Meidän pienestä Lotasta on kasvanut jo niin iso tyttö - kohta murunen täyttää jo viisi vuotta!
Jostain kummasta neiti on keksinyt, että sukat pitää olla eri paria. Kai se on joku hieno trendijuttu, jota äiti vaan ei tajuu...!
Ja sitten ne kiharat. Mistä ihmeestä sitä neiti onkaan keksinyt, että kun on joku juttu tulossa, kuten vaikka jonkun synttärit tai joku juhla, niin silloin pitää saada kihara tukka. Siinä sitä sitten vaikka iltamyöhällä tehdään lettejä - jos ei siis aiemmin muistettu, ja asiahan tulee tietysti mieleen vasta juuri ennen nukahtamista - jotta seuraavan päivän menoon on kiharat. Lotta keksi jo yli viikko sitten, että haluaa tämän viikon perjantaiksi isoisoisän hautajaisia varten kiharat. Joka päivä neiti laskee kalenterista päiviä ja muistuttelee minua, että torstaina illalla pitää sitten tehdä letit (ja näyttää päivää kalenterista!). No, jotain iloa ja odotusta siihenkin muuten ei-niin-kovin-iloiseen tulevaan päivään.
Tukkaan liittyy myös otsatukka, tai oikeastaan se, että sitä ei ole. Jossain vaiheessa viime vuonna Lotta keksi, että otsatukka on ihan pikkutyttöjen juttu, ja halusi kasvattaa sen pois. No, nyt se on kasvanut lähes kokonaan pois, mutta koska aina ei pinnit kelpaa tai muuten vaan pysy paikoillaan, niin meillä on silloin tällöin tukka silmillä roikkuva teiniä muistuttava neljävuotias.
Ja se peilailu! Lotta sovittelee vaatteita ja peilailee, ja peilin edessä pitää hyöriä myös ennen kuin lähdetään johonkin. No okei, tämän myönnän, että se tulee varmasti minulta - itsekin taidan tehdä samoin...
Eilen tuli postissa H&M:n lastenvaatekuvasto. Se piti tietysti selata moneen kertaan, ja ruksia sieltä vaatteet, joita neiti halusi tilattavan. Koko touhun huippu oli mekko, jota oli saatavissa viidessä eri kuosissa, joista Lotta valitsi neljä! No, ei me ihan kaikkia neidin haluamia vaatteita kuitenkaan tilattu, muutamia vaan. Ja niistä neljästä valitusta erikuosisesta mekosta tilattiin vain kaksi! Ja siihen on kyllä ihan syynsä - ne on nimittäin oikeasti tosi kivat kesämekot, joita Lotalla on ollut eri kuoseilla muutamana aiempana vuonna jo useampia eli hyväksi havaittua tavaraa!
Niin, mistähän ne pienet tytöt näitä kaikkia juttuja keksii - ettei vaan olisi äideillä vaikutusta asiaan...!
Ps. Ja pojat on muuten niin last season! Lotta ei halua yhtään poikaa synttäreilleen. Eikä Ronin synttäreitä saa pitää samaan aikaan. Paitsi että päiväkodista ainoana kaverina neiti haluaisi kyllä kutsua yhden pojan - ei tyttöjä, vain tämän pojan. Että näin johdonmukaista!
keskiviikko 5. helmikuuta 2014
sunnuntai 2. helmikuuta 2014
Sairastupameininki jatkuu...
Vieläkin ollaan jokseenkin kipeinä koko porukka. Lotalla oli korvatulehdus, johon sai antibiootit, joten olo näyttäisi olevan kaikista reippain. Nuha edelleen tosin pientä neitiä vaivaa. Ronilla on enää yskää ja nuhaa - muuten meno on yhtä vauhdikasta kuin ennenkin.
Meillä aikuisilla tämä flunssa onkin sitten supersitkeää laatua, sillä molemmat ollaan vieläkin ihan kipeitä, yskäisiä ja nuhaisia. Isillä sairasloma jatkuu vielä ensi viikon puolelle, ja itsekin varasin juuri maanantaille uuden lääkäriajan. Perjantaina meinasin jo, että kyllä sitä varmasti maanantaina on jo työkunnossa, mutta tein äsken pikaisen imuroinnin ja olo onkin sitten sen jälkimainingeissa ihan kamala. Ei tosiaan voi kuvitella menevänsä töihin vielä huomennakaan... No, ei tämä kai montaa viikkoa voi enää kestää...?
Ikävin juttu tässä flunssassa on ehkä se, että meiltä nyt sitten jäi se Diney on Ice väliin. Roni sitä ei osaanut odottaakaan tai oikein edes ymmärtänyt, mistä koko hommassa on kyse, mutta Lotta kovasti oli odottanut jääshowta. Ja minä myös, sillä en ole koskaan ennen sellaisessa ollut! Onneksi saatiin kuitenkin täti, mummi ja serkkutytöt lähtemään meidän tilalle, niin ei menneet liput hukkaan!
Lotan kanssa sitten mietittiin perjantai-illalle jotain korvaavaa ohjelmaa, ja aika äkkiä sitä keksittiinkin! Haettiin kaupasta Itse ilkimys 2 elokuva, isi teki poppareita ja niiden kanssa sai oman pienen limupullon. Lotan mielestä se oli kuulemma paljon kivempaa kuin että olisi menty Disney on Iceen. No, siinä olotilassa kyllä varmasti olikin!
Meillä aikuisilla tämä flunssa onkin sitten supersitkeää laatua, sillä molemmat ollaan vieläkin ihan kipeitä, yskäisiä ja nuhaisia. Isillä sairasloma jatkuu vielä ensi viikon puolelle, ja itsekin varasin juuri maanantaille uuden lääkäriajan. Perjantaina meinasin jo, että kyllä sitä varmasti maanantaina on jo työkunnossa, mutta tein äsken pikaisen imuroinnin ja olo onkin sitten sen jälkimainingeissa ihan kamala. Ei tosiaan voi kuvitella menevänsä töihin vielä huomennakaan... No, ei tämä kai montaa viikkoa voi enää kestää...?
Ikävin juttu tässä flunssassa on ehkä se, että meiltä nyt sitten jäi se Diney on Ice väliin. Roni sitä ei osaanut odottaakaan tai oikein edes ymmärtänyt, mistä koko hommassa on kyse, mutta Lotta kovasti oli odottanut jääshowta. Ja minä myös, sillä en ole koskaan ennen sellaisessa ollut! Onneksi saatiin kuitenkin täti, mummi ja serkkutytöt lähtemään meidän tilalle, niin ei menneet liput hukkaan!
Lotan kanssa sitten mietittiin perjantai-illalle jotain korvaavaa ohjelmaa, ja aika äkkiä sitä keksittiinkin! Haettiin kaupasta Itse ilkimys 2 elokuva, isi teki poppareita ja niiden kanssa sai oman pienen limupullon. Lotan mielestä se oli kuulemma paljon kivempaa kuin että olisi menty Disney on Iceen. No, siinä olotilassa kyllä varmasti olikin!
maanantai 27. tammikuuta 2014
Flunssa iskenyt koko joukkueeseen
No niin, ei kaksi kolmatta ja neljättä eli flunssassa ja kuumeessa ollaan koko porukka. En kyllä muista edes, että milloin viimeksi meillä aikuisilla olisi ollut kuumetta, tai milloin oltaisiin kaikki oltu täsmälleen samaan aikaan kipeänä. Varasin äsken Mehiläiseen aikoja, meidän porukalle yhteensä 1 h 10 min lääkäriaikaa putkeen. Perhehoitoa!
Minulla oli tänä aamuna lähes 38 astetta kuumetta, ja voi että oli veto pois ja vilu! Ronilla mittasin äsken samat lukemat, ja toinen vetää hirveetä vauhtia ympäri taloa, riekkuu, keikkuu ja mekastaa...! Lisäksi äsken tuli uuden Risto Räppääjä elokuvan mainos, ja voi että sitä energian määrää näillä pienillä. Ei paljon kuumeet ja yskät menoa haittaa!
