Roni on alkanut kovasti höpötellä. Välillä juttua tulee tutti suussa ihan hirveän paljon, mutta kun tutin ottaa pois, jutut loppuvat. Ronilla on jo muutamia ihan selviä omia sanojaan, joilla tarkoittaa selvästi jotain. Luulisin, että yksi tällainen on "äkkä", joka on tulkittavissa äidiksi. Ehkä... Vielä on vähän epäselvää...
Roni on alkanut myös ymmärtää monia juttuja. Ihan selvästi pikkumies ymmärtää sanan "ei", mutta siihen reagointi onkin sitten toinen juttu... Välillä huomaa, että Roni menee telkkarin lähelle, oikein tuijottaa ilkikurisesti kuin odottaen sitä "eitä", ja kun se tulee, niin nauraa rätkättää ja tekee juuri sitä mitä on kielletty. Roni myös ymmärtää "isin" ja "siskon", ja osaa katsoa oikein näihin päin. "Anna äidille" on myös ymmärretty, samoin "tule mukaan". Kun vielä oppisi "käy nukkumaan", ja myös toimisi sen mukaan. Yöt kun meni nuhan takia taas ihan hulinaksi, ja nyt yritetään taas opetella nukkumaan itsekseen ilman, että pidetään koko ajan äitiä kädestä kiinni...
maanantai 2. tammikuuta 2012
Mielikuvitus laukkaa
Lotasta on tullut kova neiti laulamaan. Tai pidemmän aikaahan neiti on lauleskellut kaikenlaisia lauluja, etenkin muskarilauluja, mutta joululahjaksi saatu mikrofoni innostaa laulamaan nähtävästi vielä enemmän! Mikrofoniin laulaessa on vaan joku ihmeen kumman juttu, että siihen Lotta ei osaa laulaa nätisti, kuten yleensä laulaa, vaan mikrofoniin lauletaan huutamalla ja mikrofoni on ihan suussa kiinni. No, vaatii harjoittelua...!
Tuttujen laulujen lisäksi Lotta on alkanut laulaa ihan omia laulujaan. Neidillä on omat sävelet ja omat sanat. Välillä sanat tosin ovat pätkiä tutuista lauluista ja kirjoista, mutta välillä taas ne ovat ihan omia, kummallisia tarinoitaan.
Kummallisia tarinoita on alkanut Lotalta tulla laulujen lisäksi myös ihan kerrottuina juttuina. Eräänä päivänä Lotta innostui selittämään hiustenväriasioita: "Kun juo paljon maitoa, tulee vaalea tukka. Niin kuin minulla ja Ronilla. Kun syö porkkanoita, tulee oranssi tukka. Niin kuin Pepillä. Kun syö paljon herkkusia, tulee ruskea tukka. Niin kuin äidillä." Ja kerran tämä tarina jatkui aika villisti: "Kun syö sinistä yököttävää, tulee sininen tukka. Kun syö hampaita, tulee hammaspeikkotukka." Hui!
Aika paljon on myös juttuja "kun minä kasvan oikein isoksi tytöksi". Silloin saa Lotan mielestä mm. juoda kahvia ja mennä kouluun. Lotta on alkanut myös kertoa tykkäämisistään. "Minä rakastan" ja "Minä tykkään" neiti usein sanoo. Äidillä oli loppuvuodesta aika paljon kokouksia, tanssiesitysharjoituksia, pikkujouluja ja muita menoja. Kun joulukuun viimeinen kokous oli ohi, kerroin Lotalle, että nyt on kokoukset ja muut menot tältä vuodelta loppu, eikä äiti lähde mihinkään vähään aikaan. Lotta ilostui kovasti ja kysyi: "Etkö sinä nyt lähde mihinkään?" "En lähde," vastasin. "Äiti, minä niin rakastan sinua!" neiti totesi ja hyppäsi kaulaan antamaan ison halin. Ihana pieni muru!
Tuttujen laulujen lisäksi Lotta on alkanut laulaa ihan omia laulujaan. Neidillä on omat sävelet ja omat sanat. Välillä sanat tosin ovat pätkiä tutuista lauluista ja kirjoista, mutta välillä taas ne ovat ihan omia, kummallisia tarinoitaan.
Kummallisia tarinoita on alkanut Lotalta tulla laulujen lisäksi myös ihan kerrottuina juttuina. Eräänä päivänä Lotta innostui selittämään hiustenväriasioita: "Kun juo paljon maitoa, tulee vaalea tukka. Niin kuin minulla ja Ronilla. Kun syö porkkanoita, tulee oranssi tukka. Niin kuin Pepillä. Kun syö paljon herkkusia, tulee ruskea tukka. Niin kuin äidillä." Ja kerran tämä tarina jatkui aika villisti: "Kun syö sinistä yököttävää, tulee sininen tukka. Kun syö hampaita, tulee hammaspeikkotukka." Hui!
Aika paljon on myös juttuja "kun minä kasvan oikein isoksi tytöksi". Silloin saa Lotan mielestä mm. juoda kahvia ja mennä kouluun. Lotta on alkanut myös kertoa tykkäämisistään. "Minä rakastan" ja "Minä tykkään" neiti usein sanoo. Äidillä oli loppuvuodesta aika paljon kokouksia, tanssiesitysharjoituksia, pikkujouluja ja muita menoja. Kun joulukuun viimeinen kokous oli ohi, kerroin Lotalle, että nyt on kokoukset ja muut menot tältä vuodelta loppu, eikä äiti lähde mihinkään vähään aikaan. Lotta ilostui kovasti ja kysyi: "Etkö sinä nyt lähde mihinkään?" "En lähde," vastasin. "Äiti, minä niin rakastan sinua!" neiti totesi ja hyppäsi kaulaan antamaan ison halin. Ihana pieni muru!
Pyhät tuli, pyhät meni...
Niin se vaan vierähti taas yksi joulu ja vuodenvaihde. Tämä vuosi tuokin sitten tullessaan paljon uutta, niin kuin toi kyllä tuo edellinenkin! Viime vuonna meidän elämän mullisti pikkumiehen syntymä, ja tänä vuonna ei ole luvassa mitään yhtä suurta, mutta vähän pienempää muutosta kuitenkin: äidin töihin paluu ja lasten päiväkotielämän aloitus. Onhan sitä siinäkin muutosta...
Palataan vielä meidän joulunviettoon, joka alkoi sopivasti molempien lapsien flunssalla... Lotalla oli yhtenä päivänä myös vähän lämpöä, Ronilla onneksi ei, mutta nenät olivat kovasti tukossa ja yöunet sitten sen mukaisia. Joulua päästiin kuitenkin viettämään perinteisesti sukulaisten, jouluruokien ja tietysti myös joulupukin kera. Tänä jouluna lasten Satu-tätikin oli Suomessa, ja vietimme aattoillan isomummolla äidin suvun kesken - kuten aina silloin, kun äiti oli pieni tyttö! Lotta oli odottanut joulupukkia jo muutaman päivän ajan, ja oli kovasti innoissaan joululahjojen saamisesta. Mutta sitten kun se pukki tuli, niin voi että sitä pikkuneidin pelästyksen määrää! Lotta rutisti lujasti äitiä kaulasta ja itki hysteerisenä, että haluaa lähteä kotiin. Vähän aikaa toisessa huoneessa rauhoitti tilanteen, ja tovin päästä Lotta jo otti iloisena vastaan pukin paketteja. Etukäteen harjoitellut laulut menivät tosin aikuisten laulaessa, sen verran oli vielä jännitystä jäljellä. Roni puolestaan ei osannut pukkia pelätä, vaan hypisteli innoissaan lahjapaketteja.
Ja voi että sitä lahjojen ja lelujen määrää! Illalla kotona oli vielä toinen mokoma paketteja, ja meillä oli oikea lelumeri keskellä olohuonetta, kun kaikki paketit oli avattu. Isi joutuikin lähtemään leluhyllyostoksille heti seuraavalla viikolla - mikä olisi siis oikeastaan pitänyt hoitaa jo kuukausia sitten - että saatiin kaikki tavarat lattialta johonkin järjestykseen. Kyllä Lotan huoneessa nyt mahtuu leikkimään, ja lelut on järjestyksessä! Paitsi että kun Roni siirtyy sinne samaan huoneeseen nukkumaan, sitten on tila taas vähissä...
Joulupäivää vietettiin isin sukulaisten kera mummilassa, ja viimeinen pyhä meni mummulassa ja pappalassa. Seuraavana päivänä Satu-täti suuntasikin sitten jo kotia kohti, mutta onneksi ehdittiin vielä käydä thaimaalaisessa ravintolassa herkuttelemassa ennen tädin lähtöä. Muuten, jos Lotalta kysyy, että saa valita ihan mitä ruokaa tahansa, niin neiti valitsee "kanaa ja riisiä" eli thaimaalaista. Pieni herkkusuu! Eikä muuten tulisimmatkaan ruoat jää neidiltä lautaselle, vaan innolla popsii tom khat, curryt ja tom yamit! Toivottavasti joskus tulevaa thaimaanmatkaa odotellessa...!
Uuden vuoden kynnyksellä lapset olivat yökylässä: Lotta mummilla ja Roni mummulla ja papalla. Aattoiltapäivänä haettiin lapset kotiin ja jäätiin mummille vielä muutamia raketteja paukuttelemaan. Sekään ei ollut Lotan mielipuuhaa - neiti kyllä katseli raketteja ihan mielellään, mutta äänet taisivat olla liian kovat. Eikä Ronikaan liiemmin paukuttelusta tykännyt, taisi olla pikkumies vähän väsynytkin jo siinä vaiheessa.
Mutta niin se vaan vuosi vaihtui ja uutta mennään jo kovaa vauhtia. 2012... Miten sitä ollaan jo niin pitkällä? Juurihan se vasta oli millenium ja opeteltiin aloittamaan vuosiluvun kirjoittaminen kakkosella ykkösen sijaan...
