liian pitkältä nimeltä, joten palattiin sitten isin alkuperäiseen ehdotukseen, jonka äiti aluksi hylkäsi. Yritin kovasti miettiä, että minkä nimen näköinen tämä meidän kaveri olisi, ja yllättäen pikkumies alkoikin näyttää Ronilta. Ja Ronihan siitä sitten tuli!
Lauantaina siis vietettiin nimijuhlien lisäksi Lotan 2-vuotissynttäreitä, ja mukavat kekkerit olivatkin! Ja aika railakkaasti Lottakin paineli menemään serkkutyttöjen kanssa, kun illalla pyysi itse jo puoli kahdeksan aikaan nukkumaan. Tätä ei ole siis tapahtunut koskaan ennen! Ja uni oli silmässä jo heti kahdeksan jälkeen. Lisää juhlia Lotalle, niin tulee hyvät yöunet! Ja kiitos kaikille juhlijoille!
sunnuntai 27. maaliskuuta 2011
Vatsatautia, taas...
Meidän piti eilen lauantaina viettää Ukon nimijuhlia ja Lotan 2-vuotissynttäreitä. Toisin kävi. Lotalle nimittäin iski perjantain ja lauantain välisenä yönä vatsatauti. Taas. Yök.
Koko päivän Lotta oli tosi reipas ja auttoi äitiä siivoamisessa ja leipomisessa. Illalla alkoi kuitenkin kitinä ja rutina, ja meillä kävikin mielessä, että olisiko neiti tulossa kipeäksi. Yöllä selvisi sitten syy kitinöille, kun vatsatauti alkoi. Siinä se meni sitten isillä taas yö pikkuneitiä hoivaillessa ja pyykkiä pestessä.
Meillä on perinteisesti vatsatauti kiertänyt koko perheen läpi, joten tässä nyt sitten odotellaan, tuleeko meille muillekin... Yleensä se on kyllä iskenyt melkein samaan aikaan äidillekin, joten uskaltaisiko sitä jo toivoa, että siltä vältyttiin...? En taida uskaltaa. Ehkä sitten loppuviikosta voi huokaista helpotuksesta, jos ei ole mitään oireita ilmennyt. Viime kerrallahan (vain pari kuukautta sitten!) tauti iski isiin vasta melkein viikon päästä...
No, nyt on sitten käsidesit kaivettu esille, ja yritetään pitää Ukko mahdollisimman kaukana Lotasta, ettei vaan tartu pöpöjä pikkumieheen. Se vaan on välillä vähän haasteellista, kun Lotta menee tosi vikkelästi paikasta toiseen ja touhuaa niin vauhti päällä, että joskus sitä vaan ei ennätä perään...
Koko päivän Lotta oli tosi reipas ja auttoi äitiä siivoamisessa ja leipomisessa. Illalla alkoi kuitenkin kitinä ja rutina, ja meillä kävikin mielessä, että olisiko neiti tulossa kipeäksi. Yöllä selvisi sitten syy kitinöille, kun vatsatauti alkoi. Siinä se meni sitten isillä taas yö pikkuneitiä hoivaillessa ja pyykkiä pestessä.
Meillä on perinteisesti vatsatauti kiertänyt koko perheen läpi, joten tässä nyt sitten odotellaan, tuleeko meille muillekin... Yleensä se on kyllä iskenyt melkein samaan aikaan äidillekin, joten uskaltaisiko sitä jo toivoa, että siltä vältyttiin...? En taida uskaltaa. Ehkä sitten loppuviikosta voi huokaista helpotuksesta, jos ei ole mitään oireita ilmennyt. Viime kerrallahan (vain pari kuukautta sitten!) tauti iski isiin vasta melkein viikon päästä...
No, nyt on sitten käsidesit kaivettu esille, ja yritetään pitää Ukko mahdollisimman kaukana Lotasta, ettei vaan tartu pöpöjä pikkumieheen. Se vaan on välillä vähän haasteellista, kun Lotta menee tosi vikkelästi paikasta toiseen ja touhuaa niin vauhti päällä, että joskus sitä vaan ei ennätä perään...