Minulla oli tänä aamuna lähes 38 astetta kuumetta, ja voi että oli veto pois ja vilu! Ronilla mittasin äsken samat lukemat, ja toinen vetää hirveetä vauhtia ympäri taloa, riekkuu, keikkuu ja mekastaa...! Lisäksi äsken tuli uuden Risto Räppääjä elokuvan mainos, ja voi että sitä energian määrää näillä pienillä. Ei paljon kuumeet ja yskät menoa haittaa!
sunnuntai 26. tammikuuta 2014
Vapaapäivän touhuja
Pidän yleensä perjantaina vapaapäivän lasten kanssa. Joskus vapaa ajoittuu toiseen päivään töistä johtuen, ja näiden vapaiden lisäksi lapsilla on silloin tällöin mummun ja papan hoitopäivä. Minun 80 % työajasta ja lasten 15 hoitopäivää kun eivät ihan täysin kohtaa, etenkään näissä pitkissä kuukausissa, kuten tammikuu. Toisaalta se on ihan kiva, koska lapset tykkäävät kovasti olla isovanhemmillaan hoidossa!
Tämän viikon vapaa oli perjantai. Yksi vapaapäivä lisää tuntuu jotenkin paljon enemmältä. Keskiviikkona kun voi jo ajatella, että yksi päivä enää, ja sitten alkaa viikonloppu! Takaisin perjantaihin... Itse heräsin kyllä jo ennen seitsemää, enkä saanut enää unta, mutta lapset koisasivat kahdeksaan saakka. Sitten oli luvassa ihanan kiireetön aamupala, lehden lukemista ja lapsilla lastenohjelmien katselua. Ennen kymmentä suunnattiin kohti uimalaa mummun kanssa. Vitsit, että sielläkin oli kylmä, kun ulkona oli 22 astetta pakkasta! Ronilla taisi olla jo viikonloppuna kunnolla päälle iskenyt flunssa tulossa, kun paleli kovasti jo uimalassa.
Uimisen jälkeen jäätiin uimalan kahvilaan pizza- ja donitsilounaalle. Kotona nukuttiin koko porukka parin tunnin päikkärit, ja sitten olikin jo päivällisaika! Illalla lapset pääsivät vielä minun mukaan sambiciin kiipeilemään puolapuilla ja laskemaan penkki-liukumäkeä. Meillä on perjantai-iltaisin oman yhdistyksen sambat, jossa yleensä muutamat lapsetkin mukana toisella puolella touhuilemassa. Harvaan harrastukseen voi ottaa lapset mukaan eli tämä järjestely toimii tosi hienosti!
Ronin flunssa iski eilen minullekin, joten kotonaolo jatkuu meillä kahdella ainakin vielä huomisen. Toivottavasti ollaan kaikki kunnossa perjantaihin mennessä, kun silloin olisi luvassa Disney on Ice!
Tämän viikon vapaa oli perjantai. Yksi vapaapäivä lisää tuntuu jotenkin paljon enemmältä. Keskiviikkona kun voi jo ajatella, että yksi päivä enää, ja sitten alkaa viikonloppu! Takaisin perjantaihin... Itse heräsin kyllä jo ennen seitsemää, enkä saanut enää unta, mutta lapset koisasivat kahdeksaan saakka. Sitten oli luvassa ihanan kiireetön aamupala, lehden lukemista ja lapsilla lastenohjelmien katselua. Ennen kymmentä suunnattiin kohti uimalaa mummun kanssa. Vitsit, että sielläkin oli kylmä, kun ulkona oli 22 astetta pakkasta! Ronilla taisi olla jo viikonloppuna kunnolla päälle iskenyt flunssa tulossa, kun paleli kovasti jo uimalassa.
Uimisen jälkeen jäätiin uimalan kahvilaan pizza- ja donitsilounaalle. Kotona nukuttiin koko porukka parin tunnin päikkärit, ja sitten olikin jo päivällisaika! Illalla lapset pääsivät vielä minun mukaan sambiciin kiipeilemään puolapuilla ja laskemaan penkki-liukumäkeä. Meillä on perjantai-iltaisin oman yhdistyksen sambat, jossa yleensä muutamat lapsetkin mukana toisella puolella touhuilemassa. Harvaan harrastukseen voi ottaa lapset mukaan eli tämä järjestely toimii tosi hienosti!
Ronin flunssa iski eilen minullekin, joten kotonaolo jatkuu meillä kahdella ainakin vielä huomisen. Toivottavasti ollaan kaikki kunnossa perjantaihin mennessä, kun silloin olisi luvassa Disney on Ice!
torstai 23. tammikuuta 2014
Vuoden 2013 summausta
Mietin juuri tässä yhtenä päivänä, että miten ihanan rauhallista (tai siis niin rauhallista kuin se kahden päiväkoti-ikäisen ja kaikenlaisten harrastusten kanssa voi olla...!) meillä nykyään on. Ei ole mitään ylimääräistä sälää ja säätöä, ihan perusarkea. Ja se on hyvä juttu se! Asiaan saattaa tosin vaikuttaa myös se, että olen kesään asti osittaisella hoitovapaalla eli teen keskimäärin 4 päiväistä työviikkoa eli vähän enemmän on aikaa olla kotona ja lasten kanssa. Miten sitä ei aiemmin tajunnutkaan tällaista mahdollisuutta - tämä on ihan mahtavaa!
Viime vuonna sähinää ja suhinaa olikin sitten ihan riittämiin! Viime talvena selviteltiin erään tontin rakennuslupa-asioita oikein urakalla ja samalla kaupattiin omaa asuntoa ilman selviä suunnitelmia tulevasta. Kun oman asunnon myynti keväällä sitten oli tulossa, niin sitten heti kiireen vilkkaan etsittiin väliaikaisasuntoa. Lopulta alle parissa kuukaudessa koko homma oli hoidettu ja me oltiin muutettu väliaikaisasuntoon Lotan kummien naapuriin, jossa muuten vietettiinkin aika ihana kesä!
Samaan aikaan tontin selvittelyjen kanssa oli käynnissä talojen etsiminen. Kun tonttiasia ratkesi ja rakentaminen sinne ei onnistunutkaan, niin sitten alkoi asuntoesittelyissä kiertely. Ei me kyllä ihan hirveän montaa taloa käyty katsomassa, olisiko ollut noin kymmentä (netistä niitä tuli katseltua sitten sitäkin enemmän!), kun lopulta löydettiin se oma sopiva, josta tehtiin kaupat kesän alussa.
Sitten alkoi remontin suunnittelu. Meidän halutulla aikataululla tuli tietysti hirveä kiire, mutta löydettiin lopulta sopivat keittiönkaapit ajoissa ja oikeanlaisella toimitusajalla, ja koko remonttikin sujui melkein aikataulussa. Ylimääräisenä plussana remonttimiehet ehtivät tasoittaa myös olkkarin ja eteisen lasikuitutapetit pois näkyvistä, joten sinänsä remontin pieni viivästyminen ei haitannut yhtään! Kaiken muun hötäkän välissä vietettiin myös kesälomaa, minä ja lapset kuusi viikkoa putkeen! Lasten ja mummun kanssa piipahdettiin myös Satu-tädin luona Sveitsin lomalla. Heinä-elokuun vaihteessa tuli muutto, ja samoihin aikoihin muuttoa tekivät myös mummu ja pappa, jotka muuttivat papan lapsuudenkotiin. Aiemmin keväällä muuttivat lasten toinen täti sekä mummi, ja heti mummun ja papan perään Satu-täti, joten aikamoinen muuttojen vuosi meidän suvussa!
Muuton jälkeen oli ohjelmassa siivousta, pieniä korjaushommia ja tavaroiden paikoilleen asettelua. Jotka kaikki muuten jatkuu edelleen ja aina vaan...
Lastenhuoneet jäivät nimittäin vielä odottamaan remonttiaan, joka sekin kyllä alkoi eräänä pimeänä syysiltana vähän ennen puoltayötä, kun isäntä alkoi irroittelemaan lattia- ja kattolistoja. "Nyt on remontti aloitettu!". Ja siellä se edelleen samassa tilassa odottaa. Ja jos me se itse meinataan tehdä, niin saa odotella ainakin kesään asti. Ellei talvolomalla innostuta. Tai kyllästytä, ja hommata joku tekemään remppa.
Muutto ihan toiselle puolelle kaupunkia aiheutti sen, että lapsille haetttiin päiväkotipaikkaa läheisestä päiväkodista. Oli lapsille, mutta myös äidille, vähän itkua ja tuskaa luopua ihanasta perhepäivähoitajasta. Kyllä siinä moneen kertaan punnittiin, että olisiko sittenkin järjevää ajaa ihan toiselle puolelle kaupunkia, ja vielä eri suuntaan kahdesti päivässä... No, päätettiin, että ei, ja lapset aloittivat elokuussa Kirjauksen päiväkodissa. Nyt viiden kuukauden jälkeen lapset ovat erittäin hyvin päiväkotiin sopeutuneita, ja Ronikin aloitti vuoden vaihteen jälkeen Lotan kanssa samassa ryhmässä. Muutos perhepäivähoidosta päiväkotiin ei ehkä olisi ollutkaan niin suuri, jos lapset olisivat alusta asti olleet samassa ryhmässä. Kyllä sitä parit ekat kuukaudet mietti, että olikohan tässä mitään järkeä, mutta nyt on oikein hyvä!