Palataan vielä meidän joulunviettoon, joka alkoi sopivasti molempien lapsien flunssalla... Lotalla oli yhtenä päivänä myös vähän lämpöä, Ronilla onneksi ei, mutta nenät olivat kovasti tukossa ja yöunet sitten sen mukaisia. Joulua päästiin kuitenkin viettämään perinteisesti sukulaisten, jouluruokien ja tietysti myös joulupukin kera. Tänä jouluna lasten Satu-tätikin oli Suomessa, ja vietimme aattoillan isomummolla äidin suvun kesken - kuten aina silloin, kun äiti oli pieni tyttö! Lotta oli odottanut joulupukkia jo muutaman päivän ajan, ja oli kovasti innoissaan joululahjojen saamisesta. Mutta sitten kun se pukki tuli, niin voi että sitä pikkuneidin pelästyksen määrää! Lotta rutisti lujasti äitiä kaulasta ja itki hysteerisenä, että haluaa lähteä kotiin. Vähän aikaa toisessa huoneessa rauhoitti tilanteen, ja tovin päästä Lotta jo otti iloisena vastaan pukin paketteja. Etukäteen harjoitellut laulut menivät tosin aikuisten laulaessa, sen verran oli vielä jännitystä jäljellä. Roni puolestaan ei osannut pukkia pelätä, vaan hypisteli innoissaan lahjapaketteja.
Ja voi että sitä lahjojen ja lelujen määrää! Illalla kotona oli vielä toinen mokoma paketteja, ja meillä oli oikea lelumeri keskellä olohuonetta, kun kaikki paketit oli avattu. Isi joutuikin lähtemään leluhyllyostoksille heti seuraavalla viikolla - mikä olisi siis oikeastaan pitänyt hoitaa jo kuukausia sitten - että saatiin kaikki tavarat lattialta johonkin järjestykseen. Kyllä Lotan huoneessa nyt mahtuu leikkimään, ja lelut on järjestyksessä! Paitsi että kun Roni siirtyy sinne samaan huoneeseen nukkumaan, sitten on tila taas vähissä...
Joulupäivää vietettiin isin sukulaisten kera mummilassa, ja viimeinen pyhä meni mummulassa ja pappalassa. Seuraavana päivänä Satu-täti suuntasikin sitten jo kotia kohti, mutta onneksi ehdittiin vielä käydä thaimaalaisessa ravintolassa herkuttelemassa ennen tädin lähtöä. Muuten, jos Lotalta kysyy, että saa valita ihan mitä ruokaa tahansa, niin neiti valitsee "kanaa ja riisiä" eli thaimaalaista. Pieni herkkusuu! Eikä muuten tulisimmatkaan ruoat jää neidiltä lautaselle, vaan innolla popsii tom khat, curryt ja tom yamit! Toivottavasti joskus tulevaa thaimaanmatkaa odotellessa...!
Uuden vuoden kynnyksellä lapset olivat yökylässä: Lotta mummilla ja Roni mummulla ja papalla. Aattoiltapäivänä haettiin lapset kotiin ja jäätiin mummille vielä muutamia raketteja paukuttelemaan. Sekään ei ollut Lotan mielipuuhaa - neiti kyllä katseli raketteja ihan mielellään, mutta äänet taisivat olla liian kovat. Eikä Ronikaan liiemmin paukuttelusta tykännyt, taisi olla pikkumies vähän väsynytkin jo siinä vaiheessa.
Mutta niin se vaan vuosi vaihtui ja uutta mennään jo kovaa vauhtia. 2012... Miten sitä ollaan jo niin pitkällä? Juurihan se vasta oli millenium ja opeteltiin aloittamaan vuosiluvun kirjoittaminen kakkosella ykkösen sijaan...
keskiviikko 21. joulukuuta 2011
Pieni kiipeilijämies
Yhden päivän Ronia vanhempi kaveripoika on mennyt rappusia ylös jo pitkän aikaa, ja niinhän se Ronikin perässä saman homman lopulta keksi! Tällä viikolla meidän pikkumies lähti kiipeämään rappusia kaverin esimerkin osoittamana, ja hienostihan sitä päästiin melkein yläkertaan saakka. Alastulo ei tietenkään vielä kuulu kuvioon, mutta mitään vahinkoja rappusissa ei onneksi ehtinyt kuitenkaan käydä.
Roni tietysti keksi testata samaa kiipeilytekniikkaa kotona siskon sänkyyn, ja hienostihan se pieni mies sinne itsensä heilautti. Kauhulla heti ajattelin, että no niin, nyt se Roni sinne sitten itsensä kampeaa ja tulee pää edellä alas, kun en ehdi koko ajan vahtimaan. Näinkään ei kuitenkaan onneksi päässyt käymään, sillä isi tarttui heti toimeen ja käänsi Lotan sängyn toisinpäin eli niin, että laidassa oleva aukko on nyt seinää vasten. Sänky piti näin ollen siirtää toiseen reunaan huonetta, ja samoin muutkin tavarat uusille paikoille.Nyt sitten pitäisi viimeistään mennä sitä leluhyllyä ostamaan, sillä lelut eivät mahdu mitenkään päin järkevästi paikoilleen - eivät ne kyllä oikeastaan tähänkään saakka ole mitenkään kauhean hienosti olleet... On vähän tuo lastenhuoneen sisustus jäänyt vaiheeseen, niin kuin tämä muukin sisustus...
Roni tietysti keksi testata samaa kiipeilytekniikkaa kotona siskon sänkyyn, ja hienostihan se pieni mies sinne itsensä heilautti. Kauhulla heti ajattelin, että no niin, nyt se Roni sinne sitten itsensä kampeaa ja tulee pää edellä alas, kun en ehdi koko ajan vahtimaan. Näinkään ei kuitenkaan onneksi päässyt käymään, sillä isi tarttui heti toimeen ja käänsi Lotan sängyn toisinpäin eli niin, että laidassa oleva aukko on nyt seinää vasten. Sänky piti näin ollen siirtää toiseen reunaan huonetta, ja samoin muutkin tavarat uusille paikoille.Nyt sitten pitäisi viimeistään mennä sitä leluhyllyä ostamaan, sillä lelut eivät mahdu mitenkään päin järkevästi paikoilleen - eivät ne kyllä oikeastaan tähänkään saakka ole mitenkään kauhean hienosti olleet... On vähän tuo lastenhuoneen sisustus jäänyt vaiheeseen, niin kuin tämä muukin sisustus...
perjantai 16. joulukuuta 2011
Nyt mennään!
No nyt se meidän pikkumies jo kävelee! Ei sentään ihan vielä ilman tukea, mutta lasten keinutuolin kanssa Roni pääsee jo aika pitkälle. Taaperokärryilläkin kärrytellään, mutta kyydissä pitää olla jotain painavaa, jotteivat kärryt kippaa. Löytyipähän jotain käyttöä ikivanhoille käsipainoillekin!
Tuleva viikonloppu on niin poikkeuksellinen, että pitää oikein laittaa jo etukäteen muistiin: tämä on nimittäin varmaan ensimmäinen viikonloppu ikinä koskaan - ainakaan äidin muistiin ei mahdu vastaavaa - että ollaan koko perhe koko viikonloppu kotona. Tai ei me kyllä koko ajan kotona olla, suunnitelmissa on uimalareissua, kirjastovisiittiä ja tietysti kaupassa käyntiä, mutta meistä kenelläkään ei ole mitään menoa mihinkään, ei kokouksia, ei harrastuksia, ei muita menoja. Onpas ihanaa! Ja sunnuntaille on luvassa vähän jo joulun juhlintaakin, kun sukulaisia on tulossa kinkulle ja joulupuurolle.
Meidän perheessä ei yleensä harrasteta mitään joulusiivoushässäköitä - meillä kun saa ihan riittämiin siivota joka päivä - mutta tänään äiti yllätti itsensäkin ja siivosi kunnolla lattianpesuineen kaikkineen! Olihan se vähän haasteellista, kun lapset eivät edes nukkuneet samaan aikaan päiväunia, mutta mites se menikään - tahto rautainen vie läpi harmaan kallion... Ja puhdasta tuli! Ja kaikki romuläjät, vaatemytyt, lehtikasat ja muut erinäisiin paikkoihin kerääntyneet tavarakasat saatiin myös siivottua pois näkyviltä. Ja sitten menikin vain muutama pieni hetki, ja taas meillä oli jokaisessa huoneessa kasa leluja pitkin lattioita, ja lattia ruokapöydän ympäriltä täynnä Ronin päivällisruokia. Ja eikun rättiä käteen ja hommat jatkuu...
Nyt illalla lasten mentyä nukkumaan onkin sitten hyvä palkita itsensä glögillä ja pipareilla! Ja toivoa, että ensi yönä Roni nukkuisi vähän paremmin - viime aikoina kun on yöt, etenkin aamuyöt, on taas olleet täynnä hulinaa...
Tuleva viikonloppu on niin poikkeuksellinen, että pitää oikein laittaa jo etukäteen muistiin: tämä on nimittäin varmaan ensimmäinen viikonloppu ikinä koskaan - ainakaan äidin muistiin ei mahdu vastaavaa - että ollaan koko perhe koko viikonloppu kotona. Tai ei me kyllä koko ajan kotona olla, suunnitelmissa on uimalareissua, kirjastovisiittiä ja tietysti kaupassa käyntiä, mutta meistä kenelläkään ei ole mitään menoa mihinkään, ei kokouksia, ei harrastuksia, ei muita menoja. Onpas ihanaa! Ja sunnuntaille on luvassa vähän jo joulun juhlintaakin, kun sukulaisia on tulossa kinkulle ja joulupuurolle.