Neuvolakuulumisia
Tällä viikolla oli yhdistetty Lotan 2-vuotisneuvolakäynti ja Ukon 1-kk-tarkistus. Meillä oli aika varattu 9.30 ja etukäteen vähän jännitti, miten sinne ehditään. Herätys on aamulla kyllä Lotan toimesta jo kuuden-seitsemän aikaan, mutta jotenkin niissä aamutoimissa ja Ukon syöttämisissä se aika vaan hupsahtaa! Niin ja siinä, että jostain kumman syystä äidin mielestä aamulla pitää aina siivoilla, laittaa tiskejä ja pyykkejä ym. "ylimääräistä"...
Päätettiin kuitenkin ottaa helpomman kautta ja pyytää mummu apuun meille aamuksi. Tuona aamuna kuitenkin Ukko nukahti syömisen jälkeen, joten mehän olisi ehditty pihalle jo vaikka kuinka ajoissa! Ihan kiva kuitenkin oli, että mummu oli mukana touhuissa, ja lähti meidän kanssa sitten sinne neuvolaankin saakka, jonka jälkeen jatkettiinkin matkaa mummulle ja papalle lounaalle. On muuten paljon mukavampi mennä kaksilla rattailla, kun on tuolla jäätyneessä pöpperössä aika raskasta liikkua yksillä rattailla molemmat lapset kyydissä.
Niin, ja niitä neuvolakuulumisia. Ukolla oli kaikki ok, painoa tullut jo yli syntymäpainon eli 5205 g ja pituutta oli 57 cm. Nyt on muuten aika mukavasti päästy vähän harvempiin syömisväleihin (sen aiemman kahden tunnin sijaan), joten maitoakin menee vähän enemmän kerralla. Ja öisin on nyt ollut vain se yksi herätys!
Lotan mitat puolestaan olivat 13,5 kg ja 89 cm (joka taisi mennä kyllä hieman yläkanttiin). Hienosti Lotta osasi kaikki "tehtävät", joita neuvolatäti teetti eli mm. piirsi palloja, teki nuppipalapeliä ja laittoi palat oikeille paikoilleen, tunnisti kuvista eläimiä, rakensi palikoista tornin ja potki palloa! Eikä neuvolatätikään aiheuttanut suurempaa vierastusta, vaikka vieraat ihmiset yleensä pitää kiertää enemmän tai vähemmän kaukaa. Saas nähdä, missä vaiheessa vierastus alkaa vähentyä - välillä Lotta kun vierastaa ihan tuttujakin ihmisiä. Esimerkiksi joskus mummulla ja papalla Lotta ensin pyytää pappaa leikkimään kanssaan, ja tovin kuluttua leikeistä saattaa kuitenkin alkaa vähän vierastaa pappaa...
Päätettiin kuitenkin ottaa helpomman kautta ja pyytää mummu apuun meille aamuksi. Tuona aamuna kuitenkin Ukko nukahti syömisen jälkeen, joten mehän olisi ehditty pihalle jo vaikka kuinka ajoissa! Ihan kiva kuitenkin oli, että mummu oli mukana touhuissa, ja lähti meidän kanssa sitten sinne neuvolaankin saakka, jonka jälkeen jatkettiinkin matkaa mummulle ja papalle lounaalle. On muuten paljon mukavampi mennä kaksilla rattailla, kun on tuolla jäätyneessä pöpperössä aika raskasta liikkua yksillä rattailla molemmat lapset kyydissä.
Niin, ja niitä neuvolakuulumisia. Ukolla oli kaikki ok, painoa tullut jo yli syntymäpainon eli 5205 g ja pituutta oli 57 cm. Nyt on muuten aika mukavasti päästy vähän harvempiin syömisväleihin (sen aiemman kahden tunnin sijaan), joten maitoakin menee vähän enemmän kerralla. Ja öisin on nyt ollut vain se yksi herätys!