Vuoden viimeisenä viikonloppuna käytiin Tampereella kylpylässä ja Särkänniemen Koiramäen talvessa (joka muuten ei ollut mikään hirveän ihmeellinen - aika tylsä oikeastaan, myös lasten mielestä!). Tässä lapset Koiramäen Killen ja Elsan kanssa:
Viime vuonna sähinää ja suhinaa olikin sitten ihan riittämiin! Viime talvena selviteltiin erään tontin rakennuslupa-asioita oikein urakalla ja samalla kaupattiin omaa asuntoa ilman selviä suunnitelmia tulevasta. Kun oman asunnon myynti keväällä sitten oli tulossa, niin sitten heti kiireen vilkkaan etsittiin väliaikaisasuntoa. Lopulta alle parissa kuukaudessa koko homma oli hoidettu ja me oltiin muutettu väliaikaisasuntoon Lotan kummien naapuriin, jossa muuten vietettiinkin aika ihana kesä!
Samaan aikaan tontin selvittelyjen kanssa oli käynnissä talojen etsiminen. Kun tonttiasia ratkesi ja rakentaminen sinne ei onnistunutkaan, niin sitten alkoi asuntoesittelyissä kiertely. Ei me kyllä ihan hirveän montaa taloa käyty katsomassa, olisiko ollut noin kymmentä (netistä niitä tuli katseltua sitten sitäkin enemmän!), kun lopulta löydettiin se oma sopiva, josta tehtiin kaupat kesän alussa.
Sitten alkoi remontin suunnittelu. Meidän halutulla aikataululla tuli tietysti hirveä kiire, mutta löydettiin lopulta sopivat keittiönkaapit ajoissa ja oikeanlaisella toimitusajalla, ja koko remonttikin sujui melkein aikataulussa. Ylimääräisenä plussana remonttimiehet ehtivät tasoittaa myös olkkarin ja eteisen lasikuitutapetit pois näkyvistä, joten sinänsä remontin pieni viivästyminen ei haitannut yhtään! Kaiken muun hötäkän välissä vietettiin myös kesälomaa, minä ja lapset kuusi viikkoa putkeen! Lasten ja mummun kanssa piipahdettiin myös Satu-tädin luona Sveitsin lomalla. Heinä-elokuun vaihteessa tuli muutto, ja samoihin aikoihin muuttoa tekivät myös mummu ja pappa, jotka muuttivat papan lapsuudenkotiin. Aiemmin keväällä muuttivat lasten toinen täti sekä mummi, ja heti mummun ja papan perään Satu-täti, joten aikamoinen muuttojen vuosi meidän suvussa!
Muuton jälkeen oli ohjelmassa siivousta, pieniä korjaushommia ja tavaroiden paikoilleen asettelua. Jotka kaikki muuten jatkuu edelleen ja aina vaan...
Lastenhuoneet jäivät nimittäin vielä odottamaan remonttiaan, joka sekin kyllä alkoi eräänä pimeänä syysiltana vähän ennen puoltayötä, kun isäntä alkoi irroittelemaan lattia- ja kattolistoja. "Nyt on remontti aloitettu!". Ja siellä se edelleen samassa tilassa odottaa. Ja jos me se itse meinataan tehdä, niin saa odotella ainakin kesään asti. Ellei talvolomalla innostuta. Tai kyllästytä, ja hommata joku tekemään remppa.
Muutto ihan toiselle puolelle kaupunkia aiheutti sen, että lapsille haetttiin päiväkotipaikkaa läheisestä päiväkodista. Oli lapsille, mutta myös äidille, vähän itkua ja tuskaa luopua ihanasta perhepäivähoitajasta. Kyllä siinä moneen kertaan punnittiin, että olisiko sittenkin järjevää ajaa ihan toiselle puolelle kaupunkia, ja vielä eri suuntaan kahdesti päivässä... No, päätettiin, että ei, ja lapset aloittivat elokuussa Kirjauksen päiväkodissa. Nyt viiden kuukauden jälkeen lapset ovat erittäin hyvin päiväkotiin sopeutuneita, ja Ronikin aloitti vuoden vaihteen jälkeen Lotan kanssa samassa ryhmässä. Muutos perhepäivähoidosta päiväkotiin ei ehkä olisi ollutkaan niin suuri, jos lapset olisivat alusta asti olleet samassa ryhmässä. Kyllä sitä parit ekat kuukaudet mietti, että olikohan tässä mitään järkeä, mutta nyt on oikein hyvä!
Vuoden viimeisenä viikonloppuna käytiin Tampereella kylpylässä ja Särkänniemen Koiramäen talvessa (joka muuten ei ollut mikään hirveän ihmeellinen - aika tylsä oikeastaan, myös lasten mielestä!). Tässä lapset Koiramäen Killen ja Elsan kanssa:
lauantai 28. joulukuuta 2013
Hyvää perjantaita - ei kun mikä päivä nyt olikaan...!
Nyt on lomailtu koko perhe viikon verran, ja arkirutiinit on heitetty romukoppaan! Ei ihan heti edes muista, että mikä päivä tänään oikein onkaan...
Kuluneen viikon aikana lapset ovat nukkuneet aamulla jopa kymmeneen saakka! Siis meidän murut, jotka ovat yleensä olleet pystyssä jo ennen kuin pikkukakkonen alkaa!
Lotta tosin edelleen herää ensimmäisenä, tulee hetkeksi viereen pötköttelemään - joskus ehkä hetkeksi nukahtaen - josta sitten nousee katsomaan yksinään lastenohjelmia meidän muiden jäädessä vielä nukkumaan.
Tänään minulla oli aamupäivällä yhdeltätoista kampaaja, enkä laittanut herätyskelloa soimaan, kun ajattelin nousevani Lotan kanssa samaan aikaan. Toisin kävi, ja kello oli jo melkein kymmenen, kun heräsin!
Pitkistä yöunista johtuen ei meillä ole nukuttu juurikaan päiväunia, muutamana päivänä ainoastaan. Sitä onkin sitten kunnon unipöpperö myös itsellä, kun kymmenen tunnin yöunien lisäksi vetäisee parin tunnin päikkärit!
Ihan on siis rutiinit ja rytmit hukassa - ah, miten ihanaa!
Kuluneen viikon aikana lapset ovat nukkuneet aamulla jopa kymmeneen saakka! Siis meidän murut, jotka ovat yleensä olleet pystyssä jo ennen kuin pikkukakkonen alkaa!
Lotta tosin edelleen herää ensimmäisenä, tulee hetkeksi viereen pötköttelemään - joskus ehkä hetkeksi nukahtaen - josta sitten nousee katsomaan yksinään lastenohjelmia meidän muiden jäädessä vielä nukkumaan.
Tänään minulla oli aamupäivällä yhdeltätoista kampaaja, enkä laittanut herätyskelloa soimaan, kun ajattelin nousevani Lotan kanssa samaan aikaan. Toisin kävi, ja kello oli jo melkein kymmenen, kun heräsin!
Pitkistä yöunista johtuen ei meillä ole nukuttu juurikaan päiväunia, muutamana päivänä ainoastaan. Sitä onkin sitten kunnon unipöpperö myös itsellä, kun kymmenen tunnin yöunien lisäksi vetäisee parin tunnin päikkärit!
Ihan on siis rutiinit ja rytmit hukassa - ah, miten ihanaa!
Joulun viettoa
Joulu tuli ja meni, ja nyt sitten odotellaan kesää - tai jos vaikka sitä talvea ensin...! On nimittäin ollut ainakin koko joulukuun tosi kurjat säät: lämpömittari plussan puolella ja vettä satanut lähes joka päivä. Missä se lumi viipyy?! Ei auttanut, vaikka joulupukiltakin sitä toivottiin...
Piristystä tähän syksyn ja talven synkkyyteen toi onneksi joulun odotus ja itse joulu! Jouluun meillä valmistauduttiin muun muassa leipomalla pipareita, laittamalla joulukoristeita ja valoja, ja ensimmäistä kertaa ikinä meillä oli myös joulukuusi!
