Päivähoitopohdiskelua

Elokuussa palaan sitten lopullisesti töihin ja lapset aloittavat päivähoidossa. Haettiin päiväkotipaikkaa kaikista näistä lähipäiväkodeista, ykköstoiveena tietysti sisarusryhmä, joka on kätevästi tuossa Junailijankadun päiväkodissa, jossa on käyty avoimen päiväkodin puolella leikkimässä aina silloin tällöin eli paikka on jo meille kaikille tuttu.

No, eipäs se asia olekaan niin yksinkertainen, sillä kaupungin päiväkodit ovat ihan täynnä! Meille soitettiin jo pari viikkoa sitten, ja kerrottiin, että on varattu paikka perhepäivähoidosta, mutta virallinen ilmoitus asiasta tuli eilen. Oli tosi kiva, että soittivat asiasta etukäteen ja kertoivat asiaan vaikuttavista seikoista, sillä kyllähän se olisi ollut aika iso yllätys, että kun ei ole haettu edes perhepäivähoitopaikkaa, niin sellainen sieltä kysymättä annetaan.

Kyllähän perhepäivähoito kokonaisuutena on ihan varmasti alle eskari-ikäiselle, ja erityisesti alle 3-vuotiaalle, se paras vaihtoehto, siitä on olemassa tutkimuksia ja tieteellistä faktaa vaikka millä mitalla. Ja kyllähän sen maalaisjärkikin sanoo, kun sitä vähän miettii.

Mutta miksi sitten me, ja aika moni muukin, hakee ensisijaisesti päiväkotipaikkaa? Hyvä kysymys. Varmaan osansa on ennakkoluuloilla, sillä minulla ei itsellä ole perhepäivähoidosta mitään kokemuksia, ja muutaman tutun kautta lähes pelkästään huonoja kokemuksia. Ja puolestaan päiväkotikokemukset on taas hyviä. Ja perhepäivähoidossa aika paljon riippuu hoitajasta, niin hänen ammattitaidostaan kuin persoonastaankin. Päiväkodissa niitä hoitajia on useampia, että jos jonkun kanssa on jotain ongelmaa, niin siellä on onneksi niitä muitakin.

Mutta jos ja toivottavasti kun hoitajan kanssa hommat sujuu, niin onhan tämä itse asiassa ihan hyvä, ja varmaan jopa parempikin, näin. Päivähoitohenkilö, jonka kanssa olen ollut yhteydessä, on kyllä ollut aivan ihana, ja ottanut vastaan kaiken palautteen, jota olen jo tässä vaiheessa antanut. Ja kyllähän se kieltämättä tuntuu hyvälle, että siellä oikeasti mietitään näitä asioita perheiden ja näiden toiveiden näkökulmasta. Tämä henkilö sanoi puhelimessa, että yrittävät saada meidät sellaiselle hoitajalle, jossa Roni olisi ainoa pieni, jotta riittää sitten riittävästi syliä Ronille, ja jossa olisi Lotalle suurin piirtein samanikäinen kaveri. Ja että hoitaja olisi sellainen, jolla on päiväkotikokemusta (tai vastaavanlainen koulutus), kun päiväkoti kerran on meidän ykköstoive. No, sanovat näin varmaan (ja toisaalta toivottavasti myös) kaikille, mutta hyvältä se silti kuulostaa!

Nyt sitten vaan odotellaan kesäkuuta, jolloin päästään tutustumaan hoitajaan ja hoitopaikkaan!

Ihana päivä

No niin, toinen vapaapäivä menossa, ja voi että tämä kotonaolo on ihanaa! Tänään lähdettiin aamulla jo ennen yhdeksää ruokakaupan kautta puistoon, jonne ostettiin evääksi lapsille karjalanpiirakkaa ja minulle Starbucksin jääkahvia. Kaverit olivat tulossa vasta reilun puolen tunnin päästä mukaan, joten aloitettiin auringonpaisteinen puistovisiitti eväsretkellä. Kyllä ne elämän pienet asiat on niitä parhaita!

Ja miten sitä osaakaan eri tavalla suhtautua moneen asiaan, kun on välillä käynyt töissä ja toisaalta taas tietää, että syksyllä tämä kotonaolon ihanuus loppuu! Tietysti sitä on tässä kolmen vuoden kotonaolon aikana syntynyt tiettyjä rutiineja, joita ilman arki ei olisi niin sujuvaa, mutta nyt ei jotenkin enää jaksa ihan kaikista pitää enää kiinni. Ei sillä niin väliä, vaikka kotiin jäisikin kaaos, kun lähdetään puistoon, tai jos se pyykkikone ei nyt ihan heti aamusta alkaen pyörikään...

Lapset, ja etenkin Roni, on viimeisen kuuden viikon aikana kasvaneet ihan huimasti ja oppineet hirveän paljon uusia asioita! Varmaan osansa on ollut myös sillä, että arkirutiinit on kuitenkin olleet erilaiset isin kanssa kotona ollessa, ja kyllähän sekin vaikuttaa kun äiti, jonka kanssa on oltu kylki kyljessä syntymästä saakka, yhtäkkiä onkin poissa ison osan päivästä... Mutta kyllähän tuossa reilun vuoden iässä kehitysaskeleetkin on huimia tapahtui ympärillä mitä tahansa!