Lotan mitat puolestaan olivat 13,5 kg ja 89 cm (joka taisi mennä kyllä hieman yläkanttiin). Hienosti Lotta osasi kaikki "tehtävät", joita neuvolatäti teetti eli mm. piirsi palloja, teki nuppipalapeliä ja laittoi palat oikeille paikoilleen, tunnisti kuvista eläimiä, rakensi palikoista tornin ja potki palloa! Eikä neuvolatätikään aiheuttanut suurempaa vierastusta, vaikka vieraat ihmiset yleensä pitää kiertää enemmän tai vähemmän kaukaa. Saas nähdä, missä vaiheessa vierastus alkaa vähentyä - välillä Lotta kun vierastaa ihan tuttujakin ihmisiä. Esimerkiksi joskus mummulla ja papalla Lotta ensin pyytää pappaa leikkimään kanssaan, ja tovin kuluttua leikeistä saattaa kuitenkin alkaa vähän vierastaa pappaa...
lauantai 19. maaliskuuta 2011
Iso isosisko
Lotta tuntuu kasvaneen ainakin vuoden verran näinä parina viikkoina, kun Ukko on ollut maailmassa. Lotasta on tullut niin iso ja reipas isosisko!
Aika usein olen kuullut sanottavan, että kun perheeseen tulee uusi vauva, niin isommat pienet lapset taantuvat taidoissaan. Eli jos esim. isosisko on osannut jo käydä potalla ja olla ilman vaippaa, niin vauvan myötä saattaa haluta taas vaipan ja kieltäytyä pottailusta. No, meillä on ihan päinvastoin! Lotallahan oli tuossa aiemmin vaihe, että ei missään nimessä halunnut potalle, mutta nyt viime viikkoina on entistä useammin pyytänyt potalle tai ankalle pöntölle (ankka on siis ankkahahmoinen supistaja vai mikä se härveli nyt onkaan, joka tekee siitä pöntön reiästä pienemmän...). Välillä selvitään jopa koko päivä yhdellä vaipalla!
Samoin Lotta haluaa entistä useammin itse pukea ja syödä, auttaa ei joskus saa ollenkaan. Välillä se tietysti on myös vähän haasteellista, kun etenkin ulkovaatteet on vähän vaikea vielä pukea, ja auttaa ei saisi. Siinä vaiheessa kun Ukko on jo puettu ja laitettu vilttien sisään kantokoppaan ja äidilläkin on jo ulkovaatteet päällä, ja pitäisi lisäksi olla jonkun aikataulun mukaan jossain paikassa, niin huh! Mutta onneksi poikkeustilanteessa voi lahjoa muumipastillilla - se saa vauhtia pukemiseen!
Lotta ei juurikaan ole ollut mustasukkainen Ukon syntymän myötä, vaan edelleen jaksaa ihmetellä "ihan pieni vauva, ihan pienet sormet" ja niin edelleen. Ja tärkeä Lotan tehtävä, jonka itselleen on halunnut, on tuttipullon antaminen äidille. Lotta oli muuten mummulla ja papalla yökylässä tällä viikolla, ja kotiin tultuaan juoksi heti Ukon luokse ja silitteli kovasti pikkuveikkaa. Ihanat pienet murut!
Aika usein olen kuullut sanottavan, että kun perheeseen tulee uusi vauva, niin isommat pienet lapset taantuvat taidoissaan. Eli jos esim. isosisko on osannut jo käydä potalla ja olla ilman vaippaa, niin vauvan myötä saattaa haluta taas vaipan ja kieltäytyä pottailusta. No, meillä on ihan päinvastoin! Lotallahan oli tuossa aiemmin vaihe, että ei missään nimessä halunnut potalle, mutta nyt viime viikkoina on entistä useammin pyytänyt potalle tai ankalle pöntölle (ankka on siis ankkahahmoinen supistaja vai mikä se härveli nyt onkaan, joka tekee siitä pöntön reiästä pienemmän...). Välillä selvitään jopa koko päivä yhdellä vaipalla!
Samoin Lotta haluaa entistä useammin itse pukea ja syödä, auttaa ei joskus saa ollenkaan. Välillä se tietysti on myös vähän haasteellista, kun etenkin ulkovaatteet on vähän vaikea vielä pukea, ja auttaa ei saisi. Siinä vaiheessa kun Ukko on jo puettu ja laitettu vilttien sisään kantokoppaan ja äidilläkin on jo ulkovaatteet päällä, ja pitäisi lisäksi olla jonkun aikataulun mukaan jossain paikassa, niin huh! Mutta onneksi poikkeustilanteessa voi lahjoa muumipastillilla - se saa vauhtia pukemiseen!