Meidän perheessä ei yleensä harrasteta mitään joulusiivoushässäköitä - meillä kun saa ihan riittämiin siivota joka päivä - mutta tänään äiti yllätti itsensäkin ja siivosi kunnolla lattianpesuineen kaikkineen! Olihan se vähän haasteellista, kun lapset eivät edes nukkuneet samaan aikaan päiväunia, mutta mites se menikään - tahto rautainen vie läpi harmaan kallion... Ja puhdasta tuli! Ja kaikki romuläjät, vaatemytyt, lehtikasat ja muut erinäisiin paikkoihin kerääntyneet tavarakasat saatiin myös siivottua pois näkyviltä. Ja sitten menikin vain muutama pieni hetki, ja taas meillä oli jokaisessa huoneessa kasa leluja pitkin lattioita, ja lattia ruokapöydän ympäriltä täynnä Ronin päivällisruokia. Ja eikun rättiä käteen ja hommat jatkuu...
Nyt illalla lasten mentyä nukkumaan onkin sitten hyvä palkita itsensä glögillä ja pipareilla! Ja toivoa, että ensi yönä Roni nukkuisi vähän paremmin - viime aikoina kun on yöt, etenkin aamuyöt, on taas olleet täynnä hulinaa...
maanantai 5. joulukuuta 2011
Oma tahto
Lotasta olen aina sanonut, että neiti on pienestä vauvasta asti tiennyt mitä tahtoo, ja ilmoittanut sen kovaan ääneen. No, eipä ole veli kauas samasta puusta pudonnut, sillä tahtoa ja ääntä sen osoittamiseen löytyy ihan riittämiin. Ei jää siskolle kakkoseksi, ei...
Joskus Ronia alkaa kovasti harmittamaan joku asia, esimerkiksi se, että äidin syliin ei pääse juuri sillä sekunnilla, kun kyseinen tarve olisi. Siinä se pieni mies sitten huutaa lattialla koko keuhkojensa voimalla kunnes lopulta pääsee äidin syliin. Tai kunnes keksii jonkun muun kivan jutun, vaikkapa jonkun lelun siitä valtavasta leluröykkiöstä selkänsä takaa. Ja sitten saattaakin jo naurattaa kovasti! Kyllä se mieli muuttuu nopeasti!
Roni kovasti tykkää siskonsa seurasta, ja konttaa hurjaa vauhtia omalla tyylillään siskon perässä milloin lasten huoneeseen, milloin kylppäriin. Erityisesti kylppäri on jostain syystä Ronin mieleen, ja siellä kaikista kivoin juttu on tietysti se lattiaviemäri niine pienine juuri ja juuri sormin mentävine reikineen... Niin, ja myös lattiankuivauslasta sen melkein puolitoistametrisen vartensa kera on tosi kiinnostava. Ja vessanpönttö. Ja pyykkikone. Ja ihmeellisen kiinnostava on myös saunan oven saranoiden suojakotelo, jota täsmälleen samaa Lottakin muuten aina vauvana räpläsi ja kiskoi irti paikoiltaan...!
Tulipa tässä samalla mieleen Ronin toinen kiinnostava kohde meillä kotona: kattilakaappi! Vähintään kerran päivässä Roni käy tyhjentämässä kaapista kattilat lattialle ja yrittää kömpiä kaappiin. Meillä alkaa kyllä minun mielestäni olla jo keittiön parketin lommo- ja naarmukiintiö täynnä, mutta ei nähtävästi Ronin mielestä... Olisi ollut aika hyvä idea laittaa keittiöön laattalattia, hyvä rakennusfirma tai arkkitehti tai ketä tästä nyt syyttäisi...!
Joskus Ronia alkaa kovasti harmittamaan joku asia, esimerkiksi se, että äidin syliin ei pääse juuri sillä sekunnilla, kun kyseinen tarve olisi. Siinä se pieni mies sitten huutaa lattialla koko keuhkojensa voimalla kunnes lopulta pääsee äidin syliin. Tai kunnes keksii jonkun muun kivan jutun, vaikkapa jonkun lelun siitä valtavasta leluröykkiöstä selkänsä takaa. Ja sitten saattaakin jo naurattaa kovasti! Kyllä se mieli muuttuu nopeasti!
Roni kovasti tykkää siskonsa seurasta, ja konttaa hurjaa vauhtia omalla tyylillään siskon perässä milloin lasten huoneeseen, milloin kylppäriin. Erityisesti kylppäri on jostain syystä Ronin mieleen, ja siellä kaikista kivoin juttu on tietysti se lattiaviemäri niine pienine juuri ja juuri sormin mentävine reikineen... Niin, ja myös lattiankuivauslasta sen melkein puolitoistametrisen vartensa kera on tosi kiinnostava. Ja vessanpönttö. Ja pyykkikone. Ja ihmeellisen kiinnostava on myös saunan oven saranoiden suojakotelo, jota täsmälleen samaa Lottakin muuten aina vauvana räpläsi ja kiskoi irti paikoiltaan...!
Tulipa tässä samalla mieleen Ronin toinen kiinnostava kohde meillä kotona: kattilakaappi! Vähintään kerran päivässä Roni käy tyhjentämässä kaapista kattilat lattialle ja yrittää kömpiä kaappiin. Meillä alkaa kyllä minun mielestäni olla jo keittiön parketin lommo- ja naarmukiintiö täynnä, mutta ei nähtävästi Ronin mielestä... Olisi ollut aika hyvä idea laittaa keittiöön laattalattia, hyvä rakennusfirma tai arkkitehti tai ketä tästä nyt syyttäisi...!
keskiviikko 30. marraskuuta 2011
Korvat kunnossa
Jotta pysyy joku logiikka tässä blogissa, niin mainittakoon näin vähän jälkijunassa, että kyllä ne Ronin korvat olivat kunnossa! Ei siis huudatettu lasta tulehtuneiden korvien kanssa...
Ja nyt ne yöt alkaakin jo mennä aika mukavasti: illalla nukahtaminen tulee laulujen kera ja yöllä se Etana-Elli edelleen toimii. Viime yönä tosin siinä etana-elleilyssä ja pään tyynyyn laittamisessa seisomaannousujen välillä taisi mennä reilu tunti, mutta jos nyt yhtään oikein muistan, niin se oli yön ainoa herätys. Aamuisin kun ei yleensä ole kauhean tarkkaa muistikuvaa yön tapahtumsta...
Ja hei, mikä parasta, aamuherätykset on siirtyneet myöhemmäksi! Roni alkaa kuikuilla omasta sängystä kuuden-seitsemän aikaan, mutta kun pääsee äidin kainaloon, niin nukkuipa pieni mies tässä eräänä päivänä jopa melkein puoli yhdeksään! Ja Lottakin nukkuu jo aika usein yli seitsemään. Jei!
Ja nyt ne yöt alkaakin jo mennä aika mukavasti: illalla nukahtaminen tulee laulujen kera ja yöllä se Etana-Elli edelleen toimii. Viime yönä tosin siinä etana-elleilyssä ja pään tyynyyn laittamisessa seisomaannousujen välillä taisi mennä reilu tunti, mutta jos nyt yhtään oikein muistan, niin se oli yön ainoa herätys. Aamuisin kun ei yleensä ole kauhean tarkkaa muistikuvaa yön tapahtumsta...
Ja hei, mikä parasta, aamuherätykset on siirtyneet myöhemmäksi! Roni alkaa kuikuilla omasta sängystä kuuden-seitsemän aikaan, mutta kun pääsee äidin kainaloon, niin nukkuipa pieni mies tässä eräänä päivänä jopa melkein puoli yhdeksään! Ja Lottakin nukkuu jo aika usein yli seitsemään. Jei!
sunnuntai 27. marraskuuta 2011
Joulumarkkinoita ja avoimia ovia
Toissa viikonloppuna piipahdettiin lasten kanssa saksalaisilla joulumarkkinoilla pipareita maistelemassa sekä Viestirykmentin järjestämässä tonttuteltassa. Mitään tonttuja siellä teltassa ei kuitenkaan ollut, vaan siellä oli sotilaspoikia, jotka naputtelivat jollain viestilaitteella lasten joululahjatoiveita joulupukille. Lotta ei kuitenkaan halunnut viestiä lähettää (teltassa oli vähän hämärää ja se taisi olla liian jännittävää), mutta neiti oli kovasti innoissaan teltan ulkopuolella olleesta telakuorma-autosta eli Nasusta. Pääsipä Lotta sen ohjaamoon istumaankin, ja paikalle osunut Aamupostin toimittaja nappasi samalla kuvan. Eli päästiin Lotan kanssa ihan lehteen asti tuon Nasu-hökötyksen kanssa! Kovasti toimittaja yritti Lottaa haastatella, mutta kissa taisi viedä neidin kielen sillä kertaa...
Tänä viikonloppuna käytiin koko perheen voimin Hyrian avoimissa ovissa, jossa lasten kyseisessä oppilaitoksessa opiskeleva täti oli esittelyhommissa. Visiitin aikana ei juuri muuhun tutustuttukaan kuin tuohon laboratorio-osastoon, isi tosin kävi Ronin kanssa sähköpuolella kurkkaamassa, jos sieltä olisi löytynyt vanhoja opettajia tai muita tuttuja. Aika kivoja juttuja olivat sinne labrapuolelle keksineet: hajutestejä, pilailuliman tekoa, korujen puhdistusta ultraäänellä, ja oli siellä vielä jotain muutakin, mutta ihan kaikkea ei ehditty tutkailla. Tuo limajuttuhan oli tietysti lasten mieleen, mutta Lotan suosikki taisi olla kuitenkin erään luokan liitutaulu, johon sai liiduilla piirtää.