Esimerkiksi aamut on nykyään ihan superhelppoja - poikkeuspäiviäkin tietysti löytyy... Ennen Ronia piti pitää sylissä kunnes aamupala oli pöydässä, ja siltikin pikkumies oli aika itkuisa. Yritä siinä sitten saada kolmelle ihmiselle aamupala pöytään, kun yksi huutaa ja roikkuu puntissa tai keikkuu kainalossa... No, ei ole enää sitä ongelmaa, vaan lapset kiltisti leikkivät yhdessä tai katsovat lastenohjelmia vierekkäin sohvalla kunnes aamupala on valmis. Ah, ihanaa! Kun päivä saa alkaa rauhallisesti, sillä on suuri merkitys koko loppupäivään!

Paluu arkeen

Niin se vaan kuusi viikkoa vierähti huiman nopeasti ja huomisen jälkeen on taas paluu kotiäitiarkeen. Töissä oli tosi mukavaa ja juuri kun ehti päästä työn touhuun, niin jo pitikin alkaa pakata omia tavaroita laatikkoon odottamaan elokuista toiseen työhuoneeseen siirtymistä. Mutta onhan se ihanaa olla vielä tovi kotona ja nauttia viimeisistä vapaista ja tietysti kesästä, jota meillä on niin kovasti odotettu. Muistan hyvin, kun eräänä keväisenä päivänä satoi pitkästä aikaa vielä kuitenkin hieman lunta, ja pikkuneiti melkein itki ikkunan äärellä: "Äiti, minä haluan, että tulee se kesä eikä lunta!" Ihana pieni muru!

Tänään juhlittiin Lotan nimppareita, ja heti aamusta asti vieraiden odotus oli kova. "Joko ne vieraat ja kaverit (eli serkkutytöt) kohta tulee?" kuultiin useampaan otteeseen ennen iltapäivää. Ja tulivathan ne sitten lopulta! Odotellessa pikkuneiti onneksi sai katsoa uutta, nimpparilahjaksi saatua Risto Räppääjä -elokuvaa sekä auttaa äitiä kakun täyttämisessä ja koristelussa. Tuli muuten hieno koristelu kakkuun, joka muutenkin onnistui ihmeen hyvin (minä kun en ole mikään täytekakkuekspertti, olisiko tämä ollut ehkä noin kahdeksas täytekakku ikinä...?)! Ostin koristeeksi Prismasta sellaisen koko kakun kokoisen vohvelikuvan, johon oli elintarvikeväreillä painettu Barbapapat. Täytyykin yrittää muistaa laittaa kuva tänne... Kakku tosin meinasi muuttua mansikoilla koristelluksi, kun ensin se kuva alkoi halkeilla ja reunat nousivat ylös kipristyen... Mutta onneksi kuva jotenkin kostuttuaan asettui paikoilleen ja siihen jäi vain muutama viiru sinne tänne. Olisi vissiin pitänyt kostuttaa sitä kuvaa jotenkin heti, vaikka suihkupullolla...

No, pitää siis tehdä uusi kakku, että pääsee kokeilemaan! Paitsi että se kuva ei kyllä ollut kauhean hyvän makuinen, tai ei siinä makeassa maussa oikeastaan ollut mitään vikaa, vaan koostumus oli ehkä se omituisin - vohveli nimittäin muuttui vähän sitkeäksi kakun päällä kostuttuaan.

Nimpparijuhlien jälkeen Lotta pääsi isin mukaan valmistelemaan ensi viikonlopun endurokisojen reittejä, ja Roni puolestaan pääsi elämänsä ensimmäiselle polkupyöräretkelle! Tehtiin ensin pieni lenkki pyöräillen, ja sitten suunnattiin kohti ankkapuistoa. Pikkumies istui enemmän kuin tyytyväisenä pyörän kyydissä ja laulaa loilotti jotain omia laulujaan siellä istuimessa selkäni takana. Puistoon lähtiessä aurinko paistoi, mutta kun oltiin juuri päästy hiekkalaatikolle, tuli kunnon sadekuuro. No, siellä me silti istuttiin ja tehtiin kakkuja. Eihän sitä nyt kesken kaiken viitsi pienen sateen takia pois lähteä! Ja äkkiä se kuuro onneksi menikin ohi, ja sitten taas jo paistoi aurinko. Ja Roni reippaasti kuivasi haalarin takamuksellaan kaikki ankkapuiston härvelit ja liukumäet...!

Huomenna sitten äitienpäivän juhlintaa - juhlaviikonloppu siis!

Vappua ja muuta elämää

Meillä oli kerrankin oiken kunnon perinteistä vappuohjelmaa: vappuaattona grillattiin ukilla ja sen jälkeen kyläiltiin mummilla, jossa nähtiin lasten serkkutyttöjäkin. Kotona oli tietysti perinteiset vappupallot, Ronilla Autot-pallo ja Lotalla Ihaa-pallo, ja serpentiiniäkin lapset innoissaan puhaltelivat ja levittelivät ympäriinsä. Vappupäivänä käytiin lasten kanssa kaverilla kyläilemässä ja syötiin nakkeja kera ranskalaisten ja perunasalaatin, sekä tietysti päälle vielä munkkeja ja simaa! Ja lapset saivat riehua ja leikkiä pitkästä aikaa yhdessä. Kyllä ne olivat sitä odottaneetkin!

Aamupäiväkyläilyn jälkeen mentiin mummulle ja papalle päiväunille, joilta herättyään pikkuneidillä nousi kuume ja flunssa alkoi pukata päälle. Johan sitä aika pitkään ehdittiinkin olla terveinä! Onneksi flunssa ei näyttänyt olevan kauhean ärhäkkä, vaan jo seuraavana päivänä kuumetta oli enää vähän ja neidillä oli taas vauhti päällä. Tänään aamulla tauti näyttää iskeneen myös Roniin, sen verran tuhisevaa ja röhisevää oli pikkumiehen yöunet ja valvomiset viime yönä...