Tänä jouluna vietettiin ensimmäistä kertaa jouluaattoa meidän omassa kotona, ja koko suku kokoontui meille. Onneksi oli vielä säästetty vanha ruokapöytä tuoleineen, niin oli kaikille kymmenelle aikuiselle ja neljälle lapselle oma paikka ruokapöydässä! Jokainen toi tullessaan jotain ruokia, niin minulla ei ollut valtava kokkausurakka aattoon valmistautuessa. Joulun alla opettelin tekemään itse graavilohta kummisetäni opastuksella, ja siitä tulikin meidän joulupöydän uusi suosikki!
Ennen en niin kauhean paljon ole jouluruoista välittänyt, mutta kun niitä tarpeeksi monta vuotta maisetelee, niin johan alkaa maistua! Uusi suosikkini on etenkin perunalaatikko, ja kalat ovat alkaneet vuosien varrella maistua oikein hyvin ympäri vuoden. Kinkku puolestaan on jotenkin alkanut kyllästyttää, ja ensi jouluna meillä taidetaan panostaa enemmän kalapuoleen. Kinkku on kyllä tosi maistuvaa heti paistamisen jälkeen lämpöisenä, mutta ei sitten enää kylmänä. Lotalla taitaa olla samanlainen maku, sillä oli hyvin pettynyt, kun jouluaattoaamuna olikin tarjolla kylmää kinkkua...
Tässä muutamia kuvia joulun ajalta:
Lotta sai joulupukilta sukset, ja heti joulupäivänä käytiin niitä Riutan laduilla testaamassa! Pukki toi molemmille myös luistimet sekä rattipulkan ja -kelkan. Nyt puuttuu enää lumi!
Sitä odotellessa huomenna suunnataan kohti Tamperetta ja Holiday Club kylpylää!
Piristystä tähän syksyn ja talven synkkyyteen toi onneksi joulun odotus ja itse joulu! Jouluun meillä valmistauduttiin muun muassa leipomalla pipareita, laittamalla joulukoristeita ja valoja, ja ensimmäistä kertaa ikinä meillä oli myös joulukuusi!
Tänä jouluna vietettiin ensimmäistä kertaa jouluaattoa meidän omassa kotona, ja koko suku kokoontui meille. Onneksi oli vielä säästetty vanha ruokapöytä tuoleineen, niin oli kaikille kymmenelle aikuiselle ja neljälle lapselle oma paikka ruokapöydässä! Jokainen toi tullessaan jotain ruokia, niin minulla ei ollut valtava kokkausurakka aattoon valmistautuessa. Joulun alla opettelin tekemään itse graavilohta kummisetäni opastuksella, ja siitä tulikin meidän joulupöydän uusi suosikki!
Ennen en niin kauhean paljon ole jouluruoista välittänyt, mutta kun niitä tarpeeksi monta vuotta maisetelee, niin johan alkaa maistua! Uusi suosikkini on etenkin perunalaatikko, ja kalat ovat alkaneet vuosien varrella maistua oikein hyvin ympäri vuoden. Kinkku puolestaan on jotenkin alkanut kyllästyttää, ja ensi jouluna meillä taidetaan panostaa enemmän kalapuoleen. Kinkku on kyllä tosi maistuvaa heti paistamisen jälkeen lämpöisenä, mutta ei sitten enää kylmänä. Lotalla taitaa olla samanlainen maku, sillä oli hyvin pettynyt, kun jouluaattoaamuna olikin tarjolla kylmää kinkkua...
Tässä muutamia kuvia joulun ajalta:
Lotta sai joulupukilta sukset, ja heti joulupäivänä käytiin niitä Riutan laduilla testaamassa! Pukki toi molemmille myös luistimet sekä rattipulkan ja -kelkan. Nyt puuttuu enää lumi!
Sitä odotellessa huomenna suunnataan kohti Tamperetta ja Holiday Club kylpylää!
maanantai 9. joulukuuta 2013
Ärrät pärisee ja itsenäisyyspäivän viettoa
Lotta on vihdoin oppinut sanomaan ärrän - hyvä, Lotta!
Nyt kun isillä on toinen jalka lepotilassa endurokisoissa kaatumisen jälkimainingeissa, eikä sillä saisi kävellä , niin isillä on jokailtainen lukuvuoro lapsille (kun ei oikein muuhunkaan voi juuri osallistua). Suurimmaksi osaksi meillä on ennenkin ollut isin iltalukemiset, mutta nyt siis ihan kokonaan.
Minä en jotenkin koskaan muista harjoituttaa ärrää, mutta isi aina lukemisen päätteeksi sen muistaa. Ja joka ilta sitä sitten on jo pidemmän aikaa harjoiteltu. Ja lopulta harjoittelu tuotti tulosta, sillä itsenäisyyspäivän iltana se ärrä sitten vihdoin pärähti! Vielä ei ärrä sanoissa pärise, mutta eiköhän se sieltä pikku hiljaa puheeseenkin siirry.
Tuona samana ärränoppimispäivänä eli itsenäisyyspäivänä oli lettukesti-pikkujoulut parin kaverpariskunnan kanssa meillä. Perinteisten jouluherkkujen sijaan meillä oli tosiaan vähän erilaiset eväät - ettei ihan kyllästytä pipareihin ja torttuihin...! Mukana menossa keikkui myös porukan tuorein pikkumies, jolla on nyt ikää 3 kuukautta. Seuraava tulokas tähän meidän lukioaikaiseen kaveriporukkaan tuleekin sitten vuodenvaihteessa eli jos ensi vuonna ollaan itsenäisyyspäivän vietossa samalla porukalla, niin lapsia onkin sitten jo neljä!
Itsenäisyyspäivä-viikonloppu tuntui useammankin päivän lomalta, kun meillä ei ollut mitään ihmeempää ohjelmaa ja ehti kerrankin oikein kunnolla olla kotona ja nukkua parit päikkäritkin lasten kanssa. Lauantaina käytiin kyläilemässä mummun ja papan kanssa minun kummeilla, ja pakollinen ruokakauppavisiittikin mahtui tähän päivään (ja vihdoin sain ostettua joulukuusta varten mm. joulukuusenjalan, valot ja muutamia koristeita). Itsenäisyyspäivänä perjantaina oli kunnon nuoskalunta, josta tehtiin lumiukko, lumimopot ja lumilyhty. Lähimetsän pulkkamäki ehdittiin lasketella monet kerrat ja lumienkeleitäkin tuli omenapuiden alle tehtyä. Ja jumpassakin tämä äiti ehti pitkästä aikaa käydä! Ihana viikonloppu siis takana - nyt jaksaa odotella joululomaa!
Nyt kun isillä on toinen jalka lepotilassa endurokisoissa kaatumisen jälkimainingeissa, eikä sillä saisi kävellä , niin isillä on jokailtainen lukuvuoro lapsille (kun ei oikein muuhunkaan voi juuri osallistua). Suurimmaksi osaksi meillä on ennenkin ollut isin iltalukemiset, mutta nyt siis ihan kokonaan.
Minä en jotenkin koskaan muista harjoituttaa ärrää, mutta isi aina lukemisen päätteeksi sen muistaa. Ja joka ilta sitä sitten on jo pidemmän aikaa harjoiteltu. Ja lopulta harjoittelu tuotti tulosta, sillä itsenäisyyspäivän iltana se ärrä sitten vihdoin pärähti! Vielä ei ärrä sanoissa pärise, mutta eiköhän se sieltä pikku hiljaa puheeseenkin siirry.
Tuona samana ärränoppimispäivänä eli itsenäisyyspäivänä oli lettukesti-pikkujoulut parin kaverpariskunnan kanssa meillä. Perinteisten jouluherkkujen sijaan meillä oli tosiaan vähän erilaiset eväät - ettei ihan kyllästytä pipareihin ja torttuihin...! Mukana menossa keikkui myös porukan tuorein pikkumies, jolla on nyt ikää 3 kuukautta. Seuraava tulokas tähän meidän lukioaikaiseen kaveriporukkaan tuleekin sitten vuodenvaihteessa eli jos ensi vuonna ollaan itsenäisyyspäivän vietossa samalla porukalla, niin lapsia onkin sitten jo neljä!