Tänä viikonloppuna käytiin koko perheen voimin Hyrian avoimissa ovissa, jossa lasten kyseisessä oppilaitoksessa opiskeleva täti oli esittelyhommissa. Visiitin aikana ei juuri muuhun tutustuttukaan kuin tuohon laboratorio-osastoon, isi tosin kävi Ronin kanssa sähköpuolella kurkkaamassa, jos sieltä olisi löytynyt vanhoja opettajia tai muita tuttuja. Aika kivoja juttuja olivat sinne labrapuolelle keksineet: hajutestejä, pilailuliman tekoa, korujen puhdistusta ultraäänellä, ja oli siellä vielä jotain muutakin, mutta ihan kaikkea ei ehditty tutkailla. Tuo limajuttuhan oli tietysti lasten mieleen, mutta Lotan suosikki taisi olla kuitenkin erään luokan liitutaulu, johon sai liiduilla piirtää.
Ronin uudet ulottuvuudet
Roni nousi eilen ensimmäistä kertaa itse seisomaan! Tämä tapahtui tietysti pinnasängyssä, jossa on laita sopivalla korkeudella, ja jossa on sopivan pehmeä alusta, vaikka välillä menisikin mukkelis makkelis. Ja tietysti se tapahtui juuri silloin, kun äiti ei ollut kotona. En nyt enää muista, mikä Ronin toinen juttu tapahtui ollessani jossain iltamenossa (täältä blogista voisi sen tarkistaa, jos jaksaisi...), mutta sen muistan, että Lotan eka hammas tuli ollessani kaverini polttareissa ja ekaa kertaa yötä pois kotoa sitten Lotan syntymän jälkeen. Äidin poissaolo selvästi aiheuttaa suuria kehitysharppauksia - ei huono...!
Nukkumaanmenoon ja öiseen elämään sängyssä seisominen tuo tietysti uusia ulottuvuuksia ja lisää pinnasängyssä temmeltämistä. Ja kyllähän se pääkin siellä laitoihin kopsahtelee, kun Ronilla on tapana vielä melkein jo unessa ollessaankin nousta istumaan tai yrittää nousta seisomaan.
Meillä on nyt yritetty kehitellä uusia ilta- ja nukkumaanmenorutiineja, mikä johtuu lähinnä siis siitä, että tarkoitus on, että Roni ei nukataisi illalla maitopullon kanssa. Jos se vaikka vaikuttaisi jotenkin yöheräilyihin ja niistä nukahtamisiin. Ja aika hyvin se nyt näyttää toimivan niin, että Ronille luetaan ja/tai lauletaan jotain ja Roni kuuntelee näitä sängyssä temmeltäen. Jossain vaiheessa väsymys alkaa aiheuttaa kitinää, mutta aika pian tuleekin sitten jo uni. Isin kanssa nukkumaanmeno näyttäisi tässä vaiheessa olevan jokseenkin helpompaa kuin äidin kanssa - Roni kun kovasti haluaisi sängystä äidin syliin, mutta isin kanssa on rauhallisemmin omassa sängyssään. Mutta kaiken kaikkiaan, parempaan suuntaan ollaan jo menossa niin nukkumaanmenon kuin yöheräilyjenkin suhteen.
Paitsi että tietysti Ronille tuli viime yönä kunnon räkätauti, joka sitten sekoittaa yöt ja päivät omalla tavallaan...
Niin ja joo, ei se Etana-Elli ihan aina toimi, mutta ihmeellisen usein kuitenkin!
Nukkumaanmenoon ja öiseen elämään sängyssä seisominen tuo tietysti uusia ulottuvuuksia ja lisää pinnasängyssä temmeltämistä. Ja kyllähän se pääkin siellä laitoihin kopsahtelee, kun Ronilla on tapana vielä melkein jo unessa ollessaankin nousta istumaan tai yrittää nousta seisomaan.
Meillä on nyt yritetty kehitellä uusia ilta- ja nukkumaanmenorutiineja, mikä johtuu lähinnä siis siitä, että tarkoitus on, että Roni ei nukataisi illalla maitopullon kanssa. Jos se vaikka vaikuttaisi jotenkin yöheräilyihin ja niistä nukahtamisiin. Ja aika hyvin se nyt näyttää toimivan niin, että Ronille luetaan ja/tai lauletaan jotain ja Roni kuuntelee näitä sängyssä temmeltäen. Jossain vaiheessa väsymys alkaa aiheuttaa kitinää, mutta aika pian tuleekin sitten jo uni. Isin kanssa nukkumaanmeno näyttäisi tässä vaiheessa olevan jokseenkin helpompaa kuin äidin kanssa - Roni kun kovasti haluaisi sängystä äidin syliin, mutta isin kanssa on rauhallisemmin omassa sängyssään. Mutta kaiken kaikkiaan, parempaan suuntaan ollaan jo menossa niin nukkumaanmenon kuin yöheräilyjenkin suhteen.
Paitsi että tietysti Ronille tuli viime yönä kunnon räkätauti, joka sitten sekoittaa yöt ja päivät omalla tavallaan...
Niin ja joo, ei se Etana-Elli ihan aina toimi, mutta ihmeellisen usein kuitenkin!
lauantai 26. marraskuuta 2011
Etana-Elli kannolla kelli...
No nyt löytyi simppeli juttu Ronin nukuttamiseen: vauvauinnissa laulettu Etana-Elli -laulu! Ja se kuuluu näin:
"Etana-Elli
Kannolla kelli
Katseli kuuta
Ajatteli kaikkea muuta"
Isi kun sai Ronin toissailtana nukahtamaan tosi helposti laulelemalla Etana-Elliä ja jotain toistakin laulua. Eipä taas tullut itsellä mieleen tällainen juttu, vaikka Lotalle aina lauletaan unille mentäessä...
Yölläkin kun Roni havahtuu hereille ja alkaa itkeä, niin ei tarvitse kuin kuiskata "Etana-Elli" ja jo pieni mies laittaa pään tyynyyn. Ja käy nukkumaan. Ihmeellistä.
Tämä on nyt toiminut tasan yhden yön verran eli viime yönä, joten katsotaan toimiiko seuraavanakin...! Vai hurraanko jo liian aikaisin...
"Etana-Elli
Kannolla kelli
Katseli kuuta
Ajatteli kaikkea muuta"
Isi kun sai Ronin toissailtana nukahtamaan tosi helposti laulelemalla Etana-Elliä ja jotain toistakin laulua. Eipä taas tullut itsellä mieleen tällainen juttu, vaikka Lotalle aina lauletaan unille mentäessä...
Yölläkin kun Roni havahtuu hereille ja alkaa itkeä, niin ei tarvitse kuin kuiskata "Etana-Elli" ja jo pieni mies laittaa pään tyynyyn. Ja käy nukkumaan. Ihmeellistä.
Tämä on nyt toiminut tasan yhden yön verran eli viime yönä, joten katsotaan toimiiko seuraavanakin...! Vai hurraanko jo liian aikaisin...
keskiviikko 23. marraskuuta 2011
Unipulmia
Lotta jo aika usein nukkuu koko yön omassa sängyssään, tai ainakin omatoimisesti lähtee takaisin omaan sänkyynsä Ronin alkaessa kitistä/itkeä/huutaa. Tai vaikka pikkuneiti olisikin siellä äidin ja isin välissä, tai aika usein jalkopäässä, niin se ei kovin paljon muiden unta häiritse.
Mutta pikkumies onkin sitten asia erikseen...
Yöt on menneet ihan hirveäksi hulinaksi ja huutamiseksi. Päiväunille Roni menee suht helposti, koska yleensä melkein nukahtaa maitopullon jälkeen. Mutta jos ei nukahda, niin sänkyyn laittamisen jälkeen yleensä vähän itkahtaa, harvemmin sen enempää, ja sitten nukahtaa. Mutta illalla ei. Yöllä ei.
Muutaman ekan kerran riittää, että Ronille laitetaan tutti takaisin suuhun (ja kokeiltu on myös ilman tutin laittamista), mutta sitten tulee kunnon huuto, jos ei pääse äidin viereen. Eikä sekään oikeastaan auta, sillä jos huutaminen lakkaakin, niin muu hulina alkaa sitten heti perään ja kestää enemmän tai vähemmän koko yön. Äitiä pitää potkia ja huitoa, isin päälle yritetään kiivetä. Ei ole kovin kaukana, että ne sängyn reunatkin tulevat vastaan, ja seuraavana kohteena lattia...
Välillä on tehty jaksoja niinkin, että Roni on saanut huutaa sängyssään ja nukahtaa takaisin uneen itsekseen ilman mitään tutin laittamisia. Menestys on ollut vaihtelevaa... Nyt palata takaisin tähän systeemiin, ja viime yönä sitä huutoa kuunneltiinkin sitten yli puoli tuntia. Ja se kun ei ole mitään pientä hiljaista itkua, vaan oikein kunnon huuto-raivoamista. Mutta sen jälkeen kyllä tuli uni, jota riitti aamuseitsemään saakka. Taisi olla jo melkein ennätys!
Yksi yö muuten taisi olla viime viikolla, että Roni nukkui omassa sängyssään jopa aamukuuteen saakka ihan vaan muutaman öisen tutin laittamisen voimalla. Tuo aamukuusi - ja useimmiten jo ennen sitä - onkin sitten meidän heräämisaika, siitä eteenpäin Roni kun hälisee ja hölisee, vaikka miten yritettäisiin nukkua. Pakko on äidin kuitenkin hetki saada sängyssä pötkötellä, joten puoli seitsemän aikaan vasta noustaan. Niin, vasta...