Isillä on enää pari päivää isäkuukautta jäljellä, ja ensi viikolla alkavat taas isin työt. Minä olen vielä yhden viikon töissä, joten lapset pääsevät mummun ja papan hoitoon ensi viikoksi. Ja sen jälkeen palataan sitten taas normaaliin arkeen ja äidin ja lasten yhteisiin touhuihin. Kylläpä aika on mennyt nopeasti ja kesäkin on melkein ehtinyt tulla tällä välin! Kun aloitin työt huhtikuun alussa, oli vielä lunta maassa ja lapset rakensivat isin kanssa lumilinnaa ukin pihalle.

Sirkustelua

Tänään käytiin sirkuksessa tyttöjen kesken - ja oli muuten äidillekin eka kerta ikinä koskaan! Riihimäellä oli eilen ja tänään Sirkus Finlandia, joka on käynyt täällä varmaan jo vuosikymmenten ajan joka kevät. Mistä ihmeen syystä sitä ei itse ole koskaan aiemmin tullut käytyä...?

Ja kyllä se oli hyvä! Esitykseen kuului mm. surmanajoa (oli aika pelottavaa, kun neljä tyyppiä ajoi pienessä metallipallossa yhtäaikaa!), erilaisia pelle-esityksiä, taikuri lintuineen (oli muuten hienot kakadut ja papukaijat!), vatsastapuhuja, jonglöörejä, tanssijoita, heppoja, kissoja ja paljon kaikkea muuta. Lotan mieleen jäi erityisesti ensimmäinen esitys, joka oli keinutrapetsitaiteilija - vai mikähän se virallinen titteli nyt sitten olikaan - keinumassa katonrajassa. Olihan se aika upea! Ja musiikit olivat myös tosi hienot ja esityksiin sopivat. Eli kaiken kaikkiaan oikein viihdyttävä esitys niin isoille kuin pienillekin!

Tuttuja ei muuten paikan päällä kovin paljon ollut, mikä on sinänsä ihme, koska yleensä tällaisissa tapahtumissa, joissa on paljon lapsia, on myös niitä meidän lapsikavereita. Täti sieltä onneksi bongattiin siippansa kera, ja väliajan jälkeen siirryttiinkin heidän viereen istumaan.

Tänne on kyllä päästävä uudestaankin!

Arjen pyörityksiä

Kyllä se meidän elämä on nyt aika erilaista, kun minä olen töissä ja isi päivät lasten kanssa kotona. On ihanaa olla töissä, mutta jokapäiväinen aika lasten kanssa on niin lyhyt - vaikka minä olen useimmiten jo neljän jälkeen kotona. Onneksi töihin paluu on tällainen kevytversio pyhistä johtuvine lyhyine työviikkoineen, ja ylipäätäänhän tämä kestääkin näiden kahden viikon jälkeen enää neljä viikkoa. Saa rauhassa totutella, niin itse kuin lapsetkin...

Iltaisin töiden jälkeen ei kauheasti ehdi mihinkään lähteä, kun päivällinen vie oman aikansa, ja sitten alkaakin olla jo lasten iltatoimien aika. Viikonloppuna onkin sitten touhuttu kaikenlaista. Eilen käytiin katsomassa jo muutaman viikon ajan terkkarissa hoidettavana ollutta isomummoa. Taisivat lapset piristää touhuillaan ja höpötyksillään meidän oman mummon lisäksi muutamaa muutakin mummoa ja pappaa siinä samalla - molemminpuolista iloa!

Tänään käytiin pitkästä aikaa uimalassa koko perhe. Ja olipa siellä mummukin vesijuoksemassa sopivasti samaan aikaan! Roni on oikea mestarisukeltaja, eikä pikkumies hätkähdäkään, vaikka vähän väliä pää pulahtaa veden alle. Lotta ei ole enää ihan yhtä vesipeto, sukeltaa neiti ei halua enää ollenkaan - ei kyllä ole tainnut sitä haluta sitten omien vauvauintiensa. Muuten vesi ja uiminen ovat kyllä Lotan mieleen, ja kovasti käsipohjaa uimista tänäänkin treenattiin. Ja kävi siellä uimalassa tänään vahinkokin, kun Lotta kaatui selälleen vesiliukumäessä lyöden samalla kunnolla päänsä. Itkuhan siitä tuli, mutta hetken rauhoittumisen jälkeen meno oli entisenlaista, ja vesiliukumäkikin houkutteli vielä moniin laskuihin. Pesulla ollessa pikkuneidin takaraivoon alkoi kohota kunnon iso kuhmu, pienen luumun kokoinen, ja se on aika hurjan näköinen. Koko päivä on tarkkaan seurailtu, että jos ilmaantuisi jotain aivotärähdysoireita, mutta onneksi neiti on vaikuttanut ihan normaalilta omalta itseltään eli ilmeisesti kuhmulla selvittiin.

Lotalla ja Ronilla on yhä enemmän yhteisiä leikkejä. Tänään murut leikkivät eteisessä sellaista leikkiä, että Roni nappaa Lotan jaloista sukat, ja lähtee juoksemaan karkuun ne kädessä. Lotta lähtee perään ja huutaa: "Senkin jätkän pätkä!" Ja molemmat nauraa käkättävät, kunnes Lotta saa napattua sukat itselleen. Neiti vetää sukat jalkaan, ja sama juttu uudestaan, ja uudestaan, ja uudestaan... Ihanat hassut!