Itsenäisyyspäivä-viikonloppu tuntui useammankin päivän lomalta, kun meillä ei ollut mitään ihmeempää ohjelmaa ja ehti kerrankin oikein kunnolla olla kotona ja nukkua parit päikkäritkin lasten kanssa. Lauantaina käytiin kyläilemässä mummun ja papan kanssa minun kummeilla, ja pakollinen ruokakauppavisiittikin mahtui tähän päivään (ja vihdoin sain ostettua joulukuusta varten mm. joulukuusenjalan, valot ja muutamia koristeita). Itsenäisyyspäivänä perjantaina oli kunnon nuoskalunta, josta tehtiin lumiukko, lumimopot ja lumilyhty. Lähimetsän pulkkamäki ehdittiin lasketella monet kerrat ja lumienkeleitäkin tuli omenapuiden alle tehtyä. Ja jumpassakin tämä äiti ehti pitkästä aikaa käydä! Ihana viikonloppu siis takana - nyt jaksaa odotella joululomaa!
maanantai 2. joulukuuta 2013
Alkutalven kuvasatoa
 |
| Lumileikkeihin riittää vähempikin määrä lunta |
 |
| Joulun ekat piparit à la Birds-leipurit |
 |
| Uusien huonekalujen pakkauslaatikoista syntyi hieno maja. Entinen autohuone on nyt majahuone! |
Pari viikkoa sitten käytiin myös Metsästysmuseolla joulumarkkinoilla. Siellä pääsi myös karhun kyytiin:
Sikin sokin sekalaista
Joka päivä tapahtuu kaikenlaista hassua, hauskaa ja ihan tavallisiakin asioita, joista olisi kiva tänne blogiin kirjoittaa, mutta ei sitä vaan saa aikaiseksi, tai ehdi, tai jaksa tai... Tässä tulee siis sikin sokin sekalaisesti kaikkia viime aikoina tapahtuneita asioita:
Lapsilla on nykyään ikävä mummua, vaikka mummua nähdäänkin joka viikko. Ikävä iskee milloin missäkin, esimerkiksi aamulla matkalla päiväkotiin tai kotona kesken leikkien. Jompi kumpi on silloin kyyneleet silmissä ja hädin tuskin saa sanottua, että "on ikävä mummua" ja kyynelehtiminen jatkuu. Pienet mummun murut! Joskus tulee ikävä muitakin, esimerkiksi isiä (kun isi on töissä) tai Satu-tätiä. Viikonloppuna isi oli mopokisoissa, josta soitti jouduttuaan keskeyttämään kisan kaatumisen takia (ja pohjeluussa murtuma eli isi on nyt sitten kotona vähän aikaa...), ja puhelun aikana molemmilla lapsilla tuli isiä niin kova ikävä, ettei meinannut millään helpottaa edes äidin sylissä.
Viikonloppuna oltiin katsomassa joulukadun avajaisia, eikä kenelläkään vähintään viiden metrin säteellä varmasti jäänyt kaikesta muusta metelistä huolimatta epäselväksi, kuinka kovasti Roni tykkää autoista. Kulkueessa oli paljon erilaisia paketti-, lava-, kuorma- ja muita autoja, joiden ohiajaessa pikkumies kiljahteli innoissaan. Ei niistä joulupukeista, tontuista ja muista joulujutuista niin väliä, mutta kunhan pääsi näkemään autoja...!
Viikonloppuna käytiin pitkästä aikaa lasten kanssa lähimetsässä retkellä, ja mukana oli myös naapurin lapset äitinsä kanssa. Eipä ole viime aikoina liikaa ehditty näillä omilla nurkilla pyöriä, ja sääkin on ollut tosi kurja, joten oli ihanaa pitkästä aikaa olla ilman mitään ohjelmaa ja aikatauluja, ja nauttia kauniista säästä metsäpolkuja tallaillen.
Joulutunnelmaan on virittäydytty kulkueen lisäksi kotonakin. Pipareita leivottiin jo yksi pellillinen viime viikolla, ja muutamia jouluisia koristeita ja valoja laiteltiin paikoilleen, samoin pihavalot. Uudet verhotkin on tässä välissä saapuneet ja päässeet paikoilleen, ja keittiö on saanut uuden ruokapöydän ja tuolit. Nyt sitten vaan odotellaan joulua, jolloin kokoonnutaan ensimmäistä kertaa koko suvun kesken meille!
Lapsilla on nykyään ikävä mummua, vaikka mummua nähdäänkin joka viikko. Ikävä iskee milloin missäkin, esimerkiksi aamulla matkalla päiväkotiin tai kotona kesken leikkien. Jompi kumpi on silloin kyyneleet silmissä ja hädin tuskin saa sanottua, että "on ikävä mummua" ja kyynelehtiminen jatkuu. Pienet mummun murut! Joskus tulee ikävä muitakin, esimerkiksi isiä (kun isi on töissä) tai Satu-tätiä. Viikonloppuna isi oli mopokisoissa, josta soitti jouduttuaan keskeyttämään kisan kaatumisen takia (ja pohjeluussa murtuma eli isi on nyt sitten kotona vähän aikaa...), ja puhelun aikana molemmilla lapsilla tuli isiä niin kova ikävä, ettei meinannut millään helpottaa edes äidin sylissä.
Viikonloppuna oltiin katsomassa joulukadun avajaisia, eikä kenelläkään vähintään viiden metrin säteellä varmasti jäänyt kaikesta muusta metelistä huolimatta epäselväksi, kuinka kovasti Roni tykkää autoista. Kulkueessa oli paljon erilaisia paketti-, lava-, kuorma- ja muita autoja, joiden ohiajaessa pikkumies kiljahteli innoissaan. Ei niistä joulupukeista, tontuista ja muista joulujutuista niin väliä, mutta kunhan pääsi näkemään autoja...!
Viikonloppuna käytiin pitkästä aikaa lasten kanssa lähimetsässä retkellä, ja mukana oli myös naapurin lapset äitinsä kanssa. Eipä ole viime aikoina liikaa ehditty näillä omilla nurkilla pyöriä, ja sääkin on ollut tosi kurja, joten oli ihanaa pitkästä aikaa olla ilman mitään ohjelmaa ja aikatauluja, ja nauttia kauniista säästä metsäpolkuja tallaillen.
Joulutunnelmaan on virittäydytty kulkueen lisäksi kotonakin. Pipareita leivottiin jo yksi pellillinen viime viikolla, ja muutamia jouluisia koristeita ja valoja laiteltiin paikoilleen, samoin pihavalot. Uudet verhotkin on tässä välissä saapuneet ja päässeet paikoilleen, ja keittiö on saanut uuden ruokapöydän ja tuolit. Nyt sitten vaan odotellaan joulua, jolloin kokoonnutaan ensimmäistä kertaa koko suvun kesken meille!
maanantai 18. marraskuuta 2013
Ronin lempiruokaa
Roni hipsutteli äsken (kello on jo 22:10!) omasta huoneesta olkkarin oviaukkoon nojailemaan ja kysyi: "Arvaa, äiti, mikä on mun lempiruokaa?" "No?" "Räkä!" Vitsit, mikä pieni hassu!
torstai 7. marraskuuta 2013
Köh köh
Ronilla on ollut tänä syksynä kolme korvatulehdusta, ja käytännössä flunssa on kestänyt elokuun puolesta välistä saakka. Välillä on ollut parempia viikkoja, välillä etenkin yskä on ollut tosi kova. On ihan hirveä kuunnella, kun toinen yrittää yskiä ja sen ihan kuulee, miten lima keuhkoputkissa jumittaa, mutta joskus se yskiminen ei vaan onnistu, ja itkuhan siitä tulee. Voi pientä!
Tänään käytiin Ronin kanssa korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri Kimmo Väyrysellä, joka oli muuten ihan paras lääkäri ikinä - aivan ihana ja lämmin suhtautuminen pieniin lapsiin! Isi kun kysyi Ronilta illalla, että mitäs se lääkäri sanoi, niin Roni vastasi, että se puhui autoista. Niin kuin puhuikin: Salamasta, Martista, Makesta ja muista Autot-hahmoista! Lisäksi lääkäri esitteli kaikki välineet Ronille, ja Roni sai kokeilla niitä, laittaa valot päälle ym. Lisää tällaisia lääkäreitä, kiitos!
Juteltiin me siellä lääkärissä myös itse asiasta eli pitkään kestäneestä yskästä. Lääkäri totesi, että vaikka kyse ei ole infektio- tai rasitusastmasta, niin keuhkoputket on ikään kuin samanlaisessa tilassa. Saatiin hengiteltävää astmalääkettä, ja nyt sitten kokeillaan auttaisiko se. Lääkäri selitti Ronille, että se babyhaler-putkilo, johon astmapiipusta lääke ensin suihkautetaan, ja josta se sitten hengitellään, on ihan kuin Ronin oma pakoputki. Sekin oli Ronin mielestä tietysti hauska juttu! Toivottavasti vaan Roni ei seuraavaksi mene jonkun auton pakoputkea suuhunsa laittamaan...!