Päivällä Roni on selvästi väsynyt - sen verran huutoa ja kitinä on ollut ilmassa. Päiväunirytmi on myös ollut aika hakusessa viime aikoina. Nyt yritetään aloittaa uusi rutiini: yritetään pitää Roni hereillä lounaaseen saakka eli noin yhteentoista ja sen jälkeen sitten heti unille. Ja äsken se uni tuli tällä tavalla ihan saman tien, kun pääsi vaakatasoon. Tähän sitten päälle vielä jotkut myöhäiset iltapäivätorkut. Jos vaikka vaikuttaisi sitten tuohon yöhönkin. Haasteita asettaa tietysti meidän päivän muut ohjelmat eli jos mennään aamupäivällä vaikka puistoon, niin kuin usein mennään, niin sittenhän ne ekat unet tulee jo siinä... Ja suurin haaste äidille on tietysti se, että lapset nukkuu unet eri aikaan, eikä äidille jää yhtään omaa hetkeä...
Huudon ja kitinän syynä saattaa olla myös se, että ne korvat ei vieläkään ole parantuneet... Toivottavasti ei! Viime viikolla käytiin korvatulehduksen jälkeisessä kontrollissa ja korvat olivat vähän sameat ja lääkäri sanoi, että on mahdollista, että kehittyy putkitusta vaativa liimakorva, mikä nyt sinällään ei kai yleensä kivulias ole, kuuloon vaan saattaa vaikuttaa. Lääkäri sanoi myös, että korvat voi kyllä parantua kokonaan, kun odotellaan vielä vähän aikaa. Käski seurailla ja tulla takaisin, jos jotain oiretta on. No, en nyt osaa oikein sanoa onko tuo huutaminen jotain muuta vai korvia, joten lääkärille mennään uudestaan. Sittenpähän se selviää, kai...
Mutta pikkumies onkin sitten asia erikseen...
Yöt on menneet ihan hirveäksi hulinaksi ja huutamiseksi. Päiväunille Roni menee suht helposti, koska yleensä melkein nukahtaa maitopullon jälkeen. Mutta jos ei nukahda, niin sänkyyn laittamisen jälkeen yleensä vähän itkahtaa, harvemmin sen enempää, ja sitten nukahtaa. Mutta illalla ei. Yöllä ei.
Muutaman ekan kerran riittää, että Ronille laitetaan tutti takaisin suuhun (ja kokeiltu on myös ilman tutin laittamista), mutta sitten tulee kunnon huuto, jos ei pääse äidin viereen. Eikä sekään oikeastaan auta, sillä jos huutaminen lakkaakin, niin muu hulina alkaa sitten heti perään ja kestää enemmän tai vähemmän koko yön. Äitiä pitää potkia ja huitoa, isin päälle yritetään kiivetä. Ei ole kovin kaukana, että ne sängyn reunatkin tulevat vastaan, ja seuraavana kohteena lattia...
Välillä on tehty jaksoja niinkin, että Roni on saanut huutaa sängyssään ja nukahtaa takaisin uneen itsekseen ilman mitään tutin laittamisia. Menestys on ollut vaihtelevaa... Nyt palata takaisin tähän systeemiin, ja viime yönä sitä huutoa kuunneltiinkin sitten yli puoli tuntia. Ja se kun ei ole mitään pientä hiljaista itkua, vaan oikein kunnon huuto-raivoamista. Mutta sen jälkeen kyllä tuli uni, jota riitti aamuseitsemään saakka. Taisi olla jo melkein ennätys!
Yksi yö muuten taisi olla viime viikolla, että Roni nukkui omassa sängyssään jopa aamukuuteen saakka ihan vaan muutaman öisen tutin laittamisen voimalla. Tuo aamukuusi - ja useimmiten jo ennen sitä - onkin sitten meidän heräämisaika, siitä eteenpäin Roni kun hälisee ja hölisee, vaikka miten yritettäisiin nukkua. Pakko on äidin kuitenkin hetki saada sängyssä pötkötellä, joten puoli seitsemän aikaan vasta noustaan. Niin, vasta...
Päivällä Roni on selvästi väsynyt - sen verran huutoa ja kitinä on ollut ilmassa. Päiväunirytmi on myös ollut aika hakusessa viime aikoina. Nyt yritetään aloittaa uusi rutiini: yritetään pitää Roni hereillä lounaaseen saakka eli noin yhteentoista ja sen jälkeen sitten heti unille. Ja äsken se uni tuli tällä tavalla ihan saman tien, kun pääsi vaakatasoon. Tähän sitten päälle vielä jotkut myöhäiset iltapäivätorkut. Jos vaikka vaikuttaisi sitten tuohon yöhönkin. Haasteita asettaa tietysti meidän päivän muut ohjelmat eli jos mennään aamupäivällä vaikka puistoon, niin kuin usein mennään, niin sittenhän ne ekat unet tulee jo siinä... Ja suurin haaste äidille on tietysti se, että lapset nukkuu unet eri aikaan, eikä äidille jää yhtään omaa hetkeä...
Huudon ja kitinän syynä saattaa olla myös se, että ne korvat ei vieläkään ole parantuneet... Toivottavasti ei! Viime viikolla käytiin korvatulehduksen jälkeisessä kontrollissa ja korvat olivat vähän sameat ja lääkäri sanoi, että on mahdollista, että kehittyy putkitusta vaativa liimakorva, mikä nyt sinällään ei kai yleensä kivulias ole, kuuloon vaan saattaa vaikuttaa. Lääkäri sanoi myös, että korvat voi kyllä parantua kokonaan, kun odotellaan vielä vähän aikaa. Käski seurailla ja tulla takaisin, jos jotain oiretta on. No, en nyt osaa oikein sanoa onko tuo huutaminen jotain muuta vai korvia, joten lääkärille mennään uudestaan. Sittenpähän se selviää, kai...
tiistai 22. marraskuuta 2011
Leikitään muskaria
Lotta kovasti lauleskelee muskarilauluja kotona ja milloin missäkin, ja haluaa myös silloin tällöin leikkiä muskaria kotona äidin ja Ronin kanssa. Ja sitähän me sitten leikitään - tänään viimeksi.
Muskarin leikkiminen alkaa samalla alkulaululla kuin siellä oikeassa muskarissakin. Laulu on simppeli: "Lotta-kulta, Lotta-kulta, Lotta-kulta ja huhhei!" Ja sama uudelleen vähän nuottia vaihtaen. Ja tämä lauletaan jokaiselle muskariin osallistuvalle lapselle. Mukana menossa kotona ovat myös nukke ja nalle, mutta ei suinkaan riitä, että lauletaan tuo alkulaulu tälle kotona osallistuvalle porukalle. Lotta haluaa, että lauletaan myös niille siellä oikeassa muskarissa oleville lapsille - tai ainakin kaikille niille, joiden nimet Lotta sattuu muistamaan. Ja aika monta nimeä se neiti kyllä muistaa! Ja niinhän me sitten tehdään, lauletaan Veetille ja Vernalle ja Eeva-Marialle ja Oivalle ja Samulille ja...
Sitten laulellaan ja leikitään parit muskarilaulut, ja lopuksi loppulaulu.
Useimmiten muskarissa on ajatuksena, että lapsi istuu osan lauluista ja leikeistä vanhemman sylissä. Lotta kuitenkin usein haluaa istua omalla penkillään ja tehdä leikit itse itselleen, esimerkiksi eräässä laulussa kun käydään läpi sormet ja varpaat, niin äidin pitää käydä omansa ja Lotta käy omansa. Kotona leikittäessä Lotta edelleenkään ei halua leikkiä äidin sylissä, vaan yleensä Lotalla on nukke tai joku pehmolelu sylissä ja neiti leikittää leluaan.
Huomenna päästäänkin taas ihan oikeasti muskariin, vaikka kyllä sen kotona leikkiminenkin näyttää olevan kovasti lasten mieleen.
Muskarin leikkiminen alkaa samalla alkulaululla kuin siellä oikeassa muskarissakin. Laulu on simppeli: "Lotta-kulta, Lotta-kulta, Lotta-kulta ja huhhei!" Ja sama uudelleen vähän nuottia vaihtaen. Ja tämä lauletaan jokaiselle muskariin osallistuvalle lapselle. Mukana menossa kotona ovat myös nukke ja nalle, mutta ei suinkaan riitä, että lauletaan tuo alkulaulu tälle kotona osallistuvalle porukalle. Lotta haluaa, että lauletaan myös niille siellä oikeassa muskarissa oleville lapsille - tai ainakin kaikille niille, joiden nimet Lotta sattuu muistamaan. Ja aika monta nimeä se neiti kyllä muistaa! Ja niinhän me sitten tehdään, lauletaan Veetille ja Vernalle ja Eeva-Marialle ja Oivalle ja Samulille ja...
Sitten laulellaan ja leikitään parit muskarilaulut, ja lopuksi loppulaulu.
Useimmiten muskarissa on ajatuksena, että lapsi istuu osan lauluista ja leikeistä vanhemman sylissä. Lotta kuitenkin usein haluaa istua omalla penkillään ja tehdä leikit itse itselleen, esimerkiksi eräässä laulussa kun käydään läpi sormet ja varpaat, niin äidin pitää käydä omansa ja Lotta käy omansa. Kotona leikittäessä Lotta edelleenkään ei halua leikkiä äidin sylissä, vaan yleensä Lotalla on nukke tai joku pehmolelu sylissä ja neiti leikittää leluaan.
Huomenna päästäänkin taas ihan oikeasti muskariin, vaikka kyllä sen kotona leikkiminenkin näyttää olevan kovasti lasten mieleen.
maanantai 31. lokakuuta 2011
Lotan lukupuuhia
Jossain vaiheessa syksyä liityttiin taas uuteen lasten kirjakerhoon - kuuluttaisiinkohan me nyt kahteen... Kerrankin jäin kuuntelemaan puhelinmyyjän juttua, kun sattui olemaan sopiva hetki (joita ennen ei ollut koskaan, mutta tänä vuonna olen tainnut jo kolmesti vai jopa neljästi kuunnella puhelinmyyjän asian ja tilatakin jotain...!), ja tulipa liityttyä taas uuteen kirjakerhoon, kun oli kiva ja ilmainen aloituspaketti! Ollaan muuten joskus aiemminkin kuuluttu tähän samaan Vau-kirja-systeemiin, mutta erottu sitten jossain vaiheessa. Nyt niillä oli vauvojen sijaan vähän isommille lapsille kirjasarja, joka olikin kovasti Lotan mieleen!