Lotta ei juurikaan ole ollut mustasukkainen Ukon syntymän myötä, vaan edelleen jaksaa ihmetellä "ihan pieni vauva, ihan pienet sormet" ja niin edelleen. Ja tärkeä Lotan tehtävä, jonka itselleen on halunnut, on tuttipullon antaminen äidille. Lotta oli muuten mummulla ja papalla yökylässä tällä viikolla, ja kotiin tultuaan juoksi heti Ukon luokse ja silitteli kovasti pikkuveikkaa. Ihanat pienet murut!
Rytmiä ja rutiinia
Tällä viikolla on ollut todellinen paluu arkeen - tai sanoisinko oikeastaan että tutustuminen uuteen arkeen, sillä onhan tämä tohuaminen kahden lapsen kanssa ihan erilaista kuin yhden. Isillä siis päättyi isyysvapaa ja tällä viikolla palasi töihin. Tiivistetysti voisi kuitenkin sanoa, että kivasti meni viikko, ja olihan meillä kyllä mummu useana päivänä apunakin. Mutta ei me kyllä enää päästä lähtemään mihinkään liikenteeseen ennen kymmentä - joskus ennen kun oltiin ulkona leikkimässä jo yhdeksän aikaan ja kävelymatkan jälkeen kylässäkin jo kymmeneltä... Ja ensi viikolla pitäisi ehtiä neuvolaan puoli kymmeneksi, hui...! No, vielä on pari päivää aikaa treenata!
Yöt Ukon kanssa sujuvat suht helposti: kerran tai kaksi herää syömään, ja melko hyvin nukahtaa syömisen jälkeen (joskus pitää vähän inistä ja vänistä omassa sängyssä, mutta hyvin on sinne rauhoituttu muutamien tutin nostelukertojen jälkeen). Vähän rytmin vaihtelusta riippuen aamulla on herätys joko isosiskon ja isin kanssa samaan aikaan eli kuuden ja seitsemän välillä, tai sitten jos on jo muut ehditty nousta ja tehdä suurin osa aamutoimista, niin sitten Ukko heräilee vasta yhdeksän-kymmenen maissa.
Olisi kauhean kiva herätä yöllä vain kerran syöttämään, joten päätin jo pariin kertaan, että herätän Ukon syömään juuri ennen kuin itse mennään nukkumaan. No, joskus se Ukko vaan nukkuu niin sikeän ja tyytyväisen oloisesti, että en ole raaskinut pientä herättää, ja sitten onkin saanut heti kohta nukahtamisen jälkeen nousta syöttämään. Ja sitten vielä sen toisen kerran aamuyöstä. Jonkun mielestä ehkä kuulostaa helpolle että vain kaksi kertaa yössä syötellään, mutta voin kertoa, että ihan sitä se ei ole: syömiseen kun kuuluu se, että ensin lämmitetään lisämaito ja sitten imetellään ja sitten syötetään pullosta. Niin ja vaippakin pitää vaihtaa, muuten seuraavalla kerralla saa vaihtaa vaipan lisäksi lakanat ja vaatteetkin. Ja tämä kaikki tehdään koettaen olla mahdollisimman hiljaa, että muut ei herää. Ja sitten se aamuherätys on jo kuuden jälkeen... Mutta jos ei ole muuta ohjelmaa, niin tämä äiti onneksi saa nukkua usein jopa tunnin tai kahden tunnin päiväunet. Lapset kun ovat yhtä aikaa päiväunilla, toistaiseksi! Ihanaa!
Kaiken kaikkiaan Ukko on edelleen tosi rauhallinen ja tyytyväinen pikkumies. Hereillä jaksetaan olla jo useaan otteeseen päivän aikana ja monia tunteja kerralla. Ukolla onkin hereillä ollessa parin tunnin välein nälkä, joskus useimminkin, mutta sitten pikkumies taas ottaa kerran päivässä pidemmät unet (ja toiset yöllä). Aamupäivällä lähdetään yleensä Lotan kanssa ulos leikkimään, ja siinä välissä Ukko sitten aloittaa ne pidemmät unensa ja nukkuu kahteen-kolmeen saakka jatkaen uniaan parvekkeella.
Joskus Ukkoa iltaisin vähän harmittaa, mutta se on kyllä tosi lyhytkestoista, ja voi kun se äänikin on niin hiljainen... Isosiskolla kun oli mahavaivoista johtuen hieman pidempikestoista (joskus tauotta iltapäivästä yöhön saakka) ja kovempiäänistä tuo huutelu. Eli kyllä tällä kertaa - onneksi! - on päästy vähän helpommalla!