Lotta haluaa nykyään mennä kaikenlaisiin paikkoihin. Viime päivinä pikkuneiti on halunnut mm. mennä museoon, jossa on dinosauruksia, sekä "maailmaan". Välillä tuo maailma on ilmeisesti Sea Life, jonne menosta on muutamaan otteeseen ollut puhetta, ja välillä maailma on paikka, minne mennään lentokoneella. Myös lomalle neidillä on kova hinku, samoin Sappeen mökille, jossa oltiin serkkutyttöjen kanssa talvilomailemassa.

Ja Risto Räppääjä on Lotalla edelleen kovassa huudossa. Ristolle kirjoitetaan meillä iltaisin rakkauskirjeitä, ja elokuvan lauluja hoilotetaan aamusta iltaan. "Elämä ei ole hassumpaa..." No niin, niinhän se on!

Keittiö kiinnostaa

Keittiön kaapit ja laatikot sekä tietysti kaikki nappulalliset vehkeet kuten uuni ja tiskikone ovat Ronin lempparit tällä hetkellä, tai oikeastaan pikemminkin edelleen. Usean kerran päivässä pikkimies vetelee vetolaatikot auki ja käy muutamalla kaapilla. Ohi mennessä väännellään tietysti hellan levyt päälle ja uuniinkin vähän virtaa. Ja annas olla, jos tiskikone on päällä, niin sitäkin nappia on ohi mennessä vähintään kerran rämpäytettävä. Huoh...

Lähes kaikki kielletyt tavarat, kuten terävät esineet ja avonaiset jauhopussit, on nostettu Ronin ulottumattomiin, mutta tietysti jotain uutta kivaa löytyy joka kerta. Niin kuin tällä viikolla, kun yhtäkkiä kuului vain ropinaa ja kaikki 998 cocktail-tikkua olivat pitkin poikin laatikkoa ja lattiaa. Tai eilen, kun avaamattomaksi luulemani mantelirouhepussi ei ollutkaan avaamaton, ja sitten lähes koko pussin sisältö koristi keittiön lattiaa.

Yleensä Roni osaa tutkailla kaappien sisältöä suht siedettävästi, jos nyt kattiloiden paukuttelua lihanuijalla ja metallikauhalla voi pitää siedettävänä... Laatikoista mukaan lähtee jos jonkinmoista kauhaa ja kapustaa, mutta onneksi suurin osa hukkuneista tamineista löytyy lastenhuoneen leikkiastialaatikosta. Ruokatavaroitakin saa joskus hakea keittiön pöydän alta, mutta onneksi aika harvoin kaakaopussit ja pastapaketit ovat muualla kuin keittiössä.

No, jos tämä keittiössä touhuaminen vaikka innostaisi sitten myöhemmällä iällä ruoanlaiton pariin...!

Risto on niin ihana!

Jokin aika sitten meille ostettiin uusi lastenlaululevy, ja sitä on ahkerasti äidin autossa kuunneltu. Lotta haluaa aina ensimmäisenä kuunnella Risto Räppääjä -elokuvan tunnuslaulun "Ei hassumpaa" eli useimmiten ehditään kuunnella levyn pari ekaa biisiä, kun ajomatkat yleensä on aika lyhyitä. Tämä laulu onkin nykyään Lotan suuri suosikki, ja neiti hoilottaa sitä pitkin päivää välillä villisti tanssien, välillä ilmarumpuja soittaen.

Tällä viikolla käytiin kirjastossa, ja sattumalta sieltä löytyi tämä Risto Räppääjä elokuva. Voi että Lotta oli iloinen! Elokuvan katselu on tosin pitänyt rajoittaa kertaan per päivä, sillä neiti katselisi sitä vaikka koko päivän joka päivä...

Aika ajoin Lotta höpöttelee jotain pätkiä elokuvasta, ja välillä hokee, että se Risto on niin ihana, niin ihana. Kodinkuvalehden vanhassa numerossa on haastattelu elokuvan ohjaajasta, ja jutun yhteydessä on pienen pieni valokuva Ristosta. Ja sitä kuvaa on kuulkaas viime aikoina tuijoteltu! Välillä Lotta oikein alkaa etsiä lehteä, ja ihmettelee, että missä se minun Risto oikein on...

Lomat lomailtu ja työt alkoivat

Meillä on kiva mökkireissu, vaikka sää olikin vähän niin ja näin - tosi kuraista ja märkää. Lotalla oli vaikeuksia sunnuntaina sopeutua kotiinpaluuseen, ja koko päivän pikkuneiti melkein itkua vääntäen vikisi, että haluaa takaisin sinne mökille ja mökkilomalle. Kivaa siis oli neidilläkin!

Mökkiviikonlopun jälkeinen viikko menikin yhdessä hujauksessa, ja tällä viikolla minulla sitten alkoivat työt isin jäädessä kotiin viideksi viikoksi lapsia hoitamaan. Olin tietysti varautunut pahimpaan, eli että ensimmäisenä aamuna vähintään toinen lapsista roikkuisi puntissa ja huutaisi, ja että aamu ja lähtö töihin olisi jotenkin vaikea. No, ei mistään sellaisesta tietoakaan! Kaikki muut jäivät sänkyyn nukkumaan minun noustua, vaikka kello oli jo yli seitsemän. Sain rauhassa tehdä aamutoimet ja kun olin menossa laittamaan aamupalaa, murut olivat ilmestyneet sohvalle lastenohjelmia katsomaan. Kukaan ei hievahtanutkaan, ja minä sain ihan rauhassa istua aamupalalle. Siinä vaiheessa Roni taisi tulla syliin, mutta istua tillitteli siinä tyytyväisenä paikoillaan minun syödessä aamupalaa ja lukiessa lehteä.