Kyseisen kirjasarjan teema on kirjaimet, ja jokainen kirja on omasta kirjaimesta. Nyt meillä on A-, J- ja U-kirjat. Tämä viimeksi mainittu on muuten hyvä unikirja, kun siinä on nukkumatti, joka heittää unihiekkaa!
Jokaisessa kirjassa on etu- ja taka-aukeamalla kaikki aakkoset, kukin omassa junanvaunussaan. Lotan mielestä kirjan lukemisen pitää päättyä siihen, että käydään kaikki kirjaimet läpi tyyliin "A niin kuin apina, B niin kuin banaani, Ä niin kuin äiti...". Ja näinhän me tehdään.
Ja aika hyvin Lotta muistaa jo kirjaimet, ja sen, mikä sana alkaa milläkin kirjaimella. Jopa niinkin vaikeat kuin "C niin kuin celsius" tai "F niin kuin fasaani". Vaikka ei taida neitipieni kyllä edes muistaa, mikä on celsius, vaikka itse sanan muistaakin...
Kyseisen kirjasarjan teema on kirjaimet, ja jokainen kirja on omasta kirjaimesta. Nyt meillä on A-, J- ja U-kirjat. Tämä viimeksi mainittu on muuten hyvä unikirja, kun siinä on nukkumatti, joka heittää unihiekkaa!
Jokaisessa kirjassa on etu- ja taka-aukeamalla kaikki aakkoset, kukin omassa junanvaunussaan. Lotan mielestä kirjan lukemisen pitää päättyä siihen, että käydään kaikki kirjaimet läpi tyyliin "A niin kuin apina, B niin kuin banaani, Ä niin kuin äiti...". Ja näinhän me tehdään.
Ja aika hyvin Lotta muistaa jo kirjaimet, ja sen, mikä sana alkaa milläkin kirjaimella. Jopa niinkin vaikeat kuin "C niin kuin celsius" tai "F niin kuin fasaani". Vaikka ei taida neitipieni kyllä edes muistaa, mikä on celsius, vaikka itse sanan muistaakin...
No nyt se pikkumies jo melkein puhuukin!
Isillä oli viime viikolla loma, ja tämän viikon aikana Roni oppi liikkumaan ja (melkein) puhumaan!
Liikkuminen tapahtuu istuma-asennossa, jossa toinen jalka on konttausasennossa, mutta toinen jää eteen jumittamaan. Mutta vauhti ei kyllä jumitu, vaan jos Roni näkee jotain tarpeeksi mielenkiintoista jossain vähän kauempana, niin vauhti kiihtyy huimasti ja pikkumies on hujauksessa toisessa paikassa!
Ronin kohdalla puhumisesta puhuminen voi ehkä vähän olla liioittelua, mutta hirveän paljon ja usein pikkumieheltä tulee juttua! Paljon erilaisia kirjainyhdistelmiä: babababa.... mamamama.... vävävävä.... tätätätä.... Ja tuo ensimmäinenhän on ihan selvästi "barbapapa", toinen tietysti "mamma", kolmas tarkoittaa ilmiselvästi "hyvä, hyvä" ja neljäs tietysti "tätä". Onhan se jo melkein puhetta...!
Liikkuminen tapahtuu istuma-asennossa, jossa toinen jalka on konttausasennossa, mutta toinen jää eteen jumittamaan. Mutta vauhti ei kyllä jumitu, vaan jos Roni näkee jotain tarpeeksi mielenkiintoista jossain vähän kauempana, niin vauhti kiihtyy huimasti ja pikkumies on hujauksessa toisessa paikassa!
Ronin kohdalla puhumisesta puhuminen voi ehkä vähän olla liioittelua, mutta hirveän paljon ja usein pikkumieheltä tulee juttua! Paljon erilaisia kirjainyhdistelmiä: babababa.... mamamama.... vävävävä.... tätätätä.... Ja tuo ensimmäinenhän on ihan selvästi "barbapapa", toinen tietysti "mamma", kolmas tarkoittaa ilmiselvästi "hyvä, hyvä" ja neljäs tietysti "tätä". Onhan se jo melkein puhetta...!
maanantai 24. lokakuuta 2011
Ronin uusia juttuja
Roni on jo iso poika - tuli jo ekat pissat pottaankin! Muutaman kerran on käyty istumassa hetki potalla vaipanvaihdon yhteydessä, ja tänään sitten sattui sopivasti olemaan hätä, kun oltiin siinä potalla istuskelemassa. Siitä se lähtee! Tai kun nyt Roni ensin oppisi istumaan siinä ilman apua, niin ehkä sitten vasta on luvassa säännöllisempää pottailua...
Vielä Roni ei konttaa tai ryömi, paitsi jos ryömimiseksi voi laskea sen, että työntää itseään vatsalla ollessaan taaksepäin. Kovasti alkaa kyllä jo konttausyritystä olla, asento on aika oikea, mutta ihan vielä ei pikkumies tekniikkaa ole hoksannut. Istualla ollessaan Roni pääsee kyllä jonkun matkaa suuntaan ja toiseen - saa nähdä, alkaako veikka liikkua samalla tavalla kuin siskonsa, joka siis ei ryöminyt eikä kontannut, vaan eteni istuallaan.
Makuulta Roni ei vielä istumaan osaa nousta, ehkä myös siitä syystä, että siinä makuulla ei niin kovin hyvin viihdytä, niin ei siinä asennossa sitten juuri ollakaan. Mutta istuma-asennosta Roni osaa nousta tukea vasten seisomaan! Pinnasängyn pohjakin piti laskea jo ihan alas, ettei pikkumies heilauta sieltä itseään laidan yli lattialle. Oma sänky kun on kätevä istuskelupaikka äidin laittaessa pyykkiä tai pedatessa sänkyä, ja siellä Roni kyllä hyvin viihtyykin. Laidan pinnoja on kiva näperrellä, samoin reunapehmustetta ja sen naruja.
Nyt on muuten mennyt Ronilla jo kaksi yötä maidotta! Iltamaito on juotu kahdeksan aikaan, ja aamupuuro on sitten seuraavana aamukahdeksan aikaan. Vau! Ja tähänkin päästiin sillä, että isi oli ahkera - ensimmäisenä yönä isi jaksoi vähän huudattaa pikkumiestä (kun äiti ei ollut kuuntelemassa, vaan oli humputtelemassa!), ja toisena yönä kun äiti oli unenpöpperöisenä antamassa maitoa, vaikka Roni oli jo hiljentynyt, niin isi muistutti, että ei ehkä tarvitse antaa... Hyvä isi!
Nukkumaanmeno on nykyään aika helppoa: maitopullo sylissä ja sitten omaan sänkyyn, jossa uni tulee yleensä muutaman minuutin kuluttua. Vähän siinä täytyy silitellä ja pidellä kädestä, mutta yhä useammin ei juuri tarvitse. Yöheräämiset vaatii tutin nostamisen takaisin suuhun, ja joskus pitää vähän pitää kädestä kiinni. Mutta onneksi yhä harvemmin sitäkään. Niin, paitsi että aika usein Roni kyllä pääsee äidin viereen keskellä yötä. Mutta johtuisikohan se enemmän äidin unenpöpperöstä kuin oikeasta tarpeesta päästä sinne? Varmaan Roni jatkaisi unia omassa sängyssäänkin, ja aika nopeastikin, kunhan vaan saisi rauhassa olla siellä...
Jokohan me kohta uskallettaisiin alkaa toivoa kokonaisia nukuttuja öitä...? Ja suunnitella Ronin siirtoa Lotan kanssa samaan huoneeseen....?
Vielä Roni ei konttaa tai ryömi, paitsi jos ryömimiseksi voi laskea sen, että työntää itseään vatsalla ollessaan taaksepäin. Kovasti alkaa kyllä jo konttausyritystä olla, asento on aika oikea, mutta ihan vielä ei pikkumies tekniikkaa ole hoksannut. Istualla ollessaan Roni pääsee kyllä jonkun matkaa suuntaan ja toiseen - saa nähdä, alkaako veikka liikkua samalla tavalla kuin siskonsa, joka siis ei ryöminyt eikä kontannut, vaan eteni istuallaan.
Makuulta Roni ei vielä istumaan osaa nousta, ehkä myös siitä syystä, että siinä makuulla ei niin kovin hyvin viihdytä, niin ei siinä asennossa sitten juuri ollakaan. Mutta istuma-asennosta Roni osaa nousta tukea vasten seisomaan! Pinnasängyn pohjakin piti laskea jo ihan alas, ettei pikkumies heilauta sieltä itseään laidan yli lattialle. Oma sänky kun on kätevä istuskelupaikka äidin laittaessa pyykkiä tai pedatessa sänkyä, ja siellä Roni kyllä hyvin viihtyykin. Laidan pinnoja on kiva näperrellä, samoin reunapehmustetta ja sen naruja.
Nyt on muuten mennyt Ronilla jo kaksi yötä maidotta! Iltamaito on juotu kahdeksan aikaan, ja aamupuuro on sitten seuraavana aamukahdeksan aikaan. Vau! Ja tähänkin päästiin sillä, että isi oli ahkera - ensimmäisenä yönä isi jaksoi vähän huudattaa pikkumiestä (kun äiti ei ollut kuuntelemassa, vaan oli humputtelemassa!), ja toisena yönä kun äiti oli unenpöpperöisenä antamassa maitoa, vaikka Roni oli jo hiljentynyt, niin isi muistutti, että ei ehkä tarvitse antaa... Hyvä isi!