Tänään käytiin Ronin kanssa korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri Kimmo Väyrysellä, joka oli muuten ihan paras lääkäri ikinä - aivan ihana ja lämmin suhtautuminen pieniin lapsiin! Isi kun kysyi Ronilta illalla, että mitäs se lääkäri sanoi, niin Roni vastasi, että se puhui autoista. Niin kuin puhuikin: Salamasta, Martista, Makesta ja muista Autot-hahmoista! Lisäksi lääkäri esitteli kaikki välineet Ronille, ja Roni sai kokeilla niitä, laittaa valot päälle ym. Lisää tällaisia lääkäreitä, kiitos!
Juteltiin me siellä lääkärissä myös itse asiasta eli pitkään kestäneestä yskästä. Lääkäri totesi, että vaikka kyse ei ole infektio- tai rasitusastmasta, niin keuhkoputket on ikään kuin samanlaisessa tilassa. Saatiin hengiteltävää astmalääkettä, ja nyt sitten kokeillaan auttaisiko se. Lääkäri selitti Ronille, että se babyhaler-putkilo, johon astmapiipusta lääke ensin suihkautetaan, ja josta se sitten hengitellään, on ihan kuin Ronin oma pakoputki. Sekin oli Ronin mielestä tietysti hauska juttu! Toivottavasti vaan Roni ei seuraavaksi mene jonkun auton pakoputkea suuhunsa laittamaan...!
maanantai 14. lokakuuta 2013
Syntyjä syviä...
Pitkästä aikaa olimme viime viikonloppuna vähän vähemmän flunssaisia ja ehdimme tehdä kivoja juttuja! Kävimme kavereiden kanssa puistoilemassa sekä myös kyläilemässä, ja tuli ihan sellainen fiilis, kuin olisi palattu ajassa taaksepäin reilu vuosi eli siihen aikaan, kun oltiin vielä lasten kanssa kotona ja nähtiin kavereita paljon ja usein. Jotenkin koko syksy on mennyt ihan sumussa - arjen kiireissä ja suureksi osaksi myös flunssassa. Ja juuri kuin ehdin ajatella, että ihanaa, nyt se jo vähän helpottaa, niin eiköhän Lotalla ollut tänään taas vähän lämpöä...
Viikonloppuna ehdittiin nähdä myös Lotan kummien pientä vauvaa, joka kasvaa jo hurjaa vauhtia ja kohta se pikkumies jo varmaan käveleekin ennen kuin huomataankaan...! Ihana seurata vierestä näiden pienten vauvojen tuhinoita (lasten serkkutyttökin kun on sen muutaman kuukauden ikäinen, ja muutamalle kaverille on tulossa vauvoja alkuvuodesta), ja jännä samalla huomata, miten paljon vauva-asioita sitä on jo ehtinyt unohtaa!
Ihan kuin siitä olisi monta, monta vuotta, kun meillä tuollaisia tuhisevia nyyttejä on ollut, vaikka ei siitä ole kuin puolitoista vuotta, kun Roni ei vielä kävellyt... Jotenkin kuitenkin niitä pikkuvauva-aikoja ei ihan kauhean paljon kaipaa, vaikka ihania nämä pienet ovatkin, ja tietysti aivan mahtavan ihania ja ikimuistoisia hetkiä on lasten vauva-aikoihin sisältynyt... Nyt on kuitenkin tavallaan jo ihan kauhean helppoa, kun meillä ei tarvita enää vaippoja, eikä ruoka- ja päiväuniajatkaan ole niin tarkkoja, ja lasten kanssa voi jutella ja heitä ymmärtää, ja he osaavat kertoa mitä ihmeellisempiä tarinoita ja tehdä tarkkoja havaintoja ja vaikka mitä! Vaikka kyllä se varmaan niin on, että se hetki, jota parhaillaan eletään, on aina se paras!
Viikonloppuna ehdittiin nähdä myös Lotan kummien pientä vauvaa, joka kasvaa jo hurjaa vauhtia ja kohta se pikkumies jo varmaan käveleekin ennen kuin huomataankaan...! Ihana seurata vierestä näiden pienten vauvojen tuhinoita (lasten serkkutyttökin kun on sen muutaman kuukauden ikäinen, ja muutamalle kaverille on tulossa vauvoja alkuvuodesta), ja jännä samalla huomata, miten paljon vauva-asioita sitä on jo ehtinyt unohtaa!
Ihan kuin siitä olisi monta, monta vuotta, kun meillä tuollaisia tuhisevia nyyttejä on ollut, vaikka ei siitä ole kuin puolitoista vuotta, kun Roni ei vielä kävellyt... Jotenkin kuitenkin niitä pikkuvauva-aikoja ei ihan kauhean paljon kaipaa, vaikka ihania nämä pienet ovatkin, ja tietysti aivan mahtavan ihania ja ikimuistoisia hetkiä on lasten vauva-aikoihin sisältynyt... Nyt on kuitenkin tavallaan jo ihan kauhean helppoa, kun meillä ei tarvita enää vaippoja, eikä ruoka- ja päiväuniajatkaan ole niin tarkkoja, ja lasten kanssa voi jutella ja heitä ymmärtää, ja he osaavat kertoa mitä ihmeellisempiä tarinoita ja tehdä tarkkoja havaintoja ja vaikka mitä! Vaikka kyllä se varmaan niin on, että se hetki, jota parhaillaan eletään, on aina se paras!
lauantai 12. lokakuuta 2013
Mistä on pienet pojat tehty?
Tässä eräänä päivänä isä ja poika juttelivat:
- Iskä on tyhmä.
- Ei kannata haukkua, se voi kulkea geeneissä.
- Ai, misk? (=miksi)
- No kun äiti ja isi on sut yhdessä tehneet.
- Ai hamahelmistä?
- Iskä on tyhmä.
- Ei kannata haukkua, se voi kulkea geeneissä.
- Ai, misk? (=miksi)
- No kun äiti ja isi on sut yhdessä tehneet.
- Ai hamahelmistä?
tiistai 8. lokakuuta 2013
Syystunnelmia ja muutama kuva talosta
Omalla pihalla on kiva leikkiä ja syksyisellä sadesäällä tulee parhaat vesileikit! Meidän aronia-aita on aika mahtavan värinen, ja ihan mielettömät syksyiset väriyhdistelmät tuossa kukkapenkissäkin, jossa suurin osa kukista on jo kuihtuneita.
Loppuun vielä muutama kuva uudesta kodista, josta näköjään ei juuri kuvia ole nappailtu. Ehkä joku päivä pitäisi pitää oikein kuvaussessio...! Mutta sitä ennen pitäisi ehkä hankkia ne loput puuttuvat huonekalut ja ainakin myös verhoja - keittiössä etenkin on aika kolkkoa ilman tekstiilejä... Ja vähän siivota noita ylimääräisiä romppeita piiloon, ja ja...
Takkaa poltettiin viime viikonloppuna ekaa kertaa, ja ihan mielettömät lämmöt jäi moneksi päiväksi - vähän liiankin lämmintä oli... Lapset tosin tykkäsivät istua takan lämmössä iltapalalla, ja innolla jäivät odottamaan, että ensi kertaa varten on vaahtokarkit hankittuna ja pääsee niitä paahtamaan...!
Loppuun vielä muutama kuva uudesta kodista, josta näköjään ei juuri kuvia ole nappailtu. Ehkä joku päivä pitäisi pitää oikein kuvaussessio...! Mutta sitä ennen pitäisi ehkä hankkia ne loput puuttuvat huonekalut ja ainakin myös verhoja - keittiössä etenkin on aika kolkkoa ilman tekstiilejä... Ja vähän siivota noita ylimääräisiä romppeita piiloon, ja ja...
perjantai 4. lokakuuta 2013
Kiireisiä päiviä...
Arki on viime viikkoina ollut aikamoista härdelliä, kun molemmat aikuiset ollaan oltu työreissuissa siellä ja täällä ympäri Suomea, ja lisäksi on kaikki oltu enemmän tai vähemmän flunssaisia taas pari viikkoa. Viime viikolla minun työreissun ajan lapset olivat isin kanssa kotona korva- ja silmätulehduksissa, ja tällä viikolla ollessani taas työreissussa Roni oli uudestaan kuumeessa. En ehkä uskalla enää lähteä mihinkään reissuun, kun aina silloin iskee taudin pahin vaihe päälle...