Töihin lähtökin sujui melko rauhallisissa merkeissä, paitsi että Ronia tietysti vähän itketti, niin kuin aina minun lähtiessä johonkin. Sinne ne kaikki murut jäivät ikkunaan heiluttamaan, kun minä suuntasin auton kohti Hämeenlinnaa.

Töissä melkein kaikki oli uutta ja ihmeellistä, vaikka pikku hiljaa ne vanhat jutukin alkoivat mieleen palata. Kovin moni ei minua meinannut tunnistaa - tässä kolmen vuoden aikana kun on nimen vaihtumisen ja kahden lapsen lisäksi tukkakin muuttunut vaaleasta ja lyhyestä tummaksi ja pitkäksi.

Kotiin paluukin oli ihmeellisen helppo - taas kun olin varautunut siihen, että lapsilla olisi kova ikävä. Roni lähestyi minua eteisessä hirveällä vauhdilla vähän kuin itkua keräten, mutta huomasikin matkalla lipaston päällä matkalaukun lukon, nappasi sen, ja lähti toiseen suuntaan. Lotta sentään kävi antamassa kotiintulohalit!

Seuraavat kaksi päivää sujuivat samoissa merkeissä, mukavan leppoisasti ja kivasti. Tällaistako tämä sitten on? No, vielä tässä saattaa olla jotain uutuuden viehätystä puolin ja toisin, mutta kaiken kaikkiaan kiva saada vaihtelua päiviin kolmen vuoden kotona olemisen jälkeen!

Ja hyvin ne on hommat isillä ja lapsillakin sujuneet isin flunssasta huolimatta. Roni on hienosti päässyt melkein jo kokonaan tutista eroon (ainoastaan joskus harvoin täytyy se yöllä kaivaa esiin - nukkumaan mennessäkään ei tarvitse!), ja muutenkin pikkumies on alkanut kovasti touhuilla omia juttujaan. Miten se onkin viikossa kasvanut niin paljon...!

Nyt sitten nautitaan pääsiäisen pitkästä vapaasta ja otetaan ilo irti kotikylän tapahtumista - niitähän täällä pääsiäisenä riittää! Eilen jo aloitettiin tivolilla, ja tänään käytiin Pompotissa katsomassa alpakoita sekä tietysti syömässä lettuja. Huomenna ohjelmassa ainakin maatilan eläimet kaupunginmuseolla ja pääsiäismarkkinat torilla. Jospa se aurinkokin näyttäytyisi!

Ensin lomailemaan ja sitten jo kohta töihin!

Tänään suunnataan kohti Sappeeta, johon ollaan menossa mummin, tädin, Villen ja serkkutyttöjen kanssa viikonlopuksi mökkeilemään sekä myös laskettelemaan tai hiihtämään. Tavaraa vaan on jo niin paljon mukaan lähteväksi, että ei kyllä yhdetkään omat sukset mahdu autoon mukaan rattaiden, pulkkien ja muiden tavaroiden keskelle! No, saahan niitä vuokrattua...

Sappeessa on luvassa tietysti myös pulkkamäkeä ja muuta ulkoilua. Lämpötilan on luvattu olevan jossain nollan paikkeilla, ja yöllä pakkasen puolella, joten ihan hirveän kuraista ja märkää ei pitäisi olla, vaan toivottavasti saadaan nauttia vielä talven viimeisistä lumista oikein kunnolla!

Eilenkin oltiin muuten pulkkamäessä Piikinmäessä, ja siellä kävikin oikein kunnon pulkkakolari. Lotta oli juuri kiipeämässä mäkeä ylös, kun kaveri laski pulkalla alas, ja törmäsi pulkalla suoraan Lottaa päin. Pikkuneiti lensi oikein kunnon voltin ilmassa laskeutuen kaverin päälle, ja se näytti ihan kamalan hurjalta. Onneksi kumpaakaan pikkuneitiä ei kuitenkaan sattunut pahemmin, ja kotiin päästyä leikit jo jatkuivat iloisesti. Mutta kyllä pelästyttiin ja kunnolla, hui!

Se onkin sitten enää ensi viikko äidillä hoitovapaata, ja sitten alkaa puolentoista kuukauden mittainen jakso töitä isin jäädessä kotiin isäkuukaudelle huhtikuun ajaksi. Alunperin näiden piti olla vähän myöhemmin, mutta oltiinkin epähuomiossa haettu vapaita liian myöhäiseen ajankohtaan (isäkuukausi kun pitää olla pidetty 180 päivän sisällä vanhempainvapaan päättymisestä - luultiin että riittää, että se alkaa tuon ajan sisällä...). No, onneksi saatiin asiat järjestymään, kiitos joustavien työnantajien ja KELA:n tosi ripeän toiminnan!

Ihana päivä

Tänään on ollut ihan superihana päivä! Ja kuten Suomessa aika usein, hyvällä säällä oli osansa tässäkin asiassa...! Tänään käytiin lasten kanssa pitkästä aikaa ankkapuistossa. Käytiin me siellä kyllä viikonloppunakin, mutta silloin oli kauhean kuraista ja märkää, toisin kuin tänään. Tänään lämpötila oli sopivasti nollan vaiheilla, aurinko paistoi ja puistossa oli kuivaa. Ja niinpä siellä oli oikein mukavaa!