Yöt Ukon kanssa sujuvat suht helposti: kerran tai kaksi herää syömään, ja melko hyvin nukahtaa syömisen jälkeen (joskus pitää vähän inistä ja vänistä omassa sängyssä, mutta hyvin on sinne rauhoituttu muutamien tutin nostelukertojen jälkeen). Vähän rytmin vaihtelusta riippuen aamulla on herätys joko isosiskon ja isin kanssa samaan aikaan eli kuuden ja seitsemän välillä, tai sitten jos on jo muut ehditty nousta ja tehdä suurin osa aamutoimista, niin sitten Ukko heräilee vasta yhdeksän-kymmenen maissa.
Olisi kauhean kiva herätä yöllä vain kerran syöttämään, joten päätin jo pariin kertaan, että herätän Ukon syömään juuri ennen kuin itse mennään nukkumaan. No, joskus se Ukko vaan nukkuu niin sikeän ja tyytyväisen oloisesti, että en ole raaskinut pientä herättää, ja sitten onkin saanut heti kohta nukahtamisen jälkeen nousta syöttämään. Ja sitten vielä sen toisen kerran aamuyöstä. Jonkun mielestä ehkä kuulostaa helpolle että vain kaksi kertaa yössä syötellään, mutta voin kertoa, että ihan sitä se ei ole: syömiseen kun kuuluu se, että ensin lämmitetään lisämaito ja sitten imetellään ja sitten syötetään pullosta. Niin ja vaippakin pitää vaihtaa, muuten seuraavalla kerralla saa vaihtaa vaipan lisäksi lakanat ja vaatteetkin. Ja tämä kaikki tehdään koettaen olla mahdollisimman hiljaa, että muut ei herää. Ja sitten se aamuherätys on jo kuuden jälkeen... Mutta jos ei ole muuta ohjelmaa, niin tämä äiti onneksi saa nukkua usein jopa tunnin tai kahden tunnin päiväunet. Lapset kun ovat yhtä aikaa päiväunilla, toistaiseksi! Ihanaa!
Kaiken kaikkiaan Ukko on edelleen tosi rauhallinen ja tyytyväinen pikkumies. Hereillä jaksetaan olla jo useaan otteeseen päivän aikana ja monia tunteja kerralla. Ukolla onkin hereillä ollessa parin tunnin välein nälkä, joskus useimminkin, mutta sitten pikkumies taas ottaa kerran päivässä pidemmät unet (ja toiset yöllä). Aamupäivällä lähdetään yleensä Lotan kanssa ulos leikkimään, ja siinä välissä Ukko sitten aloittaa ne pidemmät unensa ja nukkuu kahteen-kolmeen saakka jatkaen uniaan parvekkeella.
Joskus Ukkoa iltaisin vähän harmittaa, mutta se on kyllä tosi lyhytkestoista, ja voi kun se äänikin on niin hiljainen... Isosiskolla kun oli mahavaivoista johtuen hieman pidempikestoista (joskus tauotta iltapäivästä yöhön saakka) ja kovempiäänistä tuo huutelu. Eli kyllä tällä kertaa - onneksi! - on päästy vähän helpommalla!
perjantai 11. maaliskuuta 2011
Vauvaperheen arkea ja luksusta
Edelleen jatkaa meidän pikkumies rauhallista eloaan. Eilen illalla jo luulin, että joko nyt olisi luvassa jotain pienimuotoista iltakonserttia, kun Ukko kitisi ja itkeskeli sylissä. Mutta ei, Ukolla oli vain nälkä. Vaikka oli tankannut koko illan parin tunnin välein maitoa, niin sitten piti taas saada maitoa. Eikä äiti meinannut ymmärtää... Yhdeksältä siis annoin maitoa ja sitten Ukko nukkuikin aamukolmeen saakka tyytyväisenä. Hyvät oli tankkaukset!