Hoidossa on onneksi alkanut mennä vähän paremmin, ja eilen kun Roni jäi kuumeisena isin kanssa kotiin ja sisko meni hoitoon, niin pikku-ukko olisi halunnut myös hoitoon! Tänään minä jäin Ronin kanssa aamupäiväksi, ja sitten tehtiin puolen päivän aikaan vahdin vaihto isin tullessa kotiin.
Nyt on onneksi perjantai ja viikonlopulle ei ole mitään ohjelmaa! Paitsi että huomenna tulee meille takkapuita vihdoin viimein, ja päästään takan lämmityspuuhiin! Minä en muuten koskaan eläissäni ole sytyttänyt takkaa, joten kerta se on nyt sitten ensimmäinenkin...! Kun nyt sitten ensin keksittäisiin niille puille joku paikka, jossa niitä säilytetään... Niin, ja joku nuohoojahomma pitää kai jossain vaiheessa hoitaa, ja mitähän vielä...?
Huomenna vietetään lisäksi tyttöjen aamupäivää, kun lähdetään kummitytön synttärilahjahousuja vaihtamaan (ostin siis liian pieniä, joita muuten ei oikeastaan vaihdeta, vaan ostetaan uusia, kun ne pienet olikin kummitytön pikkusiskolle sopivat...). Lotta ja serkku-kummityttö auton kyytiin ja kohti vaatekauppaa! Näitä reissuja tulee ehkä joskus tulevina vuosina lisää - jos nämä neidit enää sitten shoppailuseurakseen kelpuuttavat...!
Hoidossa on onneksi alkanut mennä vähän paremmin, ja eilen kun Roni jäi kuumeisena isin kanssa kotiin ja sisko meni hoitoon, niin pikku-ukko olisi halunnut myös hoitoon! Tänään minä jäin Ronin kanssa aamupäiväksi, ja sitten tehtiin puolen päivän aikaan vahdin vaihto isin tullessa kotiin.
Nyt on onneksi perjantai ja viikonlopulle ei ole mitään ohjelmaa! Paitsi että huomenna tulee meille takkapuita vihdoin viimein, ja päästään takan lämmityspuuhiin! Minä en muuten koskaan eläissäni ole sytyttänyt takkaa, joten kerta se on nyt sitten ensimmäinenkin...! Kun nyt sitten ensin keksittäisiin niille puille joku paikka, jossa niitä säilytetään... Niin, ja joku nuohoojahomma pitää kai jossain vaiheessa hoitaa, ja mitähän vielä...?
Huomenna vietetään lisäksi tyttöjen aamupäivää, kun lähdetään kummitytön synttärilahjahousuja vaihtamaan (ostin siis liian pieniä, joita muuten ei oikeastaan vaihdeta, vaan ostetaan uusia, kun ne pienet olikin kummitytön pikkusiskolle sopivat...). Lotta ja serkku-kummityttö auton kyytiin ja kohti vaatekauppaa! Näitä reissuja tulee ehkä joskus tulevina vuosina lisää - jos nämä neidit enää sitten shoppailuseurakseen kelpuuttavat...!
torstai 19. syyskuuta 2013
Päiväkotielämää
Kuherruskuukausi hoidossa on virallisesti ohi. Tasan kuukausi aloittamisen jälkeen alkoi Lotalla ne vaikeammat aamu ja puheet siitä, ettei tykkää olla hoidossa... Roni ei vielä päiväkotiin ole ehtinytkään missään vaiheessa tykästyä, vaikka muutamina päivinä on kyllä sanonut, että kivaa on ollut. Ja reippaasti ja hyvillä mielin ukko siellä kyllä päivänsä kuulemma viettää, vaikka äidille muuta kertookin.
Tietysti se aamun tuska ja eroahdistus menee molemmilla muruilla nopeasti ohi, mutta on se silti vaan jotenkin ikävää irrotella niitä pieniä sormia omasta kaulasta irti ja jättää hoitotädin syliin kirkumaan... Lotalla on nyt ollut viikon verran tällaisia aamuja... Iltapäivällä neitipieni on kyllä reippaasti ulkona ja vauhti päällä, eikä kotonakaan meno sen kummempaa ole. Ja päivätkin Lottakin kuulemma touhottaa innoissaan, joten kai se vaan on sitten jotain eroahdistusta.
Parempia hoitopäiväfiiliksiä ja aamuja odotellessa - kai ne vielä siellä jossain tulevaisuudessa odottaa...!
Tietysti se aamun tuska ja eroahdistus menee molemmilla muruilla nopeasti ohi, mutta on se silti vaan jotenkin ikävää irrotella niitä pieniä sormia omasta kaulasta irti ja jättää hoitotädin syliin kirkumaan... Lotalla on nyt ollut viikon verran tällaisia aamuja... Iltapäivällä neitipieni on kyllä reippaasti ulkona ja vauhti päällä, eikä kotonakaan meno sen kummempaa ole. Ja päivätkin Lottakin kuulemma touhottaa innoissaan, joten kai se vaan on sitten jotain eroahdistusta.
Parempia hoitopäiväfiiliksiä ja aamuja odotellessa - kai ne vielä siellä jossain tulevaisuudessa odottaa...!
sunnuntai 15. syyskuuta 2013
Syystouhuja
Kesästä on hypätty syksyyn - vaikka ilmojen perusteella on kyllä melkein vielä kesä! Tänäkin viikonloppuna oli ihanan aurinkoista ja lämmintä, ja pihalla tarkeni päivän aurinkoisimpaan aikaan t-paidassa. Ja posket tulevat auringossa oleskelusta jopa punaisiksi, vaikka luulisi ettei syyskuussa enää aurinko niin polttavasti lämmittäisi!
Aamuisin on tietysti jo aika viileää, samoin illalla kun aurinko alkaa laskea. Perjantaina illalla oltiin naapurin lasten kanssa leikkimässä kadun päässä sijaitsevassa "lenkissä", jossa katu tekee siis lenkin ja keskelle jää kiva nurmikko-alue kivineen ja puineen. Vasta kun siirryttiin sisään iltapalalle huomasin, että olikin jo tullut ihan viileä, ja meillä kaikilla oli nenänpäät ihan viileät!
Viime viikkoina on tutustuttu naapureihin ja löydetty lapsille uusia kavereita tästä omilta kulmilta, mikä on tosi kiva juttu! Muutaman talon päässä on 3- ja 1-vuotiaat naapurikaverit (joiden kanssa on useamman kerran jo oltu leikkimässä ja tutustuttu vähän enemmän), ja toiseen suuntaan katua mentäessä on vähän matkan päässä 4-lapsinen perhe, jossa on ainakin 5-vuotias tyttö (johon on vasta kerran törmätty), sekä 6-lapsinen perhe, jossa on myöskin meidän lasten ikäisiä pieniä. Eli kun nämä pienimmät vähän kasvaa, niin aikamoinen hulabaloo täällä meidän kulmilla tulee olemaan!
Tämä viikonloppu oli ihanan leppoisa, ja mahtavan syyssään kruunaama! Lauantaina nautittiin kiireettömästä aamusta, jonka jälkeen isi suuntasi lasten kanssa endurokisoja katsomaan, ja minä suuntasin mummun kanssa sienimetsään. En olekaan sienessä käynyt vuosikausiin, ja mahtavaa oli, että löydettiin hyvät paikat ja kori oli täynnä sieniä saman tien! Mustikoitakin oli vielä yllin kyllin - olivat vielä melko makeitakin ja valtavan kokoisia. No, eihän niitäkään voinut sinne metsään jättää, vaan mukaan ne oli poimittava! Perjantaina saatiin naapurista omenia, joten omppupiirakkaakin ehdittiin mustikkapiirakan lisäksi leipoa viikonlopun aikana.
Lauantai-ilta meni pihahommissa, ja saunan päätteeksi laitettiin ekaa kertaa uusiin lyhtyihin kynttilät terassille palamaan. Kyllä oli kaunista!
Ja nyt muistinkin, että ne sienet on keittämisen jälkeen vieläkin suolaantumassa jääkaapissa, ja odottavat pakastimeen laittoa. No, ei auta kuin mennä hommiin, jotta ehtii vielä tämän päivän puolella nukkumaannkin...!