Puistossa oli myös paljon muita aikuisia ja lapsia, ja Lotta bongasi itse itselleen leikkikaverin vähän vanhemmasta tytöstä. Kyllä sitä touhua ja riemua oli ihana katsella! Lotta oli pienempänä ujo ja arka vieraiden ihmisten seurassa, ja aika usein alkuun myös tutumpienkin. Puistossakin jos joku lapsi tuli halimaan tai vaikka ottamaan kädestä kiinni, Lotta jähmettyi ja usein alkoi myös itkeä pelästyessään tällaista yllättävää lähentymistä. Nyt on sitten jo toinen ääni kellossa! Liian rajuista leikeistä pikkuneiti ei vieläkään innostu - useimmiten näin on poikien kanssa - mutta rauhallisemmat leikit ovat kivoja uusien tuttavuuksienkin kanssa. Ja kyllä se Lottakin joskus, tai oikeastaan nykyään aika usein, riehaantuukin. Muun muassa muskarissa on Helmi-tyttö, jonka kanssa Lotta alkaa keksiä omia riekkumisleikkejä, kuten ympäriinsä hyppiminen tai muka-vahingossa-tuolilta-putoaminen. Ja viimeksi kun oltiin Aaronin ja Hilman luona kylässä,  niin lapset juoksivat eteistä päästä päähän vauhdin kiihtyessä niin kovaksi, että leikki päättyi lopulta Aaronin törmätessä oven kahvaan.

Roni on aika eriluontoinen kuin siskonsa pienenä, pikkumies ei ujostele eikä arastele vieraitakaan ihmisiä. Paitsi tietysti jos oikein harmittaa tai äiti yhtäkkiä häviää jonnekin. Useimmiten vieraiden ihmisten alkaessa jutella Ronille pikkumies väläyttää kunnon hurmurihymyn. Tänään Ronikin pääsi ensimmäistä kertaa kunnolla liukumäkeen, ja kiipesi oikein itse sinne rappusia. Ihanaa, että kohta tulee kesä ja päästään oikein kunnolla puistoilemaan!

Puistosta kotiuduttua syötiin lounasta - eilistä itsetehtyä thaikanaa, jota Ronikin sai ensimmäistä kertaa - ja lapset menivät rauhallisissa merkeissä päiväunille. Ja tällä kertaa äitikin suuntasi mukaan. Että teki hyvää! Pitäisi useammin ottaa edes vaikka lyhyet torkut, niin jaksaisi sitten taas! Toisaalta, on myös ihanaa saada hetki omaa aikaa, keittää kahvit ja jos ei ole mitään erityistä, mitä pitäisi tehdä, niin katsoa joku kiva hömppäsarja sohvalla köllötellen ja kahvia hörppien.

Päikkäreiden jälkeen iltapäivä menikin keittiössä touhutessa: äiti laittoi porkkana-bataatti-inkivääri-kookos-keittoa, ja lapset söivät välipalaa Barbapapaa tietokoneelta katsellen, ja sen jälkeen omissa touhuissaan leikkien. Päivällisen jälkkäriksi syötiin vielä lettuja mansikkahillon ja mascarpone-kermavaahdon kera. Ah, kyllä hyvä ruoka sitten on hyvää! Ronin lemppari taisi olla mansikkahillo, jota pikkumies nuoli hyvin hartaasti lautaselta, ja sen loputtua huusi sitten kovaäänisesti "tätätätä" eli lisää. Pieni herkkusuu!

Synttärijuhlahumua

Viikonloppuna juhlittiin lasten synttäreitä suvun ja kavereiden kesken. Ronillahan oli 1-vuotissyntymäpäivä jo pari viikkoa sitten, mutta Lotan 3-vuotissyntymäpäivä osui sopivasti lauantaille, jolloin juhliakin vietettiin. Lauantaina meillä olikin koolla iso porukka, kaikki sukulaiset isoisovanhemmista lähtien sekä Lotan kummit. Vähän meinasi olla ahdasta, mutta joten kuten mahduttiin kahveja juomaan ja kakkua syömään. Jospa parin vuoden päästä sitten olisi vaikka vähän enemmän tilaa...

Sunnuntaina mahduttiin jo paljon paremmin, kun synttärikahveille - tai pitäisikö sanoa synttärimehuille - saapui muutamia Lotan kavereita. Samalla tuli joukko Ronin kavereitakin, näillä Lotan kavereilla kun on Ronin kanssa suurin piirtein samanikäisiä pikkusisaruksia. Kätevästi saadaan pidettyä vielä pitkään yhteiset kemut!

Tänään käytiin kyläilemässä Ronin kaverilla, jonka äiti on minun vanha työkaverini, ja katsastamassa heidän uusi kotinsa. Ja voi että se oli ihana! Ja ihanalla paikalla! Ja ihana piha! Ja ihanaa, ihanaa! Ei yhtään helpota tämän äidin omatalokuumetta... Ronin lemppari talossa oli talon emännän ihana vaatehuone, joka oli myös minun ihastus, ja sieltä se pikkumies kävi heti kiskomassa uikkareita laatikosta...

Huomenna lapset ovatkin koko päivän mummun hoidossa, kun minä menen lautakunnan koulutukseen. Ja toinen kokonainen päivä mummun ja papan kanssa on luvassa vielä torstainakin. Se onkin hyvää harjoitusta lapsille - vaikka ovat he tosin ennenkin kokonaisia päiviä ja öitäkin hoidossa olleet - koska minun on tarkoitus mennä pääsiäisen jälkeen kuudeksi viikoksi töihin, ja lapset jäävät ensin viikoksi mummun ja papan hoitoon, jonka jälkeen isi pitää kuusi viikkoa isäkuukautta lapsia hoitaen. Hui, sehän on muuten ihan kohta...! Minä jatkan sitten kyllä vielä syksyyn asti hoitovapaalla, ja elo-syyskuussa sitten aloitan työt ihan kokonaan. Kiva kuitenkin tässä välissä vaihtaa arki pyörimään toisinpäin, äiti töihin ja isi kotiin.