Toissapäivänä Lotta pääsi mummulle ja papalle yökylään, ja äiti ja isi saivat nauttia omasta rauhastaan - Ukko se kun melkein vaan nukkuu koko ajan. Ensin käytiin ulkona syömässä ja illaksi vuokrattiin leffa, Oikeesti aikuiset, joka oli muuten ihan älyttömän hauska. Ihmettelin heti alkumetreillä, että olenkohan niin väsynyt, että siksi koko ajan naurattaa, vai voiko leffa vaan olla niin hauska...! Suosittelen siis lämpimästi kyseistä rainaa.
Yöllä heräsin pari kertaa syöttelemään Ukkoa, mutta aamulla jatkoinkin unia jopa puoli yhteentoista saakka! Edelliskerrasta onkin reilusti yli pari vuotta, kun näin pitkään on aamulla tullut nukuttua! Melkein myöhästyin kampaajalta ja tuli kiire aamutoimia tehdessä, ja osa ajasta valahti taas siihen, että mietittiin pikkumiehelle nimivaihtoehtoja. Niitähän pitää alkaa aina juuri silloin pohtimaan, kun ollaan lähdössä johonkin tai olisi jotain muuta hommaa... No, vielä ei päädytty mihinkään varmaan lopputulokseen, vaan meillä edelleen pyörii keittiön pöydällä erinäisiä nimilistoja, joista aina välillä on käyty viivaamassa yli hylättyjä vaihtoehtoja ja kirjoitettu lisää uusia.
Lotta on edelleen reippaista reippain isosisko ja kovasti auttaa vauvan hoitamisessa. Tänään tosin pikkuneidillä lipsahti tuttipullo omaan suuhun, kun pyöritteli sitä käsissään odotellessaan, että saa ojentaa sen äidille...
Toissapäivänä Lotta pääsi mummulle ja papalle yökylään, ja äiti ja isi saivat nauttia omasta rauhastaan - Ukko se kun melkein vaan nukkuu koko ajan. Ensin käytiin ulkona syömässä ja illaksi vuokrattiin leffa, Oikeesti aikuiset, joka oli muuten ihan älyttömän hauska. Ihmettelin heti alkumetreillä, että olenkohan niin väsynyt, että siksi koko ajan naurattaa, vai voiko leffa vaan olla niin hauska...! Suosittelen siis lämpimästi kyseistä rainaa.
Yöllä heräsin pari kertaa syöttelemään Ukkoa, mutta aamulla jatkoinkin unia jopa puoli yhteentoista saakka! Edelliskerrasta onkin reilusti yli pari vuotta, kun näin pitkään on aamulla tullut nukuttua! Melkein myöhästyin kampaajalta ja tuli kiire aamutoimia tehdessä, ja osa ajasta valahti taas siihen, että mietittiin pikkumiehelle nimivaihtoehtoja. Niitähän pitää alkaa aina juuri silloin pohtimaan, kun ollaan lähdössä johonkin tai olisi jotain muuta hommaa... No, vielä ei päädytty mihinkään varmaan lopputulokseen, vaan meillä edelleen pyörii keittiön pöydällä erinäisiä nimilistoja, joista aina välillä on käyty viivaamassa yli hylättyjä vaihtoehtoja ja kirjoitettu lisää uusia.
Lotta on edelleen reippaista reippain isosisko ja kovasti auttaa vauvan hoitamisessa. Tänään tosin pikkuneidillä lipsahti tuttipullo omaan suuhun, kun pyöritteli sitä käsissään odotellessaan, että saa ojentaa sen äidille...
perjantai 4. maaliskuuta 2011
Pikkuneiti 2 vuotta!
Eilen tuli Lotalla kaksi vuotta täyteen. Onnea meidän pikku murulle!
Varsinaisia synttärijuhlia vietetään vähän myöhemmin, yhdessä pikkuveikan nimijuhlien kanssa. Kunhan nyt ensin saadaan se nimi päätettyä...
Pienesti tosin juhlittiin eilenkin, kun Lotta ja isi kävivät hakemassa leipomosta kinuskitäytekakun. Laitettiin siihen päälle kynttilätkin, ja hienosti Lotta osasi ne puhaltaa! Sopivasti oli sovittu, että Lotan kummitäti tulee käymään, niin saatiin vieraitakin kaakulle!