Nukkumaanmeno on nykyään aika helppoa: maitopullo sylissä ja sitten omaan sänkyyn, jossa uni tulee yleensä muutaman minuutin kuluttua. Vähän siinä täytyy silitellä ja pidellä kädestä, mutta yhä useammin ei juuri tarvitse. Yöheräämiset vaatii tutin nostamisen takaisin suuhun, ja joskus pitää vähän pitää kädestä kiinni. Mutta onneksi yhä harvemmin sitäkään. Niin, paitsi että aika usein Roni kyllä pääsee äidin viereen keskellä yötä. Mutta johtuisikohan se enemmän äidin unenpöpperöstä kuin oikeasta tarpeesta päästä sinne? Varmaan Roni jatkaisi unia omassa sängyssäänkin, ja aika nopeastikin, kunhan vaan saisi rauhassa olla siellä...
Jokohan me kohta uskallettaisiin alkaa toivoa kokonaisia nukuttuja öitä...? Ja suunnitella Ronin siirtoa Lotan kanssa samaan huoneeseen....?
sunnuntai 23. lokakuuta 2011
Syksy ja sateet - ja flunssat
Viime viikonloppuna oli äidin ja isin hemmottelupäivä ja hotelliyö Helsingissä, ja eiköhän yhden hyvinnukutun yön vastapainoksi sitten valvottukin koko seuraava viikko... Lotalla ja Ronilla molemmilla oli jo flunssa tuloillaan viime lauantaina, ja Lotalla oli jopa vähän lämpöäkin. Sunnuntaina molemmilla alkoi sitten kotiinpaluun jälkeen kunnon räkätauti, joka Ronilla eteni korvatulehdukseen asti. Nyt on jo lääkekuuri hyvässä vauhdissa menossa, mutta edelleen molemmilla pienillä on nenät ihan tukossa ja kamalat yskät.
Ja tietysti se tauti tarttui äitiinkin, mutta onneksi kuitenkin suht lievänä. Vain muutama päivä meni kurkkukipuisena, ja tätä nuhaa nyt sitten varmaan piisaakin pidempäänkin...
Kyllä alkoi loppuviikosta olla mökkihöperö olo, kun oltiin oltu lasten kanssa kotona, eikä harrastuksiinkaan oltu päästy. Muutamana päivänä käytiin kyllä puistossa vähän leikkimässä, kun pakko oli vähän päästä ulos.
Toisaalta on siis ihan hyvä, että meillä ei ole ensi viikolle mitään lomasuunnitelmia - isillä kun on loma - koska lapset on edelleen siinä kunnossa, että ei oikein mihinkään ihmisten ilmoille voida lähteä. Perjantaina tosin olisi tarkoitus mennä Hoplopiin lasten serkkutyttöjen kanssa. Sieltä saakin sitten lisää flunssapöpjä ja muita, jos omista on jo päästy eroon... Toivottavasti kuitenkaan ei!
Viikon sairastamisen jälkeen teki kyllä hyvää päästä vähän tuulettumaan - minä kun kävin eilen illalla kaverin kanssa syömässä ja vähän "ulkoilemassa". Ja unohdin sitten avaimet kotiin. Eikä tullut mieleenkään soittaa, koska ei meillä yleensä ole öisin puhelimet päällä. No, ovisummeri sitten vaan soimaan, ja kiva ylläriherätys isille - lapset onneksi eivät heränneet!
Ja tietysti se tauti tarttui äitiinkin, mutta onneksi kuitenkin suht lievänä. Vain muutama päivä meni kurkkukipuisena, ja tätä nuhaa nyt sitten varmaan piisaakin pidempäänkin...
Kyllä alkoi loppuviikosta olla mökkihöperö olo, kun oltiin oltu lasten kanssa kotona, eikä harrastuksiinkaan oltu päästy. Muutamana päivänä käytiin kyllä puistossa vähän leikkimässä, kun pakko oli vähän päästä ulos.
Toisaalta on siis ihan hyvä, että meillä ei ole ensi viikolle mitään lomasuunnitelmia - isillä kun on loma - koska lapset on edelleen siinä kunnossa, että ei oikein mihinkään ihmisten ilmoille voida lähteä. Perjantaina tosin olisi tarkoitus mennä Hoplopiin lasten serkkutyttöjen kanssa. Sieltä saakin sitten lisää flunssapöpjä ja muita, jos omista on jo päästy eroon... Toivottavasti kuitenkaan ei!
Viikon sairastamisen jälkeen teki kyllä hyvää päästä vähän tuulettumaan - minä kun kävin eilen illalla kaverin kanssa syömässä ja vähän "ulkoilemassa". Ja unohdin sitten avaimet kotiin. Eikä tullut mieleenkään soittaa, koska ei meillä yleensä ole öisin puhelimet päällä. No, ovisummeri sitten vaan soimaan, ja kiva ylläriherätys isille - lapset onneksi eivät heränneet!
sunnuntai 16. lokakuuta 2011
Gurmeenaperot
Roni näyttää sujuvasti seuraavan siskonsa jalanjälkiä mitä tulee ruokaan ja erilaisiin ruokiin. Pikkuherralle kun on tähän mennessä maistuneet kaikki mahdolliset ruokalajit ja maut, myös isompina paloina. Kaikkea pitäisi saada maistaa - siis ainakin kaikkea, mitä äiti syö - ja aika usein pikkuherra pienen palan niistä eväistä saakin. Ja kyllä on pienellä hymy korvissa asti, kun saa maistaa pullaa, juustoa, suppilovahverokastiketta ja muita herkkuja!
Lottahan on ihan pienestä asti ollut oikea herkkusuu, ja tällä hetkellä Lotan erikoisimpia herkkuja ovat mm. sinappi, oliivit, suolakurkut, erilaiset juustot, sienet (iso kiitos mummulle ja papalle metsän antimista!), "musta kastike" eli balsamico (Lotta haluaa usein kastaa vaaleaa leipää oliiviöljy-balsamico-seokseen) ja raaka sipuli. Ei ihan joka lapsen perussettiä!
Kyllä meillä silti pääasiassa syödään ihan peruspöperöitä: lihapullia, makaroonilaatikkoa, siskonmakkarakeittoa, jauhelihakastiketta, uunikalaa jne. Mutta mielellään Lotta syö myös thaimaalaista, niin itsetehtynä kuin ravintolassakin (Riihimäellä on muuten erittäin hyvä thaimaalainen ravintola!). Niin ja tietysti aina maistuu myös mäkkärieväät - ranksalaisia, hampurilaista ja pillimaitoa, kuten Lotta sanoo!
Saapi nähdä, mitä lapset tykkäävät sitten aikanaan päiväkoti- ja kouluruoasta... Toisaalta, Lotta on tähän mennessä ollut niin kaikkiruokainen, että eiköhän nekin pöperöt maistu!
Lottahan on ihan pienestä asti ollut oikea herkkusuu, ja tällä hetkellä Lotan erikoisimpia herkkuja ovat mm. sinappi, oliivit, suolakurkut, erilaiset juustot, sienet (iso kiitos mummulle ja papalle metsän antimista!), "musta kastike" eli balsamico (Lotta haluaa usein kastaa vaaleaa leipää oliiviöljy-balsamico-seokseen) ja raaka sipuli. Ei ihan joka lapsen perussettiä!
Kyllä meillä silti pääasiassa syödään ihan peruspöperöitä: lihapullia, makaroonilaatikkoa, siskonmakkarakeittoa, jauhelihakastiketta, uunikalaa jne. Mutta mielellään Lotta syö myös thaimaalaista, niin itsetehtynä kuin ravintolassakin (Riihimäellä on muuten erittäin hyvä thaimaalainen ravintola!). Niin ja tietysti aina maistuu myös mäkkärieväät - ranksalaisia, hampurilaista ja pillimaitoa, kuten Lotta sanoo!
Saapi nähdä, mitä lapset tykkäävät sitten aikanaan päiväkoti- ja kouluruoasta... Toisaalta, Lotta on tähän mennessä ollut niin kaikkiruokainen, että eiköhän nekin pöperöt maistu!
perjantai 14. lokakuuta 2011
Unipäivitys
Kuten jo aiemmin kirjoittelin, toissayönä aloitettiin öiden "rauhoitusoperaatio". Maitopullo juotiin sylissä, josta mentiin omaan sänkyyn nukkumaan. Yöllä kaikenlaisiin tuhinoihin ja ihanteluihin tarjottiin vain tuttia, kunnes aamuyöstä oli pakko ottaa tuttipullo esiin, kun alkoi tulla jo itkua - ettei Lotta puolestaan herää, jos kunnon itku alkaa. Tuttipullossa oli vain vähän maitoa, ja sekin vedellä laimennettua - neuvolan vinkin mukaisesti. Maitokaan ei tosin tällä kertaa riittänyt rauhoitukseksi, vaan äidin kainaloonhan sitä oli päästävä. Kuitenkin, kaiken kaikkiaan ensimmäinen yritys oli aika hyvä.
Viime yönä sitten kokeiltiin kokonaan ilman maitoa, ja niinhän se yö sitten meni ilman maitoa! Aamuyöstä äidin viereen pääseminen ei meinannut oikein riittää uneen kiinni pääsemiseksi, mutta taisi se pikkumies jonkun pätkän siinä aamuviiden ja seitsemän välissä torkkua.
Olisiko se sitten niin, että muutama tällainen yö ja on päästy kokonaan maidosta eroon ja toivottavasti myös saadaan paremmat yöunet ilman koko ajan tapahtuvia heräilyjä. No, sitten se nähdään!
Seuraava askel on sitten Ronin siirtäminen Lotan kanssa samaan huoneeseen - olisiko se sitten sunnuntaina tai alkuviikosta...!
Viime yönä sitten kokeiltiin kokonaan ilman maitoa, ja niinhän se yö sitten meni ilman maitoa! Aamuyöstä äidin viereen pääseminen ei meinannut oikein riittää uneen kiinni pääsemiseksi, mutta taisi se pikkumies jonkun pätkän siinä aamuviiden ja seitsemän välissä torkkua.