Roni kävelee ja muita puuhia

Ronilla on muutaman päivän ajan ollut käynnissä kunnon kävelytreenit ja nyt pikkumies kävelee jo pitkät pätkät ihan itsekseen! Ennätys taitaa olla ruokapöydän luota lastenhuoneeseen, ja tänään Hoplopissa Roni tepasteli ympäriinsä polleana uutta taitoaan esitellen.

Tänään käytiin siis Hoplopissa, jonne joulupukki toi meille lahjakortteja. Ja joita ei sitten kuitenkaan muistettu ottaa mukaan. No, eiköhän ne käyettyä tule - siitä ei ole epäilystäkään! Mukana matkassa meillä oli Lotan vauva-aikaisesta mammaryhmästä toinen äiti Lotan ikäisen pojan ja Ronin ikäisen tytön kera. Lotta tosin ilmoitti, että hän ei sitten leiki poikien kanssa, ja niinpä se neiti löysikin sieltä itselleen tyttö-seuraa! Vaikka taisivat ne tämän mukana olleen poika-kaverin kanssakin kyllä yhdessä touhuta.

Hauska juttu on se, että tuosta mammaryhmästä meitä on kolmen äidin ja kuuden lapsen porukka, ja meille kaikille syntyi nämä "pikkukakkoset" viime keväänä. Kiva on ollut treffailla porukalla nämä muutamat vuodet! Ja kätevästi kävi muuten lasten vaatettaminen tällä toisella kierroksella, kun vaihdettiin tuon aiemmin mainitun äidin kanssa näiden isompien lasten vaatteet päikseen. Me saatiin poikien vaatteita, ja saatiin antaa Lotan vanhat vaatteet heidän tyttövauvalleen. Kierrätys kunniaan!

Lotalla on muuten sellainen vaihe menossa, että monet asiat ja tavarat on tyttöjen tai poikien. Milloin mikäkin lelu tai muu tavara on tyttöjen, eikä niillä saa pikkuveli leikkiä. Ehkä tämä jaottelu toimiikin yleisperusteluna sille, miksi Roni ei saisi ottaa jotain Lotan lelua, ja jos Lotalla olisikin pikkusisko, niin ehkä asia menisi sitten jollain muulla tavalla... Lapsen logiikka taitaakin toimia juuri niin, että asiat menevät sopivasti oman tahdon mukaan... Kauhean kätevää!

Roni pieni kiipeilijä

Ronista on tullut ahkera kiipeilijä. Tätä taitoa on jo harjoiteltu jonkin aikaa, ja ensimmäisten treenien päätteeksi pikkuherrahan kiipesi siskonsa sänkyy, jonka seurauksena sänky käännettiin toisinpäin, jotta vältyttäisiin isommilta haavereilta - alastulo kun ei tietenkään ollut vielä hallinnassa.

Eikä muuten ole vieläkään. Pikkuherra saa näppärästi itsensä mm. lasten keinutuoliin seisomaan ja käsinojalle istumaan sekä Lotan huoneen matalalle pöydälle. Vielä ei ole onneksi tullut kovin isoja kuhmuja ja ruhjeita alastulon yhteydessä, mutta eiköhän sekin vielä tapahdu... Nyt sitten treenataan alastuloa "jalat ensin" ja "takaperin". Ei vaan oikein meinaa mennä oppi perille...

Ronin kanssa käytiin tällä viikolla 1-vuotisvalokuvassa, ja voi että sitä riemun määrää! Ronia nauratti kovasti valokuvaaja-tädin hassuttelut, ja vaikka täti miten yritti, niin ei meinannut pikkuherrasta saada vakavaa kuvaa. Roni oli oikea pikkuhurmuri, joka hurmasi muutkin valokuvausliikkeessä olleet asiakkaat.

Ronista on tullut myös kova poika höpöttämään. Kunhan vielä saataisiin muutkin jotain selvää....! Ihan selvästi sieltä kyllä aika ajoin tulee "äiti" ja muutamia muita sanoja, mutta pääasiassa se on sellaista Ronin omaa hölpötystä. Niin, ja unissaankin pikkumies välillä jotain höpöttelee... Kovat treenit käynnissä!

Roni 1 vuotta ja neuvolakuulumisia

Niin se vaan meidän pikku-ukko ei ole enää pikku-vauva, vaan jo 1-vuotias taapero! Hurraa ja onnea Roni!

Ronin synttärin kunniaksi isikin on sopivasti koko viikon talvilomalla, ja tiistaina suunnattiinkin lasten iloksi Muumi-risteilylle Baltic Princessillä kohti Tallinnaa. Lähtö sujui mukavissa merkeissä ja käytiin Helsingissä ulkona syömässä ennen laivaan astumista. Kyllä oli hyvää ruokaa ja lapsillekin kiva leikkipaikka, kiitos Viola-ravintola!

Laivalla meillä oli perhehytti eli kaksi hyttiä väliovella - oli kätevästi vähän enemmän tilaa, ja olisi mahtunut isompikin porukkaa samoihin tiloihin. Koko reissu sujui oikein leppoisasti lasten leikkipaikalla leikkien, Muumi- sekä taikuriesityksiä seuraten ja yleistä hulinaa ihmetellen. Muumit oli tosin Lotan mielestä vähän jännittäviä, eikä pikkuneiti uskaltanut tehdä lähempää tuttavuutta näihin. Mutta isin sylistä olikin turvallista katsella muiden touhuja!