Aamuisin on tietysti jo aika viileää, samoin illalla kun aurinko alkaa laskea. Perjantaina illalla oltiin naapurin lasten kanssa leikkimässä kadun päässä sijaitsevassa "lenkissä", jossa katu tekee siis lenkin ja keskelle jää kiva nurmikko-alue kivineen ja puineen. Vasta kun siirryttiin sisään iltapalalle huomasin, että olikin jo tullut ihan viileä, ja meillä kaikilla oli nenänpäät ihan viileät!
Viime viikkoina on tutustuttu naapureihin ja löydetty lapsille uusia kavereita tästä omilta kulmilta, mikä on tosi kiva juttu! Muutaman talon päässä on 3- ja 1-vuotiaat naapurikaverit (joiden kanssa on useamman kerran jo oltu leikkimässä ja tutustuttu vähän enemmän), ja toiseen suuntaan katua mentäessä on vähän matkan päässä 4-lapsinen perhe, jossa on ainakin 5-vuotias tyttö (johon on vasta kerran törmätty), sekä 6-lapsinen perhe, jossa on myöskin meidän lasten ikäisiä pieniä. Eli kun nämä pienimmät vähän kasvaa, niin aikamoinen hulabaloo täällä meidän kulmilla tulee olemaan!
Tämä viikonloppu oli ihanan leppoisa, ja mahtavan syyssään kruunaama! Lauantaina nautittiin kiireettömästä aamusta, jonka jälkeen isi suuntasi lasten kanssa endurokisoja katsomaan, ja minä suuntasin mummun kanssa sienimetsään. En olekaan sienessä käynyt vuosikausiin, ja mahtavaa oli, että löydettiin hyvät paikat ja kori oli täynnä sieniä saman tien! Mustikoitakin oli vielä yllin kyllin - olivat vielä melko makeitakin ja valtavan kokoisia. No, eihän niitäkään voinut sinne metsään jättää, vaan mukaan ne oli poimittava! Perjantaina saatiin naapurista omenia, joten omppupiirakkaakin ehdittiin mustikkapiirakan lisäksi leipoa viikonlopun aikana.
Lauantai-ilta meni pihahommissa, ja saunan päätteeksi laitettiin ekaa kertaa uusiin lyhtyihin kynttilät terassille palamaan. Kyllä oli kaunista!
Ja nyt muistinkin, että ne sienet on keittämisen jälkeen vieläkin suolaantumassa jääkaapissa, ja odottavat pakastimeen laittoa. No, ei auta kuin mennä hommiin, jotta ehtii vielä tämän päivän puolella nukkumaannkin...!
tiistai 20. elokuuta 2013
Mä rakastan...
Ronilla on sellainen vaihe menossa, että rakastaa tiettyjä asioita ja isolla tunteella. Joskus kesken pyörälenkin pikkumies yhtäkkiä tokaisee: "Mä rakastan ukkia!". Tämä tunteenilmaisu tulee melkein itku kurkussa, kauhean haikesti huokaisten. Useimmiten tunteenpurkaus tulee kesken leikkien ja kohteena on isi. Tänään aamupäivällä mummu ja pappa olivat tulossa kylään, ja kun mainitsin tästä aamupalalla Ronille, Roni huudahti: "Mä rakastan pappaa". Ja tänään illalla viimeisenä Roni pomppasi hirveää vauhtia sängystä ylös ja melkein itkien juoksee syliin: "Mä rakastan äitiä!".
Ihana rakas!
Lisäksi meillä rakastetaan milloin mitäkin autoa, milloin jäätelöä, milloin satuhahmoja... :)
Ihana rakas!
Lisäksi meillä rakastetaan milloin mitäkin autoa, milloin jäätelöä, milloin satuhahmoja... :)
sunnuntai 18. elokuuta 2013
Kuumeet jatkuu
Lotan kuume kesti vain pari päivää, ja uudessa päiväkodissa päästiin aloittamaan keskiviikkona. Ensimmäinen aamu sujui mallikkaasti: Lotta lähti reippaasti omalle puolelleen leikkimään ja Ronikin jäi suhteellisen hyvillä mielin omalle puolelleen. Ronin ryhmässä muutama pieni itkeskeli, kun mentiin sinne, ja Ronikin jäi vähän hämillään ihmettelemään äidin lähtiessä. Roni myös kysyi, että missä Lotta on, kun minä suuntasin kohti ulko-ovea. Pakko myöntää, että töihin ajellessa oli vähän haikea fiilis...
Hoitopäivän päätteeksi hoitotädin kertoivat, että vähän oli Roni siinä aamulla itkeskellyt muiden mukana, mutta reippaasti oli sitten suunnannut leikkimään. Muuten ensimmäinen päivä oli molemmilla muruilla sujunut hyvin - vähän oli tietysti arastelua ja ihmettelyä, mutta ruokailut, unet ja vessakäynnit olivat sujuneet hyvin.
Kotiinlähtö olikin sitten asteen vaikeampi ensimmäisen päivän päätteeksi. Oli sadepäivä, ja lapset olivat sisällä. Hain ensin Ronin, ja kaikki meni ihan ok. Sitten mentiin Lotan puolelle ja oi voi! Olisi kuulemma pitänyt hakea hänet ensin, ja huutokonserttihan siitä sitten tuli. Itkua, väninää ja suoranaista huutoa kesti Lotalla kotiin saakka, ja aika pitkään vielä kotonakin. Ei meinannut edes äidin syli ja kädestä kiinnipitäminen auttaa. Lopulta se sitten onneksi helpotti, ja päästiin syömään päivällistäkin. Ronilla kotiintulo oli samanlaista kuin viime vuonnakin: pikkumies suuntasi heti leikkimään!
Kolme päivää hoidossa ja myös töissä oli mukavan pehmeä aloitus arkeen, ja perjantaina iltapäivällä päiväkodin pihalta löytyi keinumasta ja kavereiden kanssa leikkimästä kaksi iloista, reipasta pikkumurua.
Lauantaina Lotalle nousikin kuume alkaneen yskän seuraksi, ja seuraavana yönä myös Ronille tuli kuumetta. Sunnuntaipäivä on mennyt lepäillessä ja huiliessa, vaikka lapsilla tuota virtaa kyllä riittää kipeinäkin. Huomenna onkin sitten isin vuoro olla lasten kanssa kotona, ja sitten jatkuu taas äidin hoitovuoro tiistaina, jos tarve vaatii. Loppuviikosta onkin minulla työreissu, joten toivottavasti lapset paranevat ennen sitä...
Hoitopäivän päätteeksi hoitotädin kertoivat, että vähän oli Roni siinä aamulla itkeskellyt muiden mukana, mutta reippaasti oli sitten suunnannut leikkimään. Muuten ensimmäinen päivä oli molemmilla muruilla sujunut hyvin - vähän oli tietysti arastelua ja ihmettelyä, mutta ruokailut, unet ja vessakäynnit olivat sujuneet hyvin.
Kotiinlähtö olikin sitten asteen vaikeampi ensimmäisen päivän päätteeksi. Oli sadepäivä, ja lapset olivat sisällä. Hain ensin Ronin, ja kaikki meni ihan ok. Sitten mentiin Lotan puolelle ja oi voi! Olisi kuulemma pitänyt hakea hänet ensin, ja huutokonserttihan siitä sitten tuli. Itkua, väninää ja suoranaista huutoa kesti Lotalla kotiin saakka, ja aika pitkään vielä kotonakin. Ei meinannut edes äidin syli ja kädestä kiinnipitäminen auttaa. Lopulta se sitten onneksi helpotti, ja päästiin syömään päivällistäkin. Ronilla kotiintulo oli samanlaista kuin viime vuonnakin: pikkumies suuntasi heti leikkimään!
Kolme päivää hoidossa ja myös töissä oli mukavan pehmeä aloitus arkeen, ja perjantaina iltapäivällä päiväkodin pihalta löytyi keinumasta ja kavereiden kanssa leikkimästä kaksi iloista, reipasta pikkumurua.
Lauantaina Lotalle nousikin kuume alkaneen yskän seuraksi, ja seuraavana yönä myös Ronille tuli kuumetta. Sunnuntaipäivä on mennyt lepäillessä ja huiliessa, vaikka lapsilla tuota virtaa kyllä riittää kipeinäkin. Huomenna onkin sitten isin vuoro olla lasten kanssa kotona, ja sitten jatkuu taas äidin hoitovuoro tiistaina, jos tarve vaatii. Loppuviikosta onkin minulla työreissu, joten toivottavasti lapset paranevat ennen sitä...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)