Olisiko se sitten niin, että muutama tällainen yö ja on päästy kokonaan maidosta eroon ja toivottavasti myös saadaan paremmat yöunet ilman koko ajan tapahtuvia heräilyjä. No, sitten se nähdään!
Seuraava askel on sitten Ronin siirtäminen Lotan kanssa samaan huoneeseen - olisiko se sitten sunnuntaina tai alkuviikosta...!
keskiviikko 12. lokakuuta 2011
Meidän pieni vauva kohta jo 8 kk!
Tänään oli Ronin 8 kk neuvola, vaikka tuota täsmälleen tarkkaa etappia saakin vielä odotella reilun viikon... Hyvin on pikkumies kasvanut ja kehittynyt, mitat ovat nyt seuraavaa: pituus 72 cm ja paino 10,7 kg. Vaatteissahan olemmekin jo siirtyneet lähes kokonaan 80 senttisiin.
Neuvolassa saatiin myös vinkkejä öiden rauhoittamiseen. Maitoa kun menee joskus useampaankin otteeseen, ja muutenkin yöt ovat heräilyä täynnä. Molempien lapsien osalta. Lotalla tosin oli jo pidempi aika, että nukkui lähes koko yön omassa sängyssään, mutta viime yö olikin sitten jotain ihan muuta. Yhdeltä tutulta kuultiin, että olivat siirtäneet Ronin kanssa samanikäisen vauvan Lotan kanssa suurin piirtein samanikäisen neidin kanssa samaan huoneeseen nukkumaan, ja näin molempien lasten yöt olivat rauhoittuneet. Tätä kokeiltaneen kohta meilläkin.
Mutta nyt ensin - siis tänään illalla - aloitettiin ihan vaan sillä, että maitoa ei enää syödä sängyssä, eikä "maidolla" mennä nukkumaan. Maitopullo kun on tähän asti ollut meillä sellainen nukahtamisväline, niin yöllä kuin päivälläkin (päivällä tosin ei enää ole joka kerta maitoa juotu unille mennessä). On niin kamalan helppoa päivälläkin laittaa Roni nukkumaan, kun mennään vierekkäin äidin ja isän sängylle pötköttelemään ja Roni juo maitonsa siinä vieressä. Ja nukahtaa maidon loputtua. Ja melkein sama juttu iltaisinkin, tosin uni ei yleensä ole tullut ihan heti maidon loputtua. Näin Lotankaan ei ole tarvinnut kauan itsekseen odotella - siis katsella lastenohjelmia telkkarista - kun Ronia on laitettu nukkumaan (etenkin, jos meillä on ollut vain äiti tai isä kotona).
Takaisin tähän iltaan: nukkumaanmeno kävi niin helposti! Ei tarvinnut sylissä juodun maitopullon ja sänkyynlaittamisen jälkeen pidellä kädestä kiinni tai silitellä tai mitään. Oho! Roni taisi kyllä olla aika väsynyt, kun alettiin sitä maitoa juomaan vasta vähän normaalia myöhempään, ja sitä ennen oli oikein kunnolla riehuttu olkkarissa siskon kanssa. Nukkumaanmeno taitaakin käydä vähän helpommin, kun on kunnolla väsynyt. Ihme juttu...Joskus sitä vaan syyllistyy liian aikaisin nukkumaan laittamiseen, kun haluaisi itse hetken hengähtää...
Viikonloppuna onkin luvassa kunnon yöunet, kun molemmat pienet menevät toinen mummulle ja toinen mummille yökylään, ja äiti ja isä lähtevät viettämään viikonloppua Helsinkiin. Kivaa - ja niin tarpeellista!
Neuvolassa saatiin myös vinkkejä öiden rauhoittamiseen. Maitoa kun menee joskus useampaankin otteeseen, ja muutenkin yöt ovat heräilyä täynnä. Molempien lapsien osalta. Lotalla tosin oli jo pidempi aika, että nukkui lähes koko yön omassa sängyssään, mutta viime yö olikin sitten jotain ihan muuta. Yhdeltä tutulta kuultiin, että olivat siirtäneet Ronin kanssa samanikäisen vauvan Lotan kanssa suurin piirtein samanikäisen neidin kanssa samaan huoneeseen nukkumaan, ja näin molempien lasten yöt olivat rauhoittuneet. Tätä kokeiltaneen kohta meilläkin.
Mutta nyt ensin - siis tänään illalla - aloitettiin ihan vaan sillä, että maitoa ei enää syödä sängyssä, eikä "maidolla" mennä nukkumaan. Maitopullo kun on tähän asti ollut meillä sellainen nukahtamisväline, niin yöllä kuin päivälläkin (päivällä tosin ei enää ole joka kerta maitoa juotu unille mennessä). On niin kamalan helppoa päivälläkin laittaa Roni nukkumaan, kun mennään vierekkäin äidin ja isän sängylle pötköttelemään ja Roni juo maitonsa siinä vieressä. Ja nukahtaa maidon loputtua. Ja melkein sama juttu iltaisinkin, tosin uni ei yleensä ole tullut ihan heti maidon loputtua. Näin Lotankaan ei ole tarvinnut kauan itsekseen odotella - siis katsella lastenohjelmia telkkarista - kun Ronia on laitettu nukkumaan (etenkin, jos meillä on ollut vain äiti tai isä kotona).
Takaisin tähän iltaan: nukkumaanmeno kävi niin helposti! Ei tarvinnut sylissä juodun maitopullon ja sänkyynlaittamisen jälkeen pidellä kädestä kiinni tai silitellä tai mitään. Oho! Roni taisi kyllä olla aika väsynyt, kun alettiin sitä maitoa juomaan vasta vähän normaalia myöhempään, ja sitä ennen oli oikein kunnolla riehuttu olkkarissa siskon kanssa. Nukkumaanmeno taitaakin käydä vähän helpommin, kun on kunnolla väsynyt. Ihme juttu...Joskus sitä vaan syyllistyy liian aikaisin nukkumaan laittamiseen, kun haluaisi itse hetken hengähtää...
Viikonloppuna onkin luvassa kunnon yöunet, kun molemmat pienet menevät toinen mummulle ja toinen mummille yökylään, ja äiti ja isä lähtevät viettämään viikonloppua Helsinkiin. Kivaa - ja niin tarpeellista!
sunnuntai 9. lokakuuta 2011
Syyspäivien ajanvietettä
Nyt on ollut useampi ihana, aurinkoinen syyspäivä, jolloin on ollut kiva olla ulkona ja nauttia elämästä lasten kanssa. Nämä ovat juuri niitä hetkiä, joita varmasti kaipaa sitten vuoden päästä, kun istuu töissä sisällä ja haaveilee pääsevänsä ulos syysaurinkoa ja lehtien väriloistoa ihmettelemään...
Vaikka töihin paluuseeni on vielä tosiaan se lähes vuosi, niin monesti huomaan jo miettiväni, että sitä ja tätä ei sitten enää voi tehdä, kun on töissä. Sitten ei voi enää joka päivä ulkoilla valoisaan aikaan (talvella se valoisa aika kun on niiiin lyhyt...), ei voi käydä aamupäivisin kahviloissa ja muissa, tai ylipäätään nähdä läheskään niin paljon kavereita, kun nyt - tällä hetkellä kun niin moni kaveri on lasten kanssa kotona. Kiitos siitä heille!
Eräskin ihana päivä oli viime perjantai, kun käytiin lasten kanssa junalla Hyvinkäällä kaveria ja tämän vauvaa moikkaamassa. Ylipäätään aamu sujui kotona rauhallisissa merkeissä, ja samoin lähtö ulos (!). Junalla oli helppo matkustaa, vaikka Riihimäen asemalla on kyllä vähän hankalaa nousta junaan, koska sinne nimenomaan pitää nousta - ja nostaa myös ne rattaat. Muilla asemilla kun se laituri on junan korkeudella, mutta ei meillä. Remonttia odotellessa...
Minireissu oli mukava, sää ihana ja molemmat lapset nukahtivat sopivasti kävelymatkalla asemalta kotiin. Ja kerrankin sain molemmat rattaista sänkyihinsä unia jatkamaan. Joskus sitä vaan kaikki onnistuu! Näitä päiviä lisää, kiitos!
Vaikka töihin paluuseeni on vielä tosiaan se lähes vuosi, niin monesti huomaan jo miettiväni, että sitä ja tätä ei sitten enää voi tehdä, kun on töissä. Sitten ei voi enää joka päivä ulkoilla valoisaan aikaan (talvella se valoisa aika kun on niiiin lyhyt...), ei voi käydä aamupäivisin kahviloissa ja muissa, tai ylipäätään nähdä läheskään niin paljon kavereita, kun nyt - tällä hetkellä kun niin moni kaveri on lasten kanssa kotona. Kiitos siitä heille!
Eräskin ihana päivä oli viime perjantai, kun käytiin lasten kanssa junalla Hyvinkäällä kaveria ja tämän vauvaa moikkaamassa. Ylipäätään aamu sujui kotona rauhallisissa merkeissä, ja samoin lähtö ulos (!). Junalla oli helppo matkustaa, vaikka Riihimäen asemalla on kyllä vähän hankalaa nousta junaan, koska sinne nimenomaan pitää nousta - ja nostaa myös ne rattaat. Muilla asemilla kun se laituri on junan korkeudella, mutta ei meillä. Remonttia odotellessa...
Minireissu oli mukava, sää ihana ja molemmat lapset nukahtivat sopivasti kävelymatkalla asemalta kotiin. Ja kerrankin sain molemmat rattaista sänkyihinsä unia jatkamaan. Joskus sitä vaan kaikki onnistuu! Näitä päiviä lisää, kiitos!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)