Ronin synttäripäivänä tiistaina oli Ronin 1-vuotisneuvola ja samalla myös Lotan 3-vuotisneuvola. Mitat tuli taas tarkastettua: Ronilla pituutta 76 cm ja painoa 11,2 kg, ja Lotalla pituutta 95,5 cm ja painoa 15 kg. Hyvin on lapset kasvaneet! Lotalla oli neuvolaohjelmassa erilaisia tehtäviä, mm. ohjeen mukaan piirtämistä, kuvien ja värien tunnistamista, näkö- ja kuulokokeet sekä koordinaatioharjoituksia. Innokkaasti Lotta suoritti tehtäviä ja suoriutui kaikista puuhista ohjeiden mukaan. Reipas pikkuneiti! Isikin pääsi muuten pitkästä aikaa mukaan neuvolaan, mutta ei tosin neuvolatädin huoneeseen asti, vaan vuorotellen lasten kanssa odotustilassa leikkimään.

Koottua viime viikoilta

Viime viikkoina me ei olla paljon muuta tehty kuin sairastettu ja sairastettu ja sairastettu... Ensin oli molemmat lapset flunssassa ja kuumeessa, ja Lotta korvatulehduksessakin, ja kun niistä selvittiin, niin äiti poti viikon verran vatsakipuja ja isi siihen päälle jonkun sortin vatsatautia. Kun niistä selvittiin, oltiin koko porukka pari päivää terveinä, kunnes taas Ronilla alkoi flunssaoireet ja Lotalla viime viikonloppuna oksennustauti. Huoh! Kun vihdoin kaikki oltiin suurin piirtein kunnossa, ja päästiin risteilyllekin lähtemään, niin eiköhän sieltä kotiin tultua sitten taas olla kipeinä: äiti ja lapset flunssassa. Toinen huoh!

Kesää ja flunssatonta kautta odotellessa...

Lasten höpötyksiä

Soitettiin tässä eräänä päivänä rakennuspalikoilla - oikeiden rytmikapuloiden puutteessa - ja joistain palikoista lähti tosi kova ja korkea ääni. Sanoin Lotalle, että ottaisitko jotkut toiset palikat, kun noiden palikoiden ääni sattuu korviin. Tähän Lotta totesi, että koska hänellä on pitkä tukka, niin ei kovat äänet satu koviin. Ja lisäsi vielä, että koska tukka ei ole pompulalla, niin se auttaa. Äidillä kun oli hiukset kiinni...

Roni puolestaan tänä aamuna oppi taas uuden sanan, tai ainakin käytti sitä melkein-sanaa ekaa kertaa. Laitoin Lotalle aamupalaksi karjalanpiirakkaa, ja puolikkaan Ronille myös. Roni kun saa hirveän raivarin, jos hänellä ei ole samaa kuin siskolla... No, puuroa oli tietysti myös pikkumiehelle tarjolla, ja minulla oli leipää. Karjalanpiirakka ei oikein maistunut, ja puurolusikalle Roni ravisti päätä ei ei halunnut. Sitten pikkumies katsoi minun lautasta ja sanoi "pää, pää". Eli ihan selvästi siis "leipää". Piti saada siis myös samaa kuin äidillä. Tein Ronille leivän ja iloisena pikkumies alkoi mutustella sitä.

Eilen mummilla hoidossa ollessaan Roni oli sanonut "anna". Mummi nosti suklaakakun pöytään ja Roni alkoi vimmatusti huitoa käsillään, että hänkin haluaa. Aikansa huidottuaan oli vielä vahvistanut tahtoaan sanomalla "anna". Niin se vaan pieni oppii! Ja hyvä niin, sillä raivoisasta huutamisesta kun on vaikea saada selkoa, että mikähän nyt milläkin hetkellä on hätänä...

Ronin ensimmäiset askeleet

Roni on jo reilun viikon ajan seisonut hetkittäin ilman tukea ja eilen ne sitten tulivat ne ensimmäiset askeleetkin! Roni irrottaa ottensa tuesta ja seisoo kovasti hymyillen itsekin innoissaan uudesta taidostaan. Ja sitten tulee askel ja toinenkin! Niin se vaan meidän pieni vauva on jo ihan iso poika! Ja hauskinta on se, että Roni on selvästi itse innoissaan ja iloinen huomatessaan osaavansa jotain uutta!

Barbapapaa...

Roni osaa toistaa perässä: "barbapapa" ja "pappa". Äiti on joskus satunnaisesti "äkkä", "äikkä" tai "ättä". Muuta pulinaa tuleekin sitten vaikka millä mitalla, mutta selkoa niistä tarinoista ei vielä saa.

Roni on muuten aika taitava pallottelija! Hienosti pikkumies osaa ojentaa kädet ottaakseen pallon kiinni, ja heitto lähtee sellaisella vauhdilla, että sen jälkeen koko mies on maassa mahallaan.

Pikkuautoilla leikkiminen on myös oivallettu heti alkuun, ja Roni niillä usein itsekseen ajeleekin.

Puh pah pöpöt pois!

Ei tullut tuhkarokko - ainakaan vielä - mutta kummankaan pienen flunssa ei ottanut talttuakseen, joten kävimme taas lääkärissä. Lotalla todettiin korvatulehdus, johon saatiin antibiootteja, joten ehkäpä nämä taudit tästä nyt sitten talttuvat. Ronilla onneksi alkoi räkä ja köhä jo vähentyä muutenkin, joten melkein jo voiton puolella ollaan!

Normaaliin arkeen paluuta tässä nyt sitten vaan odotellaan... Kyllä sitä meinaakin jo ihan mökkihöperöksi taas tulla, kun melkein kokonaan tämä reilu kaksi viikkoa on oltu sisällä ja kotona...