Lahjojakin pikkuneiti sai: mummu ja pappa kävivät tuomassa oman lahjansa, samoin kummitädillä oli paketti tullessaan. Illalla käytiin vielä mummilla kyläilemässä, josta sieltäkin tarttui paketti mukaan. Kyllä oli yhtä juhlaa koko päivä! Nyt on meillä uudet muumi-lakanat, muumi-kylpytakki, muumi-vaatetta ja hienot nukenrattaat. Ja kyllä, muumit on edelleen pop!
Varsinaisia synttärijuhlia vietetään vähän myöhemmin, yhdessä pikkuveikan nimijuhlien kanssa. Kunhan nyt ensin saadaan se nimi päätettyä...
Pienesti tosin juhlittiin eilenkin, kun Lotta ja isi kävivät hakemassa leipomosta kinuskitäytekakun. Laitettiin siihen päälle kynttilätkin, ja hienosti Lotta osasi ne puhaltaa! Sopivasti oli sovittu, että Lotan kummitäti tulee käymään, niin saatiin vieraitakin kaakulle!
Lahjojakin pikkuneiti sai: mummu ja pappa kävivät tuomassa oman lahjansa, samoin kummitädillä oli paketti tullessaan. Illalla käytiin vielä mummilla kyläilemässä, josta sieltäkin tarttui paketti mukaan. Kyllä oli yhtä juhlaa koko päivä! Nyt on meillä uudet muumi-lakanat, muumi-kylpytakki, muumi-vaatetta ja hienot nukenrattaat. Ja kyllä, muumit on edelleen pop!
Rauhallisesti kotosalla
Nyt on oltu viikko kotona Ukon syntymän jälkeen, ja kyllä on ollut mukavan leppoisa viikko. Näin siis Ukon osalta. Lotta puolestaan on ollut flunssassa ja alun kovan kuumeen jälkeen nyt taas pienessä kuumeessa. Voi kun tulisi jo kesä, niin pääsisi ainakin näistä flunssapöpöistä!
Eilen oli Ukon ensimmäinen varsinainen neuvolatarkastus - maanantainahan me käytiin pelkästään punnituksessa. No, äiti sitten ymmärsi vähän väärin aikaa varatessaan ja odotteli neuvolatätiä kovasti meille kotiin käymään. Tädin ollessa 20 minuuttia myöhässä kaivelin puhelimesta numeroa esiin, kun hän jo soittikin minulle. Selvisi, että neuvolaanhan meidän olisikin pitänyt mennä! No, ei siinä mitään, äkkiä syöteltiin syöttämisen loppuun ja lähdettiin sitten neuvolaan. Onneksi oli pitkä aika varattuna, sillä päästiin aloittamaan vasta 45 minuuttia alkuperäisen ajan jälkeen. Ja onneksi seuraava asiakas soitti olevansa myöhässä, joten ei ollut mitään kiirettä.
Painoa oli tullut jo vähän lisää, nyt sitä on 4470g kasassa! Kaikki oli hyvin ja koska painoa oli tullut lisää, niin nyt ei enää tarvitse herätellä syömään kellon mukaan. Ukko kun onneksi itse herää ja syö kolmen-neljän tunnin välein, niin pysyy tahti tasaisena.
Eilen oli Ukon ensimmäinen varsinainen neuvolatarkastus - maanantainahan me käytiin pelkästään punnituksessa. No, äiti sitten ymmärsi vähän väärin aikaa varatessaan ja odotteli neuvolatätiä kovasti meille kotiin käymään. Tädin ollessa 20 minuuttia myöhässä kaivelin puhelimesta numeroa esiin, kun hän jo soittikin minulle. Selvisi, että neuvolaanhan meidän olisikin pitänyt mennä! No, ei siinä mitään, äkkiä syöteltiin syöttämisen loppuun ja lähdettiin sitten neuvolaan. Onneksi oli pitkä aika varattuna, sillä päästiin aloittamaan vasta 45 minuuttia alkuperäisen ajan jälkeen. Ja onneksi seuraava asiakas soitti olevansa myöhässä, joten ei ollut mitään kiirettä.
Painoa oli tullut jo vähän lisää, nyt sitä on 4470g kasassa! Kaikki oli hyvin ja koska painoa oli tullut lisää, niin nyt ei enää tarvitse herätellä syömään kellon mukaan. Ukko kun onneksi itse herää ja syö kolmen-neljän tunnin välein, niin pysyy tahti tasaisena